Estevalmennus 18.04.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 18.04.2016
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 15.04.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus30
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Huhtikuun valmennukset ovat avoinna vain niille, jotka ovat valmentauneet tänä vuonna vain kerran/ei kertaakaan.

    1. Loci - Mörkövaaran Ruskarulla
    Ihastuttava Ruska-tamma saapui tänään heti aamutuimaan Mörkövaaraan valmentautumaan esteiden parissa omistajansa Locin kanssa. Alkuverkassa Ruska oli hyvinkin touhukas, se keskittyi pitkälti ympärillä pyöriviin ratsukoihin ja uusien tilojen tutkimiseen, kuin ratsastajan avuihin. Loci joutui olemaan selässä siis hyvin napakkana, jotta hän sai tammansa vähitellen paremmin kuulolle ja liikkumaan tasaisesti, mutta tahdikkaasti, eteenpäin. Yhteisen sävelen löytyessä ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät oikein hyvällä tyylillä.

    Jatkoimme vähitellen kentälle rakentamani esteradan pariin, jossa oli erilaisia esteitä, erilaisin lähestymisin, korkeuksilla 80-100cm. Loci sai työstää ratsulleen mukavan laukan ja sen jälkeen ratsukko sai alkaa itsenäisesti suorittamaan rataa molempiin suuntiin. Ruska tahtoi alkuun vähän innostua isommista esteitä, se helposti kiri lähestymisissä, joka puolestaan rokotti hyppyjen sujuvuutta. Ratsastajan tuli täten jakaa huolellisia pidätteitä, jotta tamma malttoi mieltään, eikä lähtenyt aina imemään vauhdilla esteitä päin. Muutoin melkein kaikki radan esteet ylittyivät hienosti, Loci ohjasi ratsuaan radalla malttavaisesti, Ruskan liikkuessa ketterästi ja lähes virheittä esteeltä esteelle. Pientä ongelmaa ratsukolle kuitenkin tuotti metrin korkuinen nouseva trippeli, johon he eivät millään meinanneet saada kunnollista lähestymistä ja vahvaa ponnistusta. Rohkeasti Ruska aina esteelle hyppäsi, mutta ylin puomi lensi maahan kerta toisensa jälkeen, aivan sama mitä Loci selässä teki. Tähän trippeliin saimme lopuksi siis oikein kunnolla paneutua, etsiä se vika lähestymisestä ja korjata se. Muutamien ajatuksella käytyjen hyppyjen jälkeen ratsukko sai tällekin esteelle onnistumisen, johon olikin hyvä lopettaa.

    Ratsukko sai tunnin työskentelyn jälkeen siirtyä siis itsenäiseen loppuverkkaan rauhallisessa ravissa, ja huolellisten taivuttelujen jälkeen siirtyä käyntiin kera pitkät ohjat. Tamma oli lopussa vielä kuin mikäkin ilopilleri, jolla vauhtia olisi piisannut vielä rutkasti lisää, joten sikäli oli harmillista vielä lopettaa. Valmennus sujui tänään tältä ratsukolta kuitenkin oikein hyvin, vaikka alkuun pientä erimielisyyttä olikin, pääsi molemmat osapuolet lopulta hyvin mukaan ja näin ollen hienoja suorituksia nähtiin. Trippeli vaati myös molemmilta vähän pidempää pinnaa, joten propsit Locille jaksamisesta ja kovasta hevosen tsemppaamisesta.

    2. Ninni H. - Mörkövaaran Joviaali
    Kasvattaja ei tahdo enää varmaksi muistaa, mutta olettaisin, että Ninni ja Joviaali pyörähtivät tänään ensimmäistä kertaa valmentautumassa Mörkövaarassa. Ratsukko saapui paikanpäälle hyvissä ajoin, joten ennätimme rupattelemaan kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta, ennen kuin lähdimme kunnolla hommiin. Alkuverkassa Joviaali oli äärettömän laiskan oloinen, Ninni sai ratsastaa sitä napakalla pohkeella vahvasti eteen, jotta se vähitellen lähti vertymään ja siirtymään paremmin avuille. Ori selkeästi vaati huolellisen alkuverkan, mutta vähitellen pääsimme ottamaan myös muutamia lämmittelyhyppyjä mukaan, jotka sujuivat ratsukolta oikein mallikkaasti.

    Tänään oli tarkoitus käydä lävitse aivan peruasioita, eli esteradalla liikkumista ja hyppäämistä. Olin rakentanut kentälle siis melkein kymmenen esteen radan, jossa oli erilaisia esteitä, erilaisin lähestymisin, korkeuksilla 80-100cm. Orin laukka ei alkuun ollut kovinkaan matkaavoittavaa saati vahvaa, joten pientä taistoa he saivat taas käydä liikkeestä ennen radalle siirtymistä. Ratsukko aloitti kuitenkin hyvin radan hyppäämisen, Ninni keskittyi tarkkaavaisesti radalla liikkumiseen ja lähestymisiin, joten pahoja paikkoja ei heille missään vaiheessa syntynyt. Ison orin kanssa Ninni ei selkeästikään halunnut ottaa suuria riskejä tiukkojen käännösten myötä, joka oli oikein hyvä valinta. Joviaali hyppäsi alun vaikeuksien jälkeen esteen kuin esteen todella hienosti, ja loppua kohden se kuunteli vain paremmin ja paremmin Ninni apuja. Pientä ongelmaa ratsukolle kuitenkin tuotti sarjaesteillä se, että hevosen askeleet eivät meinanneet millään mahtua esteiden väliin. Ratsastajan tuli siis antaa huolelliset pidätteet, laskea hevosen askeleet esteiden välissä ja toistojen myötä joko pidentää tai lyhentää tämän laukkaa. Kun Ninni sai tästä ajatuksesta paremmin kiinni, onnistui sarjaesteidenkin ylitykset todella hyvin.

    Hyvien suoritusten jälkeen oli hyvä lähteä lopettelemaan, joten ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin rauhallisessa ravissa. Joviaali oli jo kaikkensa antaneen ja väsyneen oloinen, joten nopeasti Ninni sai siirtää tämän käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Valmentaja oli kyllä positiivisesti yllättynyt ratsukon tämänpäiväisestä työskentelystä! Vaikka alkuun Joviaali olikin vähän laiskahko ja hitaasti syttyvä, kuoriutui sieltä lopulta työn kautta oikein näppärä estehevonen, jolla oli todella kaunis hyppytyyli. Myös Ninni teki koko valmennuksen ajan hyvää työtä selässä, jota ei voinut kyllä kuin vain ihailla.

    3. Lea H. - Mörkövaaran Univaras
    Tänään saimme Mörkövaaran estevalmennukseen yllätysnimen, kun Lea saapui mukaan Mörkövaaran Univarkaan kanssa. Pitkään aikaan en ollut heistä mitään kuullut, joten oli mukava päästä näkemään, minkälainen hevonen Onnista oli kasvanut ja kehittynyt. Alkuverkassa ori oli hyvin malttamaton, se vouhotti pitkälti omiaan ja mennä viipotti eteenpäin pää viidentenä jalkana, juurikaan välittämättä ratsastajansa avuista. Lea joutui tekemään verkassa siis kovasti töitä, jotta sai Onnin lopulta hyvin avuille ja liikkumaan tasaisesti eteen. Yhteisen sävelen löytyessä saivat he ottaa lisäksi muutamat lämmittelyhypyt, jotka ylittyivät todella vauhdikkaasti.

    Jatkoimme vähitellen päivän päätehtävän pariin, joka tarkoitti yksinkertaisuudessaan esteradalla liikkumista ja hyppäämistä. Olin rakentanut kentälle siis melkein kymmenen esteen radan, jossa oli erilaisia esteitä, erilaisin lähestymisin, korkeuksilla 90-110cm. Lea sai hieman rauhoitella hevostaan ennen radalle siirtymistä, ja hyvän tuntuman löytyessä he saivat rueta itsenäisesti suorittamaan rataa. Täytyy myöntää, että valmentajaa hirvitti aluksi, sillä se vauhti, se oli jotain aivan käsittämätöntä! Todella ketterästi Onni liikkui radalla ja kulki pitkälti ratsastajan ohjeiden mukaan eteen, mutta se vauhti...! Pyysin ratsastajaa näin ollen ottamaan paremman tuntuman ja jakamaan vain entistä enemmän napakoita pidätteitä hevoselleen, erityisesti lähestymisissä. Onneksi loppua kohden Onnin vauhti alkoi rauhoittumaan, jonka jälkeen pääsimme käymään paremmin hyppyjä ja esteitä lävitse. Ratsukolla ei varsinaisesti minkään esteen kanssa ollut ongelmia, Onni oli todella yritteliäs hyppääjä, eikä se kieltäytynyt kertaakaan. Muutaman huonon lähestymisen vuoksi puomeja kolisi maahan saakka, mutta mitään merkittäviä virheitä ei missään vaiheessa nähty. Muuta kuin se vauhti, hui!

    Tunnin reippaan työskentelyn jälkeen pääsi ratsukko siirtymään itsenäisesti loppuverkan pariin, niin rauhallisessa ravissa kuin vain mahdollista oli. Onnissa alkoi tässä vaiheessa näkyä jo vähän hyytymisen merkkejä, joten valmennus oli ainakin hevoselle tehnyt tehtävänsä, tosin ei Lea yhtään sen virkeämmältä selässä näyttänyt. Ratsastajalle lähtee kyllä erityispisteet huimapäisyydestä, mutta myös jaksamisesta, sillä Onni ei missään nimessä helppo ratsastettava tänään ollut. Vaikka vauhtia riitti vaikka muille jakaa, hyppäsi Onni kaikki esteet todella nätisti hyvällä tyylillä, eikä se radalla hirveästi laittanut enää apuja vastaan. Mutta kyllä, ehkä olisi vähän tasaisempaa menoa kaivattu.