Estevalmennus 25.01.2015

  • Mörkövaara järjestää estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 25.01.2015
  • VIP 20.01.2015
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus20
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tammikuussa yksi hevonen saa osallistua vain yhteen valmennukseen - ei siis sekä koulu- että estevalkkoihin molempiin

    Osallistujat
    1. Anniina N. - Mörkövaaran Askeri
    Anniina ja Askeri saapuivat valmennukseen mitä ilmeisimmin reippain mielin, sillä alkuverkassa hevonen tykitti hirmuista kyytiä laukassa eteen, eikä ratsastaja tätä juurikaan pidätellyt. Pyysin Anniina siten vähän rauhoittamaan orin tahtia ja keskittymään siihen, että Aksu alkaa keskittymään ja kulkemaan paremmin apuja kuunnellen. Ravissa hevosen työstäminen onnistui vielä kohtuullisen hyvin, mutta laukassa Aksu tuntui koko ajan pyörittävän kovia kierroksia, eikä se monista yrityksistä huolimatta halunnut rauhoittua. Vaikka vauhtia olikin, lähdimme hiljattain ottamaan muutamia lämmittelyhyppyjä noin 60cm pystyesteille. Tuloksenahan oli melkoista esteiden läpijuoksua ja huolimattomia hyppyjä - tarkkuutta ja huolellisuutta lisää, kiitos.

    Vähitellen lähdimme hyppäämään kentälle rakennettua esterataa, jossa tarkoitus oli tämän ratsukon kanssa käydä lävitse aivan perusasioita, sillä halusin nähdä millä tasolla he oikein ovat. Kun esteet olivat nostettuna 80-90cm korkeudelle, oli Anniinan pakko topakoitua selässä niin, että Aksu oli hyvin hallinnassa pidätteiden ansiosta, jotta esteen ylitse peräti päästiin. Alun ensimmäiset hypyt jatkoivat samaa rataa verkkahyppyjen kanssa, eikä ratsukon välille aivan heti löytynyt sitä kuuluisaa yhteistä säveltä. Anniina sai tehdä paljon töitä saadakseen hevosensa tahdikkaaseen, mutta hallittuun laukkaan, ja vielä ylittämään ne esteet maltin kanssa. Vähitellen hypyt alkoivat parantua ja vauhti tasaantua, ja tällöin esteet lähtivät ylittymään jo asteen verran helpomman näköisesti. Ratsukolla oli kuitenkin vielä erimielisyyttä esteille lähestymisien kanssa, sillä Aksu halusi oikoa joka nurkasta ja lähteä rynnimään esteitä kohden. Sen lisäksi, että Anniina sai pidättää koko ajan ratsuaan, tuli hänen siis keskittyä myös siihen, että hevonen liikkuu sitä rataa mitä ratsastaja haluaa. Hevosen hiljalleen väsyessä alkoi ratsukon meno loppua kohden parantua, jolloin sekä lähestymiset että hypyt olivat huomattavasti paremman näköisiä.

    Kun rata oli kutakuinkin paketissa, eli kaikki esteet ylittyivät niin kuin haluttiin, oli hyvä siirtyä loppuverkkaan jäähdyttelemään. Anniina sai tällöin työstää hevostaan vielä paremmin ohjan ja pohkeen väliin, jolloin saatiin sitä kuuliaisuuttakin mukaan ratsastukseen. Tänään Aksu ei ollut missään nimessä helppo, se ei tuntunut antavan mitään ilmaiseksi ja jaksoi vääntää vähän kaikesta vastaan. Ratsastaja pysyi kuitenkin koko ajan hyvin jämäkkänä selässä ja jaksoi työstää ratsuaan vaikeuksista huolimatta hienosti. Lopussa nähtiinkin täten oikein mallikkaita hyppyjä, joita olisi vain kaivattu alkutunnista lähtien.

    2. Noreen - Mörkövaaran Lemmetär
    Mitä edellisiin kertoihin tulee, oli Lempi tänään huomattavasti reippaamman ja rennomman oloinen valmennukseen saapuessaan - se oli aivan kuin olisi kotiinsa tullut. Tämä auttoi huomattavasti alkuverkassa ratsukon työskentelyä, sillä nyt Noreenin ei enää tarvinnut rauhoitella hevostaan ja ikään kuin pelätä, että mitä Lempi nyt säikkyy. Alkuverkassa Noreen työsti ratsuaan hyvin, hän pyysi tätä niin ravissa kuin myös laukassa menemään tahdikkaasti, mutta silti hyvin hallitusti eteen. Kun Lemmen ja Noreenin työskentely näytti omaan silmääni hyvältä, annoin heille luvan ylittää muutamat, noin 70cm korkeat, pystyesteet. Ensimmäisillä hyppykerroilla Lempi ehkä hieman rynni estettä kohden, mutta ratsastaja oli hyvin hereillä selässä ja antoi takaisin samalla mitalla topakoita pidätteitä.

