Estevalmennus 21.8.2011

Mörkövaara järjestää taas estevalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille. Tällä kertaa ryhmiä on jaettu niin, että 60cm valmennus on avoin lähinnä vain aloitteliville ratsukoille ja nuorille hevosille, ja 100cm sitten avoin kaikille. Valmennus järjestetään 21.8.2011, ja viimeiset ilmoittautumiset otetaan vastaan edellisenä päivänä. Valmennukseen otetaan rajattomasti tallin kasvatteja, ja yksi omistaja saa tuoda molempille tasoille yhden Mörkövaaralaisen. Kyseessä on nimilistaan-valmennus, mutta siltikään hevosella ei tarvitse olla luonnetta, mikäli omistaja vain kuvaa osallistumisessa parin sanoin ratsuaan. Tervetuloa mukaan!

Osallistuminen valmennukseen tapahtuu mailitse kkfemnito@luukku.com, otsikolla Estevalmennus6 20.8. mennessä. Muodossa Taso (rv) Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)

Osallistujat
60cm (erit. nuoret hevoset!)

100cm
Ansku - Mörkövaaran Hertta
Hertta tuntui tänään olevan hieman hankalampi ratsastettava, eikä se tahtonut antaa ratsastajalleen mitään ilmaiseksi. Heti alkuverkassa tahtoi jo olla ongelmaa kun Hertta päätti pistää jarrut päälle, eikä Ansku siten meinannut saada ratsuaan edes raviin. Ratsastajan oli hyvin vaikeaa saada tuntumaa ratsuunsa sen ollessa kovin tammamainen ja sitä myöten tahmea ratsastettava. Aloittelimme kuitenkin pienen jumppasarjan hyppäämisen, jossa esteet olivat 50-60 sentin korkuisia. Ansku antoi Hertalle paljon pohjetta ja pyysi tätä jatkuvasti eteen, siltikin ensimmäiset esteet mentiin todella laiskalla ravilla, ja hevonen suurinpiirtein vain astui esteiden ylitse. Paljon raippaa ja vähän lisää pohjetta, ja vähän äänen korotusta, ja mitä vielä! Pikku hiljalleen saimme Hertan reipastumaan ja siten jätimme jumppasarjan taakse ja siirryimme hyppäämään 90-100 sentin esteitä. Tänään keskityimme paljolti ratsastajan istuntaan esteillä, ja siinä samassa tietenkin pyrimme pitämään Hertan hyvässä liikkeessä hyppyjen onnistumiseksi. Anskun esteistunta kaipasi huomattavastikin hiomista, jalat tahtoivat siirtyä hyppyjen aikana turhan pitkälle hevosen takapuolta kohden, eikä myötäämisestä ollut tietoakaan. Hertta paransi onneksi tahtiaan, se laukkasi nätisti eteen ja hyppäsi lähes aina kun ratsastaja vain käänsi sen esteelle, joten näin pystyimme hyvin keskittymään ratsastajaan. Otimme paljon ns. harjoitushyppyjä ja pistin Anskun keskittymään vain istuntaan, sen sijaan, että olisi miettinyt kuinka se hevonen ylittää esteen. Pikku hiljalleen Ansku taisi ymmärtää pointtini esteistunnasta ja meno alkoi näyttämään ratsastajan osalta hyvin siistiltä. Hertta ei olisi nähtävästikään halunnut siirtyä loppuverkkaan ja sitä myöten puomisarjoihin, sillä se tahtoi eteen tulevat puomitkin ylittää melko suurella pompulla. Anskua ja Herttaa oli mukava valmentaa ensimmäistä kertaa, ratsastaja pysyi topakkana alusta pitäen vaikka hevonen ei ollutkaan asioista samaa mieltä, ja siten saatiin myös hyvää lopputulosta aikaan.

Ziki - Mörkövaaran Ilona
Tämä ratsukko saapui taas valmennettavakseni liki vuoden tauon jälkeen ja siten oli mukava nähdä, että kuinka Ilona oli taas kehittynyt eteenpäin. Tamma tuntui olevan hyvin yhteistyönhaluinen alusta alkaen, se kuunteli Zikin antamia ohjeita rauhallisesti ja pyrki toimimaan niiden mukaisesti. Jokseenkin tuntui olevan vähän pientä ongelmaa siinä, että mikä oli valmennuksen nopeusrajoitus - Zikin antaessa paljon pohjetta kylkiin, tamma vain taapersi eteenpäin edes korvaansa heilauttamatta. No, aloitimme kuitenkin pienen ravipätkän jälkeen samantien alkuverkassa jumppasarjan hyppäämisen, joiden esteet olivat 50-60 sentin korkuisia. Näillä esteillä oli tarkoitus, että ratsukko saisi ratkottua erimielisyytensä pois, ja että saatiin taas tuntumaa hyppäämiseen ennen suurempia esteitä. Ilona innostui onneksi melko reippaasti hyppäämisestä ja siten sitä vauhtia alkoi tulla hiljalleen vain lisää ja lisää, ja viimeisellä kierroksella Ziki saikin jo alkaa hieman pidättelemään ratsuaan. Siirryimme sitten hyppäämään 90-100 sentin rataa, jossa tarkastelimme tällä kertaa ratsastajan istuntaa itse hevosen sijasta. Alkuun Ilona oli suuremmilla esteillä hieman epävarma, ensimmäisillä esteillä se kielsi reippaasti, eikä siten Zikin istunnan seuraamisesta lähtenyt juurikaan tulemaan mitään. Ratsastaja sai ensin hyvin rauhoitella hevostaan ja sitten taas hopuuttaa reippaasti eteen, jotta saatiin Ilona jopa esteiden ylitse. Zikin esteistunnassa ei kylläkään moitteita juurikaan löytynyt, vähän pidemmälle kaulalle olisi saanut nojata käsien kanssa korkeilla esteillä, mutta muuten ratsastaja hallitsi istuntansa ihmeenkin hyvin. Istuntaanhan ohjasapujen käyttö ei liity, mutta hieman kovakouraisesti ratsastaja välillä ratsuaan kohteli kun Ilona tahtoikin lähteä esteen jälkeen väärään suuntaan - miten olisi siis hellä käsi seuraavalla kerralla? Ilonan epävarmuus esteillä katosi useiden hyppyjen myötä, ja siten lopussa se pomppi aivan innoissaan kaiken yli mitä vain eteen tuli. Pikku hiljaa aloimme lopettelemaan ja siirryimme loppuverkkaan ravissa, jossa ratsukko sai vielä tehdä puomitehtäviä. Tätä ratsukkoa oli (jälleen) kiva valmentaa, saatiin paljon tehtyä tällä kertaa, ja toivottasti Ilonaa nähdään vielä jatkossakin valmennuksissa!

Laura R. - Mörkövaaran Lennokas
Laura ja Lenni olivat tänään valmennuksessa se pieni "häirikköratsukko", jonka tekemisiin sai puuttua vähän väliä ja joita piti siten myös paljon ohjailla. Ori pörhälsi aluksi aivan omaa tahtiaan ympäri kenttää, Laura yritti tietenkin jotenkin pidättää höyryjunaansa, mutta vähän huonolla menestyksellä. Lenni ei tahtonut millään keskittyä itse asiaan, sen sijaan sitä kiinnosti kovasti valmennuksen muut kaksi tammaa, joiden perään se tahtoi huudellakin. No, lähdimme koittamaan kuitenkin kuinka hyppääminen sujuu, ja aloitimme 50-60 sentin jumppasarjalla. Ratsastaja oli hieman häiriintynyt hevosensa menemisestä ja siksi hänen keskittymisensä oli jossain aivan toisaalla, mutta valmentajana pystyin ymmärtämään tietenkin tilanteen. Ensimmäiset hypyt Lenni vain astui esteiden ylitse, eikä se juurikaan vaivautunut hyppäämään vaikka Laura antoikin kunnolla pohkeet ja merkit hyppyä varten. Jumppasarjalla Lennistä ei tahdottu saada yhtikäs mitään irti, se eli täysin omissa maailmoissaan antamatta yhtään merkkiä kuuntelemisesta tai asiaan keskittymisestä. Siirryimme kuitenkin hyppäämään korkeampia esteitä joilla korkeutta oli 90-100 senttiin. Tarkoituksenamme oli keskittyä tässä valmennuksessa eritoten ratsastajan istuntaan esteillä, mutta päätimme jättää sen samantien pois ja yritimme saada orin joten kuten hyppäämään. Lenni ja Laura saivat siirtyä kentän toiseen päätyyn toisten ratsukoiden hypätessä, tehtävänä oli tehdä paljon siirtymisiä laukan ja käynnin välillä, joilla yritettiin luoda jonkinmoista kontaktia hevoseen. Ihmeen nopeasti ori alkoi taivutusten lomassa rauhoittua, ja siten Laura alkoi myös saamaan Lennin liikkumaan paremmin ratsastajan alle. Ratsukko pääsi viimein hyppäämään kentälle pystytettyjä esteitä, ja kun ratsastajalla oli hyvä laukkatuntuma ratsuunsa, alkoi hypytkin viimein onnistua. Lenni jaksoi malttaa mielensä ja Lauran topakoiden apujen mukaisesti alkoi myös toimimaan oikein. Ratsukko kerkesi hypätä muutamat kunnolliset hypyt molempiin suuntiin, kunnes olikin aika siirtyä loppuverkkaan ja vielä puomisarjaan. Lennin lennokkuus tänään oli pieni hidaste valmennuksessa, mutta kovalla työllä orilta nähtiin taas hienoja suorituksia, joista voi ratsastajakin olla ylpeä!