Estevalmennus 17.01.2018

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 17.01.2018
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 07.01.2018
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tttvisha@gmail.com, otsikolla estevalmennus42
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kolme ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. reibili - Mörkövaaran Hurmuri
    Kyllä ei valmentaja voinut taas kuin huvittuneena pudistella päätään kun tämä parivaljakko pölähti kentälle - siis mistä tuon hevosen kaikki energia oikein kumpuaa? Hurmuri jolkotteli kentällä menemään kaula pitkänä ja pää alhaalla, samalla kun reibili selässä yritti parhaansa mukaan herätä tähän päivään. Patistin ratsukon oitis töihin, hevonen piti saada hyvin avuille ja rauhoittumaan huomattavasti ennen esteille siirtymistä. Reibili skarpparsi hyvin selässä ja työsti huolellisesti Hurmurin laukkaa, saaden sen vähitellen ryhdikkäämpään ja tasaisempaan liikkeeseen. Orin ollessa hallinnassa saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyille, jotka ylittyivät .. no, kovaa ja korkealta.

    Pitkästä aikaa Mörkövaaran maneesissa oli pystytettynä erikoisesteet, joten ne olivat myös tämänpäiväisen valmennuksen teemana. Esteitä oli laidasta laitaan vajaan metrin korkeudella, oli niin normaalia yksittäistä pystyä, vesiestettä, muuria, lankkua, tynnyriä kuin myös muita tallityttöjen väkertämiä ihmetyksiä. Erikoisesteet eivät näyttäneen tätä oria yhtään hämmentävän, päinvastoin se tuntui olevan vain entistä innokkaampana niistä. Merkistäni ratsukko sai lähteä suorittamaan rataa omaan tahtiin, muistuttaen reibiliä samalla vahvoista pidätteistä, mutta myös huolellisista myötäyksistä esteillä. Hurmuri lähti ylittämään esteitä alkuun nähden jopa yllättävänkin rauhaisassa temmossa, se reagoi nopeasti pidätteisiin ja selvästi kuunteli apuja tarkkaavaisena. Vesiesteelle tultaessa ori vähän näytti tuumailevan, että hyökkääkö tuo este päälle, joten siinä kohtaa reibili sai jokaisella kierroksella jakaa reippaasti jalkaa ja kannustaa ratsuaan hyppyyn. Koska esteissä ei sinällään mitään hankaluuksia ratsukolla ollut, ne ylittyivät jokainen kauniissa, joskin välillä vähän liioitellussa kaaressa, lähdimme luomaan haastavuutta niin, että lähestyimme esteitä eri järjestyksessä ja eri kulmissa. Tämä vaati ratsastajalta huolellista työtä ja ennakointia, ja hevoselta puolestaan nopeaa jalkatyöskentelyä, sillä aina esteiden väleihin ei tullut hyvin montaa laukka-askelta. Pari kertaa Hurmuri kompuroi esteisiin huonon ponnistuspaikan seurauksena, mutta näissä tilanteissa reibili oli taas hyvin hereillä ja kannustaen vain pyysi ratsultaan enemmän. Loppujen lopuksi valmentaja seurasi ratsukon työskentelyä hymyissä suin, sillä he mennä pinkoivat radan läpi useaan otteeseen ja suurin virhe oli se, että reibili ei aina muistanut riittävästi myödätä hypyissä.

    Kun rataa oli jankattu molempiin suuntiin ristiin ja rastiin sai ratsukko vähitellen lähteä siirtymään loppuverkan pariin. Yli tunnin kestänyt reipastempoinen valmennus alkoi jo hiljattain näkymään reibilissä ja Hurmurissa, jotka puuskuttivat yhtä tahtia hengästyneinä. Ollessaan tyytyväinen ratsunsa liikkeeseen, sai reibili antaa orilleen pitkät ohjat ja antaa kunnon taputukset kaulalle. Vaikka alku oli jälleen orin osalta vähän nihkeä, kokosi se hienosti itsensä radalle ja toimi reibilin apujen alla lähestulkoon moitteitta. Ratsastajakin teki koko pitkän tunnin hienosti töitä selässä ja jaksoi työstää ratsuaan, ja eritoten kannustaa tätä hankalissa paikoissa. Hienoa!

    2. Melina - Mörkövaaran Käpykranaatti
    Melinan ja Kävyn saapuessa maneesiin virnistin heiltä salaa hieman epätoivoisesti, samalla ajatellen mitähän tästä valmennuksesta taas tulee. Ori käyttäytyi alkuun täsmälleen samalla tavalla kuin viimekertaisessa valmennuksessa, ratsastajan avut menivät kuuroille korville Kävyn vain touhottaessa menemään. Näin ollen pistin parivaljakon heti reippaasti töihin, sillä Melinan tuli saada hevonen hyvin hallintaansa ennen esteille siirtymistä. Paljon, siis p-a-l-j-o-n, pidätteitä, siirtymisiä eri askellajien välillä, voltteja, askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä... Eikä aikaakaan kun Käpy alkoi kantamaan itseänsä ryhdikkäästi ja liikkumaan tasaisesti suurilla askeleilla eteen, jes!

    Pitkästä aikaa Mörkövaaran maneesissa oli pystytettynä erikoisesteet, joten ne olivat myös tämänpäiväisen valmennuksen teemana. Esteitä oli laidasta laitaan vajaan metrin korkeudella, oli niin normaalia yksittäistä pystyä, vesiestettä, muuria, lankkua, tynnyriä kuin myös muita tallityttöjen väkertämiä ihmetyksiä. Alkuun Käpy katseli esteitä vähän kulmiensa alta ja selvästi mietiskeli niiden tarkoitusta, joka tuli hyvin esille esteitä lähestyttäessä. Melina sai käyttää napakkaa jalkaa näissä tilanteissa ja ajaa siis ratsuaan hyvässä temmossa esteille, jotta ori sai riittävästi vauhtia terävään ponnistukseen. Muutamat ensimmäiset hypyt menivät näin ollen vähän esteisiin kompuroiden, jolloin tsemppasin kovasti ratsastajaa pyytämään rohkeasti hevoseltaan enemmän. Seuraavalla kierroksella tuntui Melinalla olevan apujen suhteen jo täysin eri ääni kellossa, hän ohjasi Käpyä radalla päättäväisemmin ja sai näin ollen vähitellen hevostaan paremmin hyppyihin mukaan. Yhdellä lankkuesteellä parivaljakolla oli tosin hankaluuksia läpi valmennuksen, sillä sille esteelle tultiin sen verran jyrkästä kulmasta, että Käpy meni siinä kohtaan lähestulkoon solmuun. Nopeat avut ja toistot toivat kuitenkin parempaa tulosta, jolloin Käpykin alkoi toimimaan jalkojensa kanssa rivakammin sillä esteellä. Loppua kohden ratsukko teki jo oikein hyvää jälkeä radalla, tällöin ylittyivät oikeastaan jokainen este puhtaasti hyvässä rytmissä. Vähän siinä toki kummastelin, että minne se hevosen alun energia radalla oikein hävisi, minä kun odotin melkoista tornadoa sinne saapuvaksi, mutta onneksi sitä ei nähty.

    Reilun tunnin tarmokkaan hyppäämisen jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Käpy liikkui superhienosti eteen ratsastajansa alla, että siinä ei voinut kuin valmentaja ihailla heidän työskentelyä. Valmennuksessa ratsukolla oli ajoittain pieniä erimielisyyksiä asioiden suhteen, mutta hienosti ratsastaja korjasi hevosensa virheitä radalla ja otti ohjeistani opiksi. Vaikka Käpy jälleen olikin alkuun melkoinen touhottaja, kokosi se itsensä valmennuksen aikana hienosti ja alun heikkojen suoritusten jälkeen skarppasi loistovasti loppua kohden. Kehitys tapahtui jälleen kerran siis oikeaan suuntaan, joten pystyimme päättämään valmennuksen oikein hyvillä mielin.