    Koska viime kerralla kävimme ratsukon kanssa estevalmennuksessa lävitse lähinnä perusasioita, tällä kertaa ajattelin pistää heidät todellakin töihin ja laittaa mahdollisimman vaativia esteitä kentälle. Siispä kentälle oli sijoiteltuna mm. 80-100cm kolmen esteen sarja, muutamat metriset okseri sekä samankorkuisia trippeleitä. Noreenin ilmeestä paistoi pienimuotoinen epävarmuus kertoessani päivän tehtävän, mutta hän keräsi kuitenkin itsensä hyvin ja lähti varmoin ottein hevosensa kanssa yrittämään. Ensimmäisenä kävimme lävitse sarjaestettä, jolle Lemmellä oli taas turhan kiire. Esteet tulivat sikäli ylitse hypättyä, mutta jokainen hyppy tapahtui turhan läheltä estettä. Jämäkkyyttä ja huolellisempaa pidätettä, niin lopulta hevosen ei enää tarvinnut niin vauhdikkaasti tulla esteelle ja tällöin hypyt onnistuivat huomattavasti paremmin. Tästä jatkoimme kahdelle peräkkäiselle okserille, jotka alkoivat samantien ylittymään oikein kivan näköisesti. Vain yhden kerran Lempi sotkeutui jalkoihinsa jälkimmäiselle okserille saavuttaessa, jolloin etujalat pudottivat ensimmäisen puomin. Oksereilta pääsimme puolestaan siirtymään vaativille trippeleille, joille tultaessa Noreen sai puolestaan ajaa ratsuaan kovasti eteen, jotta hevonen sai riittävän voimakkaan ponnistuksen aikaiseksi. Trippeleitä saimme treenata pidemmän aikaa, sillä ratsukko ei aivan heti päässyt jyvälle niistä.

    Kun esteet olivat vaikka mitenkä päin ylitetty sekä yksittäin että ratana huolellisesti, lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Noreen sai vielä työstää ja taivutella hevostaan rauhallisessa ravissa volteilla, ja lopetella sitten kun oli tyytyväinen Lemmen liikkeeseen. Tänään, ainakin valmentajan näkökulmasta, Lempi liikkui todella kivasti eteen ja se tuntui olevan hyvin yrittelijäällä tuulella. Ajoittain vauhtia tuppasi lähestymisissä kertymään turhan paljon, mutta Noreenin ollessa hereillä selässä saatiin sekin kitkettyä hevoselta vähitellen pois. Ja mitä trippeleiden haasteisiin tulee, taidettiin nekin tämän ratsukon kanssa selättää.

    3. Uppe - Mörkövaaran Martta
    Martta saapui valmennukseen korvat höröllään innosta puhkuen, Upen noustessa selkään tamma jo steppaili rauhattomasti paikallaan ja odotti merkkiä päästä liikkumaan. Alkuverkassa tammalla oli siis vauhtia vaikka muille jakaa, joten ratsastaja sai käyttää alusta alkaen paljon pidätteitä sekä pitää vahvaa tuntumaa hevoseensa. Jonkin aikaa ratsukko saikin työskennellä ravissa sekä laukassa voltteja, ennen kuin Martta oli joten kuten kuulolla ja pääsimme siirtymään esteisiin. Kentälle oli rakennettuna muutamat 70cm pystyesteet, jotka toimivat valmennuksen lämmittelyesteinä. Ensimmäiset hypyt olivat tämän ratsukon osalta melko hutaistuja ja huolimattomia, mutta muutamien toistojen jälkeen alkoi molemmat osapuolet päästä hyvin rytmiin kiinni.

    Täten jatkoimme hiljattain maneesiin rakennetulle esteradalle, jossa oli erilaisia esteitä korkeuksilla 80-100cm. Koska tämä oli Upen ja Martan ensimmäinen estevalmennus, kävimme tänään lävitse lähinnä perusasioita, jotta näin millä tasolla ratsukko suoriutuu ja miten. Aloitimme työstämään muutamaa 80-90cm pystyä ja saapumaan niille erilaisin lähestymisin. Uppe ylläpiti ratsunsa laukkaa koko ajan hyvin, eikä Martan liikkeessä muuta sanomista ollutkaan kuin se pienen pieni ylimääräinen vauhti. Lähestymissä ratsastaja sai olla tarkkana - ratsulla näytti olevan nimittäin pieni tarve lähteä oikomaan ja rynnimään esteelle, joten pidätteet ja pohjeavut saivat jatkuvasti olla ulottuvilla. Hypyissä ei muutoin liiemmin ongelmia ollutkaan ja valmentaja pääsikin näkemään heti, että Martta on hyvin taitava hyppääjä, jolla tekninen puoli on hallinnassa. Pienempien esteiden ylittyessä vaivatta, otimme mukaan mm. metrisiä sarjaesteitä, joilla Uppe sai sikäli käyttää päätänsä, että hevosen askeleet osuivat väleihin oikein. Lisäksi metrin esteillä ratsun vauhti piti pitää koko ajan tasaisena, sillä liian kovalla vauhdilla tuli puomit kyllä heittämällä alas. Mikäli ratsastaja vain teki huolellista ratsastusta selässä ja hevonen malttoi tätä kuunnella, olivat hypyt oikein näyttävän näköisiä ja esteet oikeaoppisesti ylitettyjä.

    Kun esteet oli ylitetty ristiin ja rastiin ja kaikki oli ratsukolla kutakuinkin hallinnassa, lähdimme siirtymään loppuverkkaan. Martalla alkoi tässä vaiheessa hieman jo askel painamaan ja siksi Uppe sai jäähdytellä ratsunsa pidemmillä ohjilla rauhallisessa ravissa. Upella ja Martalla ei tänään sitten mennytkään yhtään hassummin! Martta näytti olevan oikein innokas ja rehellinen hyppääjä, joskin ainoat miinukset ratsulle vain voi antaa liiallisen reippaasta tahdista. Uppe teki myöskin oikein hyvää työtä läpi valmennuksen, hän piti hevosen parhaansa mukaan rauhallisena ja auttoi tätä hyvin jokaisella esteellä.

    4. Riella - Mörkövaaran Ventteri
    Tänään saimme Mörkövaaran valmennuksiin ihanan vierailijan, vanhan herrasmiehen, Mörkövaaran Ventterin. Tätä oria en ollutkaan ikuisuuksiin nähnyt ja siksi olikin erittäin kiva, että Riella ja Vilikin tulivat mukaan toimintaan! Alkuverkassa Vili oli himpun verran laiskanoloinen, vähän sellainen äkäinen vanhus jota ei työnteko olisi tippaakaan kiinnostanut. Ravi- ja laukkatyöskentely oli siksi vaivalloisen näköistä, mutta kun mukaan ruettiin ottamaan hyppyjä, piristyi ori huomattavasti ja sai hiljalleen vauhtia jalkoihinsa. Tällöin 70-80cm lämmittelyesteet ylittyivät hienosti ilman minkäänmoisia ongelmia.

    Vilin ollessa hyvin kuulolla ratsastajansa avuille ja liikkuessaan kuuliaisemmin eteen, lähdimme hyppäämään maneesiin pystytettyä esterataa. Radalla oli erilaisia esteitä erilaisin lähestymisin ja korkeutta niillä oli 90-110cm. Lähdimme ratsukon kanssa liikkeelle aivan perinteisistä metrisistä pystyesteistä, joilla aloin näkemään, kuinka ratsukko esteradalla pärjäileekään. Riella antoi huolellisia apuja ratsulleen, pitäen myös hyvin tiiviin tuntuman ratsuunsa, ja Vili ylitti tällöin esteen kuin esteen vaivatta. Ori ylläpiti hyvin laukkaa ja liikkui muutoinkin nyt jo todella hyvässä temmossa eteen. Vähitellen lähdimme ottamaan 110cm korkuisia esteitä mukaan, sisältäen mm. sarjaesteitä sekä oksereita. Vilistä huomasi, että nämä suuremmat sarjaesteet toivat matkaan vähän epävarmuutta, mutta ratsastajan ollessa hereillä selässä ja kannustaessaan ratsua eteen, ei niissäkään liiemmin vaikeuksia ollut. Oksereilla ori muutaman kerran sekosi jaloissaan niin, että esteelle ponnistaminen tapahtui turhan läheltä, jolloin syntyi pudotuksia. Ratsastaja kuitenkin huomioi tämän ja seuraavalla kerralla osasi patistaa hevostaan paremmin esteelle ja ponnistamaan paremmasta kohtaa. Loppua kohden hypyt paranivat kerta toisensa jälkeen, eikä viimeisen kerran radan läpikäymisessä tullut yhden yhtä virhettä.

    Reippaan tunnin työstämisen jälkeen lähdimme hiljalleen jäähdyttelemään ja siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa ratsastaja sai vielä työstää ratsuaan parempaan liikkeeseen ja ratsastaa tätä eritoten paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Riellan ollessa tyytyväinen ratsunsa menoon, saivat he hidastaa käyntiin ja lopetella. Tämä vanha-pappa oli kieltämättä positiivinen yllätys! Vili tuntui oikein reippaalta ja rehelliseltä hyppääjältä, josta myös kokemus paistoi hyvin esiin. Ratsastajallekin plussat huolellisesta ratsastuksesta, jossa ei liiemmin moitittavaa ollutkaan.