Estevalmennus 31.03.2017

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 31.03.2017
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 29.03.2017
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus38
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kuusi ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. Hapero - Mörkövaaran Savanni
    Sanni ja Hapero olivat melko hauskannäköinen parivaljakko saapuessaan Mörkövaarassa järjestettyyn estevalmennukseen. Tamma oli aivan innosta piukeana, sen korvat sojottivat pystyssä ja pää kääntyili jokaiseen ilmansuuntaan, samalla kun se otti suuria harppauksia kentällä eteenpäin kulkiessaan. Hapero oli sen sijaan niin tyynen rauhallinen selässä, jopa niin rauhallinen, että ajoittain käännyin katsomaan nukkuuko hän tammansa selässä vai keskittyykö vain hyvin tarkasti puuhaan. Alkuverkka meni siten ratsukolta lähinnä yhteisen sävelen löytämiseen, Sanni kun ei aivan helpolla malttanut kuunnella ratsastajansa apuja, eikä ratsastajankaan motivaatio tuntunut vielä päätä huimaavan. Onneksemme vähitellen toistojen kautta molemmat pääsivät kuitenkin tekemisen makuun ja näin ollen hevonen tuli paremmin avuille ja lähti liikkumaan aavistuksen tasaisemmin eteen.

    Valmennuksen teemana oli pitkälti radan suorittaminen ja erityisesti esteille lähestyminen, aina suorista teistä tiukempiin käännöksiin. Kentälle oli rakennettuna esterata, jossa oli kahdeksan pystyä noin 85-100cm korkeuksin. Ensimmäisenä Haperon tuli työstää Sannilla menevä, mutta hallittu laukka, ennen kuin he saivat siirtyä esteiden pariin ja aloittaa hyppäämisen. Merkistäni ratsukko lähti suorittamaan rataa ja no, ensimmäiseltä kierrokselta ei liiemmin kerrottavaa ole. Ensimmäiselle esteelle Sanni lähestyi kivasti, se malttoi odottaa hyvään ponnistuspaikkaan ja sen jälkeen ylitti esteen moitteitta. Mutta heti seuraavalle, ja kolmannelle, ja neljännelle, se suorastaan rynni Haperon käsistä, eikä tuntunut kuuntelevan pidätteitä ollenkaan. Haperon työ sen kun vaikeutui, hän sai jäädä niin pitkäksi aikaa ympyrälle työstämään laukkaa ennen kuin tamma oli jälleen hyvin hallinnassa. Sannin rauhoittuessa esteiden ylittäminen lähti sujumaan huomattavasti paremmin, nyt se jaksoi taas odottaa Haperon merkkejä ja ylittää esteet niiden mukaan. Alun vaikeuksien jälkeen ei valmennuksessa enää puomitkaan lennelleet, tamma otti aika-ajoin todella suuria loikkia, että puomeihin jäi usean kymmenen sentin ilmavara. Radalla eteneminenkin parani loppua kohden, erityisesti näissä helpoissa lähestymisissä tiet pysyivät oikein mallikkaina kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran ratsukko joutui hakemaan parempaa lähestymistä tiukan käännöksen jälkeen, mutta jälleen toistot, toistot ja vielä kerran toistot toivat parempaa tulosta. Esteiden hyppääminen alkoi tunnin jälkeen jo vähän näkyä Sannissa, jonka ponnistusvoima alkoi hyytymään, joten muutaman hyvän kierroksen jälkeen päätimme lopetella, jotta kaikille jäisi hyvä mieli.

    Hapero ja Sanni saivat työstää itsenäisesti loppuverkan, jonka aikana ratsastaja taivutteli hetken aikaa tammaansa ravissa ja sen jälkeen hidasti käyntiin pitkien ohjien kera. Heti sillä sekunnilla, kun Hapero antoi Sannille ohjasta löysää, lähti tamma puksuttamaan taas pää viidentenä jalkana eteenpäin - eikö sen pitänyt alkaa jo väsymään? No, mutta päällisin puolin valmentajalle jäi hyvä fiilis ratsukon tämänpäiväisestä suorituksesta, vaikka alku olikin vähän siinä ja siinä, että menetänkö hermoni vai en. Normaaliin Haperon tapaan hän skarppasi itseään valmennuksen aikana ja sai topakoin ottein ratsunsa liikkumaan tasaisesti, jolloin ei kyllä hypyissä moitittavaa ollut. Aavistuksen verran olisi saanut sen pidätteen kanssa olla topakampi, mutta hyvin tuntui käännökset ja lähestymiset onnistuvan ajoittain astetta reippaammassakin tahdissa.

    2. Hazel - Mörkövaaran Runoruusu
    Hazel saapui tänään Mörkövaaraan valmennettavakseni tammansa Riensa kanssa, joka saapui kentälle hyvin rauhallisen ja varman oloisena. Hetken aikaa tamma ihmetteli ympärillä pyöriviä ratsukoita, mutta nopeasti ratsastajan alkaessa työstämään ratsuaan, lähti Riesakin keskittymään apuihin. Alusta alkaen Riesa liikkui isolla askeleella eteenpäin, samalla itsensä kauniisti kantaen ja reagoiden nopeasti niin pidätteisiin kuin myös pohjeavuihin. Ratsukon työskentely näytti siis todella hyvältä ja lupaavalta, enkä malttanut odottaakaan minkälaisia suorituksia esteiden parissa näämme. Hazel ja Riesa saivat tällöin ottaa muutamia lämmittelyhyppyjä pienille pystyesteille, jotka ylittyivät odotetustikin hyvällä tyylillä.

    Tänään valmennuksessa hypättiin esterataa, jossa pääpaino oli hyvissä lähestymisissä niin suorien teiden kuin tiukkojen käännöstenkin jälkeen. Kentälle oli pystytettynä kahdeksan erilaista pystyestettä, joilla korkeutta oli noin 85-100cm. Ensimmäisen ratsukon suorittaessa rataa sai Hazel valmistella sillä aikaa tammaansa tulevaan koitokseen ja työstää erityisesti menevää laukkaa. Pian olikin jo tämän ratsukon aika siirtyä hyppäämään, jolloin Hazel tiukensi aavistukseen tuntumaan ja pyysi Riesaa reippaasti eteenpäin, kohti ensimmäistä estettä. Este esteeltä ylittyi tamman hyppäämänä oikeastaan kerta toisensa jälkeen hyvin, myös nämä haastavemmat osuudet oli ketterälle Riesalle kuin pala kakkua. Mikä kuitenkin pisti silmään oli se, että Hazel jäi melkeinpä jokaisella esteellä vähän roikkumaan tamman suuhun, joka tällöin protestoi pienellä pään heitolla. Seuraavalla kierroksella keskityimme siis reiluun myötäykseen, jotta Riesalle jäi hyvin tilaa venyttää kaulaa ja tulla alas esteeltä aavistuksen vapaammin. Pieni ohjan löysääminen kuitenkin antoi puolestaan ratsulle merkkiä siitä, että saa laukata kovempaa - nyt tuli muistaa antaa siis huolellisia pidätteitä. Vasta kolmannella kierroksella alkoi löytyä se kultainen keskitie apujen antoon, mutta tällöin Riesa alkoi jo hieman ennakoimaan esteillä ja oikomaan, kun tiesi miten radalla edetään. Näin ollen Hazel sai olla jatkuvasti tarkkana selässä ja ohjata ratsuaan radalla malttavaisesti, pitäen tiiviin tuntuman, mutta muistaen erityisesti sisäohjasta myötäämisen. Vaikka muutamilla esteillä oli pientä erimielisyyttä ratsukon välillä, olivat he ainoa parivaljakko, jotka eivät pudottaneet valmennuksessa yhden yhtä puomia. Lähestymiset esteille olivat lopun muutamia spurtteja lukuunottamatta hyvin maltillisia, jolloin ponnistuspaikat tiukkojenkin käännösten jälkeen osuivat täysin kohdalleen.

    Kun esteet oli hiottu ristiin ja rastiin, ja Riesa kulki hyvin ratsastajansa apujen alla, saivat he rueta vähitellen siirtymään loppuverkan pariin. Tahdikas työskentely ja useat hypyt olivat saaneet tamman vähän jo väsähtämään, jonka vuoksi Hazel hidasti pienen ravipätkän jälkeen ratsunsa käyntiin ja antoi tälle pitkät ohjat. Vaikka lähtökohtaisesti ratsukko oli tänään vahvoilla hienoine hyppyineen ja kohtuullisen hyvän yhteistyön vuoksi, eivät he silti helpolla päässeet. Milloin ratsastaja teki pientä virhettä selässä ja milloin hevonen heittäytyi aavistuksen hankalaksi, mutta pääasia oli se, että lopulta ongelmat selätettiin. Hazel jaksoi koko tunnin hienosti tehdä töitä ratsunsa selässä, eikä hän antanut lopussakaan periksi, vaikka ilmeisesti estetyöskentely alkoi vähän tuntumaan käsissä ja jaloissa.

    3. Calla - Mörkövaaran Sointu
    Soinnun saapuessa ratsastajansa Callan kanssa valmennukseen Mörkövaaraan, näytti tamma niin happamalta ja juurikin siltä, että työnteko ei voisi vähempää kiinnostaa. Muiden ratsukoiden vilistäessä ohitse Sointu painoi korvansa niskaan ja esitteli näille kaunista hammasrivistöään siihen sävyyn, että kunnollinen turvaväli oli muistettava. Calla oli selässä kuitenkin päinvastaisella tuulella, mitä hevosensa, joten hän lähti alkuverkasta alkaen työstämään ratsuaan tomeralla otteella, eikä välittänyt sen ämpyilystä. Ratsastaja kävi huolellisesti tammalla kaikki askellajit läpi ja taivutteli tätä paljon molempiin suuntiin, eikä aikaakaan kun Sointu oli hyvin avuilla. Tällöin ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät melko kivassa tahdissa.

    Vähitellen yhteistyön sujuessa moitteitta lähdimme siirtymään päivän tehtävän pariin, joka tarkoitti esterataa, jossa keskityttiin erityisesti lähestymisiin. Kentälle oli sijoiteltuna kahdeksan 85-100cm korkeaa pystyestettä niin, että lähestyessä oli niin helppoja teitä kuin myös vähän haastavempiakin käännöksiä. Muutaman muun ratsukon suorittaessa rataa ensin, sai Calla sillä aikaa vielä hetken työstää Soinnulla hyvää, pyörivää laukkaa, kunnes olikin jo tämän parivaljakon vuoro. Ratsastaja valmisteli ratsunsa joka kerta hyvin hyppyihin, koska tamman vauhti ei ollut mitään maailman menevintä, hän kannusti ratsuaan kivasti lähestymisissä vähän reippaampaan liikkeeseen. Hyppykohdassa Calla puolestaan puristi hienosti pohkeensa Soinnun kylkiin, samalla seuraten katsellaan tarkkaavaisesti jo seuraavaa estettä. Ensimmäiset kolme hyppyä sujuivat todella hyvin, niissä ei mitään ongelmia ollut, mutta heti ensimmäiselle haastavammalle esteelle Sointu iski jarrut pohjaan, eikä suostunut hyppäämään. Argh! No, ei auttanut ottaa kuin uutta vauhtia ja yrittää estettä aavistuksen paremmasta kulmasta - epäonneksi toinenkin yritys epäonnistui. Kyseinen este oli siis metrinen pysty, johon oli edelliseltä esteeltä todella tiukka kurvi ja ponnistus tapahtuikin melko nopeasti edelliseltä alas tultua. Annoin luvan kerran ylittää esteen suoraan, ilman edellistä estettä, jolloin Sointu hyppäsi kuin hyppäsikin esteen ylitse kauniilla kaarella. Loppu rata sujui myös samaan malliin, eli oikeastaan vain tuo yksi ja ainoa este oli tälle ratsukolle valmennuksessa se suurin haaste. Seuraavalla kierroksella en kuitenkaan enää antanut armoa sen esteen suhteen, ylitse oli mentävä ihan sama millä tyylillä tahansa. Jälleen Sointu näytti hieman epävarmalle estettä lähestyessä ja ehkä aavistuksen jarruttelikin ennen ponnitusta, mutta Callan napakat avut saivat sen lopulta hyppäämään esteen ylitse halutusti. Upeaa! Kerran kun tamma sen uskalsi ylittää, ei viimeisellä kierroksella enää ongelmaa ollutkaan.

    Loistavien suoritusten siivittämänä oli hyvä siirtyä tunnin päätteeksi vähitellen loppuverkan pariin, jonka ratsukko sai suorittaa itsenäisesti. Hetken aikaa Calla taivutteli ratsuaan ravissa molempiin suuntiin, kunnes hän hidasti Soinnun käyntiin ja antoi tälle pitkät ohjat kera taputusten. Valmentajan näkökulmasta ratsukon työskentely ja suorittaminen oli tänään juuri sitä, mitä etukäteen ehkä haluttiinkin. Ratsukko lähti työskentelemään hyvin yhteen, he kohtasivat radalla pienen vaikeuden, mutta topakalla työstämisellä ja toistoilla ongelmasta päästiin ylitse - kuinka ideaali tilanne! Calla joutui selässä tekemään siis kunnolla töitä ja pyytämään ratsultaan empimättä, joka teki hienosti työtä parhaan osaamisensa mukaan.

    4. Tuulia T. - Mörkövaaran Veriapila
    En voinut olla hymyilemättä, kun Tuulia ja Apila astelivat kentälle Mörkövaaran ryhmävalmennukseen esteiden pariin. Tunsin, että tämän yhtälön olen nähnyt ennenkin - punarautias tamma käveli kentällä niin tyynen viileästi, että silmätkin painuivat vähän väliä kiinni, samalla Tuulian istuessa tyytyväisenä ratsunsa selässä. Pyysin ratsastajaa vähitellen kokoamaan ohjat ja lähtemään työstämään alkuverkkaa reippaassa tahdissa, käyden samalla läpi kaikki askellajit ja tehden taivutteluja. Alkuun Apila vähän painoi apuja vastaan ja pyrki menemään sieltä, mistä aita on matalin, mutta Tuulian tehdessä huolellista työtä selässä, antoi tamma kuitenkin lopulta periksi. Tämän myötä hevosen askellus reipastui aavistuksen verran ja ryhti parani huomattavasti, joten suunta oli ylöspäin.

    Valmennuksessa käytiin tänään lävitse pitkälti radan suorittamista, pääpainona oli hyvät lähestymiset niin suorien teiden kuin tiukkojen käännöstenkin jälkeen. Kentälle oli siten rakennettuna kahdeksan erilaisen pystyesteen rata, joilla korkeutta oli noin 90-110cm. Vähän aikaa Tuulia sai vielä työstää ratsuaan laukassa, jotta se lähti kunnolla pyörimään ja tahti pysyi hyvänä, ennen kuin he saivat luvan aloittaa hyppäämisen. Kivasti Apila virkosi heti ensimmäiselle esteelle, ratsastajan ei tarvinnut sitä lähestymisissä juurikaan eteenajaa, sillä tamma kyllä löysi jalat allensa. Esteet lähtivät siten ylittymään hyvällä tyylillä, kuitenkin ensimmäisenä silmään pistävä virhe oli parin esteen jälkeen se, että tamma vaihtoi esteeltä alas tullessa oikeastaan joka kerta väärän laukan. Tuulia sai näin ollen olla tarkkana pohje- ja ohjasapujen kanssa, jotta Apila ymmärsi heti esteellä, mikä on seuraava suunta ja näin ollen ottaa oikean laukan. Hyvin ratsastaja kuitenkin korjasi nopeasti väärät laukat, eikä minun tarvinnut kuin kerran asiasta huomauttaa. Vaikkei Apila ole mikään kevyt rakenteeltaan, oli se tiukoilla käännöksillä yllättävänkin ketterä, joka yllätti todella positiivisesti. Edelliseltä esteeltä alas tultua Tuulia ohjasi nopeasti parin askeleen jälkeen seuraavalle ponnistuspaikalle täysin päinvastaiseen suuntaan, ja Apila taipui tähän nopeasti ilman minkäänlaista ongelmaa. Voisipa melkein sanoa, että mitä haastavampi kulma ja lähestyminen, sitä paremmin tämä ratsukko tehtävästä suoriutui. Suorilla ja näin ollen helpoilla lähestymisillä hypyt tuntuivat olevan tälle parivaljakolle ikään kuin läpihuutojuttu, jonka vuoksi virheitä nimenomaan näillä osuuksilla tulikin enemmän. Hyvin Tuulia ja Apila kuitenkin jokaisen esteen suoritti, eikä muutamat pudotuksetkaan heidän työtä lannistanut.

    Esteiden ylittyessä moittetta ja ratsukon työskennellessä kauniisti yhteen, saivat he reilun tunnin työnteon päätteeksi siirtyä loppuverkan pariin. Apila näytti olevan jo melko puhki rankasta hyppyurakasta, jonka vuoksi ratsastaja sai kevyesti jäähdytellä ratsunsa ja tulla selästä alas loppukäyntien ajaksi. Tälläkin kertaa Tuuliaa ja Apilaa oli oikein mukava valmentaa, he ovat osaava parivaljakko ja ratsastaja ottaa hyvin neuvoistani opiksi ja tekee töitä niiden mukaisesti. Vähän toki alkuun oli pientä löysyyttä ilmassa, mutta nopeasti tamma pääsi hyppäämisen makuun ja sen jälkeen tuntui oikeastaan vain taivas olevan rajana. Loistavaa ja huolellista työskentelyä, josta moni muu ratsukko voisi ottaa opiksi!

    5. turjake - Mörkövaaran Prinssinakki
    Muistan hämärästi turjakkeen käyneen viime vuonna Mikin kanssa valmennettavanani ja silloin taisi ori olla aika energinen tapaus. Sitä odotin siis myös tällä kertaa näkeväni, mutta mitä vielä - Mikki tuntui nyt enemminkin pystyyn kuolleelta, kuin virtaviivaisesti pörheltävältä orilta. Alkuun Mikki oli hyvin hämillään siitä, minne hän on nyt tullutkaan ja tämän vuoksi se pyöritteli päätään ja suuria silmiään aivan koko ajan, eikä se juuri malttanut keskittyä apuihin. Alkuverkka sujui siten tämän ratsukon osalta vähän niin ja näin, se oli lähinnä vain yhteisen sävelen työstämistä, enkä ollut aivan varma, tajusiko ori ollenkaan mitä tältä haluttiin. Reilun vartin työskentelyn jälkeen Mikki näytti kuitenkin olevan jotenkuten turjakkeen avuilla, joten lähdimme aloittamaan hyppäämisen.

    Tänään valmennuksen teemana oli esteradan hyppääminen, pääpaino ollen hyvissä lähestymisissä niin suorien teiden kuin tiukkojen käännöstenkin jälkeen. Kentälle oli siten pystytettynä kahdeksan erilaista pystyestettä, joilla korkeutta oli noin 85-100cm. Kun Mikki malttoi laukata suhteellisen tahdikkaasti eteenpäin, saivat he luvan lähteä suorittamaan rataa ja hyppäämään esteitä määrätyssä järjestyksessä. Alkuun ratsukon meno esteillä näytti vähän löysältä, turjake sai hoputtaa ratsuaan reippaasti lähestymisissä ja ponnistuspaikalla käyttää reilusti jalkaa, jotta este ylittyi puhtaasti. Terävyyttä hyppyihin kaivattiin siis ja kovasti, joten ratsastaja sai olla kyllä äärimmäisen napakkana ratsulleen, joka liiteli kentällä menemään ilman kummempaa päämäärää. Arvatenkin ensimmäisillä esteillä, joille oli vähän haastavampi lähestyminen, tiputti Mikki puomit jo etujaloillaan ja sen jälkeen hypytkin jäivät vähän puolitiehen. Pyysin turjaketta ottamaan astetta tiiviimmän tuntuman ohjasta ja käyttämään paljon nopeaa jalkaa, tarvittaessa raipalla tehostaen, jotta se kunnollinen estehevonen vähitellen lähtisi löytymään alta. Onneksemme toistojen kautta tämä pitkäpinnainen työ toikin tulosta, eikä aikaakaan kun Mikki taas ymmärsi, että mitä niillä jaloilla tehdään - laukataan reippaasti ja hypätään! Tämän hyvän dravin löytyessä lähti esteiden ylittäminen ja radalla muutoinkin liikkuminen sujumaan huomattavasti paremmin, eikä pudotuksiakaan enää tullut. Laukan terävöityessä tiukat käännökset onnistuivat sulavemmin ja näin ollen nopeasti seuraavalle esteelle ponnistaminenkin oli helpompaa. Lopussa ratsukon työskentelyä esteillä oli suorastaan ilo seurata, ainakin kun vertasi siihen alun sähellykseen, jota ei edes hyppäämiseksi kehtaisi kutsua.

    Vähän yli tunnin ennätimme työstää esteitä, kunnes oli aika lähteä lopettelemaan ja näin ollen ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Loppuverkassa Mikki oli todella tyylikkään näköinen liikkuessaan turjakkeen avuilla eteenpäin ja voin vain ihmetellä, miksi alkukin ei ollut näin kaunista katsottavaa. Valmennuksessa nähtiin tämän ratsukon osalta siis aivan ääripäitä, alussa ei tuntunut oikein mikään onnistuvan, kun taas lopussa ryhmävalmennuksen hienoimmat suoritukset tulivat tältä hevoselta. Turjakkeelle suuret pointsit rautaisista hermoista ja huolellisesta työskentelystä, joka ei helppoa missään nimessä tänään ollut. Kunhan vain ratsastaja alusta alkaen ottaa napakan tuntuman ratsuunsa ja laittaa tämän empimättä töihin, niin hyvä tulee, kuten myös tänään.

    6. Enni - Mörkövaaran Routarovio
    Enni ja Taavi saapui Mörkövaaran ryhmävalmennukseen vähän myöhässä, joten patistin heti heidän kentälle saavuttuaan parivaljakon reippaasti töihin. Ori näytti olevan melko energisellä tuulella, ensimmäiset kierrokset se vei ratsastajaansa aivan miten sattui, eikä yhteistyö näyttänyt kovin hyvältä. Enni onneksi topakoitui vähitellen selässä, jolloin hän alkoi reippain avuin ohjata hevostaan ja näin ollen Taavi saatiin vähitellen paremmin avuille. Ratsukko sai työstää kaikki askellajit läpi, joista erityisesti laukka oli vähän turhankin tahdikasta, joten pidätteitä ratsastaja sai jakaa harva se hetki. Hevosen kuitenkin lopulta vähän tasaantuessa, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät kohtalaisen nätisti.

    Valmennuksessa käytiin tänään lävitse pitkälti radan suorittamista, pääpainona oli hyvät lähestymiset niin suorien teiden kuin tiukkojen käännöstenkin jälkeen. Kun Enni ja Taavi tekivät töitä hyvin yhteen, saivat he merkistäni lähteä suorittamaan rataa omaan tahtiin ennalta annetussa järjestyksessä. Isommat, eli vajaat metriset, esteet nähdessään ori sen kuin virkosi lisää, jonka vuoksi se otti kunnon spurtin heti ensimmäiselle esteelle. Enni oli kuitenkin hyvin hereillä selässä ja näin ollen hän ei päästänyt Taavia pinkomaan seuraavalle esteelle miten sattuu, vaan otti tilanteen hallintaan ja rauhoitteli ratsuaan vähän aikaa ympyrällä, saaden pidätteet taas läpi. Kun Taavi malttoi mielensä, matka jatkui seuraavalle esteelle rauhallisemmin, eikä hypyssäkään mitään vikaa ollut. Tämän jälkeen esteiden hyppääminen lähti rullaamaan jo oikeastaan todella hyvin, etenkin helpot osuudet näyttivät sujuvan ratsukolta erinomaisesti. Esteillä jotka oli sijoiteltuna tiukempien käännösten jälkeen, sai ratsastaja olla hyvin tarkkana, että Taavi ei lähde ponnistamaan huonosta kulmasta, vaan malttaa oikaista itsensä ennen hyppyä. Tähän auttoi napakat ohjas- ja pohjeavut, joilla Enni sai kun saikin nopeasti ratsunsa suoristettua ja tarkasta ponnistuspaikasta este ylittyi puhtaasti. Taavi osoittautui valmennuksen aikana todella ketteräksi suomenhevoseksi, sillä ajoittain esteiltä laskeutumiset eivät olleet parhaimmaista päästä, ja parin askeleen jälkeen piti ponnistaa käännöksestä jo seuraavaan hyppyyn. Läheltä piti-tilanteita valmennuksessa tämän ratsukon osalta siis nähtiin, mutta yllättävän hyvin puomit pysyivät kannattimillaan reippaasta menosta huolimatta. Loppua kohden ratsukko oikeastaan paransi kierros kierrokselta suorituksiaan, eikä viimeisellä kierroksella virheitä enää juuri ilmennytkään.

    Reilun tunnin ajan ennätimme työstää esteitä ristiin ja rastiin, kunnes lähdimme vähitellen siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Enni sai taivutella Taavia vielä hetken aikaa ravissa ja hevosen liikkuessa rennon tyytyväisenä eteen, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Valmentajana olin ratsukon työskentelyyn melko tyytyväinen, heidän osalta valmennus sujui oikeastaan niin kuin olin etukäteen odottanutkin. Taavin reipas luonne tuli hyvin esteillä esille, mutta kivasti se malttoi kuunnella Ennin huolellisia apuja ja ainakin parhaansa mukaan yrittää toimia niiden mukaisesti. Enni oli koko tunnin aikana skarppina selässä ja jaksoi työstää ratsuaan ihailtavan pitkäpinnaisesti, eikä lannistunut, vaikka kaikki ei mennyt aina täysin suunnitellusti. Hienoa!