Kouluvalmennus 14.09.2016

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 14.09.2016
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 10.09.2016
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus33
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan neljä ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Syyskuun valmennukset ovat avoimet kaikille.

    1. Emppu (Siguri) - Mörkövaaran Isla
    Isla saapui ratsastajansa Empun kanssa valmennettavakseni kouluratsastuksen pariin melko tympeän näköisenä, se paineli korvat luimussa menemään, eikä juurikaan reagoinut ratsastajansa apuihin. Tamma oli aivan sen näköinen, ettei sitä olisi voinut vähempää kiinnostaa kenttää ympäri juokseminen, eikä ainakaan koulukiemurat. Emppu oli kuitenkin selässä oikein tarmokkaana, hän laittoi tamman mukisematta töihin ja pyysi tältä reippain avuin taivutteluja ja siirtymisiä. Päättäväisellä työstämisellä ratsastaja sai Islan tahdikkaaseen liikkeeseen ja joten kuten avuille, vaikkakin ne korvat olivat edelleen visusti niskassa kiinni.

    Ratsukko sai aloittaa valmennuksen käyntitehtävillä, he tekivät mm. voltteja ja pääty-ympyröitä, sekä pysähdyksiä ja pohkeenväistöjäkin. Käyntitehtävät tuntuivat olevan Islalle ihan ok, se teki työtä käskettyä ja taipui hyvin volteilla, pysähtyi huolellisesta pidätteestä ja väisti napakalla pohkeella. Raviin siirryttäessä Emppu joutui kuitenkin ajamaan ratsuaan vahvemmin eteenpäin, sillä ajoittain Islan ravi tuntui kuin junnaavaan paikoillaan. Ravissa työskentelimme kahdeksikon muotoisella kiemurauralla, tehden siinä myötä- ja vasta-asetuksia sekä suoraan ravista pysähdyksiä ja siitä vastaavasti suoraan raviin siirtymisiä. Erityisesti pysähdyksestä suoraan raviin siirtymisissä Emppu sai olla jämäkkänä, jotta Isla nosti suoraan raviin eikä ottanut kirottuja käyntiaskeleita mukaan. Muutamien toistojen jälkeen Isla alkoi pehmetä ravissakin ja liikkua tyytyväisemmällä mielellä eteen, jolloin ratsastajankin työpanos helpottui huomattavasti. Tässä vaiheessa siirryimme laukan pariin, laukaten ensin pitkät sivut ja ravaten lyhyet. Yllätys olikin melko suuri, kun Emppu antoi Islalle pidätteen ja laukkapohkeet - tamma pinkaisi hirmuista kyytiä eteenpäin. Isla paineli laukassa menemään kyllä hirmuista kyytiä eteen, jonka vuoksi sitten taas raviin hidastamisessa vaadittiin pitkäkestoista ja napakkaa pidätettä. Näin ollen Emppu sai rueta tekemään pitkillä sivuilla laukassa myös laukkaympyröitä, jotta saatiin Islaa työstettyä hyväksi laukassakin. Muutamien kierrosten jälkeen tamma oli saanut purettua suurimmat energiansa, jonka jälkeen laukkakin oli malttavaista ja sopivan tahdikasta, ilman hosumista. Lopussa ratsukko sai vielä hetken aikaa laukkailla keskiympyrällä molempiin suuntiin, jolloin keskityimme pitkälti Empun istuntaan.

    Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen laitoimme pillit pussiin ja näin ollen ratsukko pääsi siirtymään loppuverkan pariin omaan tahtiin. Loppuverkassa Emppu taivutteli ratsuaan huolellisesti ravissa ja käynnissä, ja ollessaan tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, hidasti käyntiin ja antoi tälle pitkät ohjat. Isla oli tänään vähän kummallisella tuulella, ajoittain se toimi todella hyvin ja ajoittain taas ei juuri mitenkään. Emppu kuitenkin tsemppasi hienosti ratsuaan selässä ja pyysi tältä hyvin silloinkin, kun Isla esitti hankalaa eikä olisi oikein halunnut toimia. Ratsastajalle siis kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

    2. Pierre - Mörkövaaran Vinkaus
    Todellinen herrasmies ja hurmuripoika Vinski saapui ratsastajansa Pierren kanssa Mörkövaaraan valmentautumaan parin kuukauden tauon jälkeen. Alkuun ori oli taas hieman pörheänä, se hirnui kimeästi valmennuksen muille ratsukoille, joista kaikki sattuivatkin olemaan tammoja. Ympäristö ei siis taaskaan ollut ihanteellinen hyvään keskittymiskykyyn, joten ratsastaja sai jälleen alusta alkaen painaa niska limassa töitä, jotta sai hevosensa ruotuun. Lukuisat siirtymiset ja taivuttelut tuottivat nopeasti tulosta, jolloin Vinski lähti liikkumaan lennokkain askelein eteen, näyttäen kentänreunalle hyvältä.

    Vaikka Vinski olisi selvästi halunnut itse alkaa liikkumaan reippaammin eteen, päätin aloittaa ratsun kanssa valmennuksen käynnissä tehden takaosankäännöksiä. Ensimmäiset yritykset menivät suoraan sanoen puihin, mutta kun ratsastaja vain malttoi valmistella ratsunsa hyvin ja käyttää huolellisia apuja, alkoi vähitellen orin suoritukset parantua. Hyvä sisäohjan asetus ja siitä kääntäminen ja vastaavasti napakalla ulkopohkeella taivuttaminen sisäpohkeen ympärille - volá. Oikeaan kierrokseen ori teki todella hienoja käännöksiä, mutta vasemmalle se vaati sen verran enemmän, että kympin suoritusta emme siihen suuntaan saaneet. Tästä lähdimme tekemään pitkille sivuille uraa pitkin ravilisäyksiä, joita tehdessä Vinski oli niin täydellisen näköinen, että kasvattaja olisi voinut ostaa heti paikalla hevosen takaisin itselleen. Lisäyksissä ori pidensi upeasti askeltaan ja lisäsi tahtiaan, samalla kun Pierre kannusti hevostaan hienosti selässä hyvään suoritukseen. Lisäysten jälkeen Vinski alkoi keräämään vauhtia sen verran alleen, että ratsastaja sai hetken aikaa taivutella tätä ympyröillä ja antaa paljon pidätteitä, jotta ori taas malttoi keskittyä itse asiaan. Seuraavaksi lähdimme laukkaamaan keskiympyrälle, jossa teimme ajoittain myös laukanvaihtoja ravin kautta. Laukannostoissa Pierren pidätteet ja oikeaoppinen laukkapohje oli kaiken A ja O, sillä jos nosto oli yhtään hutaistu, nosti ori automaattisesti väärän laukan. Muutoin laukka oli todella voimakasta ja sopivan vauhdikasta, eikä ympyrällä pysyminen tai siinä tehtyjen taivuttelujen kanssa ollut ongelmia. Ravin kautta tehdyt vaihdot sujuivat puolestaan yllättävänkin hienosti, vaikka ensimmäisillä kerroilla Vinski vähän testasikin, että onko aivan pakko vaihtaa jos ei halua.

    Kun laukanvaihdot sujuivat harmittomasti ja ratsastaja oli ratsunsa työskentelyyn tyytyväinen, saivat he siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkka tehtiin melko rauhallisessa tahdissa, sillä tunnin ravaaminen ja laukkaaminen näkyi ratsukon molemmissa osapuolissa väsymisenä. Vinski oli jälleen ihana oma itsensä, menevä ja suloinen tapaus, joka toimi hienosti, jos vain halusi. Pierre joutui olemaan koko ajan hyvin hereillä selässä, sillä jos ohja yhtään löyseni, karkasi hevonen alta pois. Mikä hienointa, jokaisesta tehtävästä kuitenkin selvittiin kunnialla, eikä tunnin aikana nähty suuria virheitä.

    3. VP - Mörkövaaran Uneton
    Suloinen suomenhevostamma Uneton saapui ensimmäistä kertaa valmennettavakseni ratsastajansa VP:n kanssa kouluratsastuksen pariin. Alkuverkassa Uneton oli hieman laiskanoloinen, ratsastaja sai herätellä sitä napakoin avuin, jotta se sai vähitellen jalat allensa, eikä vain löntystänyt eteen. Tamman virkistyessä liike oli kuitenkin sen verran jäykkää edelleen, että ratsastaja sai yhä taivutella paljon ratsuaan ja tehdä siirtymisiä, jotta saimme hevosta paremmin avuille. Kova työstäminen kuitenkin tuotti vähitellen tulosta, tamman vetristyessä ja alkaessa liikkumaan pehmeämmin ratsastajansa alla.

    Tälle ratsukolle olin kaavaillut tänään paljon ravi- ja laukkatyöskentelyä, joten helpolla en ajatellut heitä päästää. Ratsukko sai siirtyä tahdikkaassa ravissa kolmikaariselle kiemurauralle niin, että aina kiemuroiden kaariin tuli tehdä voltit ja sen jälkeen pysähdys. VP ja Uneton aloittivat tehtävän oikein mallikkaasti, ratsastaja asetti ja taivutti hevostaan hienosti kiemuroilla ja volteilla, ja antoi pysähdykseen huolelliset avut. Myös pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen sujui näppärästi, kunhan VP vain käytti riittävän reippaasti pohjetta. Ulko-ohjan tuen kanssa VP sai olla jatkuvasti hereillä, sillä jos ohja yhtään löyseni, lösähti Unetonkin samantien ja tällöin tuntuma täytyi etsiä aina uudelleen. Vähitellen rupesimme lisäämään tehtävään laukkaan, jättäen pysähdykset tehtävästä pois. Voltit tuli kuitenkin edelleen tehdä ravissa, jolloin saimme mukaan hieman haastetta. Ratsastajan merkistä tamma siirtyi oikein hyvätempoiseen laukkaan, eikä sen ylläpitämisessäkään ollut missään vaiheessa ongelmia. Symmetrisellä kiemurauralla pysyminen oli sen sijaan vauhdikkaassa askellajissa se suurin haastavuus, sillä Uneton lähti herkästi kaartumaan kiemuroilta ulospäin. Ulkoavut, ulkoavut! Lisäksi VP joutui käyttämään napakoita pidätteitä raviin siirtymisen jälkeen, jotta se ravi ennätti tasaantua, eikä Uneton vain painanut kaasu pohjassa menemään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tämän tehtävän kohdalla siis riitti. Lopussa siirryimme tekemään uraa pitkin lisäyksiä ravissa molempiin suuntiin, joiden aikana Uneton näytti kyllä äärettömän söpöltä painaessaan "pitkin" askelein eteen.

    Kun kaikki tehtävät oli hiottu pakettiin, sai ratsukko lähteä vähitellen itsenäisesti loppuverkan pariin. Loppuverkassa VP taivutteli Unetonta vielä hetken aikaa rauhallisessa ravissa ja käynnissä, kunnes antoi tälle pitkät ohjat ja vuolaat kiitokset taputuksin. Tämän ratsukon työskentelystä jäi kyllä valmentajalle todella hyvä mieli! Alkuun hevosella oli pieniä käynnistymisongelmia, mutta kun VP sai reippain avuin ratsuunsa liikettä, sujui kaikki suorastaan upeasti. Pienestä Unettomastakin kuoriutui kaunis kouluratsu, joka työskenteli hyvällä draivilla ratsastajansa kanssa.

    4. Veera Ruusula - Mörkövaaran Hopealanka
    Tänään Mörkövaaran ryhmävalmennukseen otti ensimmäistä kertaa osaa Veera ihastuttavan nuoren tammansa Tyynen kanssa. Kiva oli päästä näkemään, minkälainen ratsu Tyynestä oli kehittynyt ja kuinka ratsukon välinen yhteistyö oikein toimiikaan. Alkuun Tyyne oli vähän jännittynyt, se säpsyi kentän ulkopuolella liikkuvia ihmisiä ja valmennuksen muita ratsukoita, eikä siksi kuunnellut selästä tulevia ohjeita juuri ollenkaan. Näin ollen Veera sai oikein napakasti työstää ratsuaan, jotta se alkoi vähitellen keskittymään paremmin tehtäviin, eikä vain kaikkeen epäolennaiseen.

    Kun tamma oli hiljattain ratsastanjansa avuilla, lähdimme tekemään ratsukon kanssa aivan perusasioita, aloittaen käyntityöskentelystä. Ratsukko sai edetä uraa pitkin tehden paljon voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä ajoittain tehdä keskihalkaisijalla pohkeenväistöjä. Koska Tyynellä selvästi vauhtijalka vipatti, sai Veera valmistella huolellisesti hevosensa pysähdykseen ja antaa selvät ohjeet peruutuksiin, jotta ne sujuivat oikeaoppisesti. Sen sijaan liikkeelle lähteminen oli jokaisella kerralla oikein säpäkkä, Tyyne suorastaan pinkaisi eteenpäin pienestäkin pohkeen puristuksesta. Väistöissä ratsastaja sai puolestaan keskittyä siihen, että Tyynen kroppa pysyi kutakuinkin suorana väistöjen aikana, sillä tamma lähti herkästi kiemurtelemaan. Hienojen käyntisuoritusten jälkeen lähdimme toistamaan täsmälleen samaa tehtävää ravissa. Nyt Veera joutui tekemään kaksin kerroin enemmän töitä, ainakin mitä tuli ravista suoraan pysähdyksiin siirtymisissä. Minulle ei kelvannut pysähtymiset, joissa ratsastaja joutui pidemmän aikaa roikkumaan ohjissa ennen stoppia, eikä myöskään käyntiaskeleiden kautta olevat pysähdykset. Pysähdyksen tuli tapahtua salamanlailla heti, kun Veera antoi napakan pidätteen. Tämän tehtävän parissa saimmekin tovin työskennellä, ennen kuin olin tyytyväinen ratsukon suorituksiin. Puolestaan raviväistöt sujuivat Veeralta ja Tyyneltä oikein näppärästi, tamma ravasi vahvasti eteen ja teki ratsastajan avuista oikein hyviä ja rehellisiä väistöjä. Ravin jälkeen teimme muutamia laukannostoja käynnistä, jotka onnistuivat yleisesti ottaen hyvin. Ajoittain Tyyne nosti väärän laukan, mutta Veera korjasi nämä tilanteet hienosti. Lopussa työskentelimme laukassa vielä hetken aikaa ympyrällä, taivuttaen hevosta voimakkaasti sisälle ja ulos.

    Tunnin todella reippaan ja hikisen työskentelyn jälkeen sai ratsukko rueta siirtymään itsenäisesti loppuverkan pariin. Veera taivutteli Tyyneä hetken aikaa rauhallisessa ravissa, kunnes tuli selästä alas loppukäyntien ajaksi. Veera ja Tyyne oli kyllä oikein positiivinen yllätys. Mitään maata kaatavia virheitä heidän työskentelyssään ei nähty, vaikka alussa olikin pientä epäselvyyttä siitä, kumman mukaan asiat hoituvat. Veera työsti ratsuaan koko tunnin ajan pitkäpinnaisesti ja sai näin ollen hevosensa oikein hienoon liikkeeseen ja sitä myöten nähtiin useita hyviä suorituksia.