Estevalmennus 23.11.2014

  • Mörkövaara järjestää estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 23.11.2014
  • VIP 16.11.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus18
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tähän valmennukseen mukaan vain yksi hevonen/per omistaja!

    Osallistujat
    1. Pierre - Mörkövaaran Vennikko
    Pierre ja Vennikko saapuivat hyvissä ajoin valmennukseeni, joten he saivat samantien rueta lämmittelemään omaan tahtiin. Venni tuntui ajoittain vähän säpsyvän maneesin huminaa ja muiden ratsukoiden läsnäoloa, mutta rentouduttuaan jännitys kaikkosi ja meno alkoi näyttämään hyvältä. Ratsukon tehdessä veryyttelyä laukassa, annoin heille luvan ylittää muutamat vajaat 60cm esteet lämmittelyhypyiksi. Venni kiihdytti tasaisesti tahtiaan esteille ja hyppäsi melkoisella kaarella niiden ylitse, samaan aikaan kun Pierre vasta haki hyvää tuntumaa selässä.

    Ratsukon löytäessä hyvän tahdin ja tasaisen tuntuman, lähdimme hyppäämään kentälle rakennettua esterataa. Tänään kävimme lävitse aivan perinteisiä pystyesteitä ratana, joilla oli korkeutta 70-80cm. Esteet olivat sijoiteltu siten, että esteille lähestyttäessä tuli aina erilaista lähestymistä: oli helpompaa ja vähän haastavampaa. Kun Pierre sai luvan lähteä hyppäämään esteitä, hän ohjasi hevostaan päättäväisesti esteeltä toiselle ja antoi hyvin pidätteitä vähän väliä. Venni tahtoi ajoittain kiihdyttää tahtiaan turhankin reippaaksi lähestymisissä, jolloin myös hypyt olivat teknisesti hieman hutaistuja. Lisäksi tamma painoi vähän sisäpohjetta vastaan ja näin ollen kovassa vauhdissa tuppasi kaatumaan sisälle päin. Nämä virheet kun korjattiin, niin hypyt sujuivat vain toistaan paremmin ilman sen kummoisempaa ongelmaa. Välillä Pierre sai kuitenkin itse vähän hahmotella lähestymisiään paremmin, sillä muutaman kerran ratsastaja käänsi turhan tiukasti esteelle, jolloin myös puomit tippuivat alas. Ratsukon ylittäessä esteet puhtaasti pariin kertaan, oli hyvä siirtyä lopettelemaan.

    Loppuverkassa Vennillä oli edelleen paljolti virtaa jäljellä, joten Pierre sai huoletta pyytää sitä ravissa eteen ja taivutella hyvin. Tamman liikkuessa astetta rauhallisemmin ja ollessa hyvin kuulolla avuille, saivat he siirtyä käyntiin ja lopettaa työskentelyn. Venni oli tänään oikein virkeällä tuulella, joka näkyi myös ajoittain hypyissä, mutta hyvin Pierre sai hevosensa malttamaan mielensä. Välillä tamma myös kaipasi reippaampia apuja selässä, jolloin ratsastaja tuki hevostaan hienosti ja kannusti tätä ylittämään esteet.

    2. Milja - Mörkövaaran Jaarli
    Olin jo jonkin aikaa odotellut saavani Miljan ja Jaarlin valmennuksiini mukaan, ja tänään se vihdoin tapahtui! Jaarli säntäsi reippaalla ravilla maneesiin korvat pystyssä ja rinta rottingilla kuin mikäkin maailman omistaja, samaan aikaan kuin Milja yritti selässä vielä säätää jalustimiaan. Alkuverkassa orilla riitti kyllä intoa ja vauhtia, ja vähän aikaa jo mietinkin, että mahtaakohan tästä valmennuksesta tulla tämän ratsukon osalta yhtään mitään. Kun Jaarli oli lukuisten laukkakierrosten jälkeen jotenkin Miljan kuulolla, annoin heille luvan hypätä muutamat 60cm verkkaesteet. Kuten arvata saattoi, oli hypyissä iiihan millisti vauhtia liikaa, mutta hyvin ratsastaja sai hevosensa taas hyppyjen jälkeen hallintaansa.

    Vähitellen lähdimme siirtymään kentälle rakennettun esteradan pariin, jolla oli korkeutta 70-80cm. Jaarli tuntui innostuvan isommista esteitä vähän lisää, joten ratsastaja sai oikeasti tehdä selässä töitä, jotta ori pysyi käsissä. Orin innokkuuden vuoksi lähdimme hyppäämään esteitä niin, että otimme ns. yksi este kerrallaan ja hiomme sen pakettiin ennen kokonaisen radan ylittämistä. Milja piti hevoselleen tiet ja lähestymiset helppoina huolellisen ratsastuksen ansiosta, ja ennen estettä antoi todella napakat pidätteet. Lukuisat toistot ja jatkuva huohottaminen alkoi vähitellen käymään jo Jaarlinkin jalkoihin, joten, jes, vähitellen se hyytyi "normaalin hevosen vauhtiin". Tässä vaiheessa pystyimme lähtemään hyppäämään koko rataa ja oikeastaan yllätyinkin siitä, miten hyvin ratsukko siitä suoriutui alun vaikeuksien jälkeen. Siinä missä Jaarlin käytös muuttui, muuttui myös koko ratsastus ja hevosen olemus paremmaksi, ja tällöin esteiden ylittämistä oli jo ilo seurata. Orilla oli todella hyvä hyppytekniikka, eikä ratsastajan tarvinnut juurikaan hevostaan ohjata esimerkiksi ponnistuspaikan suhteen.

    Kun esterata oli koluttu täysin läpi ja viimeisimmät hypyt olivat onnistuineita, sai ratsukko siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan. Hauska oli nähdä, miten Jaarli alkoi loppuverkassa hiljalleen väsähtämään, eikä sen jalka olisi jaksanut enää alun tahtiin nousta. Kun ori kuunteli ratsastajaansa hyvin ja oli pehmeästi kuolaimella, saivat he siirtyä käyntiin ja lopetella. Tuomio tästä valmennuksesta - hmm, vauhti ja ylimääräinen sählääminen pois niin hyvä tulee! Miljan hermot kestivät yllättävänkin hyvin Jaarlin sekoiluja, ja sen vuoksi kai lopussa nähtiinkin erinomaisia hyppyjä.

    3. sandi - Mörkövaaran Aatos
    Tänään sandi ja Aatos tulivat valmennettavakseni vuorostaan esteiden pariin ja mielenkiinnolla odotin näkeväni, että kuinka Aatokselta hyppääminen puolestaan sujuu. Mitä ilmeisemmin orilla oli astetta laiskempi päivä meneillään, sillä jo alkuverkassa sandilla oli ongelmia saada hevonen kunnolliseen, tahdikkaaseen laukkaan. Alkuun laitoin siis ratsukon työstämään vain ja ainoastaan reipasta laukkaa, jotta esteitä ylipäänsä päästään hyppäämään. Vähitellen Aatoksen reipastuessa ja sandin päästessä paremmin ohjaamaan ratsuaan, annoin luvan ottaa muutamat lämmittelyhypyt 80cm pystyesteille. Vaikka vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, huomasin heti sen, että tällä hevosella on äärimmäisen hyvä hyppytyyli, niin kevyesti kun se ylitti ensimmäiset esteet.

    Kun Aatos liikkui hyvällä temmolla ja oli jo astetta pehmeämpi ratsastettava, siirryimme hyppäämään kentälle rakennettuan 90-110cm esterataa. Esteet olivat sijoiteltu kentälle niin, että saimme erilaisia lähestymisiä niille: osa oli helpompia ja osa taas hieman vaikeampia.Aloitimme tietysti helpoimmasta päästä, jotta ratsukon molemmat osapuolet saivat hyvin tuntumaa tulevaan. Aatos ylitti hyvin eteensä tulevat esteet, mutta siitä edelleen näki sen, ettei se antanut sandille mitään ilmaiseksi. Ratsastaja sai siis työstää kunnolla hevostaan eteen ja ohjata tätä topakasti, ja vielä kannustaa kunnolla esteelle, jotta hypyt onnistuivat niin kuin haluttiin. Välillä tiet esteille olivat turhan jyrkkiä, jolloin myös Aatos joutui hyppäämään huonosta kulmasta, joka johti puolestaan pudotukseen. Sen lisäksi, että sandi joutui tekemään paljon töitä itse hevosen kanssa, tuli hänen myös katsoa reitit huolella. Onneksi loppua kohden Aatos vetristyi entisestään ja näytti huomattavasti helpommalta ratsastettavalta, ja tällöin myös yhteistyö ratsukon välillä parani. Ja kun yhteistyö oli hallinnassa, niin eipä esteiden ylittämisessäkään liiemmin erimielisyyksiä ollut. Kun ratsukko oli suorittanut esteradan muutaman kerran puhtaasti hyvässä vauhdissa, annoin heidän lähteä lopettelemaan.

    Loppuverkka tiesi taas itsenäisesti ravissa työskentelyä ja odotin sandin saavan Aatoksen rehelliseen peräänantoon ennen kuin annoin luvan siirtyä käyntiin. Käynnissä ori näytti jo todella hyvältä, se liikkui omalla moottorilla eteen kuunnellen maltilla selästä tulevia ohjeita - olisiko meidän pitänyt nyt vasta aloittaa se hyppääminen? Alku oli tällä ratsukolla melko työlään näköistä, ja vähän epäilin, että saadaanko kunnollisia hyppyjä edes aikaiseksi. Hyvin sandi kuitenkin petrasi hevosensa kanssa ja lopussa ei voinut kuin ihastella heidän liikkumistaan esteeltä esteelle.

    4. Marle - Mörkövaaran Eversti
    Ihanainen Veijo asteli Mörkövaaran kentälle rauhallisesti korvat katossa innosta piukeina, ja taisi ori valmennuksessa mukana olleelle tammallekin tervehdyksen kiljaista. Marlen pyynnöstä Veijo siirtyi alkukäyntien jälkeen tahdikkaaseen raviin, jossa he pitkälti alkuverkan tekivät, ottaen kuitenkin mukaan muutamat laukkapätkät. Orin liikkuessa hyvällä motivaatiolla eteen ja ratsastajan ollessa hereillä selässä, annoin heille luvan ylittää muutamat verkkaesteet, joilla oli korkeutta 70-80cm. Veijo tuntui taas innostuvan näistä ensimmäisestä hypyistä, joten Marle sai pitää huolen siitä, että ori kuuntelee maltillisesti pidätteet ja avut, eikä vain säntäile päättömänä. Muutamien toistojen jälkeen oli Marlen ja Veijon ratsastus huomattavasti paremman näköistä, eikä rynnimistä enää havaittu.

    Kun ratsukolla oli ikään kuin kaikki kasassa, lähdimme hyppäämään päivän pääesteitä, eli kentälle rakennettua esterataa. Tänään keskityimme jälleen huolellisen radan ratsastukseen sekä erilaisiin lähestymisiin. Heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen tällä radalla oli todella kiva huomata se, kuinka hyvin Veijo oli nyt kuulolla ja kulki ratsastajansa avuilla eteen. Hypyt olivat yllättävänkin huolellisia ja tiet hyvin ratsastettuja, joten tuntui vähän siltä, että missäpä asiassa tätä ratsukkoa nyt oikein auttaisikaan kun kaikki sujuu niin mallikkaasti. Löysimme kuitenkin pieniä puutteita ratsastajan istunnasta ja sarjaesteillä estevälien ratsastuksesta, joten panostimme sitten niihin. Sarjaesteillä Marlen tuli pitää vahva tuntuma ja ennen ensimmäistä estettä antaa kunnolla läpi menevä pidäte, ja sitten esteen jälkeen laskea huolella laukka-askeleet ennen seuraavaa hyppyä. Kuten arvata saattoi, ei siinä montaa toistoa tarvittu kun tämäkin ongelma oli jo hoidettu, joten mikäs siinä, ratsukko sai sitten jatkaa vain huolellista ratsastusta ja hienoja hyppyjä. Kun Veijo oli ylittänyt radan muutamaan otteeseen puhtaasti ja tekninen osaaminen oli hallinnassa, lähdimme lopettelemaan.

    Ratsukko sai jälleen hoitaa loppuverkan itsenäisesti ja mikäli ratsastaja tunsi tarpeen, niin myös muutamia pikkuesteitä oli vielä tarjolla hypättäväksi. Vähitellen orin liike alkoi hyytymään rankan tunnin jälkeen ja näin oli hyvä siirtää hevonen käyntiin ja antaa tälle pitkät ohjat. Hitsit, tämä oli viimeinen valmennus minun osalta tälle ratsukolle! Joka kerta heitä oli ilo valmentaa ja kova ikävä jää Veijoa. Tänään nähtiin kuitenkin todella hyvännäköistä ratsastusta ja hyviä suorituksia Marlelta ja Veijolta, joten toisaalta tähän onkin vain hyvä lopettaa. Toivottavasti Veijoon tullaan törmäämään kuitenkin vielä esimerkiksi kilpareissujen puitteissa.

    5. Tuire N. - Mörkövaaran Majuri
    Tuire ja Majuri saapuivat pitkästä aikaa valmennettavakseni, ja innolla odotinkin näkeväni, että kuinka heillä tällä kertaa yhteistyö pelittää. Majuri oli alkuverkassa aavistuksen laiskahko ja tahmean näköinen ratsastettava, joten Tuire sai tehdä selässä paljon töitä saadakseen orin hyvään liikkeeseen. Lukuisten siirtymisten ja ympyröiden teon jälkeen alkoi Majuri hiljalleen olla paremmin kuolaimella ja tällöin myös polki paremmin allensa. Täten annoin ratsukolle luvan hypätä muutamat, noin 70cm korkeat, verkkaesteet. Edelleen Tuire sai hieman ajaa ratsuaan esteelle, mutta sille päästyään Majuri hyppäsi kyllä oikein hyvännäköisesti.

    Vähitellen lähdimme siirtymään kentälle rakennetun esteradan pariin, jossa oli erilaisia esteitä korkeudella 80-100cm. Tänään valmennuksen pääpaino oli hyvissä lähestymisissä ja huolellisessa ratsastuksessa. Merkistäni Tuire lähti hevosensa kanssa päättäväisin mielin ylittämään rataa, mutta mitä kävikään! Heti radan ensimmäisellä metrisellä esteellä Majuri päätti pistää jarrut pohjaan ja kieltäytyä. Jahans, eihän siinä muuta kuin lukuisia toistoja ja reipasta kannustusta esteelle, niin kyllähän se poika lopulta pääsi jostain kumman pelostaan ylitse ja hyppäsi. Ja kun ensimmäinen este oli voitokkaasti selätetty, ylittyivät loput radan esteet oikein hyvällä temmolla ja tekniikalla. Tuire sai kuitenkin keskittyä todenteolla niihin suoriin lähestymisiin, sillä Majurilla oli jokin hassu tarve oikoa sen jälkeen kun pääsi rataan kiinni. Ori selkeästi myös ajoittain kyttäsi ja epäröi metrisiä esteitä, joten ratsastaja sai olla topakkana ja antaa hevoselleen reilut avut ennen hyppyä. Vaikka ratsukko teki valmennuksen ajan tasaisen varmaa työtä, oli loppua kohden hypyt kuitenkin huomattavasti paremman näköisiä, sillä Majuri oli viimein löytänyt hyvän, tahdikkaan liikkeen ja liikkui esteeltä esteelle maltilla.

    Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme hiljattain siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Tuire sai ratsastaa Majuria ravissa eteen-alas ja laittaa sen vielä kunnolla taipumaan. Vähitellen orin liikkuessa kauniisti eteen, sai Tuire hidastaa hevosensa käyntiin ja antaa tälle pitkät ohjat. Tänään Majurissa oli asteen verran haastetta sen jänishousu-luonteen vuoksi, mutta kun ratsukko löysi yhteisen sävelen niin alkoi hommakin aivan eritavalla luistaa. Tuire teki selässä koko tunnin ajan erittäin hyvää ja huolellista työtä, hienoa!

    6. Cannabia - Mörkövaaran Tiikerililja
    Parin kuukauden tauon jälkeen saapuivat Cannabia ja Tiikerililja jälleen valmennettavakseni - tietysti olin kaavaillut pistäväni heidät oikein kunnolla töihin. Tänään en sietänyt tältä ratsukolta minkäänlaista oikeuttelua tai vastaanlaittoa, sillä nyt tehdään TÖITÄ! Siispä alkuverkka tuli suorittaa tahdikkaassa, mutta maltillisessa ravissa ja laukassa, samalla paljon taivutteluja sekä temponvaihteluja tehden. Lilja liikkui oikeastaan yllättävänkin kivan näköisesti eteen, eikä Cannabiakaan nukkunut selässä - jes, edistystä. Kun hevoselta löytyi sopivan tasainen laukka, sai ratsukko ottaa muutamat verkkahypyt noin 70cm pystyesteille.

    Liljan ja Cannabian työskennellessä hyvin yhteen ja hypätessään verkkaesteet hienosti oikeanlaisella tekniikalla, siirryimme kentälle rakennetun esteradan pariin. Esteitä oli vaikka minkälaisia ja vaikka miten päin, korkeutta niillä oli kuitenkin 90-110cm ja ne olivat sijoiteltu niin, että saimme paljon erilaisia lähestymisiä. Ratsukko aloitti esteradan ylittämisen vahvasti, Cannabia ohjasi ratsuaan päättäväisesti ja Lilja ylittikin esteet oikein tyytyväisen näköisenä. Vähitellen valmennuksen edetessä tamma alkoi kuitenkin saada jälleen sen verran vauhtia jalkoihinsa, että pidätteet olivat taas paikoillaan. Välillä nähtiin hevosen osalta pientä rynnimistä esteille, joka johti siihen, että ratsastaja ei ollut kaikissa hypyissä aivan mukana, mikä ei teknisesti ollut kovin kaunista katseltavaa. Ajoittain Cannabian piti ottaa siis enemmän itseään niskasta kiinni ja komentaa hevostaan. Muutoin esteiden ylittämiset sujuivat kyllä oikein vaivatta ja mukavan näköisesti, eikä niissä liiemmin ongelmia ollut. Ratsastajan piti tietysti kiinnittää paljon huomiota myös niihin oikeanlaisiin lähestymisiin, jotta Lilja pystyi ylittämään esteet hyvin. Loppua kohden otimme muutamat esteet välistä pois ja vähän kirimme tahtia, jotta saimme hevosesta viimeisetkin energiat pois.

    Reilun tunnin reippaan työstämisen jälkeen lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa melko itsenäisesti ravissa, mutta odotin Cannabian kyllä laittavan vielä hevosensa töihin niin, että se liikkui hyvässä raamissa ja hyvällä motivaatiolla eteen. Ja kun ratsastaja oli tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, sai hän hidastaa tamman käyntiin ja antaa tälle pitkät ohjat. Voisipa sanoa, että ei yhtään hullumpi valmennus tällä kertaa! Ratsukko teki hyvin töitä koko ajan ja täten mallikkaitakin suorituksia nähtiin.