Etusivu
Tilat
Hevoset
Kasvatus


Estevalmennus 25.11.2010

Mörkövaaran järjestää taas estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille. Tällä kertaa ryhmiä on kahta tasoa, 60cm ja 100cm. Valmennus järjestetään 25.11.2010, ja viimeiset ilmoittautumiset otetaan vastaan edellisenä päivänä. Valmennukseen otetaan rajattomasti tallin kasvatteja, ja yksi omistaja saa tuoda molempille tasoille yhden Mörkövaaralaisen. Kyseessä on nimilistaan-valmennus, mutta siltikään hevosella ei tarvitse olla luonnetta, mikäli omistaja vain kuvaa osallistumisessa parin sanoin ratsuaan. Tervetuloa mukaan!

Osallistuminen valmennukseen tapahtuu mailitse kkfemnito@luukku.com, otsikolla Estevalmennus3 24.11. mennessä. Muodossa Taso (rv) Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)

Osallistujat
80cm
ei osallistujia

100cm
Toffe - Mörkövaaran Eemil
Valmennuksen alussa Eemil oli taas perinteinen Eemil, se temppuili eikä suostunut ollenkaan ratsastajansa kanssa yhteistyöhön. Toffe sai jatkuvaan pidätellä yli-innokasta ratsuaan ja antaa tälle todella topakoita apuja mikäli halusi sen saada liikkumaan. Hirveän energiamäärän takia pistin ratsukon heti alkuun ylittämään reippaalla ravilla kavaletteja ja perään vielä paljon laukkaa, ja sen jälkeen vähän lisää laukkaa. Vasta sitten kun Eemil oli todella hyvin Toffen käsissä ja kuunteli ohjeita tarkasti siirryimme tekemään päivän valmennuksen tehtäviä. Aloitimme pienimuotoisilla laukkaharjoituksilla, eli aluksi menimme laukka-pysähdys-peruutus-laukka siirtymisiä. Toffe valmisteli orinsa joka kerta huolellisesti laukkaan ja antoi tälle napakat laukkapohkeet joista poika lähtikin sitten täysillä tykittämään. Pysähdykset laukasta eivät joka kerta menneet täysin nappiin, mutta orin mielentilan huomioon ottaen ne olivat täydellisiä. Peruuttaa Eemil malttoi, ihme kyllä, hienosti ja siitä isot pisteet. Peruutuksesta laukkaan nostaminen ei tietenkään enää mikään hankaluus ollut, varsinkaan silloin kun oltiin jo muutaman kerran toistettu tehtävää. Seuraavaksi pääsimme sitten viimeinkin esteiden pariin. Alkuun otimme noin 60 sentin pystyesteitä kolmen sarjoilla jotka Eemil tietenkin ylitti aivan vettä valuen. Vauhtia pojalla oli taas tässä vaiheessa hieman liikaa ja siksi hypyt olivat vähän huolimattomia, mutta suuren pompun ansiosta puomitkaan eivät tippuneet. Hyvän tuntuman saamiseksi hyppelimme 60 sentin pystyjä sen aikaa, että Eemil oli malttanut rauhoittua ja kulki täysin Toffen ohjeiden mukaisesti yrittämättä luisua ohjasta. Seuraavaksi pääsimme ylittämään taas 100 sentin esteitä joita oli kentällä kolme kappaletta, ja ne olivat sijoiteltuna rata poikkisuuntaan leikkaan mukaisesti peräkkäin. Esteet olivat siis melko lähekkäin eikä lähestymisissäkään ollut paljoa varaa miettiä. Lisäksi teimme aina niin, että esteiden jälkeen vaihdettiin suuntaa ja näin ollen siihen tuli pieni kiemuraura mukaan. Eemil oli todella reipas ja eritoten rohkea hyppäämään, vaikka Toffe ei välttämättä kerennyt hyppyyn mukaan niin ori kyllä hyppäsi jokaisen eteen tulevan esteen vaivatta. Kun ratsukko pääsi jyvälle tehtävästä ja pojan laukka oli hallittua ja mukavaa, alkoi hyppiminenkin parantua huomattavasti. Lähestymiset esteille olivat hyviä, Toffe käänsi pitkänsivun keskeltä juuri oikealta kohdalta, antoi pohjetta ja meni kevyeen istuntaan kun Eemil lähti hyppäämään. Tätä tehtävää toistimme hyvin moneen otteeseen ja siinä vaiheessa kun Eemil alkoi väsyä aloitimme vasta loppuverkan ravilla. Tänään Eemil oli alkuun vähän hankala, mutta loppua kohden meno parani huomattavasti kun ori malttoi keskittyä tehtävänantoon.

Laura R. - Mörkövaaran Lennokas
Tänään Lenni oli alussa hieman laiska ja välinpitämätön, heti alkuun sitä ei näyttänyt hyppiminen juurikaan kiinnostavan. Kun Laura antoi tälle topakoita ohjeita ja pyysi jotain aivan yksinkertaista tehtävää, niin ori vetäisi korvansa luimuun ja alkoi jumimaan keskelle kenttää. Pistin ratsukon siis heti tekemään ravissa ja laukassa paljon tehtäviä saadakseni hevosen kuuntelemaan ratsastajaansa, ja siten alkuverkka menikin lähinnä ratsukon yhteisen sävelen löytämisessä. Kun Lenni oli jotenkin paremmalla tuulella ja malttoi hieman edes keskittyä Lauran ohjeisiin, aloitimme valmennuksen laukkatehtävillä. Laukassa tarkoituksena oli mennä laukka-pysähdys-peruutus-laukka siirtymisiä, joilla uskoin tuovani etenkin tähän ratsukkoon haastetta hevosen iän huomioon ottaen. Laura valmisteli Lennin joka kerta huolellisesti laukkaan, antoi ensin maltillisen puolipidätteen ja sitten napautti laukkapohkeet rennosti hevosensa kylkiin. Lennillä ei virtaa mitenkään hirmuisesti ollut ja siten ratsastaja sai jatkuvasti tehdä paljon töitä ylläpitääkseen ratsunsa menoa. Pysähdykset onnistuivat hienosti, ratsastaja antoi ennen pysähdystä pienemmän merkin ja sitten vetäisi hellästi, mutta topakammin, ohjasta kun oli tarkoitus pysähtyä. Peruutukset onnistuivat alkukankeutta lukuunottamatta hyvin, Lenni jaksoi peruuttaa niin kauan kuin vain tarve vaati, ja sitten jatkoi hyvin laukkaan taas uudesta merkistä. Kun laukkatehtäviä oltiin tarpeeksemme suoritettu, siirryimme viimein esteisiin. Aloitimme 60 sentin kolmen esteen pystysarjoilla joilla haimme tuntumaa suurempiin esteisiin. Laura oli hyvin tarkkana Lennin selässä ja antoi tälle selviä apuja esteiden ylittämiseen, jonka johdosta hypyt menivätkin mukavasti. Ratsukon ei tarvinnut kuin muutamat kerrat ylittää sarja kumpaankin suuntaan kunnes ori tuntui olevan jo hyvin ratsastajansa hallinassa, laukka oli vakaata ja puomitkin pysyivät hyvin paikoillaan, ja siten siirryimme metrin esteisiin. 100 sentin esteitä kentällä oli kolme kappaletta, ja ne olivat sijoiteltuna rata poikkisuuntaan leikkaan mukaisesti peräkkäin jolloin askelväli esteiden välillä oli pieni eikä lähestymisissäkään ollut paljoa varaa miettiä. Lenni onneksemme innostui hieman enemmän metrin esteillä sillä laiskalla laukallahan pieni suomenhevonen ei suuria esteitä hyppää. Ratsukko aloitti esteiden ylittämisen mallikkaasti, ori kirmasi korvat höröllään eteen ja kulki Lauran ohjeiden mukaisesti. Muutaman kerran, kun vauhtia oli melko paljon, parit puomit tippuivat huonon lähestymisen myötä, mutta muuten oikein tyytyväisiä olin ratsukon yhteistyöhön alku huomioon ottaen. Lenniä oli oikein mukava valmentaa ensimmäistä kertaa esteillä, ori omaa todella hyvän hyppytekniikan ja on reipas muutenkin hyppäämään.

Sonja.P - Mörkövaaran Kuvaelma
Ratsukon yhteistyö pelitti tänään todella hyvin heti valmennuksen alkuverkasta lähtien, Mosaseku asteli reippaasti eteen kuunnellen tarkasti Sonjan antamia apuja. Ori oli vähän kankea aluksi, jonka takia pistin ratsukon tekemään paljon perustehtäviä ravissa ja laukassa. Kun Mosaseku oli kovan lämmittelyn tuloksena viimein vetreä ja kulki hallitusti eteen, aloitimme rauhallisesti ravissa kavalettejen ylittämisen. Ori säntäili ensin kavalettejen ylitse vaivautumatta edes nostamaan jalkojaan, jolloin Sonja sai selässä hieman topakoitua saadakseen Mosasekun hyppäämään mukavasti. Kavaletteihin emmem kuitenkaan tuhlanneet paljon aikaa ja siten parin onnistuneen suorituksen jälkeen siirryimme laukkatehtävään. Tarkoituksenamme oli mennä laukka-pysähdys-peruutus-laukka siirtymisiä joista uskoin tämän ratsukon suoriutuvan vaivatta. Sonja malttoi hyvin valmistella Mosasekun laukkaan, antoi joka kerta hyvän puolidätteen ennen kuin puristi laukkapohkeet kylkiin ja nosti laukan. Ori pinkaisi merkistä rauhalliseen laukkaan jota Mosaseku jaksoi hyvin ylläpitää niin kauan kunnes Sonja antoi merkin pysähtymiseen. Pysähtymiset menivät alkuun turhan paljon kiitoravin kautta, mutta ne paranivat huomattavasti loppua kohden. Peruuttaa Mosaseku malttoi ihan hyvin, vaikkakin välillä takapuoli tahtoi kääntyä uralta kentänkeskustaa kohden. Kun laukkatehtävää oltiin toistettu riittävän kauan, aloitimme viimein hyppäämisen. Ensin ylitimme kolmen 60 sentin esteen pystysarjan hyvän alkutuntuman saamiseksi. Mosaseku ei vieläkään malttanut täysin nostaa jalkojaan esteitä ylittäessä ja siten alkuun pienten esteiden puomit sinkoilivat ympäri kenttää. Sonjan tuli topakoitua tässä vaiheessa ja laittaa ratsunsa hyppäämään paremmin mikäli aikoi tänään vielä metrin esteitä hypätä. Ratsukon ylittäessä pystyt rauhallisesti ja ajatuksen kanssa, pääsimme viimein siirtymään korkeampiin esteisiin. Metrin esteitä kentällä oli kolme kappaletta, ja ne olivat sijoiteltuna rata poikkisuuntaan leikkaan mukaisesti peräkkäin. Esteiden välillä hevosen askelväli oli todella pieni ja ensimmäinen hyppykin oli heti uralta kääntymisen jälkeen vastassa jonka takia ratsastaja sai olla hyvin tarkkana ratsunsa kanssa. Tarkoilla avuilla Mosaseku kuitenkin lähti ylittämään hyvin metrinkin esteet, Sonja oli hyvin hereillä selässä ja pyrki tarkkaavaisena ohjaamaan orin joka kerta hyvin esteelle. Välillä ori villiintyi kuumutessaan mutta hyvien lähestymisien ansiosta vältyttiin suurilta osin puomien pudotuksilta. Tätä ratsukkoa oli jälleen todella kiva valmentaa, Sonja antoi tänään kaikkensa pitääkseen Mosasekun vauhdissa ja saadakseen sen hyppäämään hyvin.

Juli - Mörkövaaran Remupekka
Remu tuntui tänään olevan todella hyvällä hyppytuulella, se puhkui intoa ja oli hyvin reippaana jo alkukäyntien aikana. Ratsun ollessa virkeänä ratsastaja sen sijaan nukkui selässä, mutta topakoi hyvin asennettaan siinä vaiheessa kun täytyi rueta kunnolla hommiin. Alkuverkassa menimme ensin perusasioita ravissa ja laukassa, ja sen jälkeen haimme tuntumaa esteisiin kavaleteilla. Remu ei täysin vauhdinsa takia jaksanut keskittyä kavaleteilla jalkoihinsa ja siten ori kompuroi aika paljon. Juli sai olla tässä vaiheessa jo tarkkana siitä, kuinka antaa hevosensa touhuta oman pään mukaan ja milloin mennään ratsastajan tavoin. Kun ori muutaman kerran ylitti rauhallisesti kavaletit, vaihdoimme laukkatehtäviin. Laukassa menimme laukka-pysähdys-peruutus-laukka siirtymisiä jotka vaativat Remulta jo hieman keskittymistä ja paneutumista asiaan. Juli valmisteli ratsunsa jokaisella kerralla huolellisesti laukkaan antaen maltilliset puolipidätteet ja reippaat laukkapohkeet. Orin yli-innokkuus tietenkin näkyi siinäkin, että kun laukkapohkeet tulivat, niin kylläpä poika säntäsi sellaisella vauhdilla eteen että. Laukasta jarruttaminenkaan pysähdykseen ei ollut mikään yksinkertainen juttu, mutta pikku hiljaa usein pidättein ori malttoi mielensä. Peruutukset onnistuivat todella hyvin, Remu peruutti Julin tarkoista ohjeista uraa pitkin laittamatta vastaan niin kauan kuin tarve vain vaati. Uudestaan laukannosto ei tietenkään tuottanut minkäänlaista ongelmaa tälle hevoselle. Orin ollessa hyvässä vireessä aloitimme viimein esteiden hyppäämisen, aloittaen kolmen 60 sentin sarjaesteestä. Julin nostaessa rauhallisen laukan ja kääntäessä esteille, ampaisi ori hirmuista vauhtia eteen ratsastajan pidätteistä huolimatta ja siten tiputti esteiltä ylimpiä puomeja. Orin kanssa sai olla hyppäämisen ajan kyllä koko ajan tarkkana siitä, että millaisia ohjeita antaa ja kuinka hevosen saa kulkemaan hyvin. Kun pienemmät pystyt hypättiin loppujen lopuksi rauhallisesti, pääsimme siirtymään metrin esteille. 100 sentin esteitä kentällä oli kolme kappaletta, ja ne olivat sijoiteltuna rata poikkisuuntaan leikkaan mukaisesti peräkkäin jolloin lähestymisiä ei ollut juurikaan aikaa miettiä. Odotin jo kauhulla sitä, että kuinka ratsukko tästä selviytyy, mutta yllätyksekseni ori malttoikin mielensä ja ylitti esteet todella hienosti, täysin Julin ohjeiden mukaisesti. Kertaakaan se ei lähtenyt kuumumaan tai vetämään ohjasta, ja lisäksi se jopa hyppäsi esteet nostaen jalkansa empimättä. Loppujen lopuksi ratsukko suoriutui valmennuksesta todella hyvin, Remu yllätti varmasti molemmat osapuolet melko hyvällä käyttäytymisellään.

    Ulkoasun © Daniela P 2010