Estevalmennus 15.12.2015

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 15.12.2015
  • VIP 10.12.2015
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Valmennukseen otetaan mukaan neljä ratsukkoa ilmoittautumisjärjestyksessä
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus25
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Joulukuun valmennuksiin eivät saa osallistua marraskuussa valmentautuneet ratsukot.

    Osallistujat
    1. Hapero - Mörkövaaran Uninuttu
    Hapero ja Nuttu saapuivat tänään ensimmäistä kertaa valmennettavakseni Mörkövaaraan, joten yhtään en osannut etukäteen odottaa, mitä tulevan piti. Ori saapui kentälle suurin askelin, korvat taivaissa innosta soikeana, samaan aikaan kun Hapero tuntui vielä hieman nukkuvan selässä. Alkuverkassa ratsukko sai läpiratsastaa kaikki askellajit ja hevosen ollessa kutakuinkin kuulolla, saivat he hypätä lämmittelyhypyt 70cm pystyille. Vauhtia Nutun jaloista riitti vaikka muille jakaa, se oli hyvin energinen ja sitä myöten sitä sai pidätellä aika napakasti.

    Vähitellen jatkoimme päätehtävän pariin, joka tarkoitti siis esterataa, jossa oli erilaisia esteitä 90-110cm korkeudella. Esteitä oli sijoiteltuna kentälle jos jonkinmoista, oli niin perinteistä pystyä kuin myös erikoisestettä, joita vaikeutettiin erilaisin lähestymisin. Jälleen, ehkä hieman odotetustikin, Nuttu lähti melko reippaassa tahdissa ylittämään esteitä, jonka vuoksi syntyi myös melko paljon pudotuksia. Pyysin ratsastajaa ottamaan topakampaa asennetta ja tekemään hevoselle ronskisti selväksi sen, ettei kyseinen peli nyt vetele. Vauhdista huolimatta Nuttu kyllä toi loistavaa hyppytekniikkaansa esille, se ponnisti esteille todella vahvasti, eikä aristellut hyppäämistä vaikka olisi ollut huono lähestyminen takana. Valmennuksen edetessä ja orin hiljalleen tasoittuessa hypyt paranivat kerta toisensa jälkeen, eikä loppujen lopuksi ratsukon menossa ollut enää mitään moitittavaa. Pienelle orille trippeli oli kuitenkin hieman haastava asia, joten sitä hyppelimme melko paljonkin, ennen kuin se lähti sujumaan ongelmitta.

    Reilun tunnin työstämisen jälkeen sai ratsukko siirtyä loppuverkan pariin ja lähteä vähitellen lopettamaan. Oli hauska nähdä, että vaikka takana oli melko rankka treeni, riitti Nutulla silti virtaa vetää vielä kiitoravia kaiken lopuksi. Täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen tämän ratsukon tämänpäiväiseen työskentelyyn. Alku oli hieman vaikea, mutta pitkäjänteisellän työllä saimme Nutun lopulta ruotuun ja sitä myötä kaikki sujui upeasti. Haperolle erityiskehut huolellisesta ratsastuksesta!

    2. turjake - Mörkövaaran Peethooven
    Tämänpäiväisen Mörkövaaran estevalmennuksen mielenkiintoisin ratsukko oli epäilemättä turjake ja Peethooven, jonka myötä odotin kovasti näkeväni heidän yhteistyönsä tuloksen. Kentälle saavuttuaan näytti ori hieman hukassa olevalta, se kummasteli ihmeissään ympärillä hyöriviä ratsukoita ja säikkyi vähän kaikkea. Alkuverkassa Peethooven oli siis himpun verran hankala keskityessään kaikkeen muuhun kuin itse työskentelyyn ja ratsastajansa apuihin. Lämmittelyhypyt noin 70cm pystyesteille olivat vähän mitään sanomattomia, sillä ori tuppautui lähinnä vain astelemaan niiden ylitse.

    Lähdimme kuitenkin vähitellen siirtymään päivän päätehtävän pariin, eli tutustumaan kentälle rakentamani esteradan saloihin. Kentällä oli sijoiteltuna jos jonkimoista ylitettävää, oli niin perinteistä pystyä kuin myös erikoisesteitä, joilla korkeutta oli 80-100cm. Työskentelymotivaation ollessa Peethoovenilla aika alhainen, oli myös metristen esteiden ylittäminen tietenkin haastavaa. Ratsastaja joutui selässä liki hermoromahduksen partaalle yrittäessään saada ratsunsa edes jonkinmoisessa laukassa eteenpäin. Onneksi vähitellen kova työ tuotti tulosta, jolloin orikin sai jalat allensa ja esteiden ylittäminen lähti rullaamaan paremmin. Peethooven hyppäsi lopussa siis jo todella innokkaasti, eikä teknisessä puolessa ollut enää juuri mitään moitittavaa. Myös erikoisesteet Peethooven ylitti mallikkaasti, vaikka se vähän kulmiensa alta tuntui niitä ihmettelevän. Mitä enemmän esteitä ylitettiin, sitä enemmän ori tuntui lopulta liikkuvan ajatuksen voimalla eteen ja ongelmat vähenivät kerta toisensa jälkeen.

    Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen oli aika siirtyä loppuverkan pariin, joka oli sikäli harmi, että vasta lopussa pääsimme kunnolla vauhtiin ja saimme hevosesta jotain irti. Turjakkeen ja Peethoovenin kanssa olisi siis voinut jatkaa vielä pidemmän aikaa, mutta valitettavasti oli vain lopeteltava. Päälimmäisenä mieleen jäi, että ori kaipaa siis hyvin napakan verryyttelyn, joka jäi ehkä huonosti toteutetuksi tänäpäivänä. Lopussa saatiin kaikki kuitenkin jo vähän huokaista helpotuksesta Peethoovenin löytäessä isomman vaihteen ja sitä kautta aloittaessa hyppäämään ihan omin jaloin.

    3. peikko - Mörkövaaran Unikinuski
    Peikko saapui tänään valmennettavakseni Mörkövaaraan esteiden pariin, tosin tällä kertaa hänellä oli ratsuna Iina. Iina on Mörkövaaran syksyn kasvatteja, joten olin enemmän kuin kiinnostunut näkemään, mihin tästä nuorukaisesta oikein on ja minkälainen ratsu siitä on kehittynyt. Alkuverkassa tamma oli erittäin tahmean ja laiskan oloinen, Peikko sai hopuuttaa sitä oikein napakasti eteenpäin, jotta sai sen edes jonkinmoiseen liikkeeseen. Laiskuuden myötä myös lämmittelyhypyt, jotka ratsukko sai tehdä 70cm pystyesteille, olivat todella työlään näköisiä, hyvä että Iina edes jalkojaan nosti.

    Kun Iina jaksoi edes ravata kohtuullisella tahdilla eteen, siirryimme kentälle tekemäni esteradan pariin. Kentällä oli sijoiteltuna paljon niin normaaleja esteitä kuin myös erikoisesteitäkin, joilla oli korkeutta keskimäärin 80-100cm. Pyysin Peikkoa kuitenkin ratsastamaan Iinan vielä tasapainoiseen laukkaan ennen kuin lähdimme hyppäämään isompia esteitä. Lopulta kun aloitimme hyppäämisen, ylitti tamma ensimmäiset esteet oikein mallikkaasti, mutta sitten vauhti jälleen tyssäsi ja Iina kieltäytyi. Ratsastaja sai topakoitua selässä oikein kunnolla, jotta se sai hevosensa takaisin ruotuun ja hyvään liikkeeseen. Loppua kohden suoritukset lähtivät onneksemme paranemaan kerta toisensa jälkeen, jolloin tamma ylitti itseasiassa tyytyväisin mielin jokaisen eteen tulevansa esteen. Vaikka Iina liikkui nyt napakasti eteen ja hyppäsi mallikkaasti, sai Peikko silti keskittyä eritoten lähestymisiin, sillä ne olivat tällä ratsukolla välillä vähän vaikeamman kautta haettuja.

    Kun Peikko ja Iina suorituivat radasta ongelmitta ja aikaa oli kulunut tunnin verran, saivat he rueta lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Lopuksi tammalle sai vähän naurahtaa, sillä loppuverkassa sillä oli vauhtia jaloissa vaikka muille jakaa - miksi ihmeessä tuota ei nähty radalla?! Nuori Iina ei ollut tänään ehkä parhaimmillaan, mutta ratsastaja työsti sitä hyvin ja sai vähitellen ratsustaan hyviä estehevosen piirteitä esille. Lopussa tamma oli kuitenkin oikein tyylikkään näköinen laukatessaan tasaisesti eteen ja kuunnellessaan selästä tulevia ohjeita maltillisesti.