Muistoissa: Mörkövaaran Harmava - virtuaalihevonen
k. 01.11.2017

NimiMörkövaaran Harmava LempinimiHarmi
Rek.nroVH15-018-2486 Synt.päivä ja ikä02.12.2015, 25v
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri154 cm, vkk
KoulutustasoVaativa B, 100cm, Helppo PainotusYleispainotus
KasvattajaMörkövaara Omistajatvisha (VRL-01671)


© VRL-01811

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 30.05.2017
32 + 30 + 17 + 19 + 7 = 105p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.04.2017
7,5 + 40 + 25 + 19 + 15 = 106,5p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.03.2017
7 + 41 + 25 + 20 + 15 = 108p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.03.2017
7 + 43 + 22,75 + 15 + 15 = 102,75p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 30.11.2017
11 + 22 + 25 + 25 + 20 = 103p, SLA-I

Luonne

Kun ori syntymän jälkeen nimettiin Harmavaksi, eli "Harmiksi", en voinut tietää, mitä tämä nimi tuo tuollessaan. Harmi on kirjaimellisesti koitunut harmiksi useaan kertaan, se on äärimmäisen lujatahtoinen ori ja melkoinen kahlekuningas. Jos joku hevonen osaa ottaa hatkat, esimerkiksi tarhasta, niin se on meeeidän Harrrmi. Tämän hevosen kanssa mikään asia ei suju helpolla ja yksinkertaisesti, sillä kaikesta täytyy vääntää ja joskus jopa ihan tapella. Luonteensa vuoksi Harmia ei pysty oikeastaan käsittelemään kuin tallin kokeneimmat ihmiset, sillä pieniä tyttöjä se pistää iltapalaksi suihinsa.

Hoidettaessa Harmi on hyvin rasittava, sillä se sählää ja säätää aivan koko sen ajan kun hoitaja sitä karsinassa yrittää puunata. Tämän vuoksi ori on syytä sitoa kiinni, ja onpa siinä tosin vaarana saada vähän hampaistakin muutoin osumaa. Kiinni ollessaan Harmi jatkaa säätävää linjaa, mutta hoitaja saa huomattavasti helpommin hoitotoimenpiteet alta pois. Tällöin harjaus, kavioiden puhdistus, loimitukset ja suojitukset ynnä muut käyvät näppärästi, ilman pelkoa joutua Harmin tallaamaksi. Satuloidessa Harmi usein ns. näykkii ilmaa ja pullistelee, joten se vaatii erittäin päättäväistä asennetta hoitajaltaan, eikä oria saa esimerkiksi rueta pelkäämään. Puolestaan kuolaimet ori ottaa yllättävän nätisti suuhunsa. Taluttaessa Harmi on hyvin reipas, se yleensä tulee ihan ok hoitajansa perässä, mutta sitten kun keksii, että hei, tuolla on kivoja juttuja, niin silloin mennään. Ja kovasti. Häntä suorana.

Ratsastaessa orilla on aika monelta päässyt itku, sillä jos Harmia ei kiinnosta, niin se ei varmasti tee. Harmi on melko kova testailemaan ratsastajiaan, kentälle jumittautuminen tai pukittelu ei ole siltä mitään uutta ja ihmeellistä. Ori vaatii siis selkäänsä päättäväisen ratsastajan, joka laittaa sen pelleilystä huolimatta tekemään kovasti töitä, armoa antamatta. Kun valtataistelu on käyty, kehkeytyy Harmista melko kiva ratsu, joka liikkuu tahdikkaasti hyvällä askeleella eteenpäin. Ei varsinaisesti voi sanoa, että ori olisi milloinkaan rehellisesti yhteistyökykyinen, mutta kyllä se apuja osaa kuunnella. Kantaessaan itsensä ja keskittyessään tehtäviin on Harmi erittäin tyylikkään näköinen ratsu, josta on vaikka mihin, jos osaa oikein pyytää. Harmi on lisäksi pomminvarma hevonen, se ei oikeasti arkaile yhtikäs mitään, mutta esimerkiksi maastossa tykkää jekuttaa ratsastajiaan "säikkymällä".

Kouluratsastuksen parissa Harmi on osaava, jos sen vain saa tahdikkaasti liikkumaan eteen ja hyvin apujen varaan. Ilmaiseksihan ori ei koskaan mitään anna, joten jos sen meinaa saada esimerkiksi ravissa tekemään avoja, niin ei auta kuin tehdä kaksi tuntia töitä yhteisen sävelen löytämiseksi. Vaativa B tasoinen Harmi taittaa vaivattomasti juurikin avot, sulut, kootut askellajit sekä satunnaiset laukanvaihdotkin, joten taitava se on halutessaan. Ori omaa hienot, isot liikkeet, joten laukatessaan se on hyvin näyttävä kouluratsu, erityisesti silloin kun se keskittyy uppoutuneesti tehtäviin ja apuihin.

Esteillä Harmi on yllättävänkin kiva, mutta jälleen kerran se täytyy vain saada pyörivään laukkaan ja etsiä sille menohalut päälle. Tietysti esteilläkin orista on alkuun kiva viipottaa esteiden ohitse hirmuista vauhtia ja vedättää ratsastajaansa, mutta rauhoittuessaan ja keskittyessään on se aivan erilainen. Tällöin Harmi hyppää todella hyvällä tyylillä, yleensä myös kohtuullisella vauhdilla, esteiden ylitse, niitä millään tapaa arkailematta. Rataesteitä 100cm korkeudella ylittävä Harmi on tällöin lisäksi hyvin yrittelijäs hyppääjä, joka rakastaa erityisesti erikois- ja maastoesteitä.

Kilpailuissa orin tykkää keskittyä kaikkeen muuhun kuin itse olennaiseen, esimerkiksi ohitse kiitäviin tammoihin. Matkat kilpapaikoille sujuvat usein jo levottomissa tunnelmissa, sillä Harmi on vähän epäileväinen lastattaessa, eikä se ole mikään maailmanmatkaaja luonteeltaan. Kilpapaikalle saavuttaessa se alkaa riekkumaan minkä vain jaloistaan ennättää, joten hoitajalla on siinä kova kiinni pitäminen. Rauhattoman olemuksen vuoksi Harmin kanssa on syytä suunnata lämmittelyyn pikimmiten, jotta sen ennättää ratsastaa pehmeäksi ja avuille. Jos Harmin on saanut hyvään liikkeeseen ja keskittymään alkuverkassa, jatkaa se yleensä samaa linjaa myös radalla. Puolestaan jos oria ei ole verkassa millään tapaa työskentely kiinnostanut, niin ei se jaksa suorituksessakaan paljoa töitä tehdä. Harmi on siis hyvinkin pitkälti tuulella käyvä kilpakumppani, jonka menestys on vaihtelevaa.

Sukulaiset

i Runon Aamurusko
sh-o, vkk, 151cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I*, KTK-II
ii Amoriinin Ruska
sph-o, prt, 145cm
KRJ-II, ERJ-II
iii Aamori evm
sph-o, prt, 143cm
iie Mimma-Maarit evm
sh-t, trn, 154cm
ie Jäätanssin Kaiku
sh-t, rnvkk, 155cm
KRJ-I, ERJ-I
iei Jääkaiku evm
sh-o, km, 160cm
iee Sinjaana evm
sh-t, prt, 155cm
e Harmonella
sh-t, rt, 158cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*
ei Harmoiri
sh-o, vkk, 162cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
eii Hurmos evm
sh-o, vkk, 163cm
eie Karmri evm
sh-t, trt, 159cm
ee Kieroilija
sh-t, tprt, 157cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, KTK-III
eei Tappohauska evm
sh-o, vrt, 153cm
eee Myrkynnielijä evm
sh-t, rt, 152cm

iii. Aamori oli luonteeltaan oikein varma ja tasapainoinen hevonen, hyvin helppohoitoinen ja sympaattinen persoona. Varsa- ja nuoruusiällään Aamori vaihtoi muutamaan otteeseen kotia, sillä kukaan ei saanut sitä oikein muovattua mieleisekseen. Viiden vuoden ikäisenä ori lopulta löysi omistajansa ja sai aloittaa virallisesti harrasteratsun viran, ollen koskaan käymättä kilpailuissa. Aamori kuitenkin toimi mutkitta niin koulu- ja esteratsastuksenkin parissa, mutta parhaimmillaan se oli rauhallisena maastoratsuna. Harrastetaustastaan huolimatta hyvärakenteinen Aamori oli pienessä piirissä kysytty ori jalostukseen, joka pääsi lopulta astumaan kolme tammaa. Varsoilleen Aamori periytti mukavaa luonnettaan sekä ulkonäköään: Aamori oli väritykseltään punarautias ja säkäkorkeutta se omasi vain 143cm, jättäen kaikki jälkeläisetkin siten pienhevosen mittoihin. Ori lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin, sen päästessä kunnioitettavaan 22 vuoden ikään.

iie. Mimma-Maarit oli ratsastuskoulusta peräisin oleva tamma, joka tienasi kauransa nuoresta pitäen tuntiratsun virassa. Nuorena Mimma oli oikein menevä ja mukava ratsu, mutta vähitellen ratsastajien vaihtuessa siitä tuli pahapäinen ja äärettömän laiska hevonen. Tällöin myös omistaja ymmärsi, ettei tamma kestänyt vaihtelevia ratsastajia ja näin ollen antoi yhdelle aikuisratsastajalle tämän ylläpitoon. Ylläpidossa ollessaan Mimmalla käytiin muutamat koulu- ja estekisat kiertämässä seuratasolla, ihan hyvällä menestyksellä peräti. Väritykseltään tamma oli tummanruunikko, ilman minkäänlaisia merkkejä, ja säkäkorkeutta siltä löytyi 154cm. Kun ikää alkoi kertyä, halusi ratsastuskoulun omistaja teettää tällä yhden jälkeläisen, saaden itselleen suloisen pienorin, Amoriinin Ruska. Eräänä yönä Mimma menehtyi äkillisesti omassa karsinassaan, joten syyksi epäiltiin sydänkohtausta, joka vein tamman nopeasti mennessään.

iei. Jääkaiku ei ollut luonteeltaan mikään helpoin ja kiltein mahdollinen, jonka vuoksi se vaihtoi nuorena tiuhaan tahtiin kotia. Kaikki pitivät tätä hevosta hulluna ja täysin mahdottomana, kunnes se liki kahdeksan vuoden iässä löysi oman omistajansa, joka vaikeuksien kautta kouli siitä loistokkaan yleisratsun. Tällöin Jääkaikua alettiin nähdä aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa, pääosin helppo B ja 100cm luokissa. Vanhemmiten ori menestyi molempien lajien parissa lukuisten sijoitusten verran, jonka myötä siitä tuli myös kysytty ori jalostukseen. Jääkaiku pääsi siten astumaan kymmenkunta tammaa, periyttäen jälkeläisilleen erityisesti hyvää kilpakykyään ja kaunista liikettään. Väritykseltään ori komea kimo, joka oli myöhemmin yksi syy sen suureen ihailijalaumaan, ja säkäkorkeutta tämä omasi 160cm. Orin jalat alkoivat oireilemaan 18 vuoden iässä rankan kilpauran päätteeksi, jonka vuoksi se lopetettiin pari vuotta myöhemmin.

iee. Taian Sini oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka oli väritykseltään ruunivoikko kera 152cm säkäkorkeuden. Hyvän rakenteensa ansiosta Sini menestyi nuoresta pitäen näyttelykehissä, joka mahdollisti sen kantakirjauksen vanhemmiten KTK-II palkinnolle. Näyttelykehien ohella tammaa nähtiin lähinnä kouluratsastuskilpailuissa helppo A tasolla saakka, jossa se keräsi sijoituksia hyvän läjän. Myös muutamat sijoitukset Sini keräsi esteillä, mutta niiden parissa sillä ei riittänyt kapasiteetti kuin 60cm luokkiin. Luonteeltaan tamma oli oikein rauhallinen ja sympaattinen persoona, jonka vuoksi se toimikin kymmenestä ikävuodesta eteenpäin nuoren tytön ensihevosena. Sinin ollessa viiden vuoden ikäinen se astutettiin upealla suomenhevosorilla, jonka tuloksena syntyi Jäätanssin Kaiku, joka olikin kuin ilmetty emänsä. Sini eli hyvän ja pitkän elämän, se lopetettiin omalle kotilaitumelleen peräti 26 vuoden ikäisenä vanhuuden vaivojen pahentuessa.

eii. Hurmos oli voikko, korkeutta siltä löytyi 163cm ja rakenne oli ainakin isästään parantunut. Liittymät olivat paremmat, jalka-asennot olivat paremmat vaikka etupainoisuus jäi ja takaosaan olisi toivonut enemmän pyöreyttä. Korrekti rakenne jäi siis uupumaan, mutta antoi jo toivoa paremmasta jalostusvalintojen mukaan. Liike ei päätä huimannut, Hurmos sai helppo B –radoilla aikaan kelvollista jälkeä. Esteille kapasiteettia sen sijaan jo oli, metrin radat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin. Yleensä se riippui vain siitä, miten paljon oria huvitti asiaa tehdä. Isältä periytynyt viitsimättömyys yhdistyi Hurmoksessä hieman turhan älykkääseen luonteeseen ja ori tiesikin kaikki tavat vältellä työntekoa, jos ei halunnut tehdä. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan silloin, kun sen sai motivoitua tekemään hommiaan. Yllättävää kyllä, Hurmos saatiin kantakirjattua peräti toisella palkinnolla, vaikka se saikin melkoisia moitteita luonteestaan. Hyvät tulokset kilparadoilla ja kantakirjauksen kouluradan hyvät prosentit kuitenkin kompensoivat testiratsastuksessa ilmenneitä ongelmia. Vaikka Hurmoksella oli todellista annettavaa suomenhevosjalostukseen, se sai tammoja valitettavasti lähinnä värinsä vuoksi. Ori sai elämänsä aikana 42 jälkeläistä joista valtaosa (reilu 30) tehtiin värivarsoina. Hurmoksen tietoisella valinnalla saatiin varsoille terveyttä jalkoihin ja hyviä kavioita sekä estekapasiteettia. Valitettavasti orin varsat ovat olleet hieman liian fiksuja tapauksia, joten kodilla on ollut todella suuri merkitys niiden suorittamisen kannalta.

eie. Karmri oli syvänsävyinen, läsipäinen tummanrautias liinahtavin jouhin, korkeutta tammalla oli 159cm. Rakenteeltaan tuo oli lähisuvustaan huolimatta jo varsin ratsumainen: tyypit ja leimat olivat hyvät, runko syvä ja pyöreä, joskin hieman lyhyt, kaula pitkä ja jalka-asennot hyvät. Kaulan liittymä runkoon oli hieman leveä ja alhaalle asettunut, lautanen oli huipukas, mutta muuten Karmri oli oikein hyvärakenteinen suomenhevostamma. Käynti oli pitkää ja irtonaista, kunhan tamma rentoutui, mutta sortui toisinaan jännittyneeseen töpötykseen. Ravissa Karmri ei enää levittänyt kuten isänsä, mutta täysin suoriksi sen raviliikkeitä ei voinut sanoa, laukka oli tahdikasta, letkeää ja irtonaista, joskin edelleen vaatimatonta. Karmri kilpaili aluetasolla helppoa A:ta ja treenasi kotona vaativaa B:tä, estepuolella se kilpaili metrin luokkia kansallisissa luokissa hypäten väliin myös pari puhdasta, mutta sijoittumatonta 110cm rataa. Tamman hyppytyyli oli varsin hyvä, ja se kilpaili jonkin verran myös kenttää tutustumisluokissa - kapasiteettia olisi ollut pidemmälle, ratsastajalla ei ollut uskallusta. Luonteeltaan Karmri oli kujeileva, älykäs, innokas oppimaan uutta, hyvin vilkas ja eläväinen, mutta kiltti. Tamma kehitti häiriökäytöstä turhautuessaan, mutta aktivointipallo karsinassa ja paljon ulkoilua pitivät sen tyytyväisenä elämäänsä. Karmri kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle erinomaisin käyttöpistein. Valitettavasti siinä, missä Karmrin omistajan tavoitteet kilpakentillä olivat varsin realistisia oli homma jalostuspuolella enemmän sinne tänne sohimista hienon värin perässä. Tamma varsoi kolme varsaa eri värioreista, kaksi näistä olivat voikkoja, yksi oli rautias. Onneksi periyttäjänkykyäkin löytyi, Karmrin kolme jälkeläistä perivät emältään oikein hyvän kapasiteetin, mutta myös luonnetta: ne eivät ole sopineet missään vaiheessa pihankoristeiksi vaan kuten emänsä, tylsistyminen ja älyllisten haasteiden puute ovat saaneet ne häiriökäyttäytymään.

eei. Tappohauska oli hauska, toimiva sekoitus perhe- ja kisahevosta. Orilla kisattiin menestyksekkäästi koulua ja esteitä (heA/100-110cm), se sijoittui usein, voitti muutaman kerran ja jos ei tuonutkaan ruusuketta kotiin, niin Tappohauska teki ratsastajineen siistin suorituksen ilman isompia virheitä. Neli- ja viisivuotiaana ori osallistui laatuarvosteluun päästen kärkikymmenikköön molempina vuosina. Kisaamisen ohella Tappohauska toimi opetusratsuna ja maastopuksuna omistajansa lapsille. 153-senttinen, vaaleanrautias piirtopää liikkui rennoin, elastisin liikkein, yliastunta ja tahti olivat hyvät, samoin takaosan työskentely. Ravi oli ehdottomasti raudikon paras askellaji. Rakenteensa puolesta ori oli sekoitus vanhempiaan; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, pitkä leveähkö kaula, pitkähkö pyöreä runko, loiva lapa, pitkä loiva lautanen, etuset sapelihakuiset, vuohiset lyhyet, muuten hyvät jalat. Tappohauskan hyppykapasiteetti oli parempi kuin hyppytekniikka, ori hyppäsi hieman laiskasti ja löysästi eikä käyttänyt selkäänsä kunnolla, jalkatekniikka taas oli hyvä. Hyvän luonteensa ja käsiteltävyytensä vuoksi seurallinen, umpikiltti ori oli koko perheen lellikki. Luonnekuvaus muistutti ylistysvirttä; reipas, energinen, herkkä, nöyrä ja kuuliainen, aina lapasessa pysyvä herrasmies, erittäin miellyttävä niin käsitellä kuin ratsastaa. Ori kantakirjattiin KTK-III -palkinnolla, suoritusten ansiosta kantakirjaluokka nousi KTK-II:ksi. Ori ei ollut ihmeperiyttäjä, mutta se jätti hyviä heB-HeA/90-110cm -tason jälkeläisiä niin harrasteluun kuin kisaukseen (joukossa muutama laatuarvostelumenestyjä, suurin osa kuitenkin perusputteja). Tappohauskan varsat ovat hyväluonteisia, selväpäisiä hevosia, joilla on perushyvät rakenteet ja liikkeet niiden puutteista ja vioista huolimatta. Nykyään ori elelee 33-vuotiaana teräspappana shettislauman kanssa Loimaalla.

eee. Myrkynnielijä, 152-senttinen sukkajalkainen raudikko, oli oikein kivannäköinen ratsuhevonen pikkuvioistaan huolimatta; erittäin hyvät tyypit, pyöreä avo runko, ylhäälle asettuva pitkä kaula, korkea säkä, loiva lapa ja lautanen, hyvät etujalat, käyrähköt kintereet. Tamman kanssa kisattiin aktiivisesti koulua heA-tasolla (alue- ja kansallinen taso) erinomaisella menestyksellä, ja esteitä aluetasolla 90-100cm radoilla nollaradoilla ja jokusella sijoituksella. Lahjakkuus näkyi jo nuorena Myrkynnielijän ollessa neli- ja viisivuotiaana laatuarvostelujen lupaavin kouluratsu ja myöhemmin kasvattajakisan kouluosuuden toinen. Ahtaita käyntiliikkeitä lukuun ottamatta Myrkynnielijällä oli emänsä hyvät liikkeet; tahdikkaat, ilmavat, elastiset, melko matkaavoittavat, hyvä yliastunta, etenkin ravi oli erittäin laadukasta. Luonteensa ja ratsastettavuutensa puolesta raudikko sopi tavoitteellisen harrastajan kisapeliksi ja lasten hoitohevoseksi täydellisesti, tamma kun oli hyvä, rohkea hyppääjä, erittäin herkkä, pehmeä, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ratsu, joskin kovaa kättä Myrkynnielijä protestoi pikkupukein. Käsiteltäessä hevonen oli rento, lauhkea, ei koskaan sanonut mitään mihinkään vaan sietä hännästä kiskomiset ja korvien juuressa kiljumiset. Tamma kirjattiin erinomaisin käyttökoetuloksin KTK-II -palkinnolla ratsusuunnalle. Kilpauransa jälkeen tamma teki kuusi varsaa, joista kaikista kasvoi hyviä, suht kapasiteetikkaita yleishevosia. Myrkynnielijän varsat ovat korrektirunkoisia, suhteellisen hyväliikkeisiä käyttöhevosia, kaikki ovat kilpailleet ja menestyneet koulu- ja/tai esteradoilla (lähinnä aluetasolla, joitakin kansallisia koulustartteja). Hyvän rakenteen ja kapasiteetin lisäksi tamma periytti selväpäistä, lauhkeaa luonnetta, vireystilassa saattaa olla vähän sanomista. 27-vuotias tamma viettää eläkepäiviään Pohjanmaalla.
Emän puolen © Susiraja

Jälkeläiset

s. 08.04.2016, t. Mörkövaaran Karmelia (e. Mörkövaaran Kalmankielo) omistaja: Milja
s. 08.05.2016, o. Mörkövaaran Hämminki (e. Kahvi-Tus) omistaja: Sippe
s. 10.06.2016, o. Mörkövaaran Viimeinen Tango (e. Kadotettu Pihlaja) omistaja: Lea M.

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 42, ERJ 42, KERJ 44, VSR 5 kpl

21.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
28.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
30.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/50
30.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/50
31.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
01.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
01.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
02.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
04.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
05.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
05.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
05.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
06.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
07.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
08.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
08.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
11.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
11.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
12.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
12.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
12.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
13.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
14.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
14.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
14.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
15.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
15.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
16.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
16.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
17.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
18.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
19.01.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
21.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
21.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
22.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
22.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
22.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
23.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
24.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
26.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
27.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
30.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30

29.02.16, VSR CUP (kutsu), 100cm, 03/92
31.03.16, VSR CUP (kutsu), 100cm, 02/69
31.10.16, VSR CUP (kutsu), Vaativa B, 07/112
30.04.17, VSR CUP (kutsu), 90cm, 09/103
31.07.17, VSR CUP (kutsu), Helppo A, 03/96
21.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
25.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
26.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
03.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
04.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
05.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
07.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
08.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
13.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
13.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
15.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
17.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
18.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
19.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
19.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
20.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
20.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
20.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 06/100
21.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
22.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
23.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
23.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
23.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
24.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
25.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
26.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
26.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
26.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
26.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
26.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
29.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
03.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
03.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
03.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
05.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
05.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
06.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
07.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
09.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
09.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
10.02.16, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
31.05.16, ERJ CUP (kutsu), 90cm, 05/229
22.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
14.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/28
17.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/28
17.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/28
21.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
23.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
24.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
27.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
30.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
01.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
03.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
09.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
14.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
16.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
18.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
23.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
02.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/24
03.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/37
03.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
03.03.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/49
08.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
10.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/37
10.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
13.03.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 05/30
14.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
15.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
17.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
19.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
02.05.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
03.04.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
05.05.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
07.04.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
12.04.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/29
12.05.16, KERJ (kutsu), Helppo, 06/36
14.04.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/28
15.05.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/36
16.04.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
19.04.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
24.04.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
01.05.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
21.05.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
31.05.16, KERJ CUP (kutsu), Tutustumislkk, 02/48
30.09.16, KERJ CUP (kutsu), Helppo, 09/139
30.12.16, KERJ CUP (kutsu), Helppo, 08/90

Valmennukset ja päiväkirja

14.12.2016 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään saimme kouluratsastaja Marko Hyvösen valmentamaan Mörkövaaraan, jonka tunnille myös minä osallistuin Harmin kanssa. Alkuverkasta lähtien ori kuunteli ohjeitani yllättävänkin huolellisesti ja pyrki liikkumaan myös niiden mukaisesti eteen. Harmi tosin oli vähän kankea, jonka vuoksi jouduin sitä napakoin avuin taivuttelemaan ennen kuin sain sen kunnolla hyvään liikkeeseen.
Tänään työskentelimme lähinnä kahdeksikon muotoisella kiemurauralla, johon siirryimme heti kun hevoset olivat vetreitä. Tehtävä sikäli sopi minulle hyvin, koska ori oli vähän kankea niin sainpahan koko tunnin ajan sitä taivutella. Aloimme tekemään siirtymisiä, ensin käynnin ja ravin välillä ja sen jälkeen ravin ja laukan. Alussa minulla oli pientä ongelmaa saada Harmi niin herkäksi avuille, että se olisi hiljentänyt heti pidätteestä eikä jankannut muutamien askeleiden ajan vastaan. Nostot reippaampiin askellajeihin onnistuivat puolestaan aina mutkitta, siinä ei ollut kyllä mitään vaikeutta. Harmin ison laukan vuoksi laukkatyöskentely kiemurauralla oli meille hieman haastavaa ja sen vuoksi sain olla apujen kanssa tarkkana. Siirtymisien jälkeen lähdimme menemään aina toisen ympyrän ravissa ja toisen laukassa, samalla etsien hyvää tuntumaa hevoseen ja itseltään rentoa istuntaa. Lopussa Harmi oikein hienosti ja tyytyväisenä eteen, ollen myös herkkänä avuille.
Loppuverkan saimme mennä itsenäisesti ravissa ja käynnissä hevosia edelleen kevyesti taivutellen. Harmi alkoi olemaan jo melko puhki, jonka vuoksi meidän osalta jäähdyttely oli rennompaa. Valmentaja antoi hevoselle kehuja yhteistyökykyisestä asenteesta ja hienosta liikkeestä, mutta kuulemma se olisi voinut olla vielä himpun verran paremmin apujeni varassa. Vastaavasti minä sain plussat hyvästä istunnasta ja vahvasta tuntumasta hevoseen koko valmennuksen ajan.

23.08.2016
Kesä lähenee loppuaan, mutta ilmat sen kuin vain paranevat. Tänään päästiin päivällä Mörkövaaran pihassa hellelukemiin, jonka myötä innostuimme tallityttöjen kanssa lähtemään uittamaan hevosia. Minä otin alleni Harmin, jolla olin käynyt reilu viikko takaperin viimeksi järvessä ja voi kuinka se silloin siitä puuhasta nautti. Niinpä tänäänkin ori suorastaan rynni letkan kärjessä järvelle päin, jossa meidän uittopaikka sijaitsee. Järvelle päästessään se pulahti hirmuista kyytiä veteen ja voi että sitä ilon ja onnen määrää! Toki alkuun Harmi oli vähän enemmälti rannassa, se porskutti vettä etujaloillaan, jolloin ympärillä olleet parivaljakot saivat tuntea kylmää kyytiä ihoillaan. Kun vettä oli hämmennetty riittämiin, uskaltautui Harmi lähteä kanssani vähän syvemmälle uimaan, jolloin muutkin aremmat hevoset tulivat perässä. Siellä me tytöt mentiin hymyissä suin meidän karvaisilla krokotiileillä vedessä eteenpäin, nauttien samalla täydellisestä kesäilmasta. Takaisin tallille tullessamme ja hevoset päästäessämme tarhoihinsa, ei se näky kyllä mieltä lämmittänyt, että kaikki menivät isoimpaan hiekkaläjään samantien pyörimään. Oli muuten kuraisen näköisiä heppoja sen jälkeen, pienet säälit sille työntekijälle, joka nuo heppaset huomenna harjaa.

10.06.2016
Harmi on päässyt nyt lupaavasti näyttämään kykyjään jalostusorina, eikä kenellekään ole jäänyt epäselväksi osaako ori astua vai ei. Kun Harmi pääsi astumaan ensimmäisen tammansa, on se sen jälkeen yrittänyt hyppiä jo ruunienkin selkään. Hih, miten epätoivoinen! Huhtikuussa syntyi orin ensimmäinen jälkeläinen, kaunis rautias tammavarsa, joka sai nimekseen Mörkövaaran Karmelia. Karmelian emänä toimii Mörkövaaran Kalmankielo ja nytemmin tämä nuorukainen asuu Miljan hyvässä hoidossa Fiktiossa. Tästä tasan kuukausi eteenpäin päivänvalon näki Harmin toinen jälkeläinen, nyt aivan isänsä näköinen voikko orivarsa. Mörkövaaran Hämmingiksi nimetty ori tulee varmasti tulevaisuudessa hurmaamaan olemuksellaan ja kyvyillään kaikki, kunhan Sippe kouluttaa siitä ensin kunnon kansalaisen. Tänään, taas melkein kuukausi edellisestä varsasta, tupsahti maailmaan Harmin kolmas jälkeläinen, joka oli edellisen tavoin orivarsa. Tämän varsukaisen emänä toimii jo vähän vanhempi suomenhevostamma Kadotettu Pihlaja, joka on myös tämän viimeinen jälkeläinen. Ori sai vähän erikoisemman nimen, Mörkövaaran Viimeinen Tango, ja toistaiseksi pienokainen on koditon, mutta eiköhän sekin saada kaupaksi kun varsinaisille markkinoille päästään. Näin on Harmin kolme ihastuttavaa jälkeläistä maailmalla; toivotaan niiden niittävän isänsä tavoin sijoituksia eri ratsastuslajien parissa. Harmin kanssa tavoittelemme laatuarvosteluja, joihin jälkeläisnäytöt ovat enemmän kuin tervetulleita. Tavoitteena olisi vielä jossain sopivassa raossa saada Harmille neljäs jälkeläinen, mutta se voi nyt vielä hetken odottaa, jotta näemme ensin mihin näistä kolmesta nuorukaisesta on. Tiedä vaikka kehittyisi ihan mutayksilöitä, joista ei saataisi edes kunnollisia ratsuhevosia. Tsih, toivottavasti ei!

31.05.2016
Tänään oli minulla ja Harmilla todella hieno päivä, tuntui taas vaihteeksi, että tästä hevosesta voi peräti olla ihan semi-ylpeä. Aamutuimaan nimittäin matkasimme Ventokseen, jossa starttasimme esteratsastuksen cupissa 90cm luokassa. Heti radalle päästyä minusta tuntui hyvältä, hevonen toimi moitteitta allani ja itse olin hyvin skarppina selässä. Virhepisteitä kerääntyi pyöreä nolla ja suorimme radalla heittämällä ihanneajan - lopputuloksena olimme sijalla 5. 229:stä ratsukosta! Jes, se olikin meidän ensimmäinen virallisen lajin cup sijoitus, ennen tätä olimme kuitenkin saaneet muutamat sijat suomenhevosten epävirallisista kilpailuista. No, iltapäivä jatkui kenttäcupissa, jossa tunnelma oli jälleen täsmälleen sama, mitä esteillä. Harmi teki töitä mielellään, se reagoi pieniinkin apuihini ja jokainen osa-alue sujui kirjaimellisesti kuin tanssi. Tutustumisluokassa olimme loppujen lopuksi hienosti sijalla 2, kun ratsukoita mukana oli vajaata viitisenkymmentä. Not bad! Kenttäcupin sijoituksen myötä Harmilla on nyt kasassa 42 kenttäsijaa, joka tarkoittanee sitä, että ori on nyt virallisesti kilpaeläkkeellä. Enää Harmin tarvitsee keskittyä jalostuspuuhiin, joka sopii sille paremmin kuin hyvin.

21.02.2016
Elämä Harmin kanssa lähti odotusten mukaan käyntiin, tai no, ainakin melkein. Ammattitaitoisesta ja huolellisesta hevosenkäsittelytaidoista huolimatta Harmista kehittyi melkoinen villiviikari, joka jaksaa vihastuttaa hoitajiaan all day, every day. Ori on äärettömän malttamaton ja sähläävä hevonen, joten sen kanssa on kyllä vaadittu pitkää pinnaa, ja paljon. Ratsukoulutus ei siten sujunut täysin ongelmattomasti, aina kun tunnuimme ottavan yhden askeleen eteenpäin, otettiin seuraavana päivänä kaksi askelta taaksepäin. Onneksi hoitajat eivät vierelläni lannistuneet ja jaksoivat patistaa sekä minua, että hevosta toimimaan, jotta lopulta saatiin paketti kasaan. Vaikeuksien kautta voittoon, vai miten se meni. Joulukuun loppupuolella pääsimme starttaamaan jo ensimmäisissä kisoissamme aina kouluratsastuksessa vaativa B luokassa ja esteillä metrin radoilla. Kilpauramme lähti todella kivasti sujumaan, vaikka alkuun vähän tuntuikin, että tuleekö tästä sähläyksestä yhtään mitään. Nytemmin Harmi on kerännyt jo mukavan määrän koulu-, este- ja kenttäratsastuksesta sijoja; koulussa ja esteillä on itseasiassa jo halutut sijoitukset upeasti täynnä. Enää meitä näkee siis kenttäkilpailuiden parissa, joita olisi vielä vajaan 20 sijoituksen verran koluttava.

05.01.2016 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Aamulla osallistuimme Harmin kanssa ensimmäistä kertaa valmennukseen, joka oli Jonna Kainulaisen pitämä estevalmennus. Nuori Harmi tuntui alkutunnista allani melko reippaan ja säpäkänoloiselta, se mennä puuskutti eteenpäin kuuntelematta antamiani apuja. Vähän olin huolissani siinä vaiheessa kun meidän piti aloittaa esteiden hyppääminen, sillä vauhtia löytyi ja todenteolla. Verkkaesteillä ori tykitti siis huolella menemään, minä vain parhaani mukaan yritin selässä pidetellä ratsuani ja ohjata seuraavalle esteelle. Hyvinhän Harmi vauhdista huolimatta esteet hyppäsi, eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan.
Vähitellen siirryimme isompien esteiden pariin, jotka olivat noin metrin korkuisia. Esteitä oli kentälle sijoiteltuna viisi kappaletta erilaisin lähestymisin, joka oli siis päivän teema. Meidän lähestymiset olivat aluksi edelleen melko reippaita ja hutaistuja, mutta purkaessaan suurimman energiansa pois alkoi Harmi rauhoittua ja keskittyi jo hieman kuuntelemaan. Vähitellen Harmi oli siis paremmin apujeni välissä, jolloin esteetkin alkoivat ylittymään huomattavasti paremmin, eikä vauhti enää päätä huimannut. Välillä ori tosin tuppasi harmillisesti puremaan esteellä kuolaimeen kiinni ja seuraavalle esteelle lähestyttiin sitten taas epämääräisesti, mutta muutoin, vautsi! Harmi hyppäsi äärimmäisen hyvin isommatkin esteet, eikä sen teknisessä osaamisessa ollut mitään moitittavaa, vaikka muutamat puomit alas tulikin. Valmennuksessa tuli myös huomattua se, että tämä hevonen ei muuten haastavan paikan tullen edes kiellä!
Reilun tunnin hyppäämisen jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa Harmi oli jo kaikkensa antaneen oloinen, sitä ei paljoa enää kiinnostanut ravailla ja ikään kuin heitti hanskat tiskiin. V almentaja tykkäsi kovasti Harmin virkeästä olemuksesta ja hyvästä hyppytyylistä, mutta kuulemma turhan tahdikkaita olimme, ei kai? Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin kohti seuraavia kisoja.

02.12.2015
Tämänpäiväistä tapahtumaa olin odottanut jo jonkun aikaa kuin kuuta nousevaa. Kaunis suomenhevostamma Harmonella astutettiin syksyn mittaan silmäterälläni, upealla voikolla orilla Runon Aamuruskolla, ja tämän yhdistelmän varsan maailmaan tuloa odotin innolla. Haaveissa oli saada Mörkövaaraan tulevaisuuden kisatykki, toki mieluusti isältään voikon värin perien. Tänään aamutalliin tulessa odotti minua kerrassaan hurmaava näky Nellan karsinassa - se oli viime yönä pyöräyttänyt maailmaan suloisen orivarsan. Ja mikä parasta, se oli voikko! Vaikkei värillä pitäisi niin hirveästi väliä olla, niin, niin, kyllähän se tästä vähän spessumman jälkikasvun luo. Olin sikäli ihmeissäni, ettei Nella ollut edellisenä iltana antanut mitään viitteitä tulevasta varsomisesta, joten epäilen asian tapahtuneen sukkelaan. Varsa oli oikein terhakka, hyvärakenteinen ja innokkas, joka lupasi vain enemmän hyvää. Nella hoiti jälkeläistään huolellisesti, samalla kun pienokainen kävi aika ajoin juomassa lämmintä ternimaitoa emästään. Aah, olen niin innoissani! Ei epäilystäkään siitä, ettenkö jättäisi poikasta kotiin kasvamaan. Enemmänkin emän nimen mukaisesti nimesin orin Mörkövaaran Harmavaksi, eli kutsumanimekseen hän sai Harmi. Toivotaan, ettei poika kuitenkaan nimensä mukaisesti harmiksi koidu! Isänsä on vähän kipakampi tapaus, mutta toivottavasti Harmi perii enemmän emänsä lempeää ja tasaista luonnetta. Nyt seuraillaan mielenkiinnolla orin kasvua kohti hienoa ratsuhevosta, kilpahevosta ja mahdollisesti myös hyvää jalostusoria. Odotukset ja tavoitteet ovat siten korkealla, sillä kyllähän Harmista täytyy vähintäänkin vanhempiensa veroinen ratsu tulla!