Estevalmennus 26.12.2017

Mörkövaarassa järjestettiin joulukuisena tapaninpäivänä estevalmennus tallin kasvateille. Mukana oli peräti kahdeksan ratsukkoa, jonka vuoksi valmennus pidettiin tallin suuressa maneesissa, joka oli jaettu kahteen osaan. Toiselle puolelle oli pystytettynä metrinen esterata, toisella puolella puolestaan oli lämmittelyä varten laukkapuomeja sekä pari pientä ristikkoa. Vaikka vähän ahdasta olikin, hyvällä joulumielellä mahtuivat kaikki ratsukot työstämään tehtäviä rauhassa omaan tahtiin. Jokainen ratsukko sai työstää alkuverkan itsenäisesti, käyden läpi kaikki askellajit ja tehden vähän taivutuksia molempiin suuntiin. Kun hevoset olivat kutakuinkin hyvin hallinnassa ja liikkuivat hyvässä tahdissa eteen, sai mukaan rueta ottamaan puomeja sekä hyppäämään lämmittelyesteitä. Ratsukot tulivat vuoronperään radalle, jonne oli pystytetty kymmenkunta estettä, joilla pääpaino oli huolellisissa teissä ja lähestymisissä. Esteitä oli vähän kaikenlaisia, oli niin yksittäistä pystyä, okseria kuin myös kolmen esteen sarjaakin. Sinällään rata ei ollut mitenkään erityisen haastava, mutta esteet olivat melko lähekkäin, jonka vuoksi ratsastajien piti olla hyvin hereillä selässä ja miettiä ratsastustiet esteille tarkkaan. Huolimaton ratsastus radalla koitui usealle ratsukolle pieneksi harmiksi, kun puomit lentelivät useaan otteeseen, jonka lisäksi myös kieltoja nähtiin. Jokainen ratsukko ennätti suorittamaan radan kolmeen kertaan, jonka jälkeen he saivat alkaa itsenäisesti jäähdyttelemään hevosiaan.

1. Viveka - Mörkövaaran Unineito
Eppu tuntui olevan koko valmennuksen ajan vauhdikkaalla tuulella, jo kentälle astellessaan se ei ollut pysyä housuissaan innostuksesta. Se höristeli muille ratsukoille ja silmät suurina seurasi uteliaana tilanteita, joka taas hieman hankaloitti Vivekan työskentelyä. Alkuverkka oli siten ratsukon osalta hieman hankala, hevonen ei olisi millään malttanut keskittyä apuihin ja alkaa työntekoon. Hyvin ratsastaja kuitenkin laittoi ratsunsa ruotuun, joskin laukka näytti olevan melko vauhdikasta jo lämmittelyesteillä, jotka ylittyivät vähän hutiloiden. Päästessään radalle tuntui tamman kierrokset nousevan entisestään, joten jo pelkän hillityn laukan ratsastaminen oli haastavaa. Pidätteet, pidätteet ja vielä kerran pidätteet, ja vasta kun ne menivät kutakuinkin läpi sai ratsukko aloittaa hyppäämisen. Kuten arvata saattoi, ensimmäinen kierros radalla oli Vivekalle ja Epulle hieman hakemista, välillä lähestymiset onnistuivat ja välillä ei. Puomeja tippui parilta esteeltä alas juurikin huonon ponnistuspaikan seurauksena, joten pyysin vain reippautta ratsastajalta ja tarkempaa työskentelyä seuraavalla kierroksella. Radalle palattuaan oli Vivekalla jo eri vaihde silmässä, nyt hän ohjasi ratsuaan huomattavasti päättäväisemmin, eikä antanut tämän pelleillä. Lähestymiset sujuivat jo huomattavasti paremmin, jonka myötä jokainen este ylitettiin oikein hienossa kaaressa. Sarjaesteellä oli kuitenkin edelleen pientä hankaluutta, vasta kolmannella yrittämällä ratsukko sai askeleet mahtumaan esteiden väleihin ja suoritti sen puhtaasti. Viimeinen rata menikin siten täysin nappiin, joten ratsukko pääsi lopettelemaan oikein hyvän suorituksen siivittämänä.

2. turjake - Mörkövaaran Prinssinakki
Turjake ja Mikki olivat melkoisen väsyneen näköinen parivaljakko saapuessaan valmennukseen, joten heidät pistin heti mukisematta reippaasti töihin. Alkuverkassa ori oli selvästi tahmea, sitä sai ratsastaa vaikka minkämoiselle kiemuralle ja kuviolle ennen kuin se lähti päästämään kyljistään ja rentoutumaan ratsastajansa alla. Lämmittelypuomeilla Mikki kompuroi kerta toisensa jälkeen, eivätkä ristikon hypytkään näyttänyt kovin kummoisilta, joten vähän kauhulla odotin heidän tuloa radalle. Pieneksi yllätykseksi ori kuitenkin lähti etenemään radalla hyvässä laukassa, eikä turjakekaan enää hirmuisesti haukotellut selässä. Helpot esteet ylittyivät ratsukolta hyvin, Mikki ponnisti esteelle hyvästä kohtaa ja hieman jopa liioitellusti hyppäsi niiden ylitse. Sarjaesteelle tultaessa oria sen sijaan hieman näytti jännittävän, joka tuntui puolestaan tarttuvan turjakkeeseen - ja sillä sekunnilla oli ratsastaja maassa ja hevonen viipotti pitkin maneesia. Mikki siis kieltäytyi sarjan ensimmäiselle esteelle tultaessa ja ratsastaja ikävästi menetti sen verran tasapainoaan, että tuli alas. Onneksi tilanteessa ei sattunut mitään, ei kuin turjake takaisin selkään ja reippaasti sarjan yli! Napakoilla avuilla ratsastaja sai Mikin sarjalle, mutta puomit kyllä kolisivat kovaan tahtiin. Seuraavalla kierroksella turjake oli selvästi varovaisempi ratsunsa kanssa, hän haki lähestymiset esteille kaukaa suoran tien siivittämänä ja kannusti ratsuaan topakasti hyppyyn. Mikki teki työtä käskettyä ja näin sai enemmän varmuutta este esteeltä, kunnes oli sarjan vuoro. Ja mitä vielä, sehän ylittyi oikein hienosti! Vuolaat taputukset suorastaan näkyivät orinkin silmistä, joka oli vallan innoissaan hienosta onnistumisestaan. Viimeinen kierros sujui myös hyvin, joten tämänpäivän valmennukseen tämä parivaljakko sai olla kyllä tyytyväinen.

3. Jannica - Mörkövaaran Uniriepu
Uni asteli ratsastajansa Jannican kanssa kentälle rennon leppoisasti, oria ei näyttänyt haittaavan muut ohitse pyyhältävät ratsukot saati maneesin kaikuva hälinä. Ratsukon alkuverkka näytti oikein hyvältä, ratsastaja käytti napakasti pohjeapuja, joilla sai ratsunsa liikkumaan heti tahdikkaasti eteenpäin. Laukka näytti alusta alkaen vahvalta ja hyvin pyörivältä, eikä lämmittelyhypytkään näyttänyt yhtään hassummalta, tosin aavistuksen verran kaipasin vielä vahvuutta hyppyihin. Näkemäni pohjalta minulle ei tullut yllätyksenä, että kun tämä parivaljakko pääsi radalle, niin hepä menivät ja ottivat sen heti haltuun ja ylittivät kaikki esteet tasaisen varmasti. Valmentajana hieman raavin päätäni, että mistä minä saan heille vähän haastetta seuraavalla kierroksella, jonka lopulta ratkaisin pienellä radan muutoksella. Jannica ja Uni saivat hypätä muutaman esteen lisään, jolloin saimme kohtalaisen haastavia lähestymisiä aikaiseksi tiukkojen käännöksen siivittämänä. Nyt ratsastaja joutui käyttämään huomattavasti nopeampia apuja, ja kuten vähän arvelinkin, ei Uni päässyt aina niihin mukaan ja näin ollen muutamalta esteeltä puomit lentelivät huonon ponnistuspaikan vuoksi. Uni reagoi kyllä apuihin hyvin, mutta jalat eivät yksinkertaisesti kerenneet mukaan hyppyihin. Viimeisellä kierroksella Jannica hieman lyhensi orinsa laukkaa, enää ei menty aivan niin reipasta tahtia mitä edellisillä kierroksilla, ja sehän kannatti. Uni lähestyi jokaiselle esteelle hyvin maltilla, eikä alastulossakaan hosuttu ja näin ollen hevonen ennätti toimimaan seuraavalle esteelle tultaessa paremmin. Niin yksittäiset esteet, kuin myös sarjaeste, ylittyi hyvässä tahdissa ja ratsukon tehdessä hienosti töitä yhteen oli heidän menoa ilo seurata läpi valmennuksen.

4. Verna - Mörkövaaran Vanilla
Annin saapuessa ratsastajansa Vernan kanssa maneesiin oli se aivan innosta soikeana, olihan se tullut pitkästä aikaa vanhaan kotiinsa. Tämän vuoksi alkuverkka oli melkoista säätämistä, hevonen touhotti menemään pää viidentenä jalkana menemään, kun puolestaan ratsastaja yritti selässä topakasti hillitä tätä. Tovi siinä vierähtikin ennen kuin Anni oli hyvin Vernan avuilla, mutta kun ratsastaja sai sen hallintaansa, olivat he aika tyylikkään näköinen parivaljakko. Lämmittelyesteillä oli vielä aavistuksen verran turhan paljon vauhtia, mutta hyvin Verna hallitsi tilanteen, eikä antanut Annin kiihdyttää turhan paljon tahtiaan. Radalle saapuessaan pidätteet menivät jo hyvin läpi, jonka myötä esteet lähtivät ylittymään hallitusti hyvässä temmossa. Verna käytti napakkoja apuja erityisesti lähestymisissä, joihin tamma reagoi nopeasti ja näin olleen hypyt tapahtuivat hyvässä yhteistyössä. Vähän Anni tuntui tosin kompuroivan puomeihin, eli seuraavalla kierroksella kaipasin enemmän voimakkuutta hyppyihin. Verna otti hyvin saamansa palautteen huomioon ja uudestaan radalle päästessään hän keskittyi hienosti siihen, että sain tamman ponnistamaan esteelle topakammin. Toisella kierroksella sarjaesteellä tuli vielä parit pudotukset, mutta viimeiselle kierrokselle siinäkin saatiin huima parannus, Annin ottaessa vähän jopa liioiteltuja pomppuja. Mitä enemmän ratsukko hyppäsi esteitä, sitä paremmin he kerta toisensa jälkeen pääsivät niihin paremmin kiinni ja näin ollen suoritukset vain paranivat ja paranivat. Viimeinen kierros oli lähestulkoon virheetön ja mikä parasta - Anni ja Verna näyttivät molemmat nauttivan vauhdin huumasta ja hienoista hypyistä. Hyvää työtä!

5. Isla - Mörkövaaran Hippaheikki
Nuori Hippa oli varsin vallattomalla tuulella saapuessaan Islan kanssa valmennukseen, se hörisi innoissaan muille ratsukoille ja laittoi ratsastajansa kyllä käytöksellään heti koville. Alkuverkassa ori oli hyvin malttamaton, se tahtoi vähän painaa kuolaimelle ja näin ollen oli selvästi raskas ratsastettava, jonka lisäksi vauhdin huumassa sille sai jakaa tiuhaan tahtiin vahvoja pidätteitä. Laukassa Hippa oli useaan otteeseen karata täysin hallinnasta painaessaan menemään hirmuista kyytiä eteen, mutta hienosti Isla teki töitä selässä ja alkoi vähitellen saamaan ratsuaan avuille. Rauhoittuessaan lämmittelyesteet ylittyivät kohtalaisen siistillä tyylillä, joskin aavistuksen verran oli vielä huolimattomuutta matkassa. Radalle päästessään lähti hypyt rullaamaan melko kivasti, yksittäisillä pystyesteillä ei ratsukolla ongelmia ollut, kunhan Isla ei vain antanut Hipan lähteä rynnimään lähestymisissä. Sarjalle tultaessa Hippa hyppäsi ensimmäisen esteen turhan kaukaa, jonka seurauksena kahdelta viimeiseltä tipahtivat epäonnisesti puomit. Näin ollen pyysin Islaa kiinnittämään seuraavalla kerralla erityistä huomiota ponnistuspaikkaan, jotta hevosen askeleet sopivat esteiden väleihin oikein. Toisella kierroksella ori oli jo huomattavasti paremmin ratsastajan avuilla, se reagoi pidätteisiin paremmin ja näin ollen lähestymiset olivat myös siistimpiä. Sarjalla ensimmäinen ja toinen este ylittyi oikein hyvän näköisesti, joskin viimeisellä esteellä tuli taas pudotus kun Hippa temppuili omiaan. Mutta se mikä oli tämän ratsukon työskentelyssä hienointa, oli ehdottomasti Hipan ketteryys! Nuori ori oli kuin kenguru pomppiessaan esteeltä toiselle, eikä tiukat käännöksetkään näyttäneet heidän käsittelyssä lainkaan haastavilta. Viimeinen kierros onnistui ratsukolta hyvin, he tekivät siistiä työtä koko radan läpi - ja sarjaestekin ylitettiin jo puhtaasti, loistavaa!

6. Hapero - Mörkövaaran Valonarka
Valmentajalla oli hieman pokassa pitelemistä tämän parivaljakon saapuessa maneesiin. Alle minuutti valmennusta takana ja Haperolla oli jo naama punaisena hevosensa pidättelemisestä, joka oli vallan riemuissaan nähdessän kaikki esteet ja uudet hevostuttavat. Alkuverkka oli siten lievästi sanottuna heidän osaltaan vauhdikas, ratsastaja joutui antamaan hevoselleen pidätteitä aivan joka sekunti, joka ei ollut niitä kuulevinaankaan. Onneksi Hapero osasi selvästi ratsastaa yli-energistä ratsuaan, hän purki tältä suurimman osan energiasta pois laukkaympyrällä ja vasta kun hevonen rauhoittui siirtyi lämmittelyesteiden pariin. Lämmittelyesteille Valtti otti vähän turhakin liioiteltuja hyppyjä, mutta pääasia oli, että se lähestyi niitä rauhallisesti. Radalle päästessään ori oli melko hyvin avuila, toki ensimmäisellä kierroksella se aika hyvin vielä imi esteitä lähestyttäessä. Muutaman kerran Valtti hyppäsi esteelle aivan liian turhan kaukaa, mutta mitä vielä, ketterä hevonen korjasi tilanteet itse täydellisesti, eikä hienoilla loikillaan edes koskenut kavioillaan puomeja. Joskin näiden yllättävien loikkien seuraksena Hapero oli useaan otteeseen menettämässä tasapainoaan, mutta onneksi selässä pysyttiin. Toinen kierros oli jo aavistuksen parempi, ratsastaja osasi hyvin ennakoida Valtin aikeita, eikä pidätteillään päästänyt sitä ponnistamaan liian aikaisin. Yhden kerran huono alastulo esteeltä johti seuraavalla esteellä kieltäytymiseen, mutta Hapero reagoi tähän nopeasti ja pyysi heti uutta yritystä ratsultaan, joka onnistuikin hyvin. Viimeinen kierros lähti lupaavasti alkuun, Hapero ja Valtti ylittivät hyvässä rytmissä ensimmäiset esteet, eikä orikaan enää yhtään hosunut. Sarjaesteellä hevonen kuitenkin ikävästi kompuroi, joka johti pudotuksiin. Ratsukko sai kuitenkin suorittaa sarjaesteen vielä uudestaan, jotta kaikille jäi hyvä ja onnistunut mieli valmennuksesta.

7. sonya - Mörkövaaran Tellu
Siinä missä muistelin Tellun olleen edellisellä kerralla sitä valmentaessani hyvin reipas ja tarmokas tapaus, oli se tänään kaikkea muuta kuin sitä. Tamma näytti kentälle saapuessaan aivan maansa myyneeltä tapaukselta, se tuntui jopa hieman protestoivan sonyan selästä tulevia apuja vastaan. Yllättävän hyvin ratsastaja sai kuitenkin hevosensa lopulta liikkumaan, joskin Tellu käytti kyllä tilaisuudet aina hyöydyksi jos sonya yhtään antoi löysempää ohjaa. Lämmittelyhypyt ylittyivät kohtalaisen hyvin, ratsastajan reippaista avuista huolimatta tamma tosin pudotti muutaman kerran laukalta raviin ennen ponnistusta. Radalle päästessään Tellu ylläpiti jo aavistuksen paremmin laukkaa, mutta kyllä sitä joutui edelleen napakasti ohjaamaan pohkeella eteen jotta se laukkasi läpi koko radan. Ponnistukset esteille olivat yleensä sopivan teräviä ja esteet lähtivät vähitellen ylittymään hyvässä rytmissä. Tamman ketteryys ja estesilmä olivat kuitenkin vähän hukassa, esimerkiksi juuri tiukat käännökset tuottivat ratsukolle ongelmia, eikä Tellu aina ennättänyt mukaan hyppyihin. Sen seuraukselta parilta esteeltä tipahti puomit, mutta tamman mielialaan nähden olin ensimmäisestä kierroksesta ihan hyvillä mielin. Seuraavalla kierroksella sonya tsemppasi ratsuaan huomattavasti paremmin, lähestymisissä hän käytti hyvin ääntä ja rohkaisi näin tammaa parempiin suorituksiin. Tällöin tamma vasta pääsi hyppäämisen makuun kiinni ja alkoi käyttämään jalkojaan aktiivisemmin, jonka myötä pudotuksia ei enää tullut. Näin ollen suoritukset vain paranivat ja paranivat loppua kohden ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa Tellu oli parhaimmillaan kun oli aika rueta lopettelemaan. Ratsukko olisi selvästi kaivannut enemmän aikaa ja useampia hyppykertoja, jotta olisi päästy täydellisiin suorituksiin saakka, mutta ihan hyvä näinkin.

8. SV - Mörkövaaran Wompatti
Veikan ja tämän ratsastajan menoa oli kyllä mielenkiintoista seurata alusta alkaen, ori kun vaikutti olevan melkoinen villiviikari. Nuori hevonen oli alkuun vähän skeptinen työntekoa kohtaan, se yritti parhaansa mukaan luistaa ratsastajan avuilta ja mennä oman mielen mukaan. Alkuverkka näytti täten hieman toivottomalta, Veikka ei antanut mitään ilmaiseksi ja siksi ratsastaja joutui tekemään kovasti töitä selässä. Lämmittelyesteille päästessä ori muovautui jo aavistuksen paremmin avuille, joskin laukan tahti oli edelleen vähän turhan liian luja. Pidätteiden läpimenoa siirryttiin etsimään radalle, jossa ensimmäiset esteet meni ratsukon osalta lähinnä läpijuosten, eli puomeja lenteli useaan otteeseen. Onneksi ratsastaja ei antanut hevoselleen periksi vaan pitkäjänteisesti jakoi pidätteitä ja hallitsi tilannetta, jolloin vähitellen saimme hevosen paremmin hallintaan. Tällöin eteneminen radalla rauhoittui hieman ja hyppyihin tuli mukaan ajatusta sen päättömän kaahaamisen sijaan. Toinen kierros oli parivaljakolla jo huomattavasti parempi, ponnistuspaikat löytyivät hyvin ja Veikka ylitti esteet varmoin ottein. Pientä hienosäätöä kaipasin kuitenkin edelleen, erityisesti sarjaesteellä odotin rauhallisempaa suoritusta, jotta askelvälit osuivat yksiin hevosen laukan kanssa. Viimeisellä kierroksella nuorta Veikkaa alkoi selvästi jo vähän tökkimään käskyttäminen ja samat esteet, joka sekoitti taas parivaljakon työskentelyä. Ratsastaja joutui olemaan hyvin tarkkana apujensa ja hevosensa kanssa, jotta se meni pyynnöstä oikealle esteelle ja malttoi hypätä reilulla ponnistuksella yli. Valmennuksessa heiltä nähtiin siis niin hyviä kuin huonojakin suorituksia, joskin keskittymiskyvyn puute annetaan anteeksi hevosen ikä huomioiden.