Mörkövaara

Estevalmennus 11.08.2019

  • Valmennus on avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 11.08.2019
  • Viimeinen ilmoittautumispäivä 05.08.2019
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus jossa hevosta valmennetaan sen omalla re-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tttvisha@gmail.com, otsikolla estevalmennus45
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kolme ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. Oona - Mörkövaaran Murmur
    Murun ja tämän ratsastajan Oonan saapuessa kentälle en voinut muuta kuin nauraa. Tamma kaahasi jo alkukäynneillä hirmuista kyytiä eteenpäin, silmät suurina mulkoillen kaikkea ympärillä liikkuvaa. Lisäksi Muru säpsähteli ja säikkyi pomppien milloin mitäkin, jolloin Oonalla oli kiperät paikat, jotta hän pysyi kyydissä. Tälläinen nuori tamma tällä kertaa! Aloittaessamme kunnolla lämmittelyn alkoi Muru kuitenkin kivasti rentoutua ja ottamaan selästä tulevia apuja vastaan malttavaisemmin. Hevosen laukatessa tasaisen varmasti eteen, saivat he ottaa muutamat verkkahypyt pienille pystyesteille, jotka tamma ylitti empimättä liioitellun suurilla kaarilla.

    Tänään treenasimme perinteistä esterataa, jossa oli kahdeksan erilaista estettä 70-90cm korkeudella. Antaessani luvan ratsukolle, saivat he aloittaa itsenäisesti omaan tahtiin radan suorittamisen. Oona ratsasti hienosti Murun ensin hyvälle laukalle, ennen kuin suuntasi päättäväisen näköisenä ensimmäiselle esteelle. Tamma tuntui hieman ottavan esteistä kierroksia, jonka vuoksi pyysin ratsastajaa kääntämään ratsuaan aina pienelle ympyrälle ennen estettä rauhoitellakseen hevosta. Pystyesteillä hypyt näyttivät hyviltä, lähestymisissä ratsastaja joutui käyttämään melko vahtaa kättä, mutta Murun ponnistukset olivat vahvoja ja hyvännäköisiä, kuin myös esteeltä alastulo. Ajoittain Muru vaihtoi väärälle laukalle esteeltä tulon jälkeen, mutta Oonan ollessa hyvin hereillä selässä korjasi hän nopeasti ratsunsa virheet. Kahden esteen sarjalla ratsukko joutui hieman hakemaan laukkaa, jotta askeleet mahtuivat väliin hyvin ja Muru pääsi ponnistamaan hyvästä kohtaa. Toistojen kautta Oona tajusi parhaimmakseen lyhentää tamman laukkaa sen verran, että esteiden väliin mahtui kolme askelta kahden sijaan, ja näin ollen etujalat eivät enää kolhineet puomiin. Muutaman kierroksen jälkeen nuoressa ratsussa alkoi näkymään väsymisen merkkejä ja se alkoi aavistuksen jopa hermostua työntekoon. Näin ollen näimme parhaimmaksi tehdä vielä muutamat yksittäiset hypyt, ja kun tamma suoritti ne kunnialla loppuun, saivat he siirtyä jäähdyttelemään.

    Täytyy sanoa, että Muru suorastaan murskasi alun epäilykseni siitä, että mitä tämän päivän valmennuksesta oikein tulee. Nuoresta hevosesta kuoriutui oikein tyylikäs ja taitava ratsu, joka selvästi nautti työnteosta ratsastajansa kanssa. Muutamat hankaluudet ratsukko tunnin aikana kohtasi, mutta muutoin Muru oli kyllä ikäisekseen superhyvä hyppääjä ja vielä kun vähän saa kokemusta ja varmuutta alle, niin on vain taivas rajana. Oonalle propsit johdonmukaisesta työskentelystä selässä, hän osaisi hyvin kuunnella hevostaan ja reagoida tämän virheisiin, ja ohjasi tätä radalla riittävän hellin, mutta kuitenkin napakoin ottein. Innolla jään seuraamaan Murun kehitystä!

    2. Sarita (Siguri) - Mörkövaaran Varjovalssi
    Saritan ja Valssin saapuessa kentälle näytti ratsastaja jo ensimetreiltä siltä, että kuolema koittaa. Ratsastaja pyysi ratsuaan topakoin pohkein eteenpäin, hengitellen itse naama punaisena syvään selässä. Jo pelkkä Valssin ravin työstäminen näytti haasteelliselta, tammalla kun ei tuntunut olevan menohaluja yhtään. Siis kirjaimellisesti, ei yhtään. Muutaman kerran tamma pysähtyi kentän keskelle ihmettelemään, joista viimeisimmällä kerralla menin karjumaan tamman takaliston luo ja napautin sitä reippaasti kädellä pyllylle. Siinä vaiheessa Valssi taisi tuumata, että ehkä on parempi etsiä ne jalat alle, niin ei tule enempää sanomista.

    Kun ratsukko oli tovin veryytellyt itsenäisesti ja Valssi jopa laukkasi eteenpäin, siirryimme rakentamani esteradan pariin. Kentälle oli pystytettynä kahdeksan erilaista estettä 70-90cm korkeudella, joista suurinosa oli tavallisia pystyjä, mutta olipa mukana myös yksi sarja. Sarita työsti napakoin avuin Valssin laukkaa vielä hetken aikaa, kunnes merkistäni alkoi suorittamaan rataa omaan tahtiin. Ensimmäinen kierros oli ratsukolta vielä vähän hakemista, erityisesti lähestymisissä ratsastaja joutui niin kovasti avustamaan ratsuaan, että se puuskutus kuului varmasti kilometrin päähän. Vaikka vauhtia ei vieläkään riittävästi ollut, hyppäsi Valssi silti melko kivannäköisesti esteiden ylitse, eikä se ihme ja kumma pudotellut, vaikka puomit kolisivatkin. Toisella kierroksella Sarita oli entistä enemmän hereillä, ja suorastaan raivon vallassa pyysi ja pyysi ratsultaan, joka hiljattain pääsi paremmin rytmiin ja hyppyihin kiinni. Kun vain maltoimme pitkäpinnaisesti työstää, niin sieltäpä ne Valssin jalat lopulta löytyi! Toisen kierroksen puolessa välissä tamma muuttui silmissä, sen suorastaan huumaannuttua vauhdista. Tällöin tamma eteni todella hienosti esteeltä esteelle, ponnistaen vahvasti Saritan merkistä jokaisen tulevan esteen ylitse. Tuntui, että ratsastajan ei tarvinnut enää kuin istua ja ihmetellä selässä, niin Valssi hoiti varsin tyytyväisen oloisena loput. Viimeisellä kierroksella myös sarjaeste ylittyi vahvasti, Valssin kuunnellessa huolellisesti apuja ja liikkuessa niiden mukaisesti eteen.

    Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään jäähdyttelemään ratsua varsin hyvillä mielin. Vaikka alku olikin ratsukon osalta vähän hankala ja tahmea, paransivat he loppua kohden huomattavasti. Siinä missä alussa Valssi juuri ja juuri edes hyppäsi (tai lähinnä kömpi) esteiden ylitse, laukkasi se lopussa rinta rottingilla ja korvat pilvissä eteenpäin, eikä empinyt hypyissä enää yhtään. Valssilla tuntui hyvin olevan ratsastajan höynäytystaidot hallussa, joskin Sarita ei missään vaiheessa antanut ratsun pellyille periksi, vaan uskalsi pyytää tältä kokoajan vain enemmän ja enemmän. Ja millä tuloksella! Todella hienoa työskentelyä molemmilta.

    3. Sylvi - Mörkövaaran Kuolonkeiju
    Keijun ja tämän ratsastajan Sylvin saapuessa kentälle ei voinut muuta kuin hymyillä suunpielet korvissa. Miten iloinen nuori hevonen olikaan! Jo alkukäynneillä ratsastajalla oli hankaluutta pidätellä ratsuaan tämän ollessa niin innoissaan kentällä olevista esteitä sekä muista valmennuksen ratsukoista. Näin ollen Sylvi joutui kovasti tekemään lämmittelyssä töitä, jotta hän sai hevosensa rauhoittumaan ja kuuntelemaan apuja malttavaisemmin. Vähitellen Keiju alkoi vilauttamaan tasaisempaa ja vahvempaa liikettä, mutta selvästi sillä edelleen paistoi pilke silmäkulmassa, eli liikaa ohjaa sille ei kannattaisi antaa. Ratsukko sai hypätä muutamat verkkaesteet, jotka ylittyi odotetustikin varsin vauhdikkaasti, mutta kuitenki isolla pompulla.

    Vähitellen siirryimme kentälle rakentamani esteradan pariin, jossa oli kahdeksan erilaista estettä 70-90cm korkeudella. Hetken aikaa Sylvi sai vielä työstää ratsunsa laukkaa, kunnes annoin heille luvan alkaa suorittamaan rataa omaan tahtiin. Ensimmäisillä esteillä Keiju ei muuta kuin kaahata säheltänyt menemään, se ei keskittynyt juuri ollenkaan jalkoihinsa ja siksi se oli jokaisen esteen jälkeen enemmän ja vähemmän solmussa. Pidätteet, pidätteet ja pidätteet. Se oli selvästikin päivän teema! Vähitellen toistojen kautta tamma pääsi hyppyjen rytmiin paremmin kiinni ja alkoi reagoimaan Sylvin pidätteisiin nopeammin. Näin ollen vauhti radalla tasaantui aavistuksen verran ja hypyissä alkoi olemaan ajatusta, joka näkyi huolellisempina suorituksina. Toiselle kierrokselle ratsukko lähti huomattavasti paremmalla draivilla, nyt jo ensimmäinen este ylittyi tyylipuhtaasti, eikä Keiju enää kirinyt lähestymisissä. Muutaman kerran se esteeltä alastulon jälkeen lähti ottamaan reippaampaa tahtia, mutta hienosti Sylvi laittoi hevosensa nopeasti takaisin ruotuun ja jälleen seuraavalle esteelle lähestyttiin tasaisessa laukassa. Valmennuksen yksi ja ainoa sarjaeste ylittyi ensimmäisen kierroksen toilailun jälkeen Keijulta todella hienosti, ison laukan vuoksi ratsukko selvitti sen puhtaasti kahdella laukka-askeleella, siinä missä muilla ratsukoilla se vaati kolme askelta. Viimeisellä kierroksella valmentajan silmä lepäsi Sylvin ja Keijun työskentelyä katsellessa, miten hienolta voi ratsukko näyttääkään! Kunhan vain Keiju malttoi mielensä kaahaamisen suhteen ja ratsastaja napakasti ohjasi ratsuaan, niin este kuin este ylittyi varsin varmannäköisesti.

    Reilun tunnin ajan työskentelimme esteiden parissa, kunnes vähitellen rupesimme lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin. Keiju näytti paikallaan pomppiessaan siltä, että se olisi vielä halunnut jatkaa toisen samanmoisen tunnin, kun puolestaan Sylvi selässä valitti kipeitä käsiään - eikä ihme. Ottaen huomioon Keijun nuoren iän ja kokemuksen esteillä, ei voi muuta kuin hattua nostaa ratsastajalle ja ihailla heidän tämänpäivästä työskentelyä. Vaikka paikoittain tamman vauhtijalka aiheuttikin pientä hankaluutta, jaksoi Sylvi silti hienosti työstää ratsuaan, eikä antanut tälle periksi. Ja minkälaisia hyppyjä Keiju esittikään! Tammalla oli mieletön ponnistusvoima ja se ketteryys, jolla se eteni radalla, vau! Tästä on hyvä jatkaa seuraavien harjoitusten pariin.

    Tämä on virtuaalitalli   |   Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © turjake 2017   |   Tausta © Wade Brooks (CC BY-NC 2.0)