Estevalmennus 13.07.2017

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 13.07.2017
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 30.06.2017
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla estevalmennus40
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kolme ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Heinäkuun valmennuksiin eivät saa osallistua kesäkuussa valmentautuneet henkilöt.

    1. Crimis - Mörkövaaran Turmiotarina
    Etukäteen olin kuvitellut Turmion olevan todellinen höyryjuna ja aavistuksen verran hankala ratsastettava, joten kyllä sitä piti hieraista pariin otteeseen silmiä kun Crimis saapui mustan orinsa kanssa Mörkövaaran kentälle. Turmio asteli rennon leppoisasti eteenpäin ratsastajan apujen mukaan, kuitenkin muita valmennuksen hevosia vähän silmällä pitäen. Ratsukko sai suorittaa alkuverkan itsenäisesti omaan tahtiin, minun sillä aikaa kootessani sopivaa esterataa kentälle. Kun Crimis ja Turmio työskentelivät kauniisti yhteen ja hevonen oli vahvasti ratsastajansa avuilla, aloitimme hyppäämään rataa tietyssä järjestyksessä. Olin pystyttänyt kentälle kahdeksan metristä estettä niin, että meillä oli kolme yksittäistä pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja. Ratsukko suuntasi ensimmäisenä pystyille, joille lähestyessä joutui Crimis jopa vähän tsemppaamaan ratsuaan isompaan laukkaan. Ennen ensimmäistä estettä Turmio hidasti raville ja hyppäsi esteen ylitse pitkälti paikoiltaan - argh, pohje, pohje, pohje! Seuraavalla esteellä Crimis oli jo paremmin mukana, hän ohjasi ratsuaan päättäväisesti ja sai orin nyt hyppäämään esteelle kauniisti suoraan laukasta. Kolmaskin pysty ylittyi hyvin, kunnes oli vuorossa kahden esteen sarja. Tällä sarjalla esteiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta, joka oli mitoitettu juuri ja juuri sopivaksi, joten tarkkana sen kanssa sai olla. Turmio ylitti kuitenkin esteen ketterästi, Crimiksen ollessa hereillä selässä osuivat askeleet juuri nappiin ja näin ollen esteet suoritettiin puhtaasti. Tästä jatkettiin kolmen esteen sarjalle, joka oli hieman haastavampi, sillä askeleita ei mahtunut enää kuin yksi per esteväli. Turmio oli esteelle lähestyttäessä vähän epävarman näköinen, se hieman junnasi apuja vastaan ja sekös näkyi sitten sarjalla. Ensimmäisellä esteellä takajalat veivät puomin alastullessa mennessään, jonka takia toisella esteellä hevonen menetti tasapainoaan ja pudotti etujaloillaan puomit, ja tämän myötä kolmannelle lopulta kieltäytyi. No, ei auttanut kuin nostaa puomit ja reippaasti uutta yritystä kehiin! Kovasti pyrin tsemppaamaan ratsukkoa ja Crimikselle jakamaan viimehetken neuvoja apujen antoon. Toisella yrittämällä sujui ensimmäistä paremmin, kaksi ensimmäistä estettä pysyi hyvin paikoillaan ja kolmaskin ylittyi, mutta siinä tuli jälleen harmittavasti pudotus. Tämän jälkeen ratsukko sai hetken aikaa jäähdytellä ja mietiskellä esteitä kentän toisessa päädyssä muiden ratsukoiden suorittaessa rataa. Seuraavalla kierroksella Crimis oli huomattavasti skarpimpana selässä, hän ohjasi ratsuaan reippain ja varmoin ottein, joka myös paistoi läpi radalla - koko toinen kierros suoritettiin hyvällä tyylillä ja vieläpä puhtaasti. Mitä enemmän toistoja esteille tuli, sitä paremmin varmuus alkoi näkymään myös hevosessa, joten suoritukset vain paranivat ja paranivat loppua kohden. Reilun tunnin työskentelyn ja lukuisten hienojen suoritusten jälkeen saivat Crimis ja Turmio siirtyä loppuverkan pariin kehujen siivittämänä.

    2. Liia - Mörkövaaran Jänisjahti
    Ratsukon saavuttua kentälle huomasin heti, että tänään tässä parivaljakossa tulee olemaan kyllä työtä, ja paljon! Sekä ratsastaja, että hevonen hänen allaan näytti siltä kuin koko viime yö olisi valvottu ja samoilla silmillä lähdetty aamulla töihin. Patistin Liian ja Jänön samantien reippaasti hommiin, enkä kuunnellut yhtään narinaa tai katsonut laiskottelua. Vähitellen ratsukon välillä alkoi kehittyä jonkin asteinen yhteistyö ja hevonen lähti liikkumaan hieman tahdikkaammin eteenpäin, joten suuntasimme heti rakentamani esteradan pariin. Olin pystyttänyt kentälle kahdeksan metristä estettä niin, että meillä oli kolme yksittäistä pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja. Vaikka alkuverkassa Jänö oli jo ihan kiitettävän reipasta laukkaa näyttänyt, ei sen lähestymiset ensimmäisille pystyille kyllä päätä huimannut. Liia sai käyttää todella napakkaa jalkaa ja oikeasti käskeä hevostaan eteen, jotta se laukkasi tahdikkaasti aina ponnistuspaikalle saakka ja tämän jälkeen käytti vielä voimakkaasti jalkojaan hyppyyn. Pudotuksitta ratsukko kyllä selvisi näistä lötköistäkin ylityksistä, mutta se terävyys oli kyllä alkuun todella hukassa. Sarjaesteille ratsukon oli pakko skarpata, sillä niitä ei vastaavanlaisella menolla olisi ylitetty puhtain paperein. Kahden esteen sarjalle Liia ja Jänö tulivat hyvin, ratsastajan hyvästä merkistä ja pidätteistä ori hyppäsi esteet hallitusti, ilman minkäänlaista ongelmaa. Kolmen esteen sarja oli sitten puolestaan vähän haastavampi, eikä siitä meinattu selvitä ilman pudotuksia sitten millään. Tällä sarjalla väleihin mahtui vain yhdet laukka-askeleet, josta huolimatta Jänö yritti tunkea sitä kahta väliin, ja lopputuloshan oli sillä selvä. Milloin lenteli puomit, milloin meinasi koko hevonen mennä nurin ratsastajineen päivineen, joten vaarallisia tilanteita nähtiin vaikka vauhdin huumalta säästyttiin. Liian tuli siis tällä esteellä olla oikeasti hereillä, antaa huolelliset pidätteet ja laskea tarkasti se yksi askel, jotta ponnistaminen tapahtui oikeasta kohtaa. Toistojen kautta koko rata lähti kuitenkin odotetusti rullaamaan paremmin, joka kierroksella ratsukko paransi suorituksiaan, eikä montaa kierrosta ennättänyt kulumaan kun kaikki palat loksahtivat radalla kohdilleen ja puhtaita suorituksia alkoi satelemaan. Tänään valmennuksessa haastetta toi siis orin hieman laiska ote työskentelyyn, joten ratsastaja sai laittaa kyllä kaikkensa peliin ja tehdä huolellista työtä selässä, jotta saimme kun saimmekin onnistumisia. Vähitellen reilun tunnin työskentelyn jälkeen sai ratsukko siirtyä loppuverkan pariin, samalla minun kertoessa heille päivän plussat ja miinukset - onneksi plussia oli kuitekin loppujen lopuksi enemmän!

    3. meea - Mörkövaaran Satutaika
    En voinut olla nauramatta meean ja Taian tullessa kentälle, sillä koin erittäin vahvan déjà-vu:n viimekertaisesta valmennuksesta. Tahmean oloinen tamma löntysteli muina miehinä eteenpäin, eikä se näyttänyt kovin tyytyväiseltä ratsastajan kootessa alkukäyntien myötä ohjia. Ratsukko sai suorittaa alkuverkan itsenäisesti, keskittyen erityisesti vahvaan, reippaaseen laukkaan ja hyvään yhteistyöhön. Jonkun aikaa meea sai pyöritellä Taikaa ympäriämpäri ennen kuin se alkoi pehmeytyä ja siirtyä vähitellen avuille, jonka myötä pääsimme keskittymään esteisiin. Olin pystyttänyt kentälle kahdeksan 90cm korkeaa estettä niin, että meillä oli kolme yksittäistä pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja. Kuten vähän ennustelinkin, ei ratsukon vauhti päätä huimannut ensimmäisille esteille lähestyttäessä, jonka vuoksi Taika ponnisti esteille todella löysästi. Pyysin meeaa ottamaan parempaa tuntumaa ratsuunsa ja käyttämään vahvaa jalkaa erityisesti ponnistuspaikoille tultaessa, jotta tamma ymmärtää itsekin alkaa käyttämään jalkojaan ja oikeasti hyppäämään. Koska tilanne oli mikä oli, keskityimme meean ja Taian kanssa alkuun vain pystyesteisiin, emmekä kiiruhtaneet näin ollen sarjoille. Muutamat ensimmäiset kierrokset pystyille olivat todellakin hakemista, vähitellen Taika alkoi onneksi saamaan vauhtia enemmän jalkoihinsa, mutta se ponnistusvaihe oli edelleen voimaton, jonka vuoksi muutamia pudotuksiakin nähtiin. Toistojen kautta nämä esteet kuitenkin saatiin vähitellen hiottua hyväksi, jolloin tammakin alkoi ymmärtämään, että nyt ollaan todellakin työnteossa, eikä nyt vätystellä yhtään enempää. Tämän myötä pääsimme suuntaamaan kahden sarjan esteelle, jolle ensimmäistä kertaa tultaessa jännitti Taikaa aivan silmin nähden. Meea kuitenkin teki hienosti töitä selässä, hän ohjasi ratsuaan päättäväisesti ja tsemppasi tätä paljon, jonka myötä sarja ylitettiin puhtaasti hyvällä tyylillä. Näiden esteiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta, jotka ratsastaja laski hyvin ja tarpeen tullen pidensi askelia sopiviksi. Viimeiseksi haasteeksi otimme kolmen esteen sarjan, jonka esteväleihin mahtui vain yksi laukka-askel, joten sarja oli todella nopeatempoinen. Jälleen ratsastaja valmisteli ratsunsa huolellisesti ja suuntasi varmoin mielin estettä kohti, jolloin meean varmuus myös tarttui Taikaan. Taika aloitti sarjan hyppäämisen hyvin, ensimmäinen este ylittyi vaivatta, eikä toiselle esteelle ponnistamisessakaan ollut ongelmaa. Kolmannelle esteelle tamma kuitenkin horjahti sen verran, että tämän esteen lävitse pitkälti juostiin, jolloin puomitkin lentelivät. Pyysin ratsukkoa heti palaamaan uudelleen kyseiselle sarjalle, ja simsalabim, sehän ylittyi vallan upeasti! Toistojen kautta ratsukko sai vain enemmän ja enemmän varmuutta radalla, jolloin hypyt paranivat koko ajan ja hevosen tahti kentällä sen kuin kiihtyi. Lopun hyppyihin olin valmentajana äärimmäisen tyytyväinen, jolloin meea ja Taikakin saivat hyvällä fiiliksellä lähteä vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin.