Kouluvalmennus 23.01.2015

  • Mörkövaara järjestää kouluvalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 23.01.2015
  • VIP 20.01.2015
  • Nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus19
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Tammikuussa yksi hevonen saa osallistua vain yhteen valmennukseen - ei siis sekä koulu- että estevalkkoihin molempiin

    Osallistujat
    1. Anniina N. - Mörkövaaran Tulisielu
    Valmennuksen alussa Tuikku näki jos jonkinmoista virheää miestä maneesin nurkassa ja säpsyi mitä ihmeellisimpiä asioita, jonka vuoksi alkuverkka oli ratsukon osalta melko työläs. Anniina sai pitää Tuikun todella vahvan tuntuman alla ja tehdä paaaljon erilaisia siirtymisiä ja pieniä tehtäviä saadakseen hevosensa kuulolle ja keskittymään itse asiaan. Välillä Tuikku vilautteli lupaavasti taitojaan, mutta samantien pienenkin kolahduksen myötä oli tuntuman löytäminen aloitettava taas uudestaan. Verta, hikeä ja kyyneleitä nähtiin siis jo ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana.

    Vaikka Tuikkua ei saatu aivan täyteen vireeseen ennen varsinaisien tehtävien tekemistä, alkoi se kuitenkin hiljaittain siirtymään ulko-ohjalle ja polkemaan paremmin takajaloillaan. Lähdimme pohjustamaan tehtävää, eli kahdeksikon muotoista kiemurauraa, aluksi harjoitusravissa, jossa oli tärkeää löytää ratsukon välille se yhteinen sävel. Tuikun ravi oli alkuun vähän turhankin tahdikasta ja matkaavoittavaa, joten ratsastaja sai jakaa jatkuvasti puolipidätteitä ja muistaa eritoten ulko-ohjan tuen. Hevonen tarvitsi ympyröillä lisäksi paljon sisäpohjetta. Vähitellen useiden toistojen jälkeen alkoi Tuikun meno muuttua huomattavasti ryhdikkäämmäksi, se kantoi itsensä ja polki allensa hyvin kauniissa raamissa. Tällöin aloimme lisäämään mukaan laukkaa, jolloin toinen puoli ympyröistä tuli laukata hyvässä, tasapainoisessa laukassa. Laukannostot sujuivat ratsukolta hyvin, mutta sen sijaan Tuikku tahtoi vauhdikkaasta menostaan huolimatta pian tiputtaa takaisin todella reippaaseen raviin. Tämä vaati ajoittain työstämistä, mutta hyvän laukan löytyessä jatkoimme laukkaamista molemmilla ympyröillä, jolloin saimme mukaan vastalaukkaa. Loppua kohden laukka parani huomattavasti, jolloin myös vastalaukka oli hyvin tasapainotettua.

    Reilun tunnin työstämisen jälkeen alkoi Anniina olla jo niin hapoilla laukkaamisesta, että oli hyvä siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsastaja sai edelleen työstää ratsuaan, jokseenkin himpun verran rauhallisemmassa ravissa. Anniinan ollessa tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, saivat he siirtyä käyntiin ja lopetella valmennuksen. Tänään Tuikku oli alkuun asteen verran haastava, alussa kun se näki niin paljon mörköjä ja tämän jälkeen vasta saikin jalat allensa. Ratsastaja teki kuitenkin jälleen huolellista työtä, joka alkoi lopussa tuottamaan hyvin tulosta.

    2. Noreen - Mörkövaaran Ulrika
    Tänään näin Ullan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se Mörkövaarasta Noreenin hoiviin viime vuoden puolella lähti, enkä voinut kuin ihailla hevosta! Ulla asteli valmennukseen leppoisen viileästi, ikään kuin olisi tullut kotiinsa ottaen paikan haltuun. Siitä ratsukon olikin hyvä lähteä ravissa työstämään alkuverkan tehtäviä, eikä Ulla siitä pahakseen laittanut. Tamman olemuksesta huokui se, että sillä oli työskentelymotivaatio korkealla, mutta yksikin virheellinen tai apu, niin Ulla kyllä protestoi ratsastajalleen temppuilemalla. Pieni tovi siinä vierähtikin ennen kuin hevonen oli täysin ratsastajansa avuilla, mutta hiljaa hyvä tulee, niinhän se aina menee.

    Vähitellen lähdimme siirtymään päivän päätehtävän pariin, eli kahdeksikon muotoiselle kiemurauralle. Ensimmäisenä aloitimme työstämään sitä harjoitusravissa, jossa oli tavoite saada Ulla vielä paremmin kuulolle ja polkemaan paremmin allensa. Noreen antoi ratsulleen huolelliset avut ja Ulla näyttikin tämän alla hyvältä ravaillessaan rauhallisesti, mutta hyvässä tahdissa eteen. Tästä jatkoimme laukkaamaan niin, että aina toinen kiemurauran ympyröistä laukattiin ja toinen ravattiin. Laukannostoissa ratsukolla oli aluksi ensin pientä erimielisyyttä, pidätteet eivät tuntuneet menevän täysin tamman jakeluun, saati se sisäjalka. Noreen sai siis olla ihan topakkana selässä, jotta nostot onnistuivat. Sen sijaan laukan ylläpitäminen sujui hyvin ja useiden toistojen jälkeen Ullan laukkakin lähti nätisti pyörimään. Tämän jälkeen ratsukko sai laukata myös toisen ympyrän, jolloin saimme mukaan vastalaukkaa. Vastalaukassa Ullan meno oli himpun verran tasapainotonta, vaikkakin ratsastaja selässä antoi jämäkät avut hevoselleen.

    Laukkatehtävien ollessa paketissa ratsukon suoriuduttua niistä hyvin, lähdimme siirtymään loppuverkkaan. Loppuverkassa ratsastaja sai vielä työstää hevostaan hyväksi, ja kun Noreen oli tyytyväinen Ullan liikeeseen, sai hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Ulla oli tänään valmennuksessa oikein positiivinen yllätys; se liikkui hyvin eteen ja reagoi maltillisesti selästä tuleviin ohjeisiin, vaikka välillä se näyttikin tammamaisia puoliaan. Kunhan ratsastaja vain on selässä hereillä ja ohjaa tammaansa hyvin pitäen tasaisen tuntuman, on hyvä tulos melkeinpä taattua.

    3. Uppe - Mörkovaaran Hilarius
    Uppe ja Hillo saapuivat tänään ensimmäistä kertaa Mörkövaaran valmennuksiin ja innolla odotinkin näkeväni, kuinka heidän yhteistyönsä pelaa. Alkuverkassa ori toi ilmeisen hyvin itsepäistä luonnettaan esille riekkuessaan ympäri maneesia, jolloin myös ratsastajan avut menivät kuuroille korville. Uppe teki kuitenkin parhaansa työstääkseen hevostaan rauhallisessa ravissa eteen, antaen tälle topakoita apuja - ja vähitellen aloimmekin näkemään pientä heltymistä Hillon liikkeissä. Hillo selkeästi vaati pitkän ja huolellisen verkan, joka sisälsi paljon taivuttelua sekä siirtymisiä eri askellajien välillä.

    Vähitellen orin ollessa paremmin ratsastajansa apujen alla, lähdimme siirtymään päivän päätehtävien pariin. Tänään pääpainomme oli kahdeksikon muotoisella kiemurauralla, jota ensimmäisenä lähdettiin suorittamaan harjoitusravissa. Alkuun Hillon ravi oli himpun verran liian vauhdikasta, se ikään kuin juoksi ratsastajansa alta. Vähitellen lukuisten pidätteiden jälkeen alkoi meno kuitenkin hieman tasaantua, ja tällöin myös asetukset ympyröillä onnistuivat paremmin. Kun Hillo oltiin saatu ratsastettua ravissa ympyröillä pehmeäksi, oli aika rueta laukkaamaan. Ensimmäisenä ratsastettiin toinen ympyrä laukassa ja toinen ravissa, elikkä näin saimme laukannostoja tehtyä. Nostot onnistuivat vahvojen pidätteiden jälkeen todella kivan näköisesti, Upen ei tarvinnut edes liiemmin sisäpohjettaan käyttää. Laukan ylläpidossakaan ei ongelmaa tullut, vaikkakin se oli jälleen asteen verran turhan vauhdikasta. Vähitellen jatkoimme laukkaamista molemmilla ympyröillä, mutta aina ympyröiden risteyskohdassa tuli vaihtaa laukka. Laukanvaihdot tuottivat sekä ratsastajalle että hevoselle hieman päänvaivaa, Hillo kun tahtoi esittää vaikka minkämoista piruettia siinä kohtaa kun laukka tuli vaihtaa. Siispä päätimme tehdä laukanvaihdot ravin kautta, ja ne puolestaan onnistuivat hyvin.

    Vajaan tunnin reippaan työstämisen jälkeen alkoi ratsukon molemmissa osapuolissa väsymys näkyä ja tällöin lähdimmekin siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa halusin Upen vielä työstävän ratsuaan ravissa paremmaksi ja aika kivaltahan Hillo alkoi viimeisillä ravipätkillä näyttääkin. Selkeästi tämä ratsukko on taitava oikean päivän sattuessa, mutta Hillon nuoren iän huomioon ottaen on pienet erimielisyydet vielä täysin normaalia. Uppe pysyi koko valmennuksen ajan hevoselleen jämäkkänä ja pyysi tältä rohkeasti oikkuiluista huolimatta eteen, ja lopputulokseen ainakin valmentaja oli hyvin tyytyväinen.

    4. Axel - Mörkövaaran Mahdoton
    Madulla tuntui tänään riittävän virtaa vaikka muille jakaa, alkuverkasta lähtien se paineli menemään eteenpäin kuin mikäkin höyryveturi. Alkuverkka meni siten suureksi osaksi yhteisen sävelen löytämiseen, ratsastaja sai antaa paljon pidätteitä hevoselleen ja pyytää tätä rauhallisemmalla tahdilla eteen. Axelin pohjeavut tuntuivat myös menevän kuuroille korville, eikä hevoseen tuntunut saavan alkuun minkäälaista kontaktia. Lukuisia pidätteitä, taivutteluja ja siirtymisiä eri askellajien välillä, niin vähitellen Madu alkoikin onneksemme löytyä sieltä kaiken vauhdin alta.

    Kun Madu oli kutakuinkin saatu rauhoitettua ja ratsastettua paremmin pohkeen ja ohjan väliin, siirryimme päivän päätehtäviin. Niin kuin viime kerrallakin, niin myös tällä kertaa aloitimme kahdeksikon muotoisella kiemurauralla hevosen työstämisen harjoitusravissa. Tarkoitus oli saada ori kunnolla kuulolle, taipumaan ja päästämään kyljestään hyvin, sekä tietysti liikkumaan tasaisella tahdilla eteen. Ratsastaja oli kivan hereillä koko ajan selässä ja uskalsi ronskisti pyytää hevoseltaan, niin eipä siinä kiemuraura yhtään hassummalta näyttänytkään. Tänään meidän oli tarkoitus tehdä paljon laukkatyöskentelyä, eli heti kun Madu liikkui ravissa halutusti eteen, niin lähdimme laukkaamaan yhtä puolta ympyrää kerrallaan. Näin saimme tehdä hyvin laukannostoja ympyröillä. Nostot sujuivat ratsukolta kohtuullisen hyvin, välillä ori tuntui sekoavan askelissaan nostaen väärän laukan, mutta ratsastaja korjasi hevosensa virheet joka kerta hyvin. Laukan ylläpitämisessä ei sen sijaan ongelmaa ollut, Madu kyllä tykitti aivan huolella menemään. Vähitellen jatkoimme kiemurauralla koko ajan laukkaamista niin, että ympyröiden risteyskohdassa tuli tehdä laukanvaihto. Kun Axel antoi vain napakan pidätteen hevoselleen ja siirsi pohjettaan oikeaan asentoon, vaihtoi Madu silmänräpäyksessä hienosti laukasta toiseen. Loppua kohden Madun laukka alkoi näyttää koko ajan vain paremmalta, hevonen kantoi itsensä nätisti ja piti tahdin kivan tasaisena.

    Laukkatyöskentely alkoi hiljalleen painamaan sekä ratsastajan että ratsun menoa, jotenka lähdimme hiljalleen siirtymään itsenäiseen loppuverkkaan. Tänään teimme paljon samankaltaisia tehtäviä mitä viime kerralla ja ei voi kuin todeta, että siitä parin kuukauden takaisesta valmennuksesta on Madu kehittynyt huimasti! Liike kuin liike sujui tällä kertaa paremmin, eikä ratsukon menossa juuri suurempia virheitä tullutkaan. Vauhti oli ainoa rokottava asia, mutta muuten Axelilla ja Madulla sujui oikein hyvin, hienoa!

    5. turjake - Mörkövaaran Valtiatar
    Tänään Vallusta näki heti kentälle saavuttaessa sen, että tammaa ei voisi juuri ollenkaan kiinnostaa minkäänmoinen työnteko. Tamma askelsi todella laiskanoloisesti eteen kaula pitkänä, eikä sitä hetkauttanut minkäänlainen selästä tuleva apu. Käskin turjaketta olemaan siis äärimmäisen topakkana hevoselleen ja laittamaan sen kunnolliseen liikkeeseen, hinnalla millä hyvänsä. Vallu temppuili vastaan sen minkä vain kerkesi, mutta parinkymmenen minuutin taistelun jälkeen heltyi vähitellen ja alkoi hiljalleen peräti kulkemaan omalla moottorillaan eteen.

    Vaikka hevonen ei ollut vielä täysin kuulolla ja ratsastajansa avuilla, siirryimme silti päivän päätehtävien pariin. Tänään pääpainomme oli ravi- sekä laukkatyöskentelyssä kahdeksikon muotoisella kiemurauralla. Aloitimme ensin kiemurauran käymisen harjoitusravissa, jossa tarkoitus oli saada hevonen tahdikkaaseen raviin sekä työstettyä hyvin ulko-ohjalle. Vallun ravi ei vieläkään ollut mitään terävintä mahdollista, mutta hevonen alkoi jo pikku hiljaa kantaa paremmin itseään ja liikkua pehmeämmin eteen. Ravin olessa hyvällä mallilla, lähdimme hiljalleen laukkaamaan niin, että aina toinen kahdeksikon ympyröistä laukattiin. Laukannostot olivat työlään oloisia, turjake sai antaa hyvin vahvan pidätteen sekä napakan sisäpohkeen ennen kuin laukka nousi. Jonkin verran ratsastaja sai myös ensimmäisillä kerroilla ajaa ratsuaan eteen, jotta laukka lähti hyvin pyörimään. Vähitellen otimme mukaan toisenkin ympyrän laukassa, jolloin saimme vastalaukkaakin mukaan. Vastalaukassa oli tasapainotus pienimuotoinen ongelma, mutta lukuisilla toistoilla sekä huolellisilla avuilla saimme senkin luistamaan hyvin. Alun erimielisyyksien jälkeen ratsukon meno parani siis loppua kohden oikein hyvin, eikä Vallun laukkaillessa laiskuudesta ollut enää tietoakaan.

    Kun sekä ratsastaja että hevonen alkoivat hyytyä kovasta laukan työstämisestä, lähdimme siirtymään loppuverkkaan ravissa. Turjake sai vielä hetken aikaa työstää Vallua volteilla paremmaksi, ja kun ratsastaja oli tyytyväinen hevosen liikkeeseen, sai hidastaa käyntiin ja antaa tammalle pitkät ohjat. Vaikka Vallun ratsastettavuus ei tänään ollutkaan mistään parhaimmasta päästä, sai turjake siitä huolimatta puristettua ratsustaan liikettäkin irti, vaikka se ei helppoa ollutkaan. Tammasta kuitenkin huomaa sen, että joka kerta se vain kehittyy enemmän ja enemmän, eikä nyt mitään maata kaatavia virheitä valmennuksessa nähtykään.