Estevalmennus 24.01.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 24.01.2016
  • VIP 21.01.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Valmennukseen otetaan mukaan kolme ratsukkoa ilmoittautumisjärjestyksessä
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus27
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tammikuun ylimääräinen estevalmennus on avoin kaikille. Mukaan otetaan kolme ensimmäistä ilmoittautunutta.

    Osallistujat
    1. annika n - Mörkövaaran Lakritsi
    Tällä kertaa Annika ja Lakritsi osallistuivat Mörkövaaran estevalmennukseen. Alkuverkassa tamma oli selvästi vähän tahmea ja laiskanoloinen, ratsastaja sai ajaa sitä napakalla pohkeella eteen saadakseen sen edes joten kuten liikkumaan. Ympyröillä taivutellessa Lakritsi oli kuin mikäkin rautakanki, joka ei päästänyt yhtään kyljistään saati että olisi ruennut oikeasti käyttämään takapäätänsä. Kun ratsukko oli käynyt kaikki askellajit läpi ja Lakritsi hiljalleen reipastunut, saivat he ottaa lämmittelyhypyt 70cm pystyesteille, jotka ylittyivät alun tunnelmien mukaan melko verkkaisesti.

    Olin rakentanut Mörkövaaran maneesin kentälle esteradan, jossa oli erilaisia esteitä erilaisin lähestymisin 80-100cm korkeudella. Tänään treenasimme siis radan hyppäämistä ja kävimme läpi erilaisia lähestymisiä, aloittaen helpoista ja siitä hieman vaativampiin. Ennen radalle siirtymistä Annika sai tosissaan vielä ratsastajaa Lakritsia eteen, sillä laiskuutta en tulisi hyväksymään radalla. Vähitellen annoin heille luvan lähteä itsenäisesti suorittamaan rataa ja ylittämään esteitä. Ensimmäiset hypyt olivat kieltämättä aika hirveitä, Lakritsi pudotti juuri ennen estettä raviin ja veti melkoisia loikkia vieden puomit mennessään. Tässä vaiheessa Annika taisi hieman suutahtaa hevoselleen, jonka myötä ottee napakoituvat ja avut alkoivat menemään paremmin perille. Jo heti toisella kierroksella Lakritsi hyppäsi huomattavasti paremmin, se laukkasi peräti koko radan lävitse, eikä pudottanut yhtään puomia. Annika sai kiinnittää huomiota vahvasti myös mainittuihin lähestymisiin, sillä muutamat käännökset olivat melko jyrkkiä ja niissä Lakritsi selkeästi vähän empi. Valmennuksen "pelottavin" este oli 80-100cm korkea trippeli, jonka Lakritsi ylitti kerta toisensa jälkeen hienosti hyvällä tekniikalla.

    Kun rata oli hiottu hyväksi ja esteet käyty vaikka missä suunnassa onnistuneesti lävitse, sai ratsukko siirtyä vähitellen loppuverkan pariin. Loppuverkassa Annika sai taivutella rauhallisessa tahdissa Lakritsia ja ollessaan tyytyväinen tämän työskentelyyn hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Alku ei ollut tälle ratsukolle mikään helppo, hevonen lämpeni äärimmäisen hitaasti ja siksi laittoi ratsastajansa todenteolla töihin. Loppua kohden hypyt ja suoritukset alkoivat kuitenkin sujumaan, eikä virheitä enää liiemmin ilmennyt. Lakritsikin reipastui kivasti, jolloin hyppääminen ja ratsastajan työ helpottui huomattavasti.

    2. Mila - Mörkövaaran Kuskus
    Mörkövaaran Kuskus oli tänään ensimmäistä kertaa mukana Mörkövaaran kasvattivalmennuksissa, lajina esteratsastus. Alkuverkassa nuori Kusti oli vähän ihmeissään, se kyttäili vähän jokaista maneesin asiaa, eikä oikein suostunut liikkumaan eteenpäin. Mila joutui siis heti ensimetreillä koville, kun sen täytyi saada orinsa liikkumaan reippaasti eteen ilman ylimääräistä pelleilyä. Vähitellen kova työ tuotti tulosta, sillä taivuttelujen ja siirtymisien kautta Kusti alkoi hiljalleen kuunnella ratsastajansa ohjeita ja olla paremmin apujen varassa. Tällöin ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt, jotka sujuivat hyvin.

    Olin rakentanut Mörkövaaran maneesin kentälle esteradan, jossa oli erilaisia esteitä erilaisin lähestymisin 80-100cm korkeudella. Tänään treenasimme siis radan hyppäämistä ja kävimme läpi erilaisia lähestymisiä, aloittaen helpoista ja siitä hieman vaativampiin. Kun Mila oli saanut etsittyä Kustilta hyvän, tasapainoisen laukan, saivat he rueta suorittamaan rataa omaan tahtiin ja ylittämään esteitä. Ensimmäisellä kierroksella ori oli hieman epävarma, muutaman kerran se juoksi esteen ohitse ja kerran jopa kieltäytyi. Ratsastaja sai siis kannustaa ratsuaan oikein kunnolla hyppäämään, jotta se vähitellen rohkeni ja esteet alkoivat ylittymään paremmin. Hyppäämisen makuun päästessään Kusti reipastui kovastikin, jolloin se paineli menemään esteeltä estelle suorastaan virtaviivaisena. Ratsukon lähestymiset esteille olivat koko valmennuksen ajan hyviä, eikä edes tiukat käännökset tuottaneet ongelmaa tälle ketterälle hevoselle. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui Kustille hyvinkin pelottavaksi mielletty este, 80-100cm trippeli. Sitä se ei toistoista huolimatta tahtonut hypätä, ei sitten millään, kunnes se toiseksi viimeisellä kierroksella antautui ja ylitti sen - upeasti.

    Kun jokainen este oli läpikäyty useaan kertaan, eikä ratsukolla ollut enää oikeastaan mitään parannettavaa, lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Kustilla vielä virtaa riitti vaikka muille jakaa, joten Mila sai taivutella tätä oikein tahdikkaassa ravissa ja purkaa siltä vielä viimeisetkin energiat pois. Ratsukko suoriutui valmennuksesta kerrassaan hyvin ja vaikka vaikeuksia oli, niin niistäkin päästiin ylitse maltillisella ja pitkäjänteisellä työskentelyllä. Hevosesta näki valmennuksen edetessä kuinka se vähitellen rentoutui ja alkoi nauttimaan hyppäämisestä, joka tarttui kivasti myös ratsastajaan.

    3. Hapero - Mörkövaaran Meripihka
    Hapero ja Pihla saapuivat tällä kertaa estevalmennukseen ja tietenkin kaavailin laittavani heidät erityisen koville tehtävien suhteen. Jälleen kerran ratsukko saapui Mörkövaaraan turhankin rauhallisissa tunnelmissa, joten eikuin samantien ravia ja laukkaa, kiitos! Hapero sai työstää siis reippaassa tahdissa alkuverkassa ratsuaan, tehden paljon taivutuksia sekä siirtymisiä eri askellajien välillä. Kun Pihla oli hyvin kuulolla ja apujen varassa, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt 70cm pystyesteille. Esteet nähdessään tamman vauhti kummallisesti kiihtyi, joten pidätteet tulivat ratsastajalle heti tarpeeseen.

    Olin rakentanut Mörkövaaran maneesin kentälle esteradan, jossa oli erilaisia esteitä erilaisin lähestymisin 80-100cm korkeudella. Tänään treenasimme siis radan hyppäämistä ja kävimme läpi erilaisia lähestymisiä, aloittaen helpoista ja siitä hieman vaativampiin. Lämmittelyhyppyjen myötä Pihla heräsi todenteolla, joten nyt Hapero sai keskittyä siihen, että se löytää tasaisen ja rauhallisen laukan tammaltaan. Vasta kun Pihla oli takaisin avuilla, saivat se rueta itsenäisesti suorittamaan rataa ja ylittämään sen esteitä. Pidätteet, pidätteet, pidätteet. Pihla hyppäsi moitteitta jokaisen eteensä tulevan esteen, mutta lähestymisissä vauhti yltyi yltymistään, jolloin ponnistuspaikkojen tarkkuus oli vähän hukassa. Ratsastaja teki kovasti töitä selässä ja parin kierroksen jälkeen tamma hieman alkoi malttaa mieltänsä, ottaen ratsastajan avut paremmin huomioon. Liikkeen tasaantuessa lähestymiset paranivat huomattavasti, nyt Haperolla oli enemmän aikaa miettiä ja vaikuttaa hevoseensa. Ketterälle Pihlalle ei tiukat käännökset esteeltä esteelle olleet haaste eikä mikään, se oikeasti meni kuin kenguru eteenpäin. Myös valmennuksen haastavin este, 80-100cm trippeli, oli Pihlalle kuin helppoa kauraa, se ei kyttäillyt yhtään ja ylitti sen kerta toisensa jälkeen vain paremmin ja paremmin.

    Kun jokainen este ylittyi vaivatta vaikka mihin suuntaan ja lähestymiset olivat hyvin paketissa, sai ratsukko lähteä siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Pihla oli jo kuin kaikkensa antanut, jonka vuoksi Hapero sai jäähdytellä tätä rauhallisessa tahdissa ja ollessaan tyytyväinen hevosensa työskentelyyn hidastaa käyntiin kera pitkin ohjin. No, tänään pääsi ainakin ratsukon molemmat osapuolet kunnolla hommiin! Hevonen otti ensimmäisen kierroksen jälkeen jo hien pintaan, eikä ratsastajallakaan ollut selässä yhtään sen helpompaa. Kun Hapero sai Pihlan malttamaan ja tasoittamaan vauhtinsa, oli hypyt todella hienoja ja ikään kuin tarkkaan harkittuja. Taitava ratsukko kokonaisuudessaan, ei voi muuta sanoa.