Estevalmennus 24.05.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 24.05.2016
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 22.05.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus31
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Toukokuun valmennuksiin eivät saa osallistua huhtikuussa valmentautuneet henkilöt.

    1. Hapero - Mörkövaaran Riemukupla
    Hapero ja Ripa saapuivat muutaman kuukauden tauon jälkeen Mörkövaaraan valmentautumaan esteiden parissa, ja etukäteen vähän jännitinkin, kuinka heillä tällä kertaa sujuu. Viimekertaiseen tapaan orilla riitti alkuun virtaa todella paljon, mutta tällä kertaa se oli huomattavasti helpommin saatavissa kuulolle, kuin mitä viimeksi. Alun muutaman sähellys-kierroksen jälkeen rauhoittui Ripa kuuntelemaan selästä tulevia ohjeita, jolloin laukka tasaantui ja ratsukon välille syntyi yhteistyö. Näin ollen he saivat lämmittelyksi hypätä muutamat pienet esteet, jotka ylittyivät yllättävänkin hyvin, Ripan malttaessa lähestymisissäkin hienosti.

    Koska viimeksi treenasimme esteitä ympyrällä, sai ratsukko tänään treenailla silmieni alla perinteisen esteradan hyppäämistä. Kentällä oli pystytettynä kahdeksan erilaista estettä 90-110cm korkeudella, jotka tosin oli sijoiteltu lähekkäin niin, että Hapero sai oikeasti miettiä reittivalintoja huolellisesti. Luvan annettuani nosti Hapero Ripan tahdikkaaseen, mutta hyvin hallittuun, laukkaan, ja sen jälkeen he saivat alkaa itsenäisesti suorittamaan rataa molempiin suuntiin. Ori selvästi jälleen innostui isommista esteistä, ensimmäisellä kierroksella se nimittäin imi reippaasti lähestymisissä esteitä kohti, mutta hyvin ratsastaja jakoi selässä tälle pidätteitä. Ratsukko eteni radalla jokaisella kierroksella hyvin, Hapero ohjasi napakoin avuin Ripaa, joka ylitti jokaisen eteen tulevan esteen reippaalla ponnistuksella, ilman suurempaa epäröintiä. Muutaman kerran ratsukolle tuli huonot lähestymiset arviointivirheiden vuoksi, jolloin Ripa joutui ponnistamaan huonosta kulmasta ja sitä myöten puomitkin lensivät, mutta muuten olin enemmän kuin tyytyväinen heidän suorituksiinsa. Niin sarjaesteet kuin nouseva trippelikin sujui Haperolta ja Ripalta moitteitta, joten ei heidän menoonsa ollut juuri lisättävää. Valmentajana oli enemmän kuin hienoa seurata heidän yhteistyötä ja onnistumisia kentänreunalta.

    Kun rata oli läpikäyty useaan otteeseen ja kaikki sujui mallikkaasti, sai ratsukko alkaa itsenäisesti suorittamaan loppuverkkaa. Ripalla virtaa tuntui rankasta tunnista huolimatta riittävän, joten Hapero sai vielä taivutella tätä oikein reippaassa ravissa ennen käyntiin siirtymistä. Vaikka viimekertaisessa valmennuksessakaan ei ratsukko yhtään hassumpi ollut, olivat he kehittyneet huimasti parin kuukauden aikana. Sekä hevonen että ratsastaja tekivät loistavaa työtä koko tunnin ajan, ei voi kyllä muuta kuin kehua!

    2. Felissa - Mörkövaaran Huurre
    Ihastuttava oripoika Huurre saapui tänään valmennettavakseni Mörkövaaran esteiden pariin omistajansa felissan kanssa. Pitkään aikaan en tästä parivaljakosta ollut mitään kuullut, joten oli mukava päästä näkemään heitä, vaihtamaan kuulumisia ja katsomaan, kuinka Huurre on kevään mittaan kehittynyt. Alkuverkassa ori oli todella reipas, se paineli isoin askelin tahdikkaasti menemään, felissan hakiessa vielä selässä hyvää tuntumaa ratsuunsa. Taivuttelujen ja siirtymisien kautta Huurre oli nopeasti ratsastajansa avuilla, jolloin myös pienet lämmittelyesteet ylittyivät ratsukolta moitteitta.

    Tänään kävimme läpi perinteisesti esterataa, sillä olin pystyttänyt kentälle kahdeksan estettä, joilla korkeutta oli 80-100cm. Esteet oli sijoiteltu lähekkäin niin, että saatiin vähän haastetta lähestymisiin, jolloin ratsastajankin piti käyttää päätänsä huolellisten ja suorien reittien takaamiseksi. Kun felissa oli työstänyt Huurteelle rauhallisen laukan, saivat he alkaa itsenäisesti suorittamaan rataa molempiin suuntiin, minun seuratessani heidän menoa silmät tarkkana. Alku oli ratsukolta pientä sähellystä, ponnistus tapahtui useasti liian läheltä tai liian kaukaa estettä, oli esteiden jälkeen ristilaukkaa ja vastalaukkaa ja mitähän kaikea. Kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen heidän päästessä parempaan rytmiin ja kiinni ajatuksesta, alkoivat suoritukset ja hypyt olemaan paljon parempia, eikä ratsastaja löysäillyt selässä enää yhtään. Erityisesti niihin lähestymisiin felissa keskittyi loppua kohden hienosti, joten niissä ei kyllä ollut mitään ongelmaa, ei edes tiukkojen käännösten jälkeen. Tasaisessa tahdissa ylittyi yksittäisten pystyjen lisäksi niin sarjaesteet kuin myös nousevat trippelit, jotka itseasissa sujui tältä parivaljakolta erittäin hienosti. Vasta valmennuksen lopussa ratsukolle tuli pieniä ongelmakohtia mukaan, sillä hevosen väsyessä ei jalka enää noussut niin hyvin, kuin olisi toivottu.

    Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme siirtymään loppuverkan pariin, jonka ratsukko sai suorittaa itsenäisesti ravissa. Koska Huurre oli melko puhkipoikki, oli loppurutitus heillä asteen verran kevyempi, joten piakoin ratsukko sai lopetella pitkien ohjien kera. Ratsukko teki koko tunnin ajan kovasti töitä, vaikka alku oli vähän vaikea, parani suoritukset loppua kohden huimasti. Huurre oli selvästi taitava ja innokas hyppääjä, eikä felissakaan liiemmin selässä möhlinyt, päinvastoin. Kasvattaja oli enemmän kuin tyytyväinen näkemäänsä!

    3. Katja H - Mörkövaaran Akseli
    Akseli saapui valmennettavakseni Mörkövaaraan uuden omistajansa Katjan kanssa, ja heidän näkemistä odotinkin innolla, sillä oli hienoa päästä orin myynnin jälkeen näkemään kuinka heillä oikein sujuu. Ori oli tietysti alusta alkaen kuin kotonaan, se ei hermoillut yhtään ja kuunteli malttavaisesti ratsastajansa antamia apuja ensimmäisiltä kierroksiltä lähtien. Alkuverkassa Akseli itseasissa väläytteli yllättävänkin laiskaa liikettä, joten Katja sai ajaa sitä reippaasti eteen, jotta se lähti toimimaan oikein ja laukka pyörimään. Kun ratsastaja oli saanut hyvän tuntuman ratsuunsa, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät kohtuullisen hyvin.

    Tänään tarkoituksena oli hypätä aivan normaalia esterataa, sillä olin pystyttänyt kentälle kahdeksan estettä, joilla korkeutta oli 90-110cm. Esteet oli sijoiteltu lähekkäin niin, että saatiin vähän haastetta lähestymisiin, jolloin ratsastajankin piti käyttää päätänsä huolellisten reittien ja lähestymisien takaamiseksi. Merkistäni Katja sai nostaa Akselilla tahdikkaan laukan ja lähteä itsenäisesti suorittamaan rataa molempiin suuntiin. Alku oli lämmittelyn tavoin sikäli hankala, että ori ei radalla edennyt aivan niin reippaassa tahdissa, kuin tämän olisi haluttu liikkuvan. Toki lähestymiset olivat hyviä ja itse hypyt Akselin tuntien oikein hienoja, mutta se laukka oli niin hidasta, että valmentajakin meinasi torkahtaa. Oli kuin ratsukko olisi liisterissä laukannut! Näin ollen Katja sai ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti pyytää pojalta reipasta laukkaa, joka vähitellen alkoi tuottamaan tulosta. Muutamien kierrosten kuluessa ori lähti etenemään radalla sujuvammin, jolloin kokonaisuus alkoi olemaan hyvin paketissa. Akselille ei tuottanut ongelmaa tiukat käännökset tai suuret sarjaesteetkään, joiden väleihin ei mahtunut kuin muutama hassu laukka-askel. Yksi pudotus valmennuksen lopulla nähtiin, kun poika hyppäsi turhan viistosti esteelle, jolloin oikea takajalka vei puomin alas tullessaan mukanaan.

    Kun esteet oli kierrelty ja kaarreltu useaan otteeseen läpi, eikä parannettavaa enää juuri ollut, sai ratsukko siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa Akseli ravasi oikein tyytyväisen näköisenä eteenpäin, kantaen itsensä hyvin ja reagoiden pieniinkin apuihin vahvasti. Tavoitteeseen siis päästiin! Katjaa ja Akselia oli oikein mukava valmentaa, ratsastaja teki koko tunnin hyvin töitä ja laittoi hevosenkin lopulta reippaasti hyppäämään. Pientä hienosäätöä ratsukon meno vielä esteillä vaati, mutta kokonaisuudessaan parivaljakko toimi moitteita, eikä suurempiakaan virheitä valmennuksessa nähty. Hienoa!