Kouluvalmennus 21.11.2014

  • Mörkövaara järjestää kouluvalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 21.11.2014
  • VIP 16.11.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus17
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tähän valmennukseen mukaan vain yksi hevonen/per omistaja!

    Osallistujat
    1. Víva - Mörkövaaran Viienna
    Víva ja Viienna saapuivat ensimmäistä kertaa valmennettavakseni Mörkövaaraan, ja innolla odotin näkeväni, että kuinka tämän ratsukon välinen yhteistyö pelaa. Ratsukko aloitti heti kentälle saavuttuaan itsenäisen alkuverkan, jossa tuli tehdä paljon taivutuksia, asetuksia sekä temponvaihteluja. Viienna kulki reippaalla tahdilla ratsastajansa alla, välillä vähän vastaan laittaen, mutta vähitellen vetristyessään se nöyristyi ja alkoi kulkemaan paremmin ohjeiden mukaan eteen.

    Kun ratsukko työskenteli hyvin yhteen, lähdimme siirtymään päivän päätehtäviin. Viiennalle ja Vívalle olin kaavaillut kaikennäköistä kiemuraa ja siirtymistä, eli aloitimme kahdeksikon muotoisella kiemurauralla ravi-käynti-siirtymisiä sekä pysähdyksiä tehden. Alkuun hevosen tahti oli turhan reipas, joten Víva sai erityisesti keskittyä siihen, jottei Viienna kiihdytellyt turhia. Asetukset ympyröillä oli aina huolelliset, niistä suuri plussa! Siirtymisissä ei muutoinkaan ongelmia tullut, Viienna siirtyi aina pienestäkin merkistä haluttuun askellajiin tai pysähdykseen. Tämän jälkeen lähdimme laukkaamaan uraa pitkin, tehden ympyröitä sekä välillä laukanvaihtoja käynnin kautta. Ratsukko kieltämättä yllätti laukanvaihdoillaan, sillä hevonen olisi varmasti pystynyt tekemään ne ihan täydestä vauhdistakin asti. Käynnin kautta kuitenkin saimme hevosta jatkuvasti paremmin kuulolle ja vähitellen hevonen hakeutuikin pyöreäksi hyvään muotoon. Loppuun otimme vielä ravissa avo- ja sulkutaivutuksia uraa pitkin, jotka sujuvat pienen väännön jälkeen oikein mallikkaasti, kunhan vain ratsastaja muisti käyttää huolellisia ja topakoita apuja.

    Reippaan tunnin ahkeran työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa Víva sai vielä päästellä Viiennasta loput energiat pois, ja kun ratsastaja oli tyytyväinen hevosensa työskentelyyn, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Tätä ratsukkoa oli tänään oikein mukava valmentaa, Víva kuunteli ohjeitani hyvin ja vaikutti niiden kautta hevoseen - ja tällöinhän huolellinen, hyvä tulos oli taattu. Viienna näytti olevan oikein miellyttävä ratsastettava, vaikkakaan mitään se ei ilmaiseksi antanut.

    2. kuristaja - Mörkövaaran Hallusinaatio
    Kyllä ei taas valmentajana tiennyt, että tässä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuristaja ja Nasse saapuivat kentälle. Hevonen mennä puksutti alkuverkassa hirmuista kyytiä eteenpäin oman päänsä mukaan, samalla kun kuristaja katseli maneesin peileistä, että onko tukka hyvin - anteeksi mitä? Hetken aikaa kun naama punaisena ratsukolle karjui, että nyt hommiin, niin johan oli eri ääni kellossa. Ratsastajan topakoituessa selässä, alkoi Nasse liikkua jo hieman kuuliaisemmin eteenpäin rauhallisemmalla temmolla.

    Vähitellen siirryimme kuristajan ja Nassen kanssa päivän päätehtäviin, aloittaen ensiksi kahdeksikon muotoisella kiemurauralla tehden paljon käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Raviin siirtymiset eivät tuottaneet ratsukolla minkäänmoista ongelmaa, pienestä pohkeen puristuksesta Nasse nimittäin säntäsi eteenpäin. Sen sijaan ne käyntiin siirtymiset, oh dear. Selvää oli se, että hevonen oli hyvin itsepäinen ja lujatahtoinen, mutta asiaa ei yhtään auttanut se, että kuristaja kohteli ratsuaan kuin mitäkin sokeripalaa. Siis, kunnon pidätteet ja se takapuoli penkkiin! Käyntiin siirtymiset ja pysähdykset onnistuivat toistojen kautta jatkuvasti paremmin, ja kun muutamat täydelliset suoritukset saatiin, oli hyvä lopettaa niihin. Seuraavaksi jatkoimme uraa pitkin laukassa, tehden samalla paljon ympyröitä sekä satunnaisia laukanvaihtoja käynnin kautta. Tässäkin oli sama tilanne kuin edellisessä tehtävässä, mutta nyt kuristaja sai jo huomattavasti helpommin ratsunsa hidastettua käyntiin. Vähitellen Nasse alkoi löytää hyvän raamin ja tuli oikein tyytyväisen näköisenä ohjalle - vautsi, aivan kuin eri hevonen! Loppuun otimme vielä avo- ja sulkutaivutuksia uraa pitkin ravissa.

    Kun avot ja sulut sujuivat ratsukolta vaivatta, saivat he siirtyä itsenäisen loppuverkan pariin. Nasse näytti loppuverkassa oikein upealta kouluratsulta, se liikkui hyvällä temmolla eteen kuunnellen hyvin selästä tulevia ohjeita. Tähän oli siis ratsukon kanssa oikein hyvä lopettaa, sillä nyt yhteistyö pelasi ratsukon välillä ja kaikki olivat tyytyväisiä tuntiin.

    3. Mila - Mörkövaaran Vappukaappari
    Suloinen Vappu asteli laiskanpulskeasti Mörkövaaran maneesin kentälle leppoisin mielin ilman minkäänlaista stressiä. Alkuverkassa Mila sai patistaa sitä todenteolla eteen ja tehdä paljon töitä saadakseen sen kuulolle, sillä tamma tyytyi osakseen ihastelemaan itseään peileistä ja katsomaan muiden ratsukoiden menoa. Vähitellen ratsastaja sai hevosensa parempaan liikkeeseen, jolloin työskentely lähti sujumaan huomattavasti paremmin, ja Vappukin oli joten kuten kuulolla. Vähän hevonen tuntui luistavan ohjasta ja laittavan erityisesti ulkoavuille vastaan, mutta tällöin tuli tehdä vain entistä topakammin töitä, töitä ja töitä.

    Kun Vappu oli alkuverkan taistelujen jäliltä hieman paremmassa vireessä, lähdimme siirtymään päivän päätehtävien pariin. Ratsukko sai aloittaa kahdeksikon muotoisella kiemurauralla tehden paljon käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Pysähdykset olivat tamman mielestä tosi kiva juttu, ja ne se hoitikin oikein huolella. Sen sijaan raviin siirtymiset olivat alkuun melko takkuisen näköisiä, jolloin Mila sai käyttää kunnolla pohkeitaan ja välillä huomauttaa myös raipalla. Vaikka siirtymiset eivät sinällään onnistuneet aivan niin kuin ehkä toivottiin, taipui ja asettui Vappu todella hyvin ympyröillä, joka hieman kompensoi tilannetta. Tämän jälkeen siirryimme laukkaamaan uraa pitkin, tehden samalla paljon ympyröitä sekä satunnaisittan hidastuksia käyntiin ja uusia laukannostoja. Laukannostoissa Mila sai antaa erittäin huolelliset ja jämäkät avut, Vappu kun tahtoi useimmiten siirtyä vain raviin. Mutta kun tahdikkaaseen laukkaan päästiin, piti tamma oikein hyvin laukkaa yllä. Kun ratsukko oli laukannut onnistuneesti molempiin suuntiin, otimme vielä uraa pitkin avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä. Jälleen Mila sai patistaa ratsuaan reippaasti liikkumaan eteen ja antaa hyvin topakat avut, erityisesti ne ulkoavut oli kova sana.

    Reilun tunnin työstämisen jälkeen sai ratsukko lähteä siirtymään itsenäiseen loppuverkkaan ravissa, edelleen kuitenkin paljon ympyröitä ja taivutuksia tehden. Milaa ja Vappua oli tänään oikein mukava valmentaa, vihdoin ja viimein nimittäin astetta hitaampi ratsukko, joka tuo mukanaan omat haasteensa. Kunhan Mila vain pysyi topakkana hevoselleen ja antoi ne kuuluisat huolelliset avut, niin sillä tavoin saatiin oikein hyvää tulosta aikaiseksi.

    4. Pierre - Mörkövaaran Nuokkulilja
    Pierre ja Nuokku saapuivat valmennettavakseni tyytyväisin mielin, jo alkuverkassa Pierre oli hyvin hereillä selässä ja pyysi tammaansa hyvään liikkeeseen. Ihanainen Nuokku tietenkin teki työtä käskettyä ja niin ratsukko pääsi hyvään vauhtiin jo alkuverkassa, jonka he saivat ratsastaa melko itsenäisesti. Tammaa ei tuntunut hetkauttavan muiden, vieraiden ratsukoiden läsnäolo, sillä se vain mennä tepasteli eteenpäin, välillä vähän ajatuksissaan ollen ja välillä taas selästä tulevia ohjeita kuunnellen. Vaikka Nuokku olikin yhteistyökykyinen heti alusta alkaen, työskenteli se kuitenkin hieman ulkoapuja vastaan ja oli todella jäykän näköinen.

    Vähitellen siirryimme ratsukon kanssa päivän päätehtäviin, aloittaen ensin kahdeksikon muotoisella kiemurauralla tehden käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Siirtymisissä ei juurikaan ongelmaa ollut, Nuokku siirtyi hyvin haluttuun askellajiin ja pysähdyksetkin olivat moitteettomia. Asetukset ja taivutukset ympyröillä olivat sen sijaan melko vähäisiä, joten Pierren tuli muistaa huolelliset avut ja taivuttaa hevostaan vähän ronskimmallakin otteella sisäpohkeen ympärille. Seuraavaksi jatkoimme uraa pitkin laukkaamista, tehden samalla paljon ympyröitä sekä satunnaisittain hidastuksia käyntiin ja siitä uutta laukannostoa heti perään. Laukannostot sujuivat Pierreltä ja Nuokulta oikein hyvin, ratsastaja antoi huolelisen pidätteen ja laukkapohkeen, ja samalla sekunilla tamma nosti reippaan laukan. Sen sijaan laukan ylläpitäminen jäi hieman puolitiehen, Nuokku nimittäin pudotti raviin turhankin useasti. Ratsastaja sai siis olla hyvin hereillä selässä ja kannustaa tammaansa jatkuvasti hyvässä tahdissa eteen. Laukan jälkeen teimme vielä käynnissä uraa pitkin avo- ja sulkutaivutuksia, joissa ratsukolla oli pientä erimielisyyttä. Loppua kohden saimme kuitenkin molempiin suuntiin hyviä taivutuksia aikaiseksi.

    Valmennus oli paketissa reilun tunnin jälkeen, jolloin ratsukko sai siirtyä raviin tekemään itsenäisesti taivutteluja. Nuokku oli hyvin ohjalla ja liikkui erittäin pehmeästi eteen, joten kun ratsastaja oli tyytyväinen, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Tämän ratsukon menoa oli jälleen mukava seurata, Pierre teki kovasti töitä ja pyrki näin saamaan myös hevosensa tekemään parhaansa.

    5. Axel - Mörkövaaran Mahdoton
    Tänään Mörkövaaraan saapui ensimmäistä kertaa valmennettavakseni Axel ja Mörkövaaran Mahdoton, ja innolla odotin näkeväni, että kuinka tällä ratsukolla yhteistyö oikein pelittää. Madu näytti alkuun hieman laiskalta ja tahmealta ratsastettavalta, eli Axel sai antaa ronskit avut ratsulleen ja olla heti hyvin napakkana ja määrätietoisena selässä, jotta ori lähti edes joten kuten liikkumaan eteen. Ratsukko sai suorittaa alkuverkan melko itsenäisesti ravissa paljon taivutuksia, temponvaihteluja ja muita tehtäviä tehden, joilla saatiin hevosta paremmin kuulolle. Vaikka alku näyttikin tämän ratsukon osalta melko hankalalta, alkoi ori hiljalleen näyttää pilkahduksia hyvästä liikkeestä.

    Vähitellen siirryimme Axelin ja Madun kanssa päivän päätehtäviin, aloittaen kahdeksikon muotoisella kiemurauralla tehden paljon käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Vaikka ori oli jo astetta paremmin kuulolla ja ratsastajan avuilla, ei sen liike siltikään mitenkään maata mullistavaa vielä ollut. Ratsastaja sai käyttää napakoita apuja raviin siirryttäessä, mutta sen sijaan käyntiin siirtymiset sekä pysähdykset sujuivat vaivatta. Ori puski ympyröillä taivutuksissa hieman lapa sisälle päin, joten Axelin piti myös tarkkailla ulko-ohjan ja sisäpohjeen vaikutusta hevoseen. Tämän jälkeen jatkoimme laukassa uraa pitkin tehden paljon ympyröitä sekä pitkillä sivuilla aina käyntiin hidastus ja sitä kautta laukanvaihto. Laukan ylläpitäminen oli tälle ratsukolle selkeästi työlästä, mutta vähitellen lukuisten toistojen jälkeen alkoi kunnollinen tempokin laukkaan löytyä. Vaihdot onnistuivat kohtuullisen hyvin, mikäli Axel vain sai avut menemään hevosen päähän asti, eikä vain korvien välistä sisään ja ulos. Loppuun otimme vielä ravissa pätkiä avo- ja sulkutaivutuksia, jolloin Madu oli jo hienosti ratsastajansa apujen alla ja liikkui äärimmäisen hyvässä ryhdissä eteen.

    Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen sai ratsukko siirtyä ansaitusti itsenäiseen loppuverkkaan ravissa työskennellen. Vasta loppuverkan aikana Madu työskenteli sellaisella motivaatiolla, jota pyrimme valmennuksessa löytämään, mutta niin, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Axel saikin siis lopetella valmennuksen tyytyväisellä ja kuuliaisella hevosella, ja toivottavasti myös itse ratsastaja tunsi olonsa onnistuneeksi. Tätä ratsukkoa oli oikein kiva valmentaa, Axel kuunteli ohjeitani todella huolellisesti ja pyrki niiden kautta vaikuttamaan hevoseen ja korjaamaan vikoja.

    6. sandi - Mörkövaaran Aatos
    En ollut kuullut kasvatistani Mörkövaaran Aatoksesta valovuosiin mitään, joten olin erittäin innoissani kun kuulin, että kyseinen ori tulee tänään Mörkövaaraan valmennettavakseni. Aatos saapui ratsastajansa sandin kanssa maneesiin mitä ilmeisimmin hyvillä mielin, hevonen asteli tyytyväisenä alkuverkassa eteen, samalla kun ratsastaja ohjasi tätä määrätietoisesti selässä. Laitoin heti merkille sen, että ori kulkee todella nöyrästi omistajansa alla ja reagoi herkästi selästä annettaviin ohjeisiin. Alkuverkan ratsukko sai työstää melko itsenäisesti ravissa taivutuksia ja temponvaihteluja tehden, ja sitä yhteen työskentelyä olikin mukava seurata.

    Kun hevonen oli hyvin lämmitelty, se liikkui omalla moottorillaan eteen ja oli kohtuullisen pehmeänä kuolaimelle, lähdimme päivän päätehtävien pariin. Ensimmäiseksi tehtäväksi ratsukko sai rueta tekemään kahdeksikon muotoisella kiemurauralla ravissa paljon käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Koska Aatos oli niin hyvin kuulolla, ei siirtymisissä ilmennyt minkäänmoista ongelmaa. Kun sandi pyysi ratsuaan raviin, ori siirtyi kauniiseen, tahdikkaaseen raviin, ja kun haluttiin käyntiä, niin pienestä pidätteestä ja painon siirrosta Aatos myös siirtyi käyntiin. Pysähdyksetkin onnistuivat sinälläänsä, mutta ori ei olisi millään malttanut jäädä oikeasti aloilleen, vaan heti siirtyä pysähdyksestä käyntiin. Tämän jälkeen jatkoimme laukkaamaan uraa pitkin tehden paljon ympyröitä sekä aina pitkillä sivuilla käyntiin siirtymiset ja sitä kautta laukanvaihdot. Aluksi laukannostoissa oli pientä erimielisyyttä, sillä Aatos nosti ensin ravin ja sitten vasta laukan, mutta vähitellen huolellisemmilla pidätteillä ja topakammilla pohkeilla saatiin oikein miellyttävää laukkaa aikaiseksi. Laukanvaihdoissa tarvittiin myös lukuisia toistoja ennen kuin ne lähtivät sujumaan niin kuin haluttiin. Loppuun otimme vielä ravissa avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin, joiden parissa ei minkäänmoista ongelmaa tullut.

    Aatoksella olisi virtaa vielä uusintaankin riittänyt, mutta vajaan tunnin työskentelyn jälkeen oli hyvä siirtyä loppuverkkaan jäähdyttelemään. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa melko itsenäisesti paljon taivutuksia ravissa tehden, ja sitten kun ratsastaja oli tyytyväinen hevoseensa, siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Aatos oli minulle ennestään pienimuotoinen mysteeri, hevonen, josta en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Ratsukko kuitenkin täytti odotukseni täysin ja suorastaan yllätyin siitä, miten loistava kouluratsu Aatoksesta on kehkeytynyt. Hienoa!

    7. Marle - Mörkövaaran Eversti
    Marle ja Eversti ovatkin jo Mörkövaaran valmennuksissa vakiokalustoa - kaikkien harmiksi tämä vain oli viimeinen kouluvalmennus, johon kyseinen ratsukko saa osallistua. Onneksemme Veijo tuntui olevan reippaalla tuulella heti alkuverkasta alkaen, eikä Marlekaan tällä kertaa selässä nukkunut. Alusta alkaen vaadin ratsukolta huolellista ja tahdikasta, mutta kuitenkin rauhallista, työskentelyä niin, että hevonen oli hyvin kuolaimella eikä puskenut ulkoapuja vastaan. Jo alkuverkassa orilta nähtiin hyviä pätkiä sen hakeutuessa rehelliseen muotoon ja työskennellessään ratsastajansa alla motivoituneena, ja sitä yhteistyötähän oli äärimmäisen ilo seurata!

    Vähitellen siirryimme päivän päätehtävien pariin, aloittaen ensiksi työskentelyn ravissa kahdeksikon muotoisella kiemurauralla tehden paljon käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Siirtymiset sujuivat ratsukolta oikein vaivatta, Veijo tuli jokaisen siirtymisen jälkeen vain paremmin ja paremmin kuulolle, ja loppua kohden ei tarvittu kuin pieniä painon siirtoja siirtymisissä. Pysähdyksen jälkeen ori ei vain olisi millään malttanut seisoa aloillaan sen aikaa mitä tältä vaadittiin, ja siksi se hörheltikin levottomasti ja pyrki aina ryöstämään ohjasta käyntiin. Marle sai kuitenkin hyvin pidettyä Veijon kiemurauralla taivuttaen ratsuaan oikein mallikkaasti sisäpohkeen ympärille. Tämän jälkeen jatkoimme laukkaamista uraa pitkin niin, että laukassa piti tehdä paljon ympyröitä ja jokaisella pitkällä sivulla hidastaa käyntiin ja tehdä sitä kautta laukanvaihto. Tiesin jo etukäteen, että tälle ratsukolle laukanvaihdot käynnin kautta ei ole tehtävä eikä mikään, ja siksi seurasi mielenkiinnolla heidän työskentelyä. Avainsana laukanvaihdoissa oli jälleen huolelliset pidätteet ja avut, ja näiden kautta Veijoa sai pyöritellä huoletta suuntaan jos toiseenkin. Viimeiseksi tehtäväksi ratsukko sai lähteä tekemään ravissa uraa pitkin avo- ja sulkutaivutuksia, joiden kanssa ei liiemmin ongelmaa ollut.

    Avo- ja sulkutaivutusten ollessa paketissa sai ratsukko siirtyä jäähdyttelemään loppuverkan pariin. Marle työsti ratsuaan lopussa erittäin hyvällä asenteella, jolloin Veijo liikkui nätissä peräänannossa eteen ja oli oikein pehmeän näköinen ratsastettava. Kun ratsastaja oli tyytyväinen ratsunsa liikkeeseen, sai Marle hidastaa käyntiin ja antaa Veijolle pitkät ohjat. Taitavahan tämä ratsukko on, eikä heitä ole yhtään hassumpi valmentaa, mutta tämän päivän valmennuksesta jäi äärimmäisen hyvä fiilis siksi, että Veijo oli lähes koko valmennuksen ajan niin tyytyväisen ja rauhallisen näköinen, että ei voi kyllä Marlen ratsastus tästä paremmaksi muuttua. Loistavaa yhteistyötä!