Kouluvalmennus 20.11.2015

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 20.11.2015
  • VIP 16.11.2015
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus24
  • Muodossa Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (poista tähdet+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennus avoin kaikille kasvateille.

    Osallistujat
    1. Melina - Mörkövaaran Helmiira
    Tällä kertaa pääsin valmentamaan Melinaa ja Helmiä kouluratsastuksen parissa. Siinä missä tamma oli viimekertaisessa valmennuksessa innokas ja vauhdikas, oli se tänään melko tahmea ja laiskahko ratsastettava. Ratsastaja sai työstää alkuverkassa hevostaan reippaassa tahdissa napakoilla avuilla eteen, jotta se lähti edes joten kuten liikkumaan. Vähitellen taivuttelut ja siirtymiset tuottivat tulosta ja ratsukon meno alkoi näyttää kohtuullisen hyvältä. Helmi tosin protestoi vahvoja apuja vastaan jonkin verran, joka myös hankaloitti Melinan työtä.

    Lähdimme aloittamaan valmennusta ihan perustehtävillä, aloittaen käynnissä tehden pysähdys-peruutus siirtymisiä sekä väistöjä. Pysähdykset ja peruutukset menivät Helmille hyvin jakoon, mutta väistöissä se tuppasi kävelemään lähinnä suoraan eteen. Vähitellen käyntitehtävien onnistuessa jatkoimme raviin, tehden melko pitkälti samanlaisia tehtäviä. Melinalla oli aluksi hankaluutta saada tamma tahdikkaaseen raviin, mutta toistojen kuluessa Helmi hieman reipastui. Huolellisilla avuilla ei raviväistötkään ollut enää ongelma eikä mikään, ja ravi-pysähdys-ravi siirtymisetkin sujuivat vaivattomasti. Viimeiseksi tehtäväksi lähdimme työstämään kolmikaarista kiemurauraa ravissa ja laukassa. Ravissa Melina sai kivasti taivuteltua ratsuaan kaarilla, mutta laukka ylipäänsä tuntui olevan hyvin työlästä kiemuroilla. Muutaman laukkayrityksen jälkeen annoin ratsulle luvan siirtyä työstämään laukkaa uraa pitkin ja etsimään siinä hyvää tuntumaa taivuttelujen kera.

    Melinan ja Helmen löydettyä yhteisen sävelen oli hyvä alkaa lopettelemaan onnistuneeseen suoritukseen. Vasta loppuverkassa tamma oli hyvin avuilla ja kuunteli ohjeita maltilla, joten sikäli oli harmi päättää valmennus. Vaikka valmennus ei tämän ratsukon osalta ehkä aivan nappiin mennytkään, oli heillä hyviäkin pätkiä, jolloin tamma liikkui kauniisti eteen. Erityisesti ravissa tehtävät onnistuivat, mutta laukkaan oltaisiin kaivattu vielä vähän vahvuutta lisää. Melinalle propsit hyvästä yrityksestä ja huolellista ratsastuksesta.

    2. peikko - Mörkövaaran Une-Tus
    Tänään sain ensimmäistä kertaa valmennettavakseni kasvattini Unen ja tämän omistajan peikon. Alkuverkassa tamma tuntui olevan vähän hämillään, että mihinkä sitä on joutunut ja mitä oikein tapahtuu. Ratsastajan alkaessa kuitenkin ohjata ratsuaan ja laittaa tätä töihin, alkoi Unikin pikkuhiljaa rentoutua. Vauhtia tamman jaloista ei tosin päätä huimaavasti lähtenyt, se oli hyvin tahmean oloinen ja liikku laiskasti eteen. Peikko taivutteli ratsuaan napakasti ja pyysi tätä reippaaseen liikkeeseen, joka hiljalleen tuotti tulosta.

    Yhteistyön alkaessa pelata, lähdimme siirtymään ensimmäiseen tehtäväämme, joka tarkoitti ihan perusasioita käynnissä. Aloimme työstämään pysähdys-peruutus siirtymisiä sekä keskihalkaisijalta tekemään pohkeenväistöjä. Aluksi Uni painoi vahvasti kädelle ja laittoi peikon apuja vastaan, mutta toistojen myötä meno alkoi näyttämään paremmalta. Käynnissä tehtävien onnistuessa jatkoimme raviin, tehden edelleen melko pitkälti samoja tehtäviä. Ravissa väistöt onnistuivat yllättävän hyvin, eikä ravista pysähdyksiin siirtyessäkään ongelmia ollut. Napakat avut Uni vaati kuitenkin siihen, että se suostui siirtymään peruutuksesta suoraan raviin. Vähitellen lähdimme siirtymään viimeiseen tehtävään, joka tarkoitti ravia ja laukkaa kolmikaarisella kiemurauralla. Laukka nousi aika kivasti ja tamma taipui kaarilla hyvin molemmissa askellajeissa ilman suurempaa vääntöä.

    Ratsukon tehdessä huolellisia suorituksia ja pelittäessä hyvin yhteen, saivat he siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa peikko sai itsenäisesti työstää ratsuaan ravissa taivutellen, eikä Uni näyttänyt tällöin yhtään hassummalta. Ratsastajan ollessa tyytyväinen tammaansa, saivat he hidastaa käyntiin ja lopetella. Peikolla ja Unella sujui tänään tosi hyvin, ottaen huomioon tamman nuoren iän ja taidot. Ratsastaja ratsasti hevostaan huolellisesti ja näin ollen liikkeet näyttivät hyvältä, vaikka pieniä erimielisyyksiä alussa olikin.

    3. annika n - Mörkövaaran Savumerkki
    Olin innosta soikeana kun sain tänään ensimmäistä kertaa valmennettavakseni kasvattini Savun ja tämän omistajan annikan. Olin kuullut orista paljon hyvää ja siksi odotin tältä ratsukolta aika paljon. Alkuverkassa Savu liikkui vauhdikkaasti pörheänä, mutta kuitenkin myös tahmeana, eteen, laittaen jonkin verran annikan apuja vastaan. Napakalla verryttelyllä Savu kuitenkin hiljalleen motivoitui työskentelemään ja liikkumaan ohjeiden mukaisesti eteen. Taivuttelut ja siirtymisen tuottivat siten tulosta, orin askeltaessa tarmokkaasti hyvässä muodossa eteen.

    Lähdimme työstämään ratsukon kanssa aivan peruasioita käynnissä ja ravissa, aloittaen pysähdys-peruutus siirtymisistä sekä väistöistä. Savu oli tässä vaiheessa jo hyvin annikan avuilla, jonka vuoksi tehtävät sujuivat ratsukolta vaivattomasti. Olipa kyseessä peruutuksesta suoraan raviin siirtymiset tai raviväistöt, Savu suoriutui niistä kuuliaisesti ja lähes virheittä. Välillä ori tosin näytti ikään kuin pyrkivän paineesta pois, jonka vuoksi se otti melkoisia spurtteja eteen. Pidätteet menivät kuin menivätkin onneksi hyvin läpi, eikä ratsukon tarvinnut kauan miettiä kumman mukaan asiat hoituvat. Lähdimme seuraavaksi laukkaamaan keskiympyrällä, tehden taivutteluja sekä laukanvaihtoja. Laukka oli odotetusti alkuun hyvinkin menevää ja tahdikasta, joten annikalla meni hetken aikaa saada vauhti tasaantumaan. Kun ratsukko jälleen pääsi yhteisymmärrykseen, onnistuivat laukanvaihdot todella näppärästi, eikä niissäkään liiemmin ongelmia ollut. Viimeiseksi tehtäväksi annika ja Savu saivat tehdä avo- ja sulkutaivutuksi ravissa, jotka sujuivat hyvin.

    Reilun tunnin työskentelyn jälkeen, ratsukon pelittäessä hyvin yhteen, saivat he siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa Savu oli todella kivannäköinen liikkuessaan tasaisesti eteen, jonka vuoksi oli suorastaan harmi lopetella. Täytyy sanoa, että kasvattaja on kyllä itsestäänkin ylpeä, että on saanut näin hienon kouluhevosen kasvatettua! Savu oli kerrassaan upea, erityisesti silloin kun se malttoi työstää ja kuunteli apuja huolella. Annikalle tietenkin myös kehuja hyvästä työskentelystä ja periksiantamattomuudesta erimielisyyksien ilmetessä.