Estevalmennus 17.02.2018

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 17.02.2018
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 07.02.2018
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tttvisha@gmail.com, otsikolla estevalmennus43
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kaksi ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. Tuulia T. - Mörkövaaran Lettumaakari
    Valmentajan sydän oli sulaa kun suloinen Make asteli kentälle rennon leppoisasti, se vähän aikaa tuumaili minne hän on tällä kertaa tullut, mutta sen jälkeen tyytyi pärskähdellen löntystämään pää alhaalla eteenpäin. Alkukäyntien jälkeen patistin ratsukon reippaasti töihin, jolloin orikin ryhdistäytyi kun Tuulia kokosi ohjat ja otti hyvän tuntuman hevosen suuhun. Ratsukko sai suorittaa lämmittelyt melko itsenäisesti, heidän tuli käydä kaikki askellajit huolellisesti läpi ja tehdä paljon taivutuksia volteilla. Make näytti alkuun olevan vähän tahmea ja painava ratsastettava, jonka myötä Tuulia sai antaa oikein napakoita apuja, jotta ne lähtivät menemään hyvin läpi ja oriinkin saatiin tahdikkaampaa liikettä.

    Ratsukon toimiessa hyvin yhteen ja hevosen ollessa vetreytynyt, lähdettiin tekemään hyppyharjoituksia kahdelle pystyesteelle. Toisella esteellä oli korkeutta 70cm ja toisella 100cm, molemmat olivat sijoitettuna kentän keskelle keskihaljaisijan suuntaisesti. Pienemmälle esteelle laukattiin todella rauhallisessa ja lyhytaskeleissa laukassa, kun puolestaan metriselle mentiin oikein jäntevää ja isoa laukkaa. Make tuntui alusta alkaen mieltävän pienemmän esteen paremmin omakseen, sen laukka kun ei päätä huimannut millään muotoa. Tuulian pidätteistä ja rauhallisista avuista se laukkasi kerta toisensa jälkeen hienosti lyhyttä laukkaa tuolle esteelle ja ratsastajan merkistä ponnisti hyvin ylitse. Make ei kuitenkaan meinannut saada ajatuksesta kiinni, että toiselle esteelle kaivattiin enemmän vauhtia ja suurempia askelia, sillä se vänkäämällä vänkäsi Tuulian apuja vastaan ensimmäiset kerrat ja pyrki senkin esteen ylitse hyvin rauhaisassa tahdissa. Ratsastaja sai näin ollen käyttää varsin reipasta pohjetta ja tälle metriselle esteelle oikeasti pyytää vauhtia ja enemmän terävyyttä. Toistojen kautta tämäkin este saatiin lopulta rullaamaan varsin hyvin ja loppua kohden Make väläyttelikin jo sellaisia laukka-askelia ja hyppyjä, että ei voinut kuin suu auki ihmetellä ja ihastella.

    Vähitellen tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja ratsukko pääsi loppuverkan pariin. Make näytti aivan siltä, että olisi voinut jatkaa vielä toisen samanmoisen tunnin putkeen, kun kerran tässä vauhtiin päästiin. Loppuverkka oli näin ollen hevosen kohdalla vähän höyryämistä, mutta saatiinpa tähänkin hevoseen vähän vauhtia kavioihin! Valmentaja oli kuitenkin varsin tyytyväinen parivaljakon tämänpäiväiseen työskentelyyn, jälleen kerran Tuulia teki huolellista työtä selässä ja otti ohjeistani opiksi. Hevosella oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta hyppyjen makuun päästessään sieltä alkoi tulemaan kyllä varsin hienoa liikettä ja yhteistyökykyä.

    2. Hapero - Mörkövaaran Elena
    Siinä missä ryhmävalmennuksen toinen ratsukko oli hyvin rauhallinen, oli Elena kentälle saapuessaan kaikkea muuta kuin sitä. Tamma näytti siltä kuin sitä ei olisi pariin viikkoon liikutettu, se reagoi herkästi ja vahvasti ratsastajansa pieniinkin apuihin ja sinkoili kentällä menemään vähän miten sattuu. Pyysin alkuverkan aikana Haperoa ottamaan hyvän kuolaintuntuman, antamaan paljon puolipidätteitä ja käyttämään jalkaa hyvin varovasti. Tasaisisilla avuilla tamma saatiin vähitellen rauhoittumaan ja siirtymään avuille, jolloin se alkoi käyttämään kroppaansa ja jalkojaan varsin kivannäköisesti.

    Elenan liikkuessa tasaisesti eteen ja kuunnellessa hyvin ratsastajansa apuja, lähdimme tekemään hyppyharjoituksia kahdelle pystyesteelle. Toisella esteellä oli korkeutta 70cm ja toisella 100cm, molemmat olivat sijoitettuna kentän keskelle keskihaljaisijan suuntaisesti. Pienemmälle esteelle laukattiin todella rauhallisessa ja lyhytaskeleissa laukassa, kun puolestaan metriselle mentiin oikein jäntevää ja isoa laukkaa. Tamman energisyyden johdosta ei ollut epäselvyyttä, kumpi este oli sille mieluisampi ja kumpi ei. Metriselle esteelle se päästeli ihan huoletta isossa ja reippaassa laukassa, mutta malttoi silti odottaa kivasti ratsastajansa merkkiä hyvässä ponnistuspaikassa. Ajoittain Hapero joutui kuitenkin pidättämään oikein reippaalla kädellä, sillä se iso laukka oli saada uuden merkityksen Elenan painellessa menemään todellista pomppulaukkaa eteen. Pienemmällä esteellä olikin sitten enemmän hankaluutta, sillä tamma ei olisi millään malttanut lyhentää liikettään ja rauhoittua tasaisempaan laukkaan. Ratsukolta odotin täydellistä suoritusta, joten en kelpuuttanut yhtään pitkää askelta tai liian reipasta tempoa, sen lähestymisen piti onnistua juuri eikä melkein niin kuin piti. Vaadittiin paljon pidätteitä, pidätteitä ja huolellisia istuinapuja, sekä paljon toistoja, ennen kuin Elena saatiin ylittämään este hienosti lyhyessä laukassa oikeaoppisesti.

    Kun molemmat esteet ylittyivät ratsukolta pariin otteeseen mallikelpoisesti, lähdimme vähitellen siirtymään loppuverkan pariin. Elena oli saanut tunnin mittaan niin paljon pidätteitä, että se hyvä kun uskalsi enää eteenpäin liikkua kun odotti saavansa jälleen tiukkaa pidätettä jos hosuu yhtään eteen. Loppuverkka suoritettiin näin ollen pitkin ohjin ravissa sekä käynnissä, kunnes lopulta Hapero sai kammeta alas selästä. Olin kohtalaisen tyytyväinen ratsukon tämänpäivän suorituksiin, etenkin metrinen este ylittyi kerta toisensa jälkeen varsin hienosti. Vaikka pienemmällä esteellä vaikeuksia olikin, jaksoi Hapero työstää sitä päättäväisesti ja näin ollen lopulta saatiin sillekin oikein hyviä hyppyjä aikaiseksi.