Estevalmennus 21.12.2014

  • Mörkövaara järjestää estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 21.12.2014
  • VIP 15.12.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus19
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tähän valmennukseen mukaan vain yksi hevonen/per omistaja!

    Osallistujat
    1. Noreen - Mörkövaaran Lemmetär
    Tänään Lempi oli huomattavasti laiskemman ja tahmeamman näköinen ratsastettava, verrattuna parin päivän takaiseen kouluvalmennukseen. Ratsukko asteli kentälle jälleen vähän epäröiden, mutta sen sijaan, että Lempi olisi säpsähdellyt ja painanut menemään ympäri maneesia, se vain tyytyi seisomaan aloillaan ja lampsimaan hitaasti eteen. Alkuverkassa pyrimme saamaan hyvää, tahdikasta laukkaa ylle - ja kuten arvata saattaa, ei se ollut mikään helppo juttu. Noreen sai ajaa äärimmäisen paljon ratsuaan eteen ja tehdä hirveästi töitä, jotta se laukka vielä noston jälkeen pysyi yllä. Vähitellen Lemmen löytäessä ne jalat allensa, sai ratsukko hypätä muutamat lämmittelyhypyt 60-70cm pystyesteille.

    Vaikka Lempi ja Noreen ei aivan täysin saaneet alkuverkassa esteitä hallintaansa, lähdimme silti hiljalleen ylittämään suurempia esteitä. Tänään meillä oli ratsukon kanssa taas ajatuksissa käydä läpi perusasioita, tietysti nyt vain esteiden parissa. Kentälle oli rakennettuna estarata, jossa oli erilaisia pystyesteitä korkeudella 80-100cm ja jotka oli sijoiteltuna niin, että saimme erilaisia lähestymisiä aikaiseksi. Koska tamman laukka oli edelleen hieman laiskaa, eikä siitä saatu terävyyttä irti, oli hyvin selvää, että ne metriset esteet eivät niin vain ylity. Siksi aloitimme näiltä 80cm esteiltä, joita hiommekin kymmeniä minuutteja ennen kuin laukka oli tarpeeksi sujuvaa. Vähitellen lisäsimme korkeampia esteitä mukaan ja tässä vaiheessa oli vihdoin kiva nähdä, että se Lempi peräti nosteli niitä jalkojaan. Hevonen on mitä ilmeisimmin perinyt hyvin hyppytekniikkansa ja rohkeutensa isältään, ja siksi näitä hyppyjä olikin mukava seurata. Välillä Lempi kyllä tuppasi hyppäämään vähän turhankin suurella ilmavaralla, tai puolestaan esteelle ponnistaminen tapahtui niin kaukaa, että ne ylitettiin aivan rimaa hipoen. Noreen oli myös valmennuksessa hyvin selässä hereillä, ratsastaja kannusti ratsuaan hyvin ja antoi tälle huolelliset avut. Jokseenkin omassa istunnassa, tai lähinnä hyppyihin mukaan pääsemisessä, on vielä parantamisen varaa, mutta ne virheet eivät olleet maata kaatavia.

    Vajaan tunnin työstämisen jälkeen alkoi ratsukon molemmissa osapuolissa näkyä sen verran väsymistä, että oli aika rueta lopettelemaan. Loppuverkassa Noreen sai työstää vielä Lempeä isosti ravissa eteen ja mahdollisimman pitkillä ohjilla. Vaikka tällä kertaa Lempi ei ollut ehkä niin yhteistyökykyinen ja "helppo" ratsastettava, oli mukava nähdä, että tunnin kuluessa sen liike kuitekin parani huomattavasti ja näin saimme kivoja hyppyjä aikaiseksi. Oikein lupaava ja kyvykäs ratsu, ei voi muuta sanoa.

    2. Natalia - Mörkövaaran Helmiina
    (Koska sivut eivät edelleenkään toiminut, ei ollut mitään hajua Helmen tasosta - valmennan metrissä ja muokkailet sitten itse matalemmaks jos on tarve:-))
    Viimekertaisessa valmennuksessa Helmi oli kuin mikäkin räjähtävä aikapommi ja nyt olikin melkoinen yllätys, kun ratsukko saapui maneesiin rauhassa, ilman minkäänlaista pinkoilua tai sähläystä. Edelleen Helmi oli himpun verran jännittynyt, mutta nyt se alkoi työskentelemään huomattavasti nopeammin ratsastajansa kanssa yhteen ja toi esille sitä hyvää liikettään sekä ravissa, että laukassa. Alkuverkassa ratsukko sai ensin suorittaa itsenäisen lämmittelyn ravissa ja laukassa taivutuksia tehden, ja tämän jälkeen tulla kanssani hyppäämään muutamat verkkaesteet, joilla oli korkeutta vajaat 70cm. Helmi taisi hieman innostua nähdessään esteet, sillä vauhtia alkoi kertyä lähestymisissä ja hypytkin olivat hevosen osalta vähän turhan huolimattomia.

    Natalian ja Helmen ylittäessä verkkaesteet kohtuullisen hyvin, siirryttiin hyppäämään kentälle rakennetun esteradan pariin, jossa oli erilaisia esteitä korkeudella 80-100cm. Tänään kävimme jälleen lävitse ihan vain perusasioita, nyt vain tietenkin esteiden parissa. Tarkoitus oli keskittyä eritoten hyviin, suoriin lähestymisiin, rauhalliseen laukan tahtiin ja huolellisiin hyppyihin. Natalialle tuli selväksi se, että puolipidätteitä tullaan tarvitsemaan - ja paljon, muutoin tamma lähti kuin ohjus rynnimään esteeltä esteelle. Kun hevonen oli pienen väännön jälkeen ratsastajansa hallinnassa ja kuunteli tätä tarkkaavaisena, sujui esteiden ylittäminen todella hyvin ilman suurempia ongelmia. Pieniä virheitä ratsukon menossa löytyi lähinnä ponnistuspaikan löytämisessä, jossa Helmi kaipasi hirveästi apuja ratsastajaltaan. Täten Natalia sai aina huutaa kajauttaa kunnolla siinä kohtaa, missä ponnistaminen tapahtui, että nyt heppa ylitse! Pomppua Helmeltä löytyi kuitenkin sen verran, että voi vaan sen todeta olevan juuri Aapelin ja Rajamäen Helmen jälkeläinen, perinyt selkeästi tyylinsä vanhemmiltaan. Pudotuksia valmennuksessa ei Helmen osalta juuri näkynyt, mutta ehkäpä vauhti ja vaaralliset tilanteet riittivät tälle erää.

    Vaikka tunnin mittaan olikin jo paljon töitä tehty ja vauhti alkoi hiljalleen painamaan ratsukon menoa, halusin Natalian vielä ratsastavan ravissa Helmen kunnolla eteen-alas loppuverkassa. Ja kun ratsastaja oli tyytyväinen ratsunsa työskentelyyn, sai hän hidastaa hevosensa käyntiin ja antaa tälle pitkät ohjat. Tänään Helmi oli oikein positiivinen yllätys, eikä sen estehevosenlahjat ainakaan jääneet näkemättä. Kun ratsastaja saa pidettyä hevosen hyvin tuntumalla, eikä päästä tätä turhia höntyilemään, on tuloksena aina mallikkaita hyppyjä, joilla varmasti pärjää kilpakentilläkin.

    3. Milja - Mörkövaaran Jaarli
    Jos parin päivän takaisessa kouluvalmennuksessa Jaarli oli laiska, niin hohoi, mitähän se oli tänään... Olin etukäteen varautunut viimekertaisesta estevalmennuksesta oppineena siihen, että Jaarlilla voi esteillä löytyä sitä virtaa ja se kun pitäisi vielä jotenkin saada purettuakin hallitusti. Aloitimme alkuverkan tämän melko vuoksi varoen, vähän ikään kuin katsoen, että mitenkä se alkaa pelittämään. Ja melkein odotusten mukaan meno oli äärimmäisen vauhdikasta - paaaljon pidätteitä ja voltteja, niin laukassa kuin myös ravissa. Vielä kun otimme mukaan verkkaesteet, joilla oli korkeutta 50-60cm, niin kylläpä sitä orin menemistä sai oikeasti ihmetellä, ja eritoten sitä, että kuinka Milja pysyy selässä. Hyppäsimme verkkaesteitä kuitenkin niin pitkään laukassa, kunnes hevonen oli himpun verran rauhoittanut tahtiaan, eikä enää ihan niin paljoa sählännyt.

    Jatkoimme tästä hyppäämään Jaarlin kanssa esterataa, jonne olin tällä kertaa pystyttänyt jos jonkinmoista erikoisestettä, joilla korkeutta max. 80cm. Oli okseria, trippeliä, muuria, vesiestettä, lankkuja, porttia... Uljaana kenttähevosena nämä esteet eivät kuitenkaan Jaarlia millään tapaa hetkauttaneet, tai mikäli hetkautti, niin taas siihen vauhdikkaaseen suuntaan. Sikäli odotin taas näkeväni, että kuinka tämä ratsukko meinaa suoriutua esimerkiksi trippelistä tuolla jäätävällä vauhdilla ja sähläyksellä, sillä sen ylittämiseen tarvittaisiin nimenomaan hyvää keskittymistä ja huolellista työtä. No, lähdimme yrittämään! Ensimmäiset hypyt tulivat okserille ja lankulle, jotka olivat kohtuullisen helppoja. Milja antoi napakkaa pidätettä ja pyrki kaikin tavoin vaikuttamaan hevosensa liikkeeseen, mutta äh, noin viisi metriä ennen esteitä Jaarli puri kuolaimeen kiinni ja rynni ylitse. Tässä vaiheessa valmentaja meni hiljaiseksi, kun Milja alkoi paasaamaan ja, no, raivoamaan Jaarlille minkä vain suustaan ja käsistään kerkesi. Hevosen silmistä huomasi sellaisen kauhistuneen katseen ja - mitä ihmettä tapahtui? Seuraavat laukannostot sujuivat äärettömän rauhallisesti, eikä ori enää rynninyt seuraaville esteille. Vähitellen Jaarli tuli vain paremmin ja paremmin ratsastajansa avuille ja täten hypyt toistensa jälkeen paranivat aina. Loppujen lopuksi ratsukko ylitti oikein mallikkaasti, hyvällä ja rauhallisella temmolla kaikki kentän esteet ratana, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä lopettelemaan.

    Tällä kertaa siirryimme loppuverkkaan oikein tyytyväisin mielin, valmentajan edelleenkin ihmetellessä, että kuinka tälläiseen jääräpää hevoseen voi pieni huutaminen ja ohjasta repäisy vaikuttaa positiivisesti. Loppuverkan ratsukko sai työstää ravissa itsenäisesti ja kun Milja oli tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Vaikka alku oli melkoisen hankala ratsukolle, paransivat he hirmuisesti työskentelyään loppua kohti. Jaarlista näin aivan uusia puolia ja olikin oikein kiva nähdä, että kyllä tästä hevosesta oikeasti on esteratsastukseen, se pieni "helmi" pitää vain jotenkin löytää. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin valmennuksiin!

    4. turjake - Mörkövaaran Valtiatar
    Vallu ja turjake saapuivat valmennukseen himpun verran myöhässä, joten he saivat melko nopeaan tahtiin hoitaa itsenäisesti lämmittelyn. Sivusilmällä katsoin ratsukon menoa ja siinä ainakin toistaikseksi näytti siltä, että Vallu kulki kiltisti eteen ja reagoi ratsastajansa apuihin. Laukan ylläpitämisessä tuntui olevan pientä erimielisyyttä aluksi, mutta hyvin turjake ajoi ratsuaan eteen ja patisti tätä tekemään töitä. Kun turjake huikkasi olevansa Vallun kanssa valmis hyppäämään, annoin heille luvan ylittää muutamat verkkaesteet, joilla oli korkeutta noin 70cm. Vähän tamma tuntui rynnivän jo näille parille esteelle ja siksi ratsastajan tuli muistaa ne kunnolliset pidätteet.

    Jatkoimme tästä hyppäämään kentälle rakennetun esteradan pariin, jossa oli 70-100cm esteitä sijoiteltuna niin, että saimme erilaisia lähestymisiä harjoiteltua. Lähinnähän kävimme Vallun ja turjakkeen kanssa läpi perusasioita, jotta näin, että miten he toimivat esteillä ja mikä heidän oikea tasonsa on. Päälimmäisenä valmennuksesta voi nostaa ylös sanan vauhti, sitä nimittäin riitti vaikka muille jakaa. Turjake yritti hyvin pidätellä ratsuaan ja ajoittain onnistuikin siinä hyvin, mutta välillä taas Vallu otti sellaisia spurtteja, että oksat pois. Lähestymiset onnistuivat myös haastavemmilla esteillä hyvin, kunhan vain turjake katsoi hyvän reitin, eikä yrittänyt turhia oikoa. Ratsukon ainoa oikea ongelma, siis vauhdin lisäksi, oli hyvän ponnistuspaikan löytäminen. Vallu tuppasi aina hyppäämään esteelle joko liian kaukaa tai läheltä, eikä kovin montaa "normaalin" ponnistuspaikan hyppyä valmennuksessa nähty. Neuvoin turjaketta antamaan esteelle tultaessa kunnon pidätteet ja kun ratsastaja haluaa, että nyt hypätään, niin sitten puristetaan topakasti pohkeilla ja jos tarve vaatii niin vaikka huudetaan selässä. Yritimme karsia eritoten sitä turhan kaukaa hyppäämistä pois oikein jämäköillä pidätteillä, eikä siten valmennuksen loppupuolella senmoisia ylityksiä enää tullutkaan. Muutamia pudotuksia ratsukko sai aikaiseksi liiallisen vauhdin tai huonon hypyn vuoksi, mutta kokonaisuudessaan heillä sujui hyvin.

    Vähitellen, kun jokaisen esteen ylittäminen radalla onnistui, lähdimme siirtymään loppuverkkaan jäähdyttelemään. Koska Vallulla oli edelleenkin sitä vauhtia, sai turjake jälleen työstää siltä loputkin virrat pois reippaassa ravissa. Vallu oli tänään taas oikein reippaalla tuulella ja valitettavasti se aina pienesti rokottaa sitä tekniikan puolta, vaikka kyllä sitä vauhtia täytyy esteillä tietysti ollakin. Turjakkeelle, tai turjakkeen hauikselle, lähtee propsit siitä mahdottomasta työn määrästä, jota teki pidätellessään ratsuaan yli tunnin ajan. Kotikentillä voisi hieman harjoitella sitä malttia ja pyrki saamaan Vallu rauhoittumaan aina ennen esteen ylitystä.