Mörkövaara

Estevalmennus 28.03.2018

  • Valmennus on avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 28.03.2018
  • Viimeinen ilmoittautumispäivä 23.03.2018
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tttvisha@gmail.com, otsikolla estevalmennus44
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. Jannica - Mörkövaaran Mysli
    Ratsukon saapuessa Mörkövaaran kentälle ei ollut epäselvyyttä siitä, oliko tällä hevosella virtaa vai ei. Mysli viipotti menemään tohinoissaan pää viidentenä jalkana eteenpäin, eikä alkuun ollut kuulevinaankaan ratsastajansa apuja. Ori vaatikin oman aikansa, ennen kuin se oli saanut suurimmat energiansa purettua, ja sen jälkeen valmiina työntekoon. Rauhoittuessaan Mysli reagoi kivasti ratsastajansa apuihin ja malttoi huomattavasti tarkemmin keskittyä jalkoihinsa lämmittelypuomeilla.

    Ratsukon yhteistyön pelittäessä paremmin ja hevosen ollessa hyvin vetreytynyt, lähdimme suorittamaan tälle päivää kaavailemaani tehtävää. Kentälle oli pystytettynä yksittäisiä pystyjä sekä kahden esteen sarjoja, joilla korkeutta oli vaihtelevasti 50cm aina metriin saakka. Pienille esteille oli tarkoitus lähestyä hyvin hitaassa temmossa ja lyhyessä laukassa, kun puolestaan isommille oikein pitkässä ja vahvassa laukassa, kuitenkaan turhia kaahailematta. Hieman arvatenkin pienet esteet eivät lähtenyt siinä vaaditussa rauhallisuudessa heti ylittymään, Mysli tahtoi jälleen kerätä kierroksia kun pääsi hyppäämisen makuun. Jannica oli kuitenkin hyvin hereillä selässä ja uskalsi reilusti pidättää ratsuaan ja pyytää tältä tasaisempaa menoa, joka vähitellen tuotti tulosta. Pidätteisiin reagoidessa Mysli lyhensi oikein hienosti laukkaansa ja ylitti esteet kauniissa kaaressa, hyvin jalkojaan käyttäen. Isommilla esteillä orin tahti oli alusta alkaen hyvä, joskin pientä hankaluutta oli hyvän ponnistuspaikan löytymisessä, jonka myötä alkuun parivaljakolle tuli muutamat pudotukset. Toistojen kautta ja paremman rytmin löytyessä ratsukon ongelmat kuitenkin vähenivät kierros kierrokselta, jolloin lopussa tehtiin jo varsin hienoja hyppysuorituksia.

    Reilun tunnin reippaan työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Koska tunnin aikana laukattiin ja hypättiin paljon, sai jäähdyttelyt suorittaa kevyessä tahdissa, tehden oikein pitkät loppukäynnit. Jannican ja Myslin osalta valmennus sujui varsin hyvin, alkuun heillä oli pientä erimielisyyttä, kun hevonen ei olisi malttanut ottaa täysillä apuja vastaan. Ratsastajan pitkäpintainen työskentely selässä kuitenkin kannatti, sillä sen avulla alkoi onnistuneita suorituksia tulemaan.

    2. Hapero - Mörkövaaran Hilppa
    Hilpan astellessa kentälle paistoi sen silmistä suoranainen ketutus, se varmasti tiesi minne oli tullut ja mitä tulevan piti. Ratsastajan päästessä selkään ja antaessaan avut eteenpäin liikkumiseen, nakkeli tamma vain niskojaan ja lähti varsin vastahakoisen näköisesti tepastelemaan eteen. Alkuverkassa Hapero sai tehdä täysillä töitä selässä, joskin äärettömän varovaisin avuin, jotta sai hevosensa edes kutakuinkin ohjan ja pohkeen väliin ja tahdikkaaseen liikkeeseen. Lämmittelypuomit ylittyivät vähän niin ja näin, välillä tamma tyytyi kylmän viileästi ravaamaan niiden ohitse, ja välillä se taas kompuroi niihin aivan täysillä.

    Siirtyessämme esteiden pariin olin vähän mietteliäänä sen suhteen, että mitähän tästä mahtaa tulla kun hevonen on tuollaisella tuulella. Tiesin kuitenkin Hilpan olevan varsin hyvä esteratsu, joten kovasti toivoin sen moottorin käynnistyvän ajan kanssa. Kentälle oli pystytettynä yksittäisiä pystyjä sekä kahden esteen sarjoja, joilla korkeutta oli vaihtelevasti 50cm aina metriin saakka. Pienille esteille oli tarkoitus lähestyä hyvin hitaassa temmossa ja lyhyessä laukassa, kun puolestaan isommille oikein pitkässä ja vahvassa laukassa. Alusta alkaen, yllätys, yllätys, pienet esteet lähtivät ylittymään hyvin, sillä tamman ei tarvinnut vaivautua jäätävän suureen ponnistukseen, vaan esteiden ylittämiseen riitti varsin pieni ja olematon hyppy. Puhumattakaan siitä hyvin rauhallisesta ja lyhytaskelisesta laukasta, jonka ratsastaja onneksi sai hyvin pyörimään. Isommilla esteillä oli sen sijaan alkuun pientä hankaluutta, sillä Hapero ei ollut saada Hilppaan millään vauhtia ja riittävää ponnistusvoimaa esteen ylittämiseksi. Näin ollen metrisiin esteisiin tuli muutamat pudotukset, ennen kuin tamma ymmärsi alkaa varomaan jalkojaan ja tekemään tarkempaa työtä. Tovin Hapero sai napakasti ohjata ratsuaan, kunnes se vähitellen alkoi heräilemään ja liikkumaan tahdikkaammin eteenpäin, samalla hypäten esteiden yli huomattavasti voimakkaammin. Tunnin kuluessa ja toistojen myötä ratsukko alkoi saamaan yhteistyönsä parempiin asetuksiin ja sen kautta suoritukset paranivat lopun virheettömiin suorituksiin.

    Hilpan ja Haperon kanssa oli sikäli surullista lähteä lopettelemaan, että hevonen tuntui olevan vasta oikeasti valmiina työntekoon siinä vaiheessa kun piti siirtyä loppuverkkaan. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, että Hilpasta alettiin saamaan lopussa paremmin irti, ettei koko valmennus mennyt pelkästään siihen hevosen sooloiluun. Hapero teki koko valmennuksen ajan tarkkaa työtä selässä ja yritti parhaansa mukaan ratsastaa hevostaan jämäkästi eteen niin, ettei hän kuitenkaan provosoi Hilppaa entistä huonompaan käytökseen. No, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja saimme kuin saimmekin päättää valmennuksen hyvin mielin.

    3. Lea - Mörkövaaran Itkupusu
    Lean ja Kitkan saapuessa kentälle raavin päätäni varsin mietteliäänä, että mitähän tästä mahtaa tällä kertaa tulla. Parivaljakko on pari kertaa aikaisemminkin käynyt valmennuksessani, jotka eivät ole olleet mitään ruusuilla tanssimista. Olin kuitenkin varsin yllättynyt siitä, että Kitka asteli reippain askelin alusta alkaen eteen ja sen korvat pönöttivät innosta oikeana kohti taivaita. Ratsukon alkuverkkaa seuratessani hevosen liike näytti heti hyvältä ja tahdikkaalta, ja lämmittelypuomitkin ylittyivät oikein kivassa temmossa, ilman minkäänlaista ongelmaa.

    Parivaljakon tehdessä hyvin töitä yhteen ja hevosen ollessa vetreytynyt, lähdimme siirtymään rakentamani esteradan pariin. Kentälle oli pystytettynä yksittäisiä pystyjä sekä kahden esteen sarjoja, joilla korkeutta oli vaihtelevasti 50cm aina metriin saakka. Pienille esteille oli tarkoitus lähestyä hyvin hitaassa temmossa ja lyhyessä laukassa, kun puolestaan isommille oikein pitkässä ja vahvassa laukassa, kuitenkaan turhia kaahailematta. Lea otti heti radalle päästyään päättäväisen asenteen, joka vaikutti myös positiivisesti hevoseen. Ratsastajan pidätteistä ja huolellisista avuista Kitka lyhensi varsin kivannäköisesti askeltaan pienille esteille tultaessa ja ponnisti kauniissa kaaressa niiden ylitse. Tunnin kuluessa Kitka tosin välillä vähän kokeili, että josko voitaisiin mennä pientenkin esteiden ylitse reippaasti, mutta näissä tilanteissa Lea oli hyvin hereillä ja reagoi nopeasti pidätteiden kanssa. Isommat esteet tuntuivat tammalta sujuvan aavistuksen helpommin, kun se sai liikkua isosti eteen ja ponnistaa täysillä esteelle. Myös näillä esteillä Lean ja Kitkan työskentelyä oli varsin mukava seurata, etenkin kun se tuntui olevan niin vaivatonta ja vähäeleistä, josta muut valmennuksen ratsukot saivat kyllä ottaa mallia. Toistojen kautta ratsukko teki oikein hienoa jälkeä, eikä valmentajan tarvinnut sitä seuratessa liiemmin jakaa ohjeita tai huonoa palautetta.

    Vähitellen tunnin kuluttua lähdimme lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Loppukäynteihin siirryttäessä Kitka oli hieman sen oloinen, että tähänkö tämä loppui, se katseli silmät tarkkana esteitä vielä siihen malliin, että eiköhän oteta toinen kierros! Olipa ihana nähdä tamma tällaisella tuulella, että se malttoi koko tunnin työstää hyvällä draivilla ja hypätä rauhassa esteiden ylitse. Kerrankin Lea sai kohtalaisen helpon tunnin, sillä hevosen kanssa ei tarvinnut tänään vääntää ja kääntää joka asiasta. Hienoa, tällaisia päivä lisää!

    4. Meiju K. - Mörkövaaran Valeriaana
    Olin varsin innoissani kun kuulin Meijun ja Annan tulevan valmennukseeni, sillä en ollut heistä pitkään aikaan mitään kuullut saati vuosiin nähnyt. Suunpieleni nousivat korviin kun parivaljakko asteli kentälle, tamma näytti alusta alkaen hyvin virkeältä Meijun alla, joka höpötti kovaan ääneen kuulumisiaan selässä. Ratsukko sai suorittaa lämmittelyt itsenäisesti, käydä kaikki askellajit huolella läpi ja siinä samassa tehdä paljon taivutteluja sekä ottaa pätkiä ravipuomeille. Annan menohalut näkyivät sikäli, että ratsastaja joutui melko paljon pidättämään ratsuaan, joskin vähitellen avut lähtivät menemään paremmin läpi ja työskentely näyttämään kohtalaisen hyvältä.

    Hevosen ollessa hyvin vetreytynyt ja ratsastajansa avuilla, lähdimme siirtymään tämän päivän tehtävän pariin. Kentälle oli pystytettynä yksittäisiä pystyjä sekä kahden esteen sarjoja, joilla korkeutta oli vaihtelevasti 50cm aina metriin saakka. Pienille esteille oli tarkoitus lähestyä hyvin hitaassa temmossa ja lyhyessä laukassa, kun puolestaan isommille oikein pitkässä ja vahvassa laukassa, kuitenkaan turhia kaahailematta. Meiju ja Anna lähtivät suorittamaan rataa vahvasti, melko hyvin ratsastaja sai lyhennettyä pienemmille esteille hevosen laukkaa, joka myös ylitti nämä vaivattomasti. Ensimmäinen kierros oli kuitenkin vielä vähän hyvän tuntuman ja rytmin hakemista, jonka vuoksi isommilla esteille esimerkiksi ponnistus tapahtui yleensä vähän turhan läheltä estettä. Toisella kierroksella hevonen oli jo paremmin juonessa mukana, jolloin se avut saatuaan teki työtä käskettyä ja toimi upeasti ratsastajansa käsissä. Isompien esteiden laukan kanssa Meiju tosin sai tehdä koko tunnin läpi kovasti töitä, jotta se pysyi tasaisena, sillä automaattisesti yhtään enempää pohjetta saatuaan Anna spurttasi eteenpäin. Pidätteet, pidätteet ja vielä kerran pidätteet! Toistojen kautta hypyt paranivat huomattavasti, hevonen ponnisti vahvasti esteelle kuin esteelle ja hyppäsi niiden ylitse huolellisilla kaarilla, jalkojaan varoen.

    Reilun tunnin ajan teimme radalla harjoituksia, kunnes lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Koska tunnin aikana laukattiin ja hypättiin paljon, sai jäähdyttelyt suorittaa kevyessä tahdissa, tehden oikein pitkät loppukäynnit. Valmennus sujui Meijulta ja Annalta kyllä kokonaisuudessaan hyvin, hevosen aavistuksen liiallista virkeyttä ja pientä alun erimielisyyttä lukuunottamatta suoritukset olivat varsin mallikelpoisia. Kunhan ratsastaja vain muistaa antaa jämäkät, pitkät pidätteet ja saada Annan keskittymään tehtäviin huolellisilla avuilla, niin hyvä tulee!

    Tämä on virtuaalitalli   |   Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © turjake 2017   |   Tausta © Wade Brooks (CC BY-NC 2.0)