Kouluvalmennus 29.03.2017

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 29.03.2017
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 27.03.2017
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus37
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kuusi ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. Veera Ruusula - Mörkövaaran Hopelanka
    Heti ratsukon saavuttua kentälle huikkasi Veera minulle, että tänään saan pistää heidät kunnolla töihin, sillä he ovat viime aikoina treenanneet vähemmälti. Sekös passasi minulle! Alkuverkassa ratsukon piti tehdä huolellista työtä ravissa ja laukassa, tehden samalla paljon taivutuksia, ympyröitä ja tempon vaihteluja. Tyyne oli hyvin virkeällä tuulella, joten ratsastajan tuli huomioida myös napakat pidätteet, jottei hevonen täysin Veeran alta juossut. Muita ratsukoita neuvoessani huikkasin Veeralle koko ajan, että tuo ei riitä alkuunkaan, jatkakaa tehtävien tekoa vielä hetki ja tietysti entistä tarkemmin.

    Huolellisen ja erityisen reippaan alkuverkan myötä ratsukko alkoi löytää kivasti yhteistä säveltä, Tyyne oli rauhoittuinut Veeran alla ja kuunteli selästä tulevia apuja hienosti. Veera vain tuntui jo hieman puhkuvan ratsunsa selässä, jota kovasti ihmettelin, sillä tämänhän oli vasta alkua! Ratsukko sai alkaa seuraavaksi tekemään ravi-käynti-ravi-pysähdys-ravi harjoitusta nopeassa tahdissa, sillä koko tehtäväsarjan oli mahduttava aina yhdelle pitkälle sivulle. Ensimmäinen kierros oli ratsukon osalta vielä vähän hakemista, Tyyne kyllä ravasi tyylikkäästi eteenpäin, mutta pidäteavut eivät menneet vielä täysin hevoselle läpi. Veeran topakoituessa selässä alkoi tamma kuitenkin vähitellen hahmottamaan, että mitä tältä halutaan ja näin ollen suoraan ravista pysähdyksetkin alkoivat luonnistua. Ratsastaja sai pitää tehtävän aikana keskikroppansa tiukasti paketissa, sillä hevosenkin ryhdistä heti huomasi jos Veera liikaa "löysäili" selässä. Tästä jatkoimme laukan pariin, siirtyen ensin keskiympyrälle hakemaan jälleen hyvää tuntumaa ja lennokasta laukkaa, ja sen jälkeen muokaten ympyrä kahdeksikon muotoiseksi kiemurauraksi. Tällöin ympyröiden risteyksessä hevonen tuli hidastaa käyntiin ja nostaa seuraavalle ympyrälle aina uusi laukka. Keskiympyrällä laukan työstäminen sujui ratsukolta hyvin, Veera sai kivasti jopa koottua laukkaa, jolloin tamma näytti oikein tyylikkäältä liitäessään eteenpäin. Kiemurauralla itse laukkaosuudet onnistuivat samalla tavalla, mutta alkuun jälleen kerran paketti meni käyntiin siirryttäessä vähän sekaisin. Huolellisesta valmistelusta ja vahvasta pidätteestä Veera sai ratsunsa aina käyntiin, mutta uuden, ja erityisesti oikean, laukan nostaminen vaati vähän enemmän työskentelyä selästä. Toistojen kautta tehtävä kuitenkin saatiin rullaamaan, jolloin Tyyne reagoi kivasti Veeran apuihin ja vaihtoi laukat kerta toisensa jälkeen mallikkaasti.

    Viimeisen tehtävän onnistuessa moitteitta ja ratsukon työskennellessä kauniisti yhteen, oli hyvä aika lähteä lopettelemaan valmennus. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa kevyesti, pääsääntöisesti käynnissä taivutellen, sillä valmennus oli itsessään niin rankka. Kokonaisuudessaan olin oikein tyytyväinen ratsukon tämänpäiväiseen toimintaan ja erityisesti pidin siitä, että Veerakin halusi tänään työskennellä topakalla otteella, eikä tullut paikalle vain sunnuntairatsastus mielessä. Pieniä virheitä tunnin aikana toki nähtiin, jotka riippuivat pääsääntöisesti siitä, että Tyyne ei ollut riittävän hyvin avuilla. Ratsastaja teki kuitenkin kovasti töitä selässä, jonka myötä hevonenkin antoi parastaan ja näin ollen saatiin hyviä onnistumisia.

    2. Ireth - Mörkövaaran Enneuni
    Kun Enne ja Ireth saapuivat Mörkövaaran kentälle kouluvalmennukseen, olivat kumpainenkin todella väsyneen näköisiä, eikä alkuverkasta siten tullut juuri muuta kuin sanomista. Ratsastaja istui lähinnä kyytiläisenä selässä, eikä nähtävästi motivaatio työskentelyyn ollut hyvin korkealla. Yritin reippain mielin tsempata Irethiä skarppaamaan selässä ja laittamaan ratsunsa empimättä töihin, ilman minkäänlaista vastaanlaittoa. Vähitellen ratsukko alkoi heräilemään tähän päivään, jolloin he saivat paketin kutakuinkin työstettyä kasaan, Ennen ollessa kivasti avuilla ja ratsastajan tehdessä napakammin töitä. Toki Enne näytti edelleen vähän kädelle raskaalta, mutta lähdimme silti kohti päivän tehtäviä.

    Aloitimme ratsukon kanssa valmennuksen siirtymisillä, tehden ensin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja vähitellen myös käynnin ja laukan. Ireth valmisteli ratsunsa aina huolellisesti raviin ja laukkaan, jolloin Enne siirtyi melko kivasti avut saatuaan. Liike ei kuitenkaan ollut mitään maailman reippainta, joten ratsastaja sai olla tarkkana, että molemmat askellajit pysyivät riittävän tahdikkaana matelun sijaan. Pidätteet käyntiin menivät tammalle onneksi kuitenkin hyvin läpi, heti Irethin napakasta pidätteestä ja painon siirrosta Enne hidasti rauhalliseen käyntiin. Tämän tehtävän myötä saimme ratsastettua hevosta herkemmäksi ja reagoimaan paremmin apuihin, joten työskentely alkoi näyttämään jo huomattavasti alkua paremmalta. Seuraavaksi lähdimme tekemään kokoamisharjoituksia, aloittaen käynnistä ja siirtyen siitä jälleen raviin ja laukkaan. Ratsukko sai työstää kokoamista uraa pitkin, tehden samalla paljon voltteja sekä päätyihin isoja pääty-ympyröitä. Melkeinpä heti avut saatuaan Enne kokosi käynnin kivasti, jolloin se asteli ryhdikkäästi eteenpäin, samalla itsensä kauniisti kantaen. Koska tehtävä oli nähtävästi ratsukolle helppo, otimme vielä ympyröiden lisäksi tempon vaihteluja mukaan, jottei tehtävä mennyt pelkäksi eteenpäin tepasteluksi. Myös ravissa kokoaminen onnistui näppärästi, jälleen vain Ireth sai muistaa napakan pohkeen, jotta ravin kohtuullisen reipas tahti pysyi yllä. Laukassa ratsukolla oli sen sijaan aluksi pieniä teknisiä ongelmia, sillä Enne tuntui lähtevän tällöin avuilta ja näin ollen Ireth menetti muutamaan otteeseen tuntuman. Tehtävää suoritettiin kuitenkin kaikessa rauhassa, ilman mitään kiirettä, joten vähitellen laukan kokoaminenkin alkoi luonnistua. Kootun laukan myötä ratsukko sai työstää loppuvalmennuksen ajan laukkaa molempiin suuntiin, tehden välillä myös laukanvaihtoja, jotka sujuivat hyvin.

    Aika hurahti Irethin ja Enteen kanssa kuin siivillä, eikä aikaakaan kun valmennusta oli vierähtänyt jo lähemmäs puolitoista tuntia. Tämän myötä parivaljakko sai vähitellen jättää laukkaamisen ja siirtyä jäähdyttelemään rennossa ravissa, ratsastajan antaen hevoselle samalla jo pitkät ohjat. Koska valmennuksen aikana ei hirveästi löysäilty, sai ratsukko kävellä kentällä hyvän tovin, ennen kuin annoi Irethille luvan tulla selästä ja päättää valmennus. Vaikka alkuun tilanne näyttikin tämän ratsukon osalta vähän nihkeältä, pääsivät he kuitenkin rytmiin hyvin kiinni ja alkoivat työstämään antamiani tehtäviä hyvällä draivilla. Suurempia virheitä ei tunnin aikana liiemmin nähty, ja nekin pienet dilemmat joita esiintyi saatiin kuin saatiinkin ylitettyä ja näin ollen jokainen tehtävä onnistui lopulta hyvin. Hienoa pitkäjänteistä työskentelyä!

    3. Pinja - Mörkövaaran Lumininja
    Ihastuttava Lumi oli vaihtanut talven aikana omistajaansa ja tänään pääsin näkemään tamman ensimmäistä kertaa uuden omistajansa Pinjan kanssa tositoimissa, kun he osallistuivat Mörkövaarassa järjestettyyn kouluvalmennukseen. Kentälle saavuttuaan oli Lumi kuin innosta soikeana, se pörhälti menemään todella reippaasti eteenpäin ja keskittyi melkeinpä kaikkeen muuhun ympärillä tapahtuvaan, kuin itse ratsastajan apuihin ja valmennukseen. Tämän vuoksi Pinja sai lähteä työstämään ratsuaan oikein napakkalla asenteella, jotta se vähitellen saatiin rauhoittumaan ja siirtymään kohtuullisesti avuille. Ratsukko sai itsenäisesti alkuverkan aikana käydä läpi kaikki askellajit, tehden samalla paljon taivutteluja molempiin suuntiin ja vähän tempon vaihtelujakin.

    Koska en ollut aikaisemmin valmentanut tätä parivaljakkoa, lähdimme Pinjan ja Lumen kanssa tekemään aivan perustehtäviä, aloittaen käyntityöskentelystä. Ratsukko sai tehdä uraa pitkin pysähdyksiä, peruutuksia, voltteja, loivia kiemuroita ja niin edelleen, oikeastaan siis kaikkea mitä mieleen vain juolahti. Sikäli käyntityöskentely oli haastavaa, kun Lumella niitä menohaluja selvästi oli, ei se olisi malttanut vain kävellä eteen, joten pidätteitä Pinja sai jakaa harva se sekunti. Kun vain käynti pysyi riittävän maltillisena, sujui tehtävät muutoin todella kivasti - Lumi pysähtyi ratsastajan huolellisesta pidätteestä nopeasti, peruutti hienosti suoraan taaksepäin ja teki muutoinkin hienosti kaiken tältä vