Heinämäen Janniinan sukuselvitys

Janna omaa hyvin mielenkiintoisen, ja tietenkin hienon suvun, josta löytyy niin uutta, kuin vanhempaakin linjaa. Tamman suvussa on hurjan hienosti menestyneitä hevosia, meriittejä löytyy lähes joka lajista. Suku on suurimmaksi osaksi täysin yleispainotteinen, hevoset ovat kisanneet niin esteillä, koulussa kuin valjakkoajojenkin parissa. Tietenkin joukkoon mahtuu myös niitä tunnettuja ns. puskaratsuja, jotka ovat lähinnä vain seisseet tallissa elämänsä ajan.

Jannan isä Jasper U on hyvin menestynyt suomenhevosori, kasvattajanaan Uniruutu. "Juppe" on luonteeltaan tulinen ja rohkea ori, jolta löytyy kuitenkin myös rauhallisempikin puoli. Ori on asunut koko pitkän ikänsä kasvattajan hoivissa, sen ei ole tarvinnut kokea kiertolaishevosen elämää, hyvä niin. Jupen ulkonäkö ja rakenne on täysi kymppi, erittäin hyvä ryhtinen ja kaunis hevonen. Säkäkorkeutta siltä löytyy 154cm ja väritykseltään se on hohtava rautias. Juppea on käytetty myös näyttelyissä, siitä kertoo tietenkin muutamat BIS sijat, jotka ovat upea saavutus. Ratsastuskilpailujen merkeissä ori on ollut erittäin menestykäs, siltä löytyy lukuisia sijoituksia ja voittoja niin esteiltä, kuin koulusta. Toivotaan, että Janna on perinyt isältään nämä geenit. Jupen menestys on tietenkin palkittu muutenkin, kuin sijoituksin - se on palkittu yleislaatuarvostelun ensimmäisellä palkinolla YLA1 sekä kouluratsastusjaoksen pitämässä laatuarvostelussa myös ensimmäisellä palkinnolla KRJ-I. Orilta löytyy puolen kymmentä jälkeläistä joista muutama on päässyt näyttämään jo taitoja menestyen kilparadoilla.

Jannan isänisä Pesonen VOE on upea, suorastaan mahtava suomenhevosori jota ei voi olla ihailematta. "Repe" on mahtava hevonen niin luonteeltaa, menestykseltään kuin suvultaakin. Ori omaa hyvin mukavan luonteen, suurimmaksi osaksi osaa käyttäytyä, mutta tietenkin kun ori on, ei aina mennä niin kuin hoitaja haluaa. Repe on erittäin komea näky, sen musta väritys hulmuavan harjan kera kerjää hurjasti huomiota. Hyvä rakenteinen hevonen jolta löytyy noin 155 senttiä säkäkorkeutta. Tietenkin hienon rakenteen omaavaa hevosta käytetään näyttelyissä, ja niin myös Repe on kiertänyt lukuissa kehissä, ja tottakai hakemassa BIS sijoja. Hyvän näyttelymenestyksensä vuoksi on sille anottu ja myönnetty VIR MVA Ch arvonimi. Ratsastuskilpailut ovat hevoselle tuttua kauraa, se on ollut mukana monissa sadoissa kisoissa, pääosin este- sekä kouluratsastuksen parissa. Sijoituksia sekä voittoja orilta löytyy hurja määrä, joista saa olla todella ylpeä. Repe on periyttänyt paljon hienoja jälkeläisiä, suurinosa jälkeläisistä on päässyt näyttämään taitoja kilpailujen parissa menestyen. Tämä upea hevonen on kerännyt itselleen hienon kasan meriittejä: kantakirjaus toisella palkinnolla KTK-II, palkittu yleislaatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla YLA1, sekä kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkittu ensimmäisellä palkinnolla KRJ-I. Orin omistaa nykyisin zane ja hevonen majailee Uniruudussa. Repen on kasvattanut Natalie V., Itä-Laakso.

Jannan isänisänisä Muskotti Huijari, tutummin "Huijari" on hyväluonteinen ja rauhallinen suomenhevosori, kasvattajanaan Jenny K. Nykyisinkin ori asustaa Jenny Kn hoivissa Lakean Virtuaalitallissa viettäen eläkepäiviään. Huijari on erittäin hieno rakenteinen hevonen ja siksi siltä löytyykin useita BIS sijoituksia. Ori omaa muutenkin ulkonäköä, säkäkorkeutta siltä löytyy 156 senttiä ja väritykseltään se on musta. Monet hevostädit todellakin haukkovat henkeään nähdessään tämän hevosen. Hienosta näyttelymenestyksesä kertoo tietenkin VIR MVA Ch arvonimi, sekä kantakirjaus ensimmäisellä palkinnolla KTK-I. Huijari on yleispainotteinen hevonen, koulussa se taittaa vaativa b tasolle asti ja esteitä hyppää yli metriä. Kilpailut ovat tulleet tälle hevoselle hyvin tutuiksi, löytyy siltä sata sijoitusta niin esteiltä kuin koulustakin. Lisäksi sijoituksia löytyy kenttäratsastuksen kuin maastoesteidenkin parista. Orilta löytyy yli kymmenen jälkeläistä, hyvin hienoja yksilöitä suunrinosa, joukosta löytyy siis hyvinkin menestyneitä hevosia. Huijari on palkittu yleislaatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla YLA1 mahtavin pistein. Sekä suomenhevosten laatuarvostelussa se palkittiin parhaimmalla mahdollisella palkinnolla SLA-I*.

Jannan isänisänemä Bellin Vieno Tuuli oli kaunis suomenhevostamma Itä-Laaksosta. Hevosen kasvatti aikoinaan Del, mutta siirtyi nuorena Natalien omistukseen, jonka luona asuikin suurimman osan elämästään. "Vieno" oli luonteeltaan innokas höslääjä, erittäin seurallinen hevonen. Omasi kauniin ulkomuodon, rakenne ei ollut ehkä parhaasta päästä, mutta hieno se joka tapauksessa oli. Väritykseltään se oli rautias, sekä säkorkeutta löytyi noin 157 senttiä. Vieno on Jannan suvun varmasti ainoa hevonen, joka oli painotettu vain esteratsastukseen. Tamma ei siis kiertänyt koulukilpailuissa vaikka kapasiteettia löytyikin helppo a tasolle asti. Esteillä Vieno oli todellakin parhaimmillaan, hyppäsi se ratana huimat 120 senttiä. Vienolla ei tietojen mukaan ole muita jälkeläisiä kuin Pesonen VOE, joka onkin sitten hienoimpia suomenhevosoreja. Yksi jälkeläinen sai siis mukanaan Vienosta kaikki sen lahjakkuudet. Tamma oli kuitenkin aikalailla enemmän tälläinen perus harrastepolle, ei se käynyt laatuarvosteluissa tai muissakaan erikoisuuksissa. Vieno lopetettiin vanhuuteen sen ollessa noin 20 vuotias.

Jannan isänemä Marjametsän Ennenkaikkea on varmasti sukunsa yksiä menestyneimpiä hevosia, siitä ei epäilystäkään. "Enni" on hyväluonteinen suomenhevostamma, kuitenkaan maltti ei kuulu tämän hevosen sanakirjaan. Tamman on kasvattanut Metsämarja ja nykyisin sen omistaa zane, Uniruudusta. Tämä kuvankaunis tamma omaa hienon, sopusuhtaisen rakenteen josta ei juurikaan virheitä löydy. Enni omaa säkäkorkeutta 151 senttiä ja väritykseltään se on vaaleanrautias. Näyttelykehät ovat tulleet tälle tammalle jo nuoresta hyvin tutuiksi, hienon menestyksensä vuoksi on sille myönnetty VIR MVA Ch arvonimi. Tietenkin näyttelyiden ohella tamma kilpailee niin este-, kuin kouluratsastuksenkin parissa. Enniltä löytyy useita kymmeniä sijoituksia molemmista lajeista, ei siis mikään turha ratsu. Tottakai, niin hieno ja menestynyt hevonen kuin tämä on, löytyy siltä useita erilaisia meriittejä. Se on kantakirjattu kolmannella palkinnolla KTK-III, yleislaatuarvostelussa palkittu toisella palkinnolla YLA2, kouluratsastusjaoksen järjestämässä laatuarvostelussa saanut toisen palkinnon KRJ-II, sekä suomenhevosten omassa laatuarvostelussa palkittu ensimmäisellä palkinnolla SLA-I. Jälkeläisiä Enniltä löytyy neljä kappaletta, joista muutamasta on tullut oikein hienoja, hyvin menestyneitä hevosia.

Jannan isänemänisä Nerian Eemil oli hieno suomenpienhevosori, kasvattajanaan Heini H, Nerian tallista. "Eemil" oli luonteeltaan hyväsydäminen ja rauhallinen herrasmies, oli hyvin nöyrä hoitajaansa kohtaan. Orilta löytyi ulkonäköä hyvinkin, se omasi upean rakenteen jolla pärjättiin hienosti näyttelyissä. Säkäkorkeutta siltä löytyi 147 senttiä ja väritykseltään se oli kaunis voikko. Näyttelymenestyksestä kertoo tietenkin VIR MVA Ch arvonimi, sekä kantakirjaus ensimmäisellä palkinnolla KTK-I, mikä ei ole mikään huono saavutus. Näyttelyiden ohella Eemil oli myös hieno kilparatsu, se oli painotettu kouluratsastukseen, mutta kisasi myös niin esteiden, kuin valjakkoajojenkin parissa. Voittoja ja sijoituksia pojalta löytyy useita kymmeniä lajista kuin lajista. Jälkeläisiä tältä pojalta löytyy hurja määrä, 13 kappaletta on tiedossa. Suurinosa Eemilin jälkeläisistä on päässyt kilpailemaan menestyksellä ja jatkamaan sukuaan. Orilta löytyy useita meriittejä, joista saa olla ylpeä. Se palkittiin yleislaatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla YLA1, kouluratsastus- kuin valjakkoajojaoksen laatuarvosteluissa myös ensimmäisellä palkinnolla KRJ-I sekä VVJ-I. Ori lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa yli 20 vuotias.

Jannan isänemänemä MES Merenneito oli suoraansanotusti pullaponi, jonka omisti Mimi K. "Merri" oli suhkot hyväluonteinen hevonen, osasi se käyttäytyä hienosti, mutta äksykin osasi olla. Tamma ei omannut mitään mahtavinta rakennetta, mutta siitäkin huolimatta oli se näyttävän näköinen. Väritykseltään se oli rautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 152 senttiä. Merri oli yleispainotteinen hevonen, kouluratsastuksessa se taittoi helppo c luokan ja esteillä siltä ylittyi 90 senttiä ratana. Kisoissa tamma piipahti muutaman kerran, starttasi se muutaman kerran esteiden kuin kouluratsastuksenkin parissa, sijoituksia löytyy pari kappaletta. Jälkeläisiä Merriltä löytyy neljä, joista yhdestä tulikin varsin hieno hevonen, loput elivät sitten vähän hiljaisemmissa merkeissä. Merrin kuolemasta ei ole tietoja.

Jannan emä Symbioosin Santamaria oli kaunis suomenhevostamma, jonka on kasvattanut Emmi L. Tamma ei ole aina ollut asunut kuolinkodissaan, on se kiertänyt muutamat omistajat ennen kuin pääsi Heidi F:n omistukseen Heinämäkeen. "Sanni" oli vanhemman linjan hevosia, luonteeltaan siis hyvin nöyrä ja rauhallinen, niin kuin oikean tamman kuuluukin. Sanni omasi ihan hyvän rakenteen, väritykseltään se oli -- ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 155cm. Tämä tamma ei kerännyt itselleen huimia määriä sijoituksia, Sannin kanssa otettiin kisaamisen suhteen rauhallisesti, tavoitteena ei ollut hankkia kilometrien mittaista kalenteria. Sannilta löytyy kuitenkin sijoituksia esteiltä kuin koulustakin, niin myös kenttäratsastuksesta että valjakkoajoista. Sannista oli siis moneen lajiin. Meriittejä Sannilla ei ainakaan ole,. Tammalta löytyy muutama kappale jälkeläisiä, ja tietenkin - hyvin menestyneitä yksilöitä. Sanni lopettiin 3. syyskuuta 2009 uusiutuneen jännevamman vuoksi.

Jannan emänisä Pilviponin Salamanteri on emänpuolen menestynein, suorastaan upein hevonen. Tästä orista ei paljoa virheitä löydy, ainakin alkuun se näyttää ja tuntuu hyvinkin täydelliseltä. "Sassen" on kasvattanut Outi ja nykyisin se asuu Ilomantsissa veikan ja Snifffen omistuksessa. Luonteeltaan ori on tietenkin herrasmiesmäinen, niin kuin upean orin tulee ollakin. Välillä tietenkin saatetaan hermostua pienistä ja hyppiä seinille kun hoitaja ei miellytä. Sasse omaa hyvän, vankan rakenteen, väritykseltään se on tummanpunarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyy noin 155 senttiä. Hienon rakenteen johdosta sitä on pyöritelty paljon näyttelykehissä, BIS sijoja löytyy todella monia. Sasselle on myös myönnetty VIR MVA Ch arvonimi. Tämä ori on kisannut monissa kilpailussa elämänsä aikana, sijoituksia siltä löytyy useita kymmniä. Pääsääntöisesti se on kisannut kouluratsastuksen, sekä valjakkoajojen parissa, vaikka löytyy siltä sijoituksia myös esteiltä kuin kenttäratsastuksestakin. Tämäkin hieno menestys on tuonut mukanaan useita meriittejä ; kantakirjaus toisella palkinnolla KTK-II, yleislaatuarvostelussa palkittu toisella palkinnolla YLA2, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkittu kolmannella palkinnolla KRJ-III, valjakkojaoksen laatuarvostelussa kolmannella palkinnolla VVJ-III, sekä suomenhevosten laatuarvostelussa palkittu ensimmäisellä palkinnolla SLA-I. Sasselta löytyy jälkeläisiä lähes kymmenen kappaletta, joista muutamasta on tullut iän myötä erittäin hienoja yksilöitä.

Jannan emänisänisä Tunturipuro oli komea suomenhevosori, jonka kasvatti Siittola Memoryn Kuu. Tuttujen kesken "Tuukka" oli hyväluonteinen hevonen, jokseenkin vähän malttamaton, mutta yleisesti pysyi kaikkien käsissä. Olleessaan varsa, Tuukka muutti Outin hoitoon jonka luona asuikin koko elämänsä. Tämä vankka rakenteinen suomenhevosori oli todella hyvän näköinen, vaikka se ei näyttelyissä käynytkään. Rakenne oli hieno, tietenkin joitakin pieniä epäkohtia siitä löytyi. Säkäkorkeutta Tuukka omasi noin 155 senttiä ja väritykseltään se oli rautias. Tuukka oli harrasteratsu käytössä koko ikänsä, taittoi se koulua hienosti vaativa b tasolle asti ja esteillä kapasiteettia riitti metriin asti. Ori kiersi jonkin verran kilpailuissa, muutamia sijoituksia löytyy niin esteiltä kuin koulustakin, mikä ei ollut siihen aikaan huonompi saavutus. Tuukalta löytyy vain yksi, hyvin menestynyt jälkeläinen. Ori lopetettiin tietojen mukaan sen ollessa 18 vuotta.

Jannan emänisänemä Pilviponin Aurinkolintu syntyi helmikuisena aamuna kasvattajansa Outin hoiviin, josta se myytiin muutaman vuoden ikäisenä Heidi Flle, jonka luona saikin asustaa koko loppuelämänsä. "Aurinko" oli rauhallinen tamma, saattoi siitä silti löytyä itsepäisiä puolia. Tamma ei omannut mitään hienointa rakennetta, mutta kaunis se siitä huolimatta oli. Väritykseltään Aurinko oli puhdas rautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi hitusen päälle 150 senttiä. Näyttelyissä tammaa ei käytetty, vaikka olisihan se sieltä voinut jonkinmoisen palkinnon saada. Aurinko oli yleispainotteinen ratsu, taittoi se koulussa vaativa b tasolle asti sekä esteillä kapasiteettia löytyi 80 senttiin asti, mikä ei ole pieneltä tammalta huonompi saavutus. Aurinko ei käynyt kuin muutaman kerran kilpailuissa, siltä löytyy vain yksi sijoitus ja se onkin kouluratsastuspuolelta. Tällä tammalla painotettiin kuitenkin jälkeläisiin, varmaan siksi kun omasi hienon sukutaulun jota oli ilo jatkaa. Auringolta löytyy seitsemän jälkeläistä, joista osasta tuli hienojakin kilpahevosia. Tamma laukkasi vihreille niityille ollessaan lähes 26 vuotta.

Jannan emänemä Kimaran Ilopilleri oli mukava suomenhevostamma josta ei enää tänä päivänä hirveästi tiedetä. "Ilona" omasi hyvänluonteen, hyvin ihmisystävällinen ja ihastuttava persoona. Tamman kasvattajasta ei ole tietoja, sen sijaan Ilona asusteli Emmi L. hoidossa. Väritykseltään Ilona oli tummanrautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi hitusen päälle 150 senttiä. Omasi hyvän, selkeän rakenteen ja näyttelyissäkin pyörähti muutamaan otteeseen hankkimassa BIS-sijoja. Siten se on kantakirjattu KTK-III palkinnolla. Ilona oli koulupainotteinen hevonen, kilpaili se kouluratsastuksen parissa keräten tietenkin sijoituksia. Koulun ohella tamma oli myös hieno valjakkohevonen, löytyy siltä muutamia sijoituksia siitäkin lajista. Tietojen mukaan Ilonalla on kaksi jälkeläistä, joista molemmista tuli erittäin hienoja hevosia. Tamma on palkittu yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla YLA2. Ilona lopetettiin vanhuuden oireisiin, jolloin ikää löytyi noin 20 vuotta.

Jannan emänemänisä Kirveltäjän Aurinkokuningas, tutummin "Arttu" oli luonteeltaan varma ja hyvin sosiaalinen pienhevonen. Tämä ori omasi lähinnä ruunamaisen luonteen, oriksi sitä ei ainakaan ensisilmäyksellä olisi uskonut. Arttu syntyi syysiltana Kirveltäjään, Sirjan hoiviin, josta se myytiin TiFFin omistukseen ollessaan varsa. Tämä ori oli hyvin ihastuttava hevonen, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin kaunis. Omasi hyvän rakenteen, säkäkorkeutta siltä löytyi vain 147 senttiä, jolloin se laskettiin osittain poniluokkiin. Väritykseltään Arttu oli hieno rautias. Poika käväisi kerran näyttelyissä jolloin se voitti luokkansa ja oli BIS1. Arttu keskittyi lähinnä ratsastuskilpailuihin, tämä estepainoittenen hevonen käväisi niin este-, maastoeste- kuin kenttäratsastuskisoissakin, tietenkin sijoittuen. Kouluratsastuskisoissa poika ei pyörähtänyt, vaikka taittoi se luokat helppo a tasolle asti. Orilta löytyy muutamia hienoja jälkeläisiä, jotka ovat pärjänneet isänsä tavoin hyvin ratsastuskilpailuissa. Artun jälkeläisluokka on tasoa B. Pojan kuolemasta ei löydy tietoja, luultavasti lopetettu vanhempana hevosena.

Jannan emänemänemä Nipottaja oli vilkas suomenhevostamma, jonka kasvattajasta ei löydy tietoja. "Ninja" oli rauhallinen otus, jota pystyivät käsittelemään lapsetkin. Tamma oli kaunis hevonen, siitä ei ollut epäilystäkään. Omasi kohtuu hyvän rakenteen, väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta löytyi noin 150 senttiä. Näyttelyissä Ninjaa ei käytetty, vaikka olisi siellä voinut jotenkin pärjätäkin. Kapasiteettia tammalta löytyi koulussa vaativa b tasolle asti, sekä esteillä mentiin hienosti yli metrikin. Ninja on käynyt niin este- kuin koulukilpailuissakin, löytyy siltä molemmista lajeista sijoitus tai pari. Ninja oli kuitenkin enemmän vain lasten ratsukäytössä, eleli se rauhaisaa pullahevosen elämää ilman stressiä kilpailukalenterin pituudesta tai laatuarvosteluista. Ninja on jättänyt jälkeensä kaksi jälkeläistä, joista ei kuitenkaan juuri tietoja löydy. Tamma menehtyi sairauteen ollessaan 17 vuotias.

Takaisin Heinämäen Janniinan sivuille