Etusivu
Tilat
Hevoset
Kasvatus


Estevalmennus 23.12.2010

Mörkövaaran järjestää taas estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille. Tällä kertaa ryhmiä on kahta tasoa, 80cm ja 100cm. Valmennus järjestetään 23.12.2010, ja viimeiset ilmoittautumiset otetaan vastaan edellisenä päivänä. Valmennukseen otetaan rajattomasti tallin kasvatteja, ja yksi omistaja saa tuoda molempille tasoille yhden Mörkövaaralaisen. Kyseessä on nimilistaan-valmennus, mutta siltikään hevosella ei tarvitse olla luonnetta, mikäli omistaja vain kuvaa osallistumisessa parin sanoin ratsuaan. Tervetuloa mukaan!

Osallistuminen valmennukseen tapahtuu mailitse kkfemnito@luukku.com, otsikolla Estevalmennus4 22.12. mennessä. Muodossa Taso (rv) Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)

Osallistujat
80cm
ei osallistujia

100cm
Laura R. - Mörkövaaran Vinski
Vessu asteli pää pystyssä reippain askelin kentälle ja nähdessään esteet se suorastaan hinkui halusta päästä hyppäämään. Ori oli alusta alkaen jo todella reipas ja hyväntuulinen, toisin kuin satulassa istuva Laura vain nuokkui selässä Vessun askelien tahtiin. Siitä olikin hyvä laittaa ratsukko tekemään reippaassa ravissa erilaisia harjoituksia, jotta saatiin molemmat osapuolet hyvin hereille. Ensin teimme pysähdyksiä ja nostoja joilla saatiin ratsu kuuntelemaan ratsastajaansa, ja toiseksi ravissa ja laukassa istuntaharjoituksia ennen esteiden hyppäämistä. Vessun mennessä maltillisesti eteen ja Lauran ollessa valppaana selässä siirryimme kentälle rakennetulle esteradalle. Esteitä kentällä oli erikorkuisia 70 sentistä 100 senttiin erilaisin lähestymisin, jotka olivat yhtenä osa-alueena tässä valmennuksessa. Ensin ratsukko hyppi muutamia 70 sentin esteitä tuntuman saamiseksi ennen kuin otimme koko radan käyttöön. Vessu oli hyvin innokas hyppääjä, eikä se malttanut enää juurikaan hypätessään kuunnella Lauran ohjeita. Laura sai jatkuvaan pidätellä ratsuaan pitääkseen tämän hyvin hallinnassa ilman jatkuvaa temppuilua. Mikäli ratsastaja vain malttoi topakasti ohjata hevostaan ja keskittyä laukan ylläpitämiseen, esteille lähestymiseen ja itse hyppyyn onnistui tehtävä silloin varmasti. Silloin kun orikin jaksoi keskittyä, näytti meno todella hyvältä, lähestymiset olivat mutkittomia ja hypytkin onnistuivat maltillisesti. Ja silloin taas kun Vessu meni oman pään mukaan, lentelivät puomit ympäriinsä liiallisen vauhdin seurauksena. Muutaman kerran kun ratsukko hyppäsi radan rauhallisesti ja ajatuksen kanssa, annoin luvan siirtyä loppuverkkaan. Verkassa menimme vielä muutamat maapuomit ennen reipasta ravia ympyröin ja rauhallista kävelyä pitkin ohjin. Ori oli tänään turhan touhukkaalla tuulella, eikä valmennus siten Vessun malttamattomuuden takia mennyt täysin nappiin.

Sonja.P - Mörkövaaran Kuvaelma
Mosaseku oli tänään melko itsepäinen eikä siten antanut ratsastajalleen mitään ilmaiseksi. Sonja sai antaa kaikkensa jotta sai ratsunsa liikkumaan reippaasti eteen ja kuuntelemaan huolellisesti ohjeita. Aloitimme valmennuksen perinteisesti tehden perustehtäviä, ensiksi mentiin, tai ainakin yritettiin mennä reippaalla ravilla uraa pitkin tehden pysäyhdyksiä ja nostoja raviin. Mosaseku pysähtyi kyllä merkistä, mutta nostot takaisin raviin vaativat melko reipasta pohjetyöskentelyä ja raipan käyttöä, vaikka hankalaltahan se tuntui. Toiseksi teimme istuntaharjoituksia ravissa ja laukassa, joidenka aikana Mosaseku sai ikävästi hieman omaa ohjaa ja siten alkoi pelleilemään lisää. Sonja sai laittaa hevosensa kulkemaan selästä tulevien ohjeiden mukaan ennen kuin ylitimme ensimmäistäkään estettä, johon vierähtikin hetki. Orin ollessa jo hieman rauhoittunut pääsimme siirtymään kentälle pystytetylle esteradalle. Mosaseku piristyi hieman nähdessään esteet ja siten se reipastui huomattavasti. Esteitä kentällä oli 70 sentistä 100 senttiin erilaisin lähestymisin, joita tarkkailinkin tarkasti valmennuksen ajan. Ennen rataa ylitimme vielä muutamat 70 sentin esteet jotta saatiin tuntumaan siitä, että kuinka ori hyppää tänään. Mosaseku malttoi radalla hyvin mielensä, se hyppäsi reippaasti esteet kerta toisensa jälkeen kuunnellen Sonjan antamia apuja. Muutamille esteille lähestymistä saatiin kerrata useaan otteeseen, mutta muuten ratsuko suoritukset radalla olivat huolellisia ja puhtaita. Toistimme radan ylityksen muutaman kerran jolloin hypyt olivat jo hyvin hallinnassa ja siten aloimme lopetella. Otimme loppuun vielä maapuomeja ja sitten ratsukko sai aloittaa itsenäisesti loppuverkan. Mosaseku oli tänään alkuun hieman haastava, mutta päästessään hyppäämään se antoi kaikkensa Sonjan avustuksella.

Jim - Mörkövaaran Hirmu-Vili
Jim ja Vili osallistuivat Mörkövaaran valmennuksiin ensimmäistä kertaa, enkä siten tiennyt, että mitä tuleman piti. Vili oli reippaalla tuulella, se asteli empimättä eteen Jimin antaessa sille maltillisia ohjeita selässä. Ori tuntui alusta asti kuuntelevan selästä tulevia ohjeita hyvin ja liikkui niiden mukaisesti, eli yhteistyö näytti tällä ratsukolla toimivan. Aloitimme alkuverkan reippaalla ravilla tehden pysähdyksiä ja niistä nostaja takaisin suoraan raviin. Jimin merkistä Vili pysähtyi rauhallisesti ravista, ja kun ratsastaja taas antoi reippaat avut niin ori syöksähti ravilla eteen. Ennen esteiden hyppelyä otimme vielä pienimuotoisesti istuntaharjoituksia laukassa jotta saatiin hyvä tuntuma siihenkin askellajiin. Orin ollessa vetreä ja sen liikkuessa rauhallisesti eteen siirryimme kentälle rakennetun esteradan pariin. Esteitä kentällä oli 70 sentistä 100 senttiin erilaisin lähestymisin, jotka olivatkin yksi valmennuksen osa-alueista. Hyvän tuntuman saamiseksi aloitimme hyppäämisen 70 sentin esteistä joita radalla oli kolme kappaletta. Jim valmisteli ratsunsa maltillisesti laukkaan, käänsi esteelle ja antoi Vilin hypätä. Ensimmäisillä hypyillä tietenkin sitä vauhtia ja intoa riitti, eikä ori siten jaksanut keskittyä hyppyihin. Useiden toistojen jälkeen Vili alkoi taas malttaa mielensä ja hyppääminen näytti onnistuvan upeasti. Kun otimme koko radan käyttöön oli ratsukolla hyppääminen jo hallinnassa ja siksi itse hypyissä ei juurikaan ongelmia ilmennyt. Sen sijaan joissakin lähestymisissä, etenkin tiukkojen käännösten jälkeen, oli parantamisen varaa. Puolen tunnin ajan hyppelimme rataa kunnes oli aika siirtyä loppuverkkaan, jossa pistin ratsukon vielä kunnolla töihin ravitehtävien parissa. Jimiä ja Viliä oli todella kiva valmentaa, kuuntelivat hyvin ohjeitani ja heidän yhteistyötä radalla oli ilo seurata.


    Ulkoasun © Daniela P 2010