Estevalmennus 22.09.2014

  • Mörkövaara järjestää estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 22.09.2014
  • VIP 17.09.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa 80-100cm ja 90-110cm ryhmät
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus16
  • Muodossa Ryhmä (rv) Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • Osallistujat
    80-100cm
    Marle - Mörkövaaran Eversti
    Marle ja Veijo saapuivat valmennettavakseni tässä kuussa jo toistamiseen, tällä kertaa kyseessä oli koulun sijaan estevalmennus. Ratsukon saapuessa kentälle heistä huomasi heti sen, tai ainakin hevosesta, että tänään virtaa riittää vaikka muille jakaa! Veijo siirtyi alkukäynneilläkin muutamaan otteeseen jo raville, eikä se millään olisi malttanut kuunnella Marlen pidätteitä. Verkkahypyt teimme vajaan 60cm ristikoille, joita oli kentällä sijoiteltuna muutamat kappaleet. Aluksi laukka oli hyyyvin reipasta, jolloin ratsastaja sai topakasti pidättää hevostaan ja istua mahdollisimman tiivisti liikettä vastaan. Hypyt olivat vauhdin vuoksi vähän sinnepäin hutaistuja, eikä aikanaan ratsastaja päässyt kunnolla niihin mukaan. Emme kuitenkaan siirtyneet hyppäämään yhtään sen isompia tai haastavampia esteitä, ennen kuin nämä matalat ristikot osattiin hypätä maltilla. Vähitellen Veijon hermot alkoivat mennä sen suhteen, kun koko ajan tehtiin samaa ympyrää ja hypättiin niitä samoja esteitä vauhdilla, niin sitten se, kas kummaa, rauhoittui jo hieman.

    Ratsukon työskennellessä kohtuullisen hyvin yhteen, lähdimme siirtymään astetta isommille esteille. Tänään oli kaavaillut Marlen ja Veijon hyppäävän erilaisia erikoisesteitä, korkeudella 80-100cm. Kentälle pystytettiin mm. muuria, vesiestettä, lankkua, porttia, tynnyriä, heinäpaaleja... Kaikkea siis mitä kuvitella saattoi! Veijo katseli aluksi esteitä vähän hölmön ja kysyvän näköisenä, ikään kuin, että aiotaanko noiden ylitse nyt tosiaan pomppia. Kun annoin merkin, Marle antoi hevoselleen topakat laukkapohkeet ja sitten lähdimme suorittamaan näitä kummallisia esteitä ratana. Lankut, portit, tynnyrit ja heinät Veijo ylitti kuin vanha tekijä, jokseenkin edelleen tahtoi hieman rynniä esteitä päin. Kun tulimme vesiesteelle, pääsi orilta naisellinen kiljahdus, ainakin melkein, ja sen perään kieltäytyminen. Valmentaja tässä vaiheessa hieman tuuletteli, jee - saadaan joku este, johon pääsemme paremmin paneutumaan! Marle antoi hevosensa tehdä tuttavuutta esteen kanssa nuuskien, ennen kuin yritimme uudelleen. Tällä kertaa Veijo jo hyppäsi esteen ylitse, mutta se oli taas sellainen hutaisu, eikä millään muotoa teknisesti hyvä hyppy. Toistoja, toistoja, toistoja! Vähitellen este lähti sujumaan muidenkin esteiden tapaan hyvin, jolloin pääsimme vihdoin hyppäämään kaikki esteet kunnolla ratana. Valmennuksessa keskityimme lisäksi suoriin lähestymisiin sekä ratsastajan oikeanlaiseen esteistuntaan.

    Vähitellen lähdimme siirtymään loppuverkkaan, jossa ratsukko sai vielä mennä ravissa rennolla meiningillä puomeja. Veijo vaikutti siltä, että se kulutti kaiken alun energiansa vesiesteen pariin, joten loppuverkassa se hieman näytti jo väsymisen merkkejä. Marlen ollessa tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, sai siirtyä käyntiin ja antaa ratsulle pitkät ohjat. Vaikka Veijo oli tänään astetta reippaammalla tuulella, sai ratsastaja siitä huolimatta pidettyä hevosensa hyvin apujen alla. Loppua kohden ratsukolta nähtiin oikein hyviä, rauhallisia hyppyjä, jotka olivat tosin kovan työn takana. Kenties ensi kerralla paneudumme paremmin tämän ratsukon kanssa apujen antoon ja hevosen hallintaan esteillä, nyt kun kaikki aika tuntui harmillisesti uppoavan vesiesteeseen.

    90-110cm
    Cannabia - Mörkövaaran Tiikerililja
    Koska parin päivän takainen kouluvalmennus meni tältä ratsukolta lievästi sanottuna puihin, olin edelleen sen varjolla hieman peloissani siitä, mitä tänään tulee tapahtumaan. Kun Cannabia ja Lilja saapuivat kentälle, en valehtelematta voinut katsoa heidän ensimmäisiä kierroksiaan kentällä lämmitellessä, koska jos hevonen olisi ollut samanlainen mitä viimeksi, olisin repinyt pelihousuni. Tai siis ratsastushousuni. Siinä vaiheessa kun oli pakko katsoa heidän menoaan, yllätyin kyllä suuresti. Hevonen kulki erittäin kuuliaisena Cannabian alla reagoiden jokaiseen apuun maltilla. Vauhtia se omasi edelleen kohtuullisen paljon, mutta pidätteet menivät siitä huolimatta hyvin läpi ja tahti pysyi tasaisena. Olisin voinut pitää heille tällä alulla kouluvalmennuksen esteiden sijaan, mutta pitihän se esteet lopulta kentällekin pystyttää. Muutamat lämmittelyhypyt otimme vajaille 70cm pystyille, kunnes pääsimme jo siirtymään isompiin.

    Tänään kaavailin ensiksi, että hyppäisimme sarjaesteitä ratana, mutta sitä samaa taidettiin viime kuussakin tehdä, jos oikein muistan. Siispä roudasin läjän erikoisesteitä kentälle ja pystytin jos jonkinmoista härpäkettä korkeudelle 90-110cm. Oli perinteiset muurit, vesiesteet, lankut, portit, tynnyrit, heinäpaalit... Valmentajan suosikkeja! Ensimmäiset hypyt menivät lähinnä esteitä kytätessä, sillä Liljan ilme oli sellainen, että mitäs hittoja nämä on. Cannabia oli ihmeen päättävän näköisenä selässä ja vaikka Lilja hieman epäröi ja kyttäsi, kannusti ratsastaja hienosti hevostaan esteeltä toiselle. Helpoimmat esteet ylittyivät ratsukolta oikein mallikkaasti, mutta entäs sitten kun tuli 110cm korkea muuri eteen? Siinähän kävi ensimmäisellä kerralla niin, että hevonen laukkasi täyttä vauhtia esteelle ja heitti vain Cannabian esteen ylitse tyytyväisin mielin. Yhtenä kappaleena kiukkuinen ratsastaja puuskutti takaisin selkään ja pisti Liljalle semmoisen vaihteen päälle, että nyt mennään eikä meinata. Muurin hyppääminen ei missään nimissä ollut tältä ratsukolta mikään kaunis, teknisesti oikein suoritettu ylitys, vaan enemmänkin sinne päin roiskaistu pakkopulla. No, ei se mitään, muut esteet ylittyivät hyvin ja lähestymiset ja ponnistuksetkin sujuivat muutoin kohtuudella.

    Lilja oli vajaan tunnin hyppäämisen jälkeen jo melko väsyneen näköinen, että vaikka ratsastaja ja valmentaja olisivatkin voineet ehkä hetken vielä jatkaa, oli kuitenkin hevosen edun mukaista lähteä lopettelemaan. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa itsenäisesti ravissa paljon taivutuksia tehden. Aivan valmennuksen lopussa tuntui Lilja aristavan hieman oikeata etustaan, joten sitä saa Cannabia kotona kylmätä ja tarkkailla. Mutta, mutta, taas yksi valmennus tältä ratsukolta takana - tasaisen varmaa suoritusta, vaikka sieltä alas ryminällä tultiinkin. Tämän ratsukon tulee selkeästi päästä kunnolla yhteisymmärrykseen ja löytää hyvä touchi, että lähtee liike sujumaan molemmilta osapuolilta.