Estevalmennus 13.11.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 13.11.2016
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 10.11.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus36
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Marraskuun valmennuksiin eivät saa osallistua lokakuussa valmentautuneet henkilöt.

    1. Veera Ruusula - Mörkövaaran Hopealanka
    Veera ja Tyyne ottivat toistamiseen osaa Mörkövaaran syksyn valmennuksiin, tällä kertaa lajina vain esteratsastus. Alkuun tamma oli jälleen kerran vähän höselö, se ei alkuverkassa tahtonut juuri kuunnella ratsastajansa apuja, vaan paineli menemään oman mielensä mukaan. Kehotin Veeraa lyhentämään ohjaa ja ratsastamaan tätä napakoin avuin eteenpäin, samalla tehden huolellisia, pitkäkestoisia pidätteitä. Vähitellen Tyyne alkoi malttamaan mieltään, jonka jälkeen ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät oikein kivasti.

    Kun hevonen oli rehellisesti ratsastajansa avuilla ja liikkui tahdikkaasti eteenpäin, lähdimme siirtymään kentälle rakentamani esteradan pariin. Kentälle oli sijoiteltuna kolme pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja, joilla korkeutta oli 90-110cm. Veera sai vielä hetken aikaa laukkailla ratsullaan kenttää ympäri tehden askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, ja sen jälkeen rueta hyppäämään. Ensimmäisille pystyille Tyyne kiri melko voimakkaasti lähestymisissä, jonka vuoksi ponnistus tapahtui turhan läheltä estettä, etujalkojen vieden puomit mukanaan. Näin ollen sain pyytää Veeraa antamaan entistä huolellisempia pidätteitä lähestymisissä, ja tarvittaessa kääntää vielä voltille ennen estettä, kunhan hevonen ei vain kiihdytä liikaa. Voltteja ratsukko saikin ennen esteitä tehdä useaan otteeseen, mutta sillä keinolla saimme Tyynen vähitellen rauhoittumaan lähestymisissä, jolloin hyvä ponnistuspaikkakin alkoi hahmottua. Yksittäisillä pystyillä ei ratsukolla ongelmia ollut, eikä juuri kahden esteen sarjallakaan. Kolmen esteen sarjoilla tuli esteiden väliin tulla yksi laukka-askel, joka hieman tuotti ratsukolle pientä hankaluutta. Tyynen laukka kun ei ollut mitään hirveän pitkää, sai Veera tosissaan pidentää askelta, jottei tamma lähtenyt yrittämään ottamaan sitä toista askelta ennen hyppyä. Kun teimme sarjalle riittävän monta toistoa ja mietimme virheitä, alkoi sekin tehtävä sujua vähitellen oikein mallikkaasti. Mitään ylitsepääsemättömiä virheitä valmennuksessa ei siis nähty, Tyyne ei kertaakaan esimerkiksi kieltänyt, vaikka alkuun meno olikin yhtä säätämistä.

    Kun esteet oli hiottu hyväksi useaan kertaan molempiin suuntiin, sai ratsukko alkaa siirtymään omaan tahtiin loppuverkan pariin. Tyyne oli jo melko kaikkensa antaneen oloinen loppuverkassa, jonka vuoksi Veera sai tehdä loppuun melko kevyen jäähdyttelemisen. Valmentajalla oli todellakin alkuun vähän epävarma olo tämän ratsukon menemisestä, sillä hevonen tuntui reippaasti vievän ratsastajaansa. Veeran kuitenkin herätessä selässä ja alkaessa kunnolla toimimaan, muuttui työskentely kuin salamaniskusta ja sen jälkeen suorituksetkin olivat oikein tyylikkäitä.

    2. Hapero - Mörkövaaran Jumpperi
    Tänään sain valmennettavakseni esteiden pariin ihanan suomenhevosorin Jumpperin ja tämän omistajan Haperon. Ori oli alkuverkassa melko innoissaan, olihan se päässyt ryhmätunnille kahden tamman kanssa, joten kyllä oli ratsastajalla siinä pidättelemistä. Yllättävän nopeasti Hapero kuitenkin sai Jummin hallintaansa, se alkoi reagoimaan tällöin vahvasti pidätteisiin ja rentoutumaan kivasti. Ratsukon työskennellessä hyvin yhteen, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät vaivatta.

    Vähitellen lähdimme siirtymään kentälle rakentamani esteradan pariin, jonne oli sijoiteltuna kolme pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja, joilla korkeutta oli 90-110cm. Hapero sai vielä hetken aikaa laukkailla hevosellaan kenttää ympäri, tehdä taivutteluja ja askeleen pidennyksiä sekä lyhennyksiä, ja sen jälkeen lähteä omaan tahtiin hyppäämään esteitä. Koska Jummi oli hyvin avuilla, ei se lähtenyt ollenkaan rynnimään esteitä kohden tai käyttäytymään muutoinkaan yli-innokkaasti, joka oli hieno asia. Tällöin yksittäiset pystyt ylittyivät mallikkaasti, ori kuunteli hyvin pidätteitä ja hyppäsi esteen ylitse salamana Haperolta merkin saatuaan. Kahden esteen sarjalla oli esteiden väleihin tulla kaksi askelta, joka sujui oikeastaa kerta toisensa jälkeen hyvin. Ensimmäisellä kierroksella Jummi tosin yritti mennä vain yhdellä askeleella, mutta hienosti Hapero lyhensi jälkimmäistä laukka-askelta ja näin ollen teki suorituksen oikein. Kolmen esteen sarjalla sen sijaan tuli esteiden väliin tulla vain yksi askel, joka selvästi hämmensi hevosta, kun edellisellä esteellä askelia tuli kaksi. Näin ollen Jummi tahtoi alkuun lähteä automaattisesti lyhentämään askelta, mutta jälleen kerran ratsastaja oli hyvin hereillä selässä ja korjasi tilanteet. Ensimmäinen yritys oli siten pientä säätöä, mutta jo toisella kierroksella Jummi ylitti sarjan hienosti yhdellä askeleella. Ori käyttäytyi muutenkin tunnin aikana hienosti, se ei hölmöillut ollenkaan ja vain yhdellä esteellä tuli pudotus, ja sekin vain vähän väärin arvioidun hypyn seurauksena.

    Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsukko sai työskennellä vielä hetken aikaa ravi- ja käyntipuomeilla ja ratsastajan ollessa tyytyväinen ratsuunsa, sai hidastaa käyntiin kera pitkien ohjin. Kylläpä jäi valmentajalle tästä ratsukosta hyvä mieli! Jummin entisenä omistajana tiesin, että ori on hyvä ja rehellinen hyppääjä, mutta kuinka hienosti se kentällä loppujen lopuksi toimikaan, vau. Ratsukon ajatukset osuivat hyvin yksiin, eikä suuria virheitä valmennuksen aikana nähty.

    3. VP - Mörkövaaran Kettutyttö
    VP saapui tänään valmennettavakseni esteiden pariin hänen uusimman mörkövaaralaisensa, kimon suomenhevostamma Kettytytön, kanssa. Näin ollen pääsin ensimmäistä kertaa valmentamaan tätä ratsukkoa, jota tietenkin odotin suurella innolla ja mielenkiinnolla. Alkuverkassa Kerttu oli hieman tahmea, se ei liikkunut puhtaasti saati rennosti eteen, joten VP sai tehdä reippaasti töitä sen kanssa, ja paljon. Lukuisat siirtymiset ja taivuttelut onneksi tuottivat hiljalleen tulosta, jonka myötä Kertun askellus alkoi näyttämään hyvältä, samalla reagoiden apuihin paremmin. Tällöin ratsukko sai ottaa myös muutamia lämmittelyhyppyjä mukaan pienille pystyesteille, jotka ylittyivät melko kivannäköisesti.

    Vähitellen lähdimme siirtymään kentälle rakentamani esteradan pariin, jonne oli sijoiteltuna kolme pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja, joilla korkeutta oli 80-100cm. Kerttu näytti hieman innostuvan kun tajusi, että pääsee kunnolla hyppäämään, jonka vuoksi ratsastaja sai sitä vielä hetken aikaa työstää laukassa ennen hyppäämisen aloittamista. Hevosen ollessa paremmin avuilla, saivat he rueta hyppäämään esteitä omaan tahtiin, jotka alkoivat samantien ylittymään hyvin. Ensimmäisille kolmelle pystylle Kerttu lähestyi malttavaisin mielin, se odotti VP:n merkkiä ponnistuspaikan suhteen ja merkin saadessaan se ponnisti napakasti esteen ylitse. Näiden pystyjen kanssa ei missään vaiheessa valmennusta ongelmia ollut, sillä niihin oli suorat lähestymiset, eikä sen suurempia tarvinnut niitä mietiskellä. Sen sijaan sarjaesteet olivat ratsukolle pieni pähkinä purtavaksi, sillä nuorelle hevoselle sarjat eivät olleet helpoimmasta päästä. Kahden esteen sarjoilla tuli esteiden väliin tulla kaksi laukka-askelta, kolmen esteen sarjalla sen sijaan vain yksi. Kahden esteen sarjan ensimmäinen este ylittyi muutaman kerran todella hyvin, mutta aina toiselle esteelle Kerttu sai pudotuksen aikaseksi, takajalkojen viedessä puomin mennessään. Näin ollen VP sai olla tarkkana ja keskittyä siihen, että myös toinen hyppy on napakka, eikä jää puolitiehen. Kolmen esteen sarjalle Kerttu sen sijaan päätti ensimmäisenä vetää liinat kiinni, tyylillä minähän en hyppää. Tämän sarjan kanssa saimmekin viettää aikaa todenteolla, ennen kuin saimme puhtaat suoritukset aikaseksi. VP joutui sille tullessa kannustamaan ratsuaan vuolaasti ja antaa sille esteitä hypätessään vähän enemmän ohjaa.

    Vähitellen tunnin kuluessa onnistuneiden suoritusten siivittämänä oli hyvä hetki lähteä lopettelemaan valmennusta. Kerttu oli jo hieman väsyneen oloinen rankan tunnin päätteeksi, joten VP sai jäähdytellä sen rauhallisesti ja tulla alas selästä loppukäyntien ajaksi. Valmennus ei ollut helpoimmasta päästä, vaikka alkuun meno näyttikin ihan hyvältä. Sarjaesteet olivat hieman hankalia ja hevonen oli niiden parissa epävarma, mutta hienosti VP jaksoi kannustaa ratsuaan ja reippaasti pyytää hyppäämään. Lopussa näin ollen näimme hyviä suorituksia, etenkin huikea fiilis tuli sen jälkeen, kun Kerttu ylitti kolmen esteen sarjan hyvällä tyylillä ja puhtaasti.