Estevalmennus 21.07.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 21.07.2016
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 18.07.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus33
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Heinäkuun valmennuksiin eivät saa osallistua kesäkuussa valmentautuneet henkilöt.

    1. Milja - Mörkövaaran Reivi
    Valmennuksen alkaessa pohdiskelin, mitähän jekkuja Reivi tänään on minun ja Miljan päänmenoksi estevalmennukseen suunnitellut. Ratsukon päästessä alkuverkkaan oli selvää, mitä ori oli kaavaillut - se käyttäytyi vaihteeksi kuin patalaiska hevonen, jota ei paljoa hetkauttanut napakka pohje saati raippa takapuoleen. Täten Milja joutui jälleen kerran heti alusta alkaen työstämään ratsuaan reippain ottein, tosin tällä kertaa Reivi ei alkanut reagoimaan oikein mitenkään apuihin, vaikka mitä taikatemppuja sen kanssa yritettiinkin tehdä. Vaikka orin liike oli kuin hidastetusta filmistä konsanaan, päätimme silti rueta ottamaan hyppyjä mukaan sillä ajatuksella, että jospa se siitä virkoaa kun pääsee esteradalle. Lämmittelyhypyt eivät olleet täten kovinkaan teräviä, mutta ori näytti jo himpun verran lupaavammalta.

    Tämän päivän valmennuksessa pääpaino oli sarjaesteissä, joten olin pystyttänyt kentälle kaksi kolmen esteen sarjaa ja yhden kahden esteen sarjan. Korkeutta näillä esteillä oli noin 60-80cm. Tuttuun tapaan Milja sai ratsastaa Reivin ensin tahdikkaaseen laukkaan ja sen jälkeen he saivat rueta itsenäisesti ylittämään sarjoja. Tosin tällä kertaa se laukka ei ollut mitään päätä huimaavan menevää, mutta loppujen lopuksi oli aivan sama laukkasiko vai ravasiko ratsukko, kunhan esteet ylittyivät mallikkaasti. Ensimmäiselle sarjalle tultaessa Reivi stoppasi vähän ennen estettä, jolloin Milja lensi ratsunsa kaulalle ja samalla ilmaan pääsi muutama ärräpää. Ratsastaja sai tästä pienestä takaiskusta heti motivaatiota topakampaan työskentelyyn, joten heti seuraavalla yrittämällä Reivi hyppäsi mukisematta sarjaesteet, ilman suurempia virheitä. Vähitellen toistojen kautta ratsukko pääsi paremmin mukaan hyppyihin, hevonen alkoi jo vähän yrittämään ja näin ollen suoritukset paranivat, vaikkei ne missään vaiheessa täydellisiä tai riittävän huolellisia valmentajalle ollutkaan. Sarjoilla Milja sai toki olla tarkkana sen kanssa, että Reivin askeleet mahtuivat esteiden väliin ja että ponnistus tapahtui sopivasta kohtaa ennen estettä, jotta vältyttiin pudotuksilta. Tässä asiassa oli ajoittain pientä hankaluutta, välillä ratsukon työskentely sarjoilla sujui oikein hyvin, mutta välillä askeleet taas eivät tuntuneet mahtuvan sopivasti väliin, jolloin Reivi yleensä hyppäsi liian läheltä, vieden puomit samalla etukavioillaan mukanaan. Tunnin mittaan näimme hevoselta siis vaikka minkälaisia hyppyjä, joista osa oli oikein hyviä ja osa taas vähän puolitiehen jääneitä suorituksia, joissa ei liiemmin ajatusta ollut.

    Vähitellen lähdimme lopettelemaan, ratsukko sai siirtyä itsenäiseen tahtiin jäähdyttelemään ravissa ja loppukäynneiksi ratsastaja sai tulla alas selästä. Valmentajalla oli tunnin päätteeksi vähän ristiriitaisia ajatuksia, enkä ollut aivan varma, olisiko tässä pitänyt itkeä vai nauraa. Reivi järjesti tänään ihmisille paljon haastetta laiskuudellaan, jonka vuoksi valmennus ei missään nimessä ollut helppo. Välillä ori innostui esteillä ja näin ollen hyppäsi hyvin, mutta ajoittain taas ratsastaja ei taistelusta huolimatta saanut ratsuaan tarpeeksi tahdikkaaseen liikeeseen, jotta esteet olisivat ylittyneet vaivatta. Tästä on suunta kuitenkin vain ylöspäin, joten ei muuta kuin leuka pystyssä kohti seuraavia haasteita!

    2. Hapero - Mörkövaaran Makeanhimo
    Hapero saapui tänään valmennettavakseni vuorostaan ihastuttavan Malla-tammansa kanssa, jota en muistaakseni vielä ollutkaan ennen valmentanut. Alkuverkassa tamma oli selvästi innokas ja ehkä jopa hieman pyörällä päästään, se ihmetteli silmät suurina ympärillä pyöriviä ratsukoita ja kävi katsellaan läpi varmasti joka ikisen asian kentältä. Tämän vuoksi Hapero ei aivan heti saanut hevostaan kuulolle, sitä täytyi jonkin aikaa taivutella ja tehdä paljon siirtymisiä, jotta se vähitellen malttoi keskittyä asiaan. Napakalla työstämisellä Malla alkoi hiljattain muotoutua kivaan raamiin, mutta vauhtia siitä huolimatta lähti jaloista vähän turhankin paljon. Täten ratsastaja sai rueta keskittymään pidätteisiin ja siihen, että ne pidätteet varmasti menevätkin läpi.

    Kun hevonen oli jo asteen verran malttavaisempi, lähdimme suorittamaan kentälle rakentamaani esterataa. Päivän pääpaino oli sarjaesteissä, joten olin pystyttänyt kentälle kaksi kolmen esteen sarjaa ja yhden kahden esteen sarjan. Korkeutta näillä pystyillä oli noin 80-100cm. Hapero sai työstää pyörivän ja tahdikkaan laukan ratsullaan ja tämän jälkeen he saivat aloittaa esteiden hyppäämisen omaan tahtiin. Heti ensimmäiselle sarjalle Malla kiri voimakkaasti, eikä Hapero ennättänyt täysin hyppyihin mukaan, joten ei ollut ihme, että jokaiselta esteeltä puomitkin helisivät alas. Malttia, malttia! Jo seuraavalla sarjalla ratsastaja oli paremmin mukana, joten nyt Malla hyppäsi jo vähän paremmin, ilman pudotuksia. Koska tamma selvästi osasi hypätä, eikä hypyissä itsessään ollut mitään suurempia ongelmia, tuli ratsastajan kiinnittä huomiota nyt vain lähinnä siihen, että askeleet mahtuivat hyvin esteiden väliin. Ajoittain Malla selvästi vähän haki ponnistuspaikkaa, jonka myötä ponnistus esteelle tapahtui vähän turhan läheltä, tai puolestaan liian kaukaa. Ratsastaja sai laskea ääneen askeleet esteiden välillä ja näin ollen tarvittaessa lyhentää tai pidentää hieman askelta tilanteen mukaan. Optimi oli kuitenkin esteiden välillä kaksi laukka-askelta, joka alkoi vähitellen toistojen myötä löytyä. Loppua kohden suoritukset paranivat tämän ratsukon osalta huomattavasti, eikä viimeisillä kierroksilla liiemmin askelvirheitäkään esteillä tullut. Aika huima parannus siis tunnin alusta, niin ratsukon yhteistyön kuin myös hevosen hyppyjen ja radalla etenemisen osalta.

    Reippaan tunnin työskentelyn lähdimme hiljalleen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Malla alkoi olemaan jo kaikkensa antaneen oloinen, jonka vuoksi loppuverkka tapahtui melko rauhallisissa tunnelmissa. Loppukäynneiksi Hapero sai siten tulla vielä selästä alas ja jäähdytellä ratsunsa taluttaen. Alku oli tämän ratsukon osalta hieman haastava, koska hevonen oli energisellä tuulella, eikä sarjaesteet ole kuitenkaan helpoimmasta päästä. Ratsastaja ratsasti kuitenkin hienosti ja päättäväisesti ratsuaan, saaden Mallan hyvin hallintaansa ja sitä myöten homman rullaamaan. Olipa kiva nähdä, että tästä tammasta on kehittynyt superhieno hyppääjä!

    3. Sippe - Mörkövaaran Lasilintu
    Tänään sain valmennettavakseni ensimmäistä kertaa Sipen ja Mörkövaaran Lasilinnun, josta en liiemmin ollut kuullutkaan sen jälkeen kun sen varsana myin. Kaunis tamma asteli kentälle reippain askelin korvat höröllä, samaan aikaan kun ratsastaja tuntui vielä hieman nukkuvan selässä. Ratsukko sai itsenäisesti suorittaa alkuverkan, käydä kaikki askellajit läpi ja tehdä paljon taivutteluja, jotta saatiin hevonen vetreäksi. Alusta alkaen Lilli oli aika hyvin kuulolla, se reagoi ratsastajan apuihin herkästi ja alkoi vähitellen kantamaan itsensä kauniisti. Tässä pisteessä ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyille, jotka ylittyivät hyvällä tyylillä, mutta hieman turhan reippaassa tahdissa.

    Valmennuksen pääpaino oli sarjaesteissä, joten olin pystyttänyt kentälle kaksi kolmen esteen sarjaa ja yhden kahden esteen sarjan. Korkeutta näillä esteillä oli noin 90-110cm. Pyysin Sippeä ratsastamaan Lillin tahdikkaaseen, mutta hillittyyn laukkaan ja sen jälkeen he saivat rueta omaan tahtiin hyppäämään sarjoja. Tamma oli selvästi esteistä hyvin innostunut, ratsastaja sai jakaa paljon pitkäkestoisia pidätteitä, jottei hevonen lähtenyt liikaa rynnimään lähestymisissä. Ensimmäinen kierros sarjoilla oli vähän mitäänsanomaton, Sippe ei ollut oikein hypyissä mukana ja hevonen viipotti siten vähän oman mielen mukaan eteenpäin. Tämän vuoksi ratsukolla oli tietenkin esteiden välissä ongelmia, sillä askeleet eivät meinanneet mitenkään mahtua väleihin ja täten hevonen ponnisti useasti huonosta kohtaa. Yritin vähän tsempata ratsastajaa ja pyytää tätä ohjaamaan hevostaan määrätietoisemmin, jotta saataisiin hypyistä terävempiä ja huomattavasti huolellisempia suorituksia aikaiseksi. Tunnin kuluessa ja toistojen kautta Sippe ja Lilli alkoivat löytämään sen kuuluisan yhteisen sävelen, jonka myötä hypyt alkoivat todellakin näyttää paremmilta. Hevonen keskittyi kivasti jalkoihinsa ja malttavaisena kuunteli selästä tulevia ohjeita, samaan aikaan kun Sippe oli löytänyt uuden vaihteen ja hienolla asenteella pyysi ratsultaan. Tiet sarjalta sarjalle olivat tällöin suoria ja hevoselle selkeitä, eikä esteiden väleissäkään liiemmin ongelmia enää ollut. Kun ratsastaja huolellisesti laski ratsunsa askeleet, eikä antanut tämän yhtään lähteä pidentämään askelta, alkoivat ponnistuksetkin osua kohdilleen. Lopputunnista Sippe ja Lilli etenivät radalla todella hyvännäköisesti ja vaivattomasti, jolloin este kuin este ja sarja kuin sarja ylittyi upeasti.

    Tunti kului sarjoja treenatessa nopeasti, joten ei aikaakaan kun ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin ja alkaa lopettelemaan. Loppuverkassa Lilli oli todella hienosti Sipen avuilla, se liikkui edelleen lennokkain askelin eteenpäin, joten virtaa sillä olisi varmasti riittänyt vielä toiseen samanmoiseen tuntiin. Tämä ratsukko oli tänään hyvin positiivinen yllätys, tosin ei minulla ihmeempiä odotuksia ollutkaan. Alussa Sipellä oli hieman käynnistysmisongelmia, joka näkyi taas hevosen turhassa höyryämisessä, mutta vähitellen he rupesivat tekemään hyviä suorituksia, joita oli ilo kentänreunalta seurata. Kunhan ratsastaja siis jaksaa keskittyä ja olla selässä läsnä, on tästä parivaljakosta varmasti mihin vain.

    4. VP - Mörkövaaran Hattara
    VP ja Hattara ottivat tänään ensimmäistä kertaa osaa Mörkövaaran ryhmävalmennuksiin, lajina esteratsastus. Alkuverkassa tamma oli hieman tahmea, se liikkui lyhyin askelin eteenpäin ja näytti niin jäykältä, että ennätin jo kauhistella, että liekkö tuota hevosta saadaan vetreäksi tämän tunnin aikana. VP istui selässä kuitenkin hyvän motivaation omaavana, alustan alkaen hän taivutteli päättäväisesti hevostaan ja ratsasti tätä reippaasti pohkeella eteen. Vähitellen tamma alkoikin kivasti vertyä, jolloin askel lähti pidentymään ja liike alkoi olemaan huomattavasti puhtaampaa. Tällöin ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät oikein kivannäköisesti, joskin vauhti ei vieläkään ratsastajan päätä huimannut.

    Hevosen ollessa hyvin ratsastajan avuilla ja kuunnellessa selästä tulevia ohjeita maltillisesti, siirryimme päivän päätehtävän pariin. Valmennuksen pääpaino oli sarjaesteissä, joten olin pystyttänyt kentälle 90-110cm korkeuksilla kaksi kolmen esteen sarjaa ja yhden kahden esteen sarjan. Ratsastaja sai kaikessa rauhassa valmistella ratsunsa tahdikkaassa laukassa ja sen jälkeen he saivat siirtyä omaan tahtiin hyppäämään sarjoja. Ratsukko aloitti esteiden hyppäämisen hyvin, VP ohjasi ratsuaan radalla hienosti ja Hattarahan teki työtä käskettyä ja hyppäsi esteet suurella kaarella. Alussa parivaljakolla tosin oli sikäli ongelmia, että tamma hyppäsi esteiden ylitse lähestulkoon paikoiltaan, kirjaimellisesti laukkasi esteelle, pysähtyi ennen sitä ja ponnisti ylitse - kuitenkaan kertaakaan pudottamatta. Näin ollen VP sai edelleen käyttää napakammin pohjettaan ja reippaasti kannustaa tammaansa esteelle, jottei se turhia pysähdellyt. Esteiden väleissä ratsastaja oli kuitenkin alusta alkaen hyvin tarkkana siitä, että Hattara otti sen tasan kaksi laukka-askelta ja sen jälkeen ponnisti seuraavalle esteelle, niin kuin tarkoituskin oli. Näin ollen askeleet sopivat hyvin esteiden väliin, eikä siitä liiemmin moitittavaa löytynyt. Loppua kohden suoritukset paranivat oikeastaan kerta toisensa jälkeen, varsinkin kun Hattara pääsi paremmin hyppäämisen makuun kiinni ja lähti tarmokkaasti etenemään radalla. Lopussa meinasi käydä siis päinvastoin kuin alussa, hevonen innostui suuresti, kun puolestaan ratsastaja alkoi olemaan selässä jo melko kaikkensa antaneen oloinen.

    Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa VP sai vielä taivutella ratsuaan reippaassa ravissa ja sen jälkeen hidastaa käyntiin pitkien ohjien kera ja tulla alas selästä loppukäynneiksi. Kokonaisuudessaan valmennus sujui tältä parivaljakolta hyvin, sillä loppujen lopuksi päästiin haluttuun pisteeseen ja saatiin hienoja suorituksia aikaiseksi. Hevosen hidas liike toi alkuun hieman haastetta, sillä ei ole helppoa hypätä yli metrisiä esteitä laiskalla ponilla, mutta VP siinä kuitenkin onnistui. Kun Hattara alkoi liikkumaan paremmin eteen, hyppäsi se oikein kivalla tyylillä, eikä valmentajakaan voinut enää kuin ihastella kentänreunalla tämän tiimin huolellista työskentelyä.