Kouluvalmennus 20.09.2014

  • Mörkövaara järjestää kouluvalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 20.09.2014
  • VIP 17.09.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa helppo a ja vaativa b ryhmät
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus15
  • Muodossa Ryhmä (rv) Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • Osallistujat
    Helppo A
    Cannabia - Mörkövaaran Tiikerililja
    Kentälle juoksee ensimmäisenä kummallinen hevonen pää viidentenä jalkana ja hevosen selässä istuu ratsastaja ihan yhtä kummastuneena kuin hevonenkin - ketkäpä muut kyseessä kuin Tiikerililja ja Cannabia. "Tämä valmennus lähti taas aivan loistavasti käyntiin", ajattelin, kun ratsukko tosiaan mennä puksutti eteen ilmaan minkäänlaista, tai sanotaanko oikeanlaista, työmoraalia. Alkuverkassa Lilja ja Cannabia duunailivat aivan omiaan, eikä kumpikaan osannut mitä ilmeisemmin keskittyä ohjeisiin. Muutaman kerran sain pää punaisena kiljua ratsukolle, ennen kuin ratsastaja topakoitui ja alkoi oikeasti ratsastamaan. Sikäli vain harmi, että ratsastamiseen tarvitaan yleensä kaksi osapuolta ja yhteistyö, mutta tänään ratsastaja ratsastikin yksin, melkein kirjaimellisesti.

    Tämän päivän teema oli siirtymisissä, joita teimme koko tunnin ajan eritavoin soveltaen. Alkuun lähdimme ratsastamaan "peliä", eli huusin aina kentänreunalta jonkun askellajin tai pysähtymisen, ja ratsukon oli samantien toteltava. Liljalla oli vauhtia jälleen kerran vaikka muille jakaa, joten siirtymiset raviin tai laukkaan ei todellakaan ollut kovan työn takana. Sen sijaan se hidastaminen, ohhoi. Kun ratsukko laukkasi ja sanoin käynti, kesti ainakin yhden kierroksen verran ennen kuin Cannabia sai ratsunsa oikeasti rauhalliseen käyntiin. Positiivisia asioitahan voidaan etsiä: siirtymisethän auttavat hevosta kuuntelemaan paremmin, tai ainakin yleensä, ja tälläkin kertaa lukuisten toistojen jälkeen Lilja alkoi hiljalleen löytyä sieltä ratsastajan alta. Erilaisia siirtymisiä jatkoimme koko valmennuksen läpi, mutta tietysti teimme "oikeita" asioita myös. Kuten pienellä kentällä jatkuvaa avotaivutusta tehden ja kulmissa aina 90 asteen takaosankäännös. Lilja piti hyvin asetuksen taivutuksissa ja kulki peräti jaloillaankin oikein, mutta heh, mitä ne tämän ratsukon takaosankäännökset olivat? Siihen ei ole valmentajallakaan vastausta. Loppuun ratsastimme vielä laukassa kahdeksikon muotoista kiemurauraa, jolloin saimme hieman vastalaukkaakin treenailtua.

    Hiljalleen laukan jälkeen lähdimme siirtymään loppuverkkaan, jossa Lilja halusi vielä esittää omanlaista laukkaraviaan, jossa etujalat laukkaa ja takajalat ravaa. Aivan loistavaa! Cannabian olisi pitänyt ehkä jo puuttua alussa Liljan temppuiluihin, mikäli sen olisi halunnut liikkuvan nätisti, kauniisti, kuuliaisesti, ja sitä rataa, eteen. Loppuverkan ratsukko sai vetää itsenäisesti ravilla, tai laukkaravilla, paljon taivutteluja tehden. Tällä kertaa Cannabian ja Liljan osuus meni hitusen penkin alle, muttamutta, olihan tässä paljon hyvääkin. Taivutukset ainakin onnistuivat... No, tulipahan nähtyä tämäkin puoli Liljasta, mikä ei kyllä yhtään yllättänyt.

    Marle - Mörkövaaran Paroni
    Minun ihana ravipoikani saapui taas Mörkövaaraan kouluvalmennukseen, miten ylpeä kasvattaja! Se, että Paroni on ollut nuorempana aaaivan tajuttoman hieno ravihevonen, ei näy sen ratsupuolen uralla ollenkaan. Ori saapui kentälle erittäin rauhallisena ja tyytyväisen näköisenä, Marlen istuessa hereillä hevosensa selässä. Ratsukon tuli alkuverkassa tehdä huolellista työtä ravissa ja laukassa taivutellen niin, että hevonen tuli hyvin kuulolle ja pehmeäksi avuille. Paronilla on kieltämättä aivan äärettömän hieno ja pehmeän näköinen laukka, ja lisäksi se kun näyttää pelittävän Marlen kanssa niin hyvin yhteen. Ratsastajan antaessa pienet ja näkymättömät avut ratsulleen, toimi hevonen kuin unelma. Tai ainakin siltä se näytti.

    Hevosen liikkuessa vetreästi hyvässä raamissa eteen, siirryimme päivän päätehtävään, joka oli tällä kertaa siirtymiset. Teimme koko valmennuksen ajan eritavoin soveltaen siirtymisiä, aloittaen ensimmäisenä valmentajan omasta "pelistä". Tällöin huutelin kentän reunalta eri askellajeja tai pysähdyksiä, ja tällöin ratsukon oli aina siirryttävä siihen askellajiin. Marlelta ja Paronilta tämä sujui oikein mallikkaasti muuten, mutta laukannostot välillä venyivät kiitoravin kautta. Tällöin Marlelta odotin huolellisempaa pidätystä ennen nostoa, joka tapahtui vain kevyesti sisäjalan eteen viemisellä. Paroni tuli siirtymispelissä huomattavasti paremmin vielä kuulolle, jolloin ratsukon menoa oli todella mukava seurata loppuvalmennuksen. Siirtymisien lomassa piti tietenkin tehdä jotain oikeaakin, joka tarkoitti avotaivutuksia sekä takaosankäännöksiä. Teimme avoa pienemmällä kentällä koko ajan niin, että aina kulmissa ratsukon tuli tehdä 90 asteen takaosankäännös. Avotaivutuksissa Marlen täytyi pitää huoli siitä, että Paroni ei lähde kaartumaan liikaa kentän keskustaa kohden, vaan pysyy omalla urallaan. Takaosankäännökset sujuivat ratsukolta yllättävänkin hyvin, vaikka ensimmäiset käännökset olivatkin hieman hakemista.

    Hiljalleen vajaan tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme siirtymään itsenäiseen loppuverkkaan. Verkassa Paronilla riitti vielä hyvin virtaa, joten Marle sai ratsastaa sitä melko reippaalla tahdilla eteen. Kun ratsastaja sekä valmentaja oli tyytyväinen orin liikkeeseen, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Tämän päivän valmennus sujui Marlelta ja Paronilta yllättävänkin hyvin, ottaen edelleen huomioon Paronin ravitaustan. Meno oli erittäin mukavan näköistä koko valmennuksen ajan, etenkin ilo oli katsoa kun hevonen ja ratsastaja työskentelivät niin hyvin yhteen.

    Vaativa B
    Marle - Mörkövaaran Eversti
    Veijo saapui tänään toista kertaa valmennettavakseni koulun parissa ja voooi että! Ei ole Mörkövaarasta yhtä söpöä Veijo-ponia maailmalle lähtenytkään. Myös tällä kertaa ori asteli leppoisen viileästi kentälle, kuitenkin vähän ihmetellen, että minne sitä on taas jouduttu. Ratsukko lähti samantien työstämään alkuverkkaa ravissa ja laukassa taivutellen, jotta saataisiin Veijo hyvin kuulolle ja kauniiseen liikkeeseen. Alkuun ori näytti hieman laiskan hevosen merkkejä, jolloin Marle sai hieman patistaa ratsuaan eteenpäin, mutta vauhtiin päästyään alkoi ratsukon työskentely näyttää todella hyvältä. Veijon liike parantui valmennuksen edetessä huomattavasti, mutta kyljistään ori ei tuntunut joustavan mitenkään päin, joten tarvittiin lisää huolellista taivuttelua. Vähitellen ratsastus alkoi näyttää ratsukon osalta siltä, että pystyimme siirtymään päivän oikeiden tehtävien pariin.

    Tänään olin kaavaillut Marlelle ja Veijolle niinkin mukavia asioita, kuin lisättyjä ja koottuja askellajeja sekä laukanvaihtoja. Lähdimme aloittelemaan lisätyillä askeleilla ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Käynnissä lisääminen näytti Veijon osalta hieman hupaisalta, se lähti tarpomaan nimittäin melkoisella kamelikäynnillä eteen. Ravissa sen sijaan lisääminen oli huomattavasti parempaa, ori pidensi upeasti askeltaan ja ylläpiti ravia maltilla. Marlen täytyi pitää huoli siitä, että kyseessä oli hallittu lisätty ravi, eikä mikään päätön kiitoravi, jota nähtiin muutamaan otteeseen. Tämän ohella jatkoimme taivuttelua käynnissä, ja lopulta ratsastaja sai hyvin koottua hevosen ympyrällä. Käynnissä kokoaminen ei tuottanut ongelmaa, joten siirryimme raviin, jossa oli huomattavasti enemmän haastetta. Veijo kun tuntui haluavan vain pörhältää eteen pitkällä askeleella, ja siksi maltillinen kokoaminen ei ollutkaan aivan helppo juttu. Ja kuten arvata saattaa, ei se laukassa ainakaan yhtään sen vaivattomampaa ollut. Ratsukko kävikin pientä henkien taistelua valmennuksen aikana kokoamisesta, mutta huolellinen työ tuottaa aina tulosta. Niin myös tällä kertaa, kun loppua kohti Veijo laukkasi kauniisti koottuna eteen. Jatkoimme kokoamisen jälkeen laukassa, jossa treenasimme muutamaan otteeseen vaihtoja. Ensiksi ratsukko sai tehdä vaihdot käynnin kautta halkaisijalla, mutta vähitellen halusin heidän tekevän suoraan laukassa vaihdot. Suoraan laukassa vaihdot olivat aluksi vähän epämääräisiä ja hankalankin näköisiä, mutta topakat ja huolelliset avut takasivat loppua kohden kohtuullisen hyvän tuloksen, kunhan vain hevonen malttoi mielensä.

    Reilun tunnin ajan ratsukon kanssa hiottiin yhtä jos toistakin liikettä, jonka jälkeen he saivat siirtyä ansaittuun loppuverkkaan. Marlen taivutellessa huolellisesti hevostaan ravissa, näytti tämäkin ratsunalku jo melkoiselta gp tason taitajalta, niin hienosti se liikkui pehmeästi eteen. Tosin heti kun ratsastaja löysäsi ohjan ja antoi Veijolle tilaa, niin sittenhän sitä ruettiin menemään takaisin siihen hörheltäjä-hevosen rooliin. Kokonaisuudessaan Marle ja Veijo selviytyivät kuitenkin valmennuksesta hyvin, eikä suurempia erimielisyyksiä tullut kuin kootuissa askellajeissa ja niistäkin päästiin yli. Kyllä tästä hevosesta vielä taitava kouluratsu tulee, kunhan vain ratsastaja muistaa työskennellä kovasti ja osallistua valmennuksiin säännöllisesti.