Estevalmennus 17.09.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 17.09.2016
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 12.09.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus34
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Syyskuun valmennukset ovat avoinna kaikille.

    1. Tuulia T. - Mörkövaaran Leinikki
    Nuori tamma Mörkövaaran Leinikki otti tänään ensimmäistä kertaa osaa Mörkövaaran ryhmävalmennukseen omistajansa Tuulian kanssa. Odotin kovasti tämän ratsukon näkemistä, sillä oli mukava päästä näkemään minkälainen hevonen Leinikistä on kasvanut ja kuinka se toimii ratsastaessa. Saapuessaan kentälle tamma oli hieman hermoilevan oloinen, se säpsyi kentänreunalla istuvia tallityttöjä ja valmennuksen toista ratsukkoakin. Näin ollen Tuulia sai verkata Leinikin kaikessa rauhassa, ratsastaa sitä huolellisesti pehmeillä avuilla ja olla aiheuttamatta liikaa painetta tammalleen. Kun Leinikki ravasi tyytyväisenä eteenpäin, annoin heille luvan ottaa muutamat lämmittelyhypyt vajaille 70cm pystyille, jotka ylittyivät puhtaasti hyvässä temmossa.

    Tänään valmennuksen aiheena oli erikoisesteet, joka hieman tuntui lisäävän Leinikin hermostuneisuutta entisestään. Esteillä korkeutta oli noin 70-100cm, ja niitä oli kentälle rakennettuna monen moista kyhäelmää, aina vesiesteistä muureihin, lankkuihin, heinäesteisiin ja muihin vastaaviin. Tuulia sai rauhassa laukkailla tammalla kentän ympäri ja ollessaan hevosensa kanssa valmiina, saivat he rueta itsenäisesti hyppäämään esteitä. Leinikkiä selvästi kummalliset esteet jännitti, mutta koska Tuulia tsemppasi selässä ratsuaan upeasti, hyppäsi Leinikki eteensä tulevat esteet rohkeasti reippaalla ponnistuksella. Tamma eteni koko valmennuksen ajan esteillä hyvin, se ylläpiti itse laukkaa ja tahtikaan ei missään vaiheessa lähtenyt kiihtymään saati hidastumaan. Lähestymissä Leinikki ajoittain vähän epäröi, varsinkin vesiesteellä ja muurilla, mutta koska Tuulia ei antanut hevosen jännitykselle periksi, joutui tamma hyppäämään joka kerta. Välillä ratsukko sai pudotuksia aikaiseksi, tai virhepisteitä, mutta Leinikin luonteen tietäen en tehnyt niistä liian suurta numeroa, vaan annoin ratsukon hoitaa tehtävänsä omalla painollaan. Parille esteelle oli todella tiukka käännös, jolloin Leinikki joutui melkein samantien edelliseltä esteeltä laskeuduttuaan ponnistamaan seuraavalle, ja yllätys olikin suuri, kun tamma hoiti tehtävän mallikkaasti. Selvästi tamma on ketterä liikkuja, sillä se ei vaatinut suurempia ratsastusratoja, toisin kuin toinen valmennuksen ratsukko. Toistojen kautta ja loppua kohden Leinikki rentoutui, jolloin ratsukon suoritukset paranivat entisestään, heidän työskennellessä samalla hienosti yhteen.

    Tunti kului esteiden parissa todella nopeasti, joten ei aikaakaan kun meidän täytyi rueta siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Tuulia sai vielä taivutella Leinikkiä ravissa ja käynnissä hetken aikaa, ja vähitellen antaa pitkät ohjat ratsulleen ja tulla selästä alas loppukäyntien ajaksi. Olipa kiva nähdä, että vaikka hevosta jännitti alussa hirveästi, se ikään kuin selätti pelkonsa ja lopulta rentoutui onnistuneiden suoritusten siivittämänä. Valmennuksessa nähtiin paljon hyviä hyppyjä ja ajoittain huonompiakin, mutta kokonaisuudessaan ratsukko suoriutui tunnista todella hyvin. Tuulia oli oikein koko tunnin ajan päättäväisenä selässä ja reippaasti uskalsi pyytää ratsultaan, joka selvästi jännitti vähän kaikkea.

    2. Hapero - Mörkövaaran Pasianssi
    Ihastuttava suomenhevosori Pasi saapui valmennettavakseni Mörkövaaraan ratsastajansa Haperon kanssa innokkaissa tunnelmissa. Ori oli heti kentälle saavuttuaan oikein energisen näköinen, jo alkuverkassa se pyyhälsi pää ylhäällä menemään, samalla isoilla silmillään esteitä tiiraillen. Hapero sai näin ollen olla oikein jämäkkänä ratsulleen, laittaa sen napakasti töihin ja pidättää reilulla kädellä ratsuaan, jottei se suoranaisesti pinkonut alta karkuun. Tovi siinä vierähtikin ennen kuin ratsastaja sai hevosen avuilleen, mutta lopulta kun siihen pisteeseen päästiin, oli meno todella hyvännäköistä. Tällöin ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt 60cm pystyesteille, jotka ylittyivät hyvällä tyylillä, joskin vauhtia edelleen oli riittämiin.

    Tänään estevalmennuksen teemana oli erikoisesteet. Näin ollen olin rakennellut kentälle monen moista kyhäelmää, aina vesiesteistä muureihin, lankkuihin, heinäesteisiin ja muihin vastaaviin. Korkeutta näillä oli keskimäärin 70 senttimetristä aina metriin asti. Hapero sai ratsastaa Pasin tahdikkaaseen, mutta hallittuun, laukkaan ja sen jälkeen he saivat alkaa itsenäisesti hyppäämään esteitä. Ensimmäisillä esteillä ori hyppäsi todella liioitellusti, pienimmät heinäpaaliesteetkin se hyppäsi sellaisella ilmavaralla, etä olisi voinut luulla heinien olevan tulessa. Pasi eteni kuitenkin alusta alkaen esteillä oikein hyvin, eikä se enää ollut niin vauhtihirmu kuin alkuverkassa, saati että olisi lähestymisissäkään kirinyt. Yksittäiset esteet ori ylitti kerta toisensa jälkeen hyvin, pudotuksia, tai virhepisteitä, ei sadellut, eikä Pasi näyttänyt ollenkaan aristavan ihmeellisempiäkään kyhäelmiä. Sen sijaan parilta esteeltä oli sen verran tiukka käännös seuraavalle esteelle, että niiden kohdalla ori ajoittain joutui juoksemaan ohi, sillä se ei yksinkertaisesti ennättänyt ponnistamaan hyvästä kohtaa. Näin ollen Hapero sai miettiä enemmälti ratsastusratojaan, eli etsiä sellaiset reitit, joilla Pasi ennättää näkemään ja miettimään hyppyä pidempään kuin sekunnin sadasosan. Reilummat tiet toivat heti seuraavalla kierroksella onnistumisia näille haastavimmillekin esteille, eikä ori niitäkään enää jännittänyt. Ratsukon yhteistyötä esteradalla oli todella ihana seurata, sillä he toimivat lopussa äärettömän hyvin yhteen, eikä ratsastajankaan tarvinnut enää antaa kuin pienet avut, joihin Pasi reagoi nopeasti.

    Kun esteet oli hiottu molempiin suuntiin onnistuneesti useaan otteeseen, lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Hapero sai vielä hetken aikaa taivutella ratsuaan ravissa ja käynnissä, ja sen jälkeen antaa pitkät ohjat ja tulla selästä alas loppukäyntien ajaksi. Kyllä oli taas kasvattaja pakahtua onnesta, kun näki minkälainen hevonen orista oli kehittynyt! Alussa Pasi kävi vähän kierroksilla, joka toi oman lisänsä ratsastukseen, mutta rauhoittuessaan siitä kuoriutui oikein yhteistyökykyinen estehevonen, joka teki töitä hyvällä draivilla. Haperokin teki jälleen huolellista työtä selässä koko tunnin ajan, eikä lannistunut orin alun pelleilystäkään lainkaan, vaan paransi minuutti minuutilta.