Estevalmennus 26.10.2014

  • Mörkövaara järjestää estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 26.10.2014
  • VIP 21.10.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus17
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tähän valmennukseen mukaan vain yksi hevonen/per omistaja!

    Osallistujat

    1. Anniina N. - Mörkövaaran Tulisielu
    Anniina ja Tuikku saapuivat valmennukseen hyvissä ajoin, joten he saivat rueta rauhallisessa tahdissa verkkaamaan ja hyppäämään itsenäisesti pieniä verkkaesteitä. Alkuun tamma näytti hieman tahmealta ratsastettavalta, Anniina sai ajaa sitä reippaasti eteen ja pitää todella tiiviin tuntuman, jotta saatiin hyvää liikettä aikaiseksi. Hevosen vetristyessä ja liikkuessa tahdikakas eteen, lähtivät he ylittämään esteitä. Tässä vaiheessa Tuikun korvat nousivat niiiin tarmokkaasti pystyyn ja ilme muuttui totaalisen innostuneeksi - ja sittenhän sitä mentiin. Verkkahypyt olivat tamman vauhdikkuuden vuoksi hieman hätäisiä ja todellakin vauhdikkaita, mutta lukuisat pidätteet alkoivat hiljalleen menemään läpi.

    Kun Anniina sai Tuikun hyvin pienemmillä esteillä hallintaan, nostin esteiden korkeuksia vajaaseen metriin. Esteitä oli sijoiteltuna kentälle viisi kappaletta: yksi kahden esteen sarja, yksi ristikko ja kaksi pystyä. Lähdimme hyppäämään esteitä eritavoin ratana ja kiinnittämään huomiota eritoten lähestymisiin. Tuikun kanssa ei kyllä tarvinnut arvailla sen suhteen, että hyppääkö tamma vai ei, siis aivan hurja hevonen! Vauhti oli melkoisen kovaa ja siinä se mennä puuskutti Anniina selässään esteeltä toiselle ilman minkäänlaista ongelmaa. Tietysti vauhdin vuoksi hypyt eivät olleet teknillisesti mitenkään päätä huimaavia, joten kun tamma rauhoittui, pääsimme vasta keskittymään syvemmin hyppyihin. Anniina sai pitää esteillä tuntuman edelleen tiiviinä ja antaa jatkuvasti puolipidätteitä, muutoin Tuikku ampui eteen kuin raketti. Ratsastajalta kuitenkin kaipasin hypyissä enemmän myötäämistä, se ohjastuntuman pito kun johti lopulta siihen, että myös esteillä hieman roikuttiin ohjassa. Hiljalleen Tuikun väsähtäessä hypyt näyttivät joka kerta toistaan paremmalta, lähestymiset olivat rauhallisia ja suoria, ja Anniinakin oli hyvin hypyissä mukana.

    Kun rata suoriutui ratsukolta ongelmitta rauhallisella tahdilla, lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Verkassa Anniina sai vielä taivutella ratsuaan ja laittaa tämän kulkemaan pehmeästi ravissa eteen apuja kuunnellen. Miten iloinen kasvattaja onkaan siitä, että kun kaksi kohtuullisen hyvää estehevosta on laitettu yhteen, on tuloksena tullut erinomainen esteratsu! Alun sähläyksen ja virran purkaamisen jälkeen Tuikku näytti kyllä parhaita puoliaan hevosena, se oli niin rehellinen ja pelkäämätön hyppääjä. Ilo oli katsella. Ratsastajallekin plussat pitkäpinnaisuudesta ja kovasta työstä tälläisen hulivilin kanssa.

    2. Marle - Mörkövaaran Eversti
    Parin päivän takaisesta koulurääkistä ei ollut kyllä tietoakaan kun tämä hevonen pyyhälti kaahaten kentälle ollen täynnä virtaa. Siitäpä vasta valmentajan riemu ratkesi - tänäänhän otetaan sitten uusinta ja kiusataan tätä ratsukkoa oikein kunnolla! Siispä suoraan reippaaseen alkuverkkaan, jossa Marlen piti saada Veijo ryhdikkääseen ja hallittuun raviin sekä laukkaan. Ei siinä tosin aikaakaan kulunut, kun ori jo hipsutti kevein askelin ravissa ohitseni pyöreässä muodossa kuin mikä. Siis mitä ihmettä tuo ratsastaja tuolle hevoselle tekee, että se on tuollainen täydellinen paketti?!

    Emme ottaneet alkuverkassa kovinkaan montaa verkkahyppyä, vaan ajattelin, että tänään hypätään nimenomaan korkeutta. Kentälle oli sijoiteltuna viisi estettä: yksi kahden esteen sarja, yksi ristikko ja kaksi pystyä. Korkeutta näillä oli aluksi 50cm ja siitä lähdimme vähitellen nostamaan noin 10cm ylöspäin, aina 115cm esteisiin asti. Kunhan Marle sai vain pyydettyä Veijolta mukavan laukan, saivat he alkaa ratana hyppäämään esteeltä esteelle, huomioiden hyvät lähestymiset. Alkuun jouduin muutamaan kertaan huomauttamaan ratsastajalle isompien teiden ratsastamisesta, aina kun ei tarvinnut äärettömän tiukkia käännöksiä tehdä. Marle otti sen hyvin huomioon ja eihän siinä sitten, sen kun vain hyppivät tyylikkäästi esteiden ylitse ilman minkäänlaisia virheitä. Ääh, siis tämänhän piti olla haastavaa?! Siispä kumottiin isommat tiet käsky ja alettiin hyppäämään esteitä pienemmällä alalla niin, että käännökset olivat tiukkia ja hevonen joutui rohkeutensa kanssa koetukselle. Loistavasti Veijo ylitti jokaisen eteensä tulevan esteen, mutta muutamia pudotuksiakin nähtiin. Kun esteet olivat korkeudeltaan 110cm, eli Veijon hyppykapasiteetin korkeudella, oli pakko vielä vähän testailla ja nostaa hiukan ylemmäksi puomeja. Vaikka esteitä ei korotettu kuin vajaat 5cm, huomasi orista heti sen, että siinä tuli hieman epäröintiäkin peliin.

    Huh, reipas puolitoista tuntia tuli tämän ratsukon kanssa enemmän ja vähemmän työstettyä esteitä, joten oli jo aika siirtyä lopettelemaan. Valmentaja pääsi tässä tavoitteeseensa: Marle sekä Veijo rättiväsyneitä, jes! Loppuverkka oli siksi astetta kevyempi, vähän ravailua ja taivuttelua, ja sitten pitkin ohjin kävelyä. Tänään Marle ja Veijo pelasivat todella hyvin yhteen, hevonen kuunteli Marlen apuja maltillisesti ja lähes jokainen hyppy oli hyvin harkittu. Mutta on tällä ratsukolla joku maaginen yhteys muutoinkin, Marle kun näytti välillä siltä, että ei tee selässä muuta kuin istu nätisti, ja hevonen sen kun menee loistavasti eteen...