Kouluvalmennus 19.12.2014

  • Mörkövaara järjestää kouluvalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 19.12.2014
  • VIP 15.12.2014
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus18
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tähän valmennukseen mukaan vain yksi hevonen/per omistaja!

    Osallistujat
    1. Milja - Mörkövaaran Jaarli
    Tällä kertaa pääsin valmentamaan Miljaa ja Jaarlia kouluratsastuksen parissa, ja tietenkin odotin mielenkiinnolla näkeväni, kuinka ratsukko selviytyy tämän päivän tehtävistä. Alkuverkassa Jaarli oli himpun verran laiska, se laahusti eteen kuin mikäkin matonen eikä liikauttanut edes korvaansa kun Milja napautti tätä piiskalla takamukseen. Vähitellen ori kuitenkin alkoi päästä paremmin ratsastajansa rytmiin ja täten myös hevosen liike ja ilme parani huomattavasti. Kun Jaarli oli lukuisten taivuttelujen ja temponvaihtelujen jälkeen kutakuinkin kuulolla ja liikkui rennosti eteen, lähdimme siirtymään päätehtäviin.

    Koska tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen kouluvalkka, kävimme Miljan ja Jaarlin kanssa lävitse vain peruasioita niin, että näin ikään kuin millä tasolla ratsukko on. Lähdimme aluksi tekemään keskiympyrällä käynnissä mm. pysähdyksiä ja peruutuksia, ja tämän jälkeen sama ravisiirtymisillä. Jaarli kuunteli ratsastajaansa oikein mallikkaasti ja täten kun Milja siirsi painoaan eteen ja antoi pienen pidätteen ohjasta, pysähtyi ori maltillisesti. Sen sijaan peruutuksissa Milja sai olla asteen verran napakkana ja pitää huolen etenkin siitä, että Jaarli peruutti suoraan. Ravissa siirtymiset eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa. Näiden jälkeen siirryimme takaisin uralle ja aloitimme aina keskihalkaisijalta eri suuntaan pohkeenväistöjen tekemisen. Huolellinen pidäte ja topakka pohje takasi oikein hienoja väistöjä, vaikka Jaarli ajoittain tahtoikin vähän temppuilla vastaan. Kokeilimme myös väistöjä ravissa ja oikeastaan yllätyin siitä, miten kevyesti Jaarli niistä selviytyi ilman, että sotkeutui jalkoihinsa. Viimeisimmäksi lähdimme uralla tekemään laukannostoja ja suunnanvaihtoja oman mielen mukaan. Laukannostot itsessään onnistuivat hyvin, mutta laukan ylläpitäminen sen sijaan tuotti hieman hankaluutta.

    Reippaan tunnin ajan väänsimme jos jonkinmoista kiemuraa, jonka tuloksena saimme Jaarlin ratsastettua pehmeäksi ja käyttämään hyvin suutaan. Täten ratsukko sai hiljalleen siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan vielä ravailemaan ja tekemään taivutteluja. Valmentaja oli tämän valmennuksen jälkeen positiivisesti yllättynyt, sillä Jaarli näytti ihmeen hyvältä ja se tuntui omaavan tänään hyvän työmotivaation. Milja saa kuitenkin vähän topakammin komentaa hevostaan mikäli se alkaa pelleilemään, ja näin sen voi saada ehkä asteen verran vieläkin kivemmaksi ratsastettavaksi.

    2. Noreen - Mörkövaaran Lemmetär
    Nuori Lempi saapui valmennettavakseni ensimmäistä kertaa ja jännityksellä odotinkin näkeväni tämän hevosen, sillä en ollut siihen sen koomin vielä törmännyt kun se Mörkövaarasta varsana lähti. Tamma asteli Mörkövaaran maneesiin hieman varautuneen ja jännittyneen oloisena, mutta pian töihin päästessään alkoi se selkeästi rauhoittumaan ja olemaan oma itsensä. Alkuverkka ei mennyt ratsukon osalta kuin tanssi, sillä Lempi selkeästi testaili ratsastajaansa ja pyrki luistamaan tämän ohjeista sen minkä vain kerkeää. Ratsastajan ollessa kuitenkin napakkana selässä, tajusi tamma vähitellen, että ei se auta kuin nöyrtyä ja mennä Noreenin ohjeiden mukaisesti eteen.

    Lähdimme käymään ratsukon kanssa lävitse aika pitkälti perusasioita, jotta näen, että millä tasolla Noreen ja Lempi kulkevat. Aloitimme tehtävistä käynnissä ja pyysin ratsukkoa täten tekemään paljon pysähdyksiä, peruutuksia, temponvaihteluja, taivutuksia ja niin edelleen. Vähän Lempi vielä pisti ratsastajalleen hanttiin, mutta suoritui se silti jokaisesta liikkeestä moitteitta. Se tuli kuitenkin huomattua, että tamma ei olisi pysähdyksissä malttanut olla hetkeäkään aloillaan ja siksi Noreen sai antaa oikein vahvoja pidätteitä. Siirryimme vähitellen raviin jatkamaan samankaltaisia tehtäviä, eli jälleen paljon siirtymisiä ja temponvaihteluja. Ravissa Lempi tuli jo huomattavasti paremmin kuulolle ja vähitellen se alkoikin pyöristyä tyylikkääseen raamiin. Tällöin myös liikkeet lähtivät sujumaan pehmeämmin ja ratsukon työskentelyä oli ilo seurata. Ravitehtävien jälkeen jatkoimme hetken aikaa vielä laukassa, tehden paljon siirtymisiä käyntiin, jotta saimme laukannostoja hiottua. Lempillä oli kyllä valmennuksessa uskomattoman paljon vauhtia ja virtaa, se säntäsi aina eteen kuin raketti Noreenin antaessa laukkapohkeet, eikä ravikaan mitään mitään löntystelyä ollut.

    Vähitellen Lemmen liikkuessa kuuliaisesti ja tasaisesti eteen ja tehtävien ollessa pakettissa, sai ratsukko lähteä siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa Noreen sai vielä himpun verran ajaa ratsuaan eteen, jotta siltä saatiin viimeisetkin energiat ratsastettua pois. Lempi oli melkoinen yllätys, sillä ikäänsä nähden se käyttäytyi ja liikkui tosi hyvin, ja oli eritoten taitava kaikessa mitä teimme. Tästä onkin tämän ratsukon hyvä jatkaa yhteistyötään - mikäli Noreen vain pitää Lemmen hallinnassa ja antaa tarkat avut, on heillä vain taivas rajana.

    3. Natalia - Mörkövaaran Helmiina
    (Sivut ei toiminut kun tämän kirjoitin, että toivottavasti ei ihan ole luonteen vierestä vedetty:-D)
    Natalia ja Helmiina osallistuivat tänään valmennuksiini ensimmäistä kertaa ja voisiko sanoa, että tämän ratsukon työskentely säikäytti valmentajan aluksi pahasti. Helmiina näytti heti maneesiin saapuessaan olevan hyvin virkeänä ja jännittyneenä, eikä ratsastajan selkään noususta meinannut tulla mitään tamman pomppiessa sinne tänne. Alkuverkassa Helmiina näytti vaikka minkämoista piruettia ja volttia, eikä se meinannut tulla Natalian kuulolle juuri mitenkään. Paljon ratsukko sai siis tehdä kaikissa askellajeissa taivutteluja, siirtymisiä ja temponvaihteluja, ennen kun hevonen oli joten kuten ohjalla ja malttoi mielensä.

    Helmiinan työskennellessä hieman paremmin ratsastajansa alla, lähdimme suorittamaan päivän päätehtäviä. Koska tämänkään ratsukon menoa en vielä ollut aiemmin päässyt kentänreunalta ihailemaan, aloitimme heidänkin kanssa täysin peruasioista. Ratsukko sai aloittaa ensimmäisenä pysähdysten, peruutusten, volttien ja ynnä muiden taivuttelujen teon käynnissä, jonka jälkeen tuli tehdä sama ravissa. Helmiina näytti aluksi melko rasittavalta, sillä se viskeli päätään minkä vain kerkesi ja oli ratsuna kuin ei olisikaan. Käyntitehtävien jälkeen ravi oli asteen verran turhan reipasta ja Natalialla menikin hetki ennen kuin löytyi tasaisen tahdikas ravi. Ravityöskentelyssä tamma alkoi kuitenkin kulkemaan jo huomattavan mallikelpoisesti, eikä se enää riekkunut ratsastajansa alla. Tällöin Helmiina näytti upeaa liikettään ravatessaan pehmeästi ja nyt jopa kuuliaisen näköisesti eteen. Ravitehtävien jälkeen lähdimme uraa pitkin tekemään laukannostoja, siirtymisiä ja suunnanvaihtoja. Laukka oli jälleen aluksi vauhdikasta, mutta Natalian parantaessa tuntumaansa ja antaessa pidätteitä hiipui vauhti hiljalleen vähitellen haluttuun tahtiin.

    Vajaan tunnin reippaan käynti-ravi-laukka-työskentelyn jälkeen sai ratsukko hiljalleen siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan. Halusin Natalian kuitenkin loppuun asti työstävän hevostaan huolella, joten edelleen he saivat taivuttelujen ohella tehdä mm. väistöjä ja temponvaihteluja. Kun ratsukko pääsi siihen pisteeseen, jonka halusinkin valmennuksen päätteeksi nähdä, sai Natalia antaa pitkät ohjat ja lähteä lopettelemaan. Helmiinalla tuntui tänään olevan luonnetta vaikka muille jakaa, mutta alun epäröintien jälkeen siitä kuoritui yllättävänkin hyvännäköinen hevonen. Ratsastajan pitää olla selässä koko ajan jämäkkänä ja antaa huolelliset avut, niin hyvä tulee.

    4. kuristaja - Mörkövaaran Hallusinaatio
    Siinä missä viimekertaisessa valmennuksessa näimme Nassen asteen verran reippaampana, omaten edes jonkinmoista työskentelymotivaatiota, oli tämänpäiväinen kaukana siitä. Ori saapui valmennukseen pää polvissa laiskan näköisenä, eikä kuristajakaan sen enempää selässä hereillä ollut. Ratsukon alkuverkka menikin pitkälti siihen, että he saivat hakea reipasta tahtia ja edes jonkinmoista tuntumaa kouluratsastukseen. Nassesta kyllä huomasi, ettei sitä huvittanut yhtään vääntää minkäänlaista kiemuraa ja ikävästi ratsastajakin liikkui samoilla linjoilla.

    Lukuisten alkuverkan hoputtelujen ja käskyjen jälkeen siirryimme vähitellen päivän päätehtäviin, jotka olivat tällä kertaa hyvin laukkapainotteisia. Aluksi otimme ravissa sulkuja ja avoja uraa pitkin, mutta siitä lähdimme piakoin laukkailemaan. Aloitimme laukan keskiympyrällä, tehden paljon siirtymisiä niin, että saimme runsaasti nostoja aikaseksi. Kuten arvata saattaa, oli tämän ratsukon työskentely melko työlään näköistä, eikä se laukka meinannut aluksi luonnistua mitenkäänpäin. Siinä missä kuristaja sai jotenkuten ratsunsa laukkaamaan nostosta, oli sen ylläpitäminen todella hankalaa. Paljon piiskaa ja topakka sisäpohje sekä ulko-ohja, niin johan saatiin laukkakin pyörimään. Vähitellen aloimme siirtyä ympyrältä uralle ja jatkaa laukassa niin kiemurauria kuin myös taivutteluja. Kiemuraurilla Nasse alkoi hyvin jo päästämään kyljistään ja taipumaan, mutta ei se ratsastus missään vaiheessa pehmeän ja helpon näköistä ollut. Kun laukkatehtävät oli kutakuinkin paketissa, pyysin ratsukkoa tekemään ravissa vielä väistöjä ja ympyröitä niin, että saatiin vähän parempaan muotoon oria ratsastettua.

    Reilun tunnin työstämisen jälkeen lähdimme hiljalleen ratsukon kanssa siirtymään loppuverkkaan ja sitä kautta lopettelemaan. Loppuverkassa Nasse näytti muutaman kerran ravissa oikein tyylikkäitä pätkiä - harmi, että vasta nyt. Tänään valmennus ei sujunut niin kuin elokuvissa vaikka kuinka yritettiin, mutta eihän sitä aina täydellisesti voi mennäkään. Tästä on ratsukon kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin ja harjoittelut jatkuvat taas tammikuussa.

    5. alhippa - Mörkövaaran Samuel
    Olipa mukava nähdä taas alhippaa ja Samua Mörkövaaran valmennuksissa - viimekerrasta onkin vierähtänyt aikaa useampi vuosi. Muistan Samun olleen tällöin melkoinen virtapesä, joka ei halajanut ottaa vastaan ratsastajansa apuja mitenkään päin, ollen siis todella itsepäinen ja malttamaton. Tänään ori oli aivan kuin eri hevonen, se näytti alusta pitäen todella yhteistyökykyiseltä ja rauhalliselta, ikään kuin ollen sellainen vanha herrasmies. Täten alkuverkka sujui ratsukolta todella kivannäköisesti, alhippa ratsasti hevostaan hyvin eteen ja laittoi tämän tekemään töitä. Paljon taivutteluja ja temponvaihteluja, ja tadaa, poika liikkui eteen kuin mikäkin hieno kouluratsu.

    Lähdimme työstämään siten hyvillä mielin tehtäviä, aloittaen ihan käynnistä ja sen kautta sitten ravissa. Käynnissä Samu asteli rauhallisesti eteen, kuunnellen selästä tulevia ohjeita maltilla ja reagoiden niihin myös hyvin. Olipa kyse taivutuksista tai väistöistä, Samu hoiti kunnialla tehtävän kuin tehtävän. Ravissa ori ajoittain antoi pilkahduksia tästä vauhdikkaasta luonteestaan, mutta hyvin se keskittyi jälleen tehtäviin kun alhippa antoi jämäkän pidätteen. Ravissa teimme paljon tahdin muutoksia, oli todella, todella hidasta ravia ja sitten taas aivan äärettömän reipasta ravia, ja näiden lisäksi teimme taivutteluja kiemurauralla. Ei voinut kuin todeta, että on tämä hevonen vuosien mittaan kehittynyt ja huimasti! Viimeksi tehtäväksi otimme laukkatehtäviä, jotka teimme keskiympyrällä. Aloitimme perinteisesti laukannostoista ja hyvän, tahdikkaan ja tasapainoisen laukan löytämisestä. Nostoissa ei liiemmin ratsukolla ongelmaa tullut, sillä hyvästä pidätteestä ja laukkapohkeesta Samu oikein pinkaisi laukkaan, joka ei kuitenkaan mennyt vauhdiltaan överiksi. Tämän jälkeen laukkasimme myös kiemurauralla, saaden mukaan vastalaukkaa.

    Vähitellen vajaan tunnin työskentelyn jälkeen sai ratsukko lähteä hölläämään ja siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa alhippa sai kuitenkin edelleen taivutella ratsuaan hyvin ja näyttää, että kuinka se liike tapahtuu ohjan ja pohkeen välissä. Tätä ratsukkoa oli tänään oikeasti ilo valmentaa, sillä pitkään aikaan en heihin ollut törmännyt ja ai hitsi, että mitä olikaan heidän ratsastuksessaan tapahtunut. Samu näytti oikein tyytyväiseltä hevoselta liikkuessaan alhipan alla, samalla kun ratsastaja teki ahkerasti selässä töitä.

    6. turjake - Mörkövaaran Valtiatar
    Suloinen Vallu saapui tänään valmennettavakseni ensimmäistä kertaa ja innolla odotin näkeväni, että kuinka tämä tamma oikein kentällä liikkuukaan. Alkuun tamma kyttäili maneesin nurkkia ja tuntui säpsyvän jos jonkinmoista asiaa, eikä siten ratsastaja saanut jännittynyttä nuorikkoa kunnolla liikkeeseen. Turjake pysyi kuitenkin koko ajan jämäkkänä selässä ja siten hän sai hiljalleen hevosensa raviin ja pystyi alkamaan työskentelemään kunnolla. Alkuverkassa ratsukko sai tehdä paljon siirtymisiä, temponvaihteluja ja taivutteluja, eli tehtäviä joilla saatiin Vallu hyvin kuulolle.

    Vähitellen siirryimme ns. oikeiden tehtävien pariin, joka tarkoitti tämän ratsukon osalta jos jonkinmoista perustehtävää. Lähdimme käynnissä tekemään pysähdyksiä, peruutuksia, väistöjä, asetuksia, taivutuksia ja ynnä muita vastaavia. Vähän Vallu näytti siltä, että onko nyt aivan pakko tehdä tälläistä, mutta hyvin se kuitenkin reagoi ratsastajansa apuihin ja teki työtä käskystä. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat hyvin, mutta selkeästi parhaimmillaan Vallu oli väistöissä - niitä on varmasti kotona harjoiteltu. Jatkoimme samanlaisten tehtävien tekemistä ravissa, erityisesti ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä sekä kiemuraurien tekoa. Alkuun Vallu tunki väkisin ravista pysähdyksen väliin käyntiaskelia, mutta lukuisten toistojen jälkeen ne alkoivat sujua aika mallikkaasti. Tässä vaiheessa tamma alkoi huomattavasti paremmin jo kantamaan itseään mitä alkutunnista ja se näytti tulevan pehmeäksi suustaan. Ravitehtävien jälkeen otimme viimeiseksi laukkaa keskiympyrällä, tehden paljon käyntiin siirtymisiä sekä uusia nostoja. Vallun laukka näytti todella hyvältä kun kunnolliseen, tahdikkaaseen laukkaan pääsi, eikä sen ylläpitämisessä ollut vaikeutta. Laukassa tamma tosin muutaman kerran heitti takapuoltaansa siihen tahtiin, että olisi turjake alas astikin voinut tulla.

    Reilun tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme hidastamaan tahtia ja siirtymään loppuverkkaan. Vallulla tuntui vielä olevan virtaa vaikka muille jakaa ja siksi ratsastaja saikin ratsastaa tammaansa eteen oikein reippaassa tahdissa. Kun hevosella alkoi pikkuhiljaa askel painaa, saivat he hidastaa käyntiin ja lopetella valmennuksen. Vallu oli tänään oikein positiivinen yllätys, se käyttäytyi tosi hyvin ja kulki turjakkeen alla oikein motivoituneena. Turjakkeellekaan ei liiemmin voi miinuksia jaella, sillä niin hyvin hän hevostaan tunnilla ratsasti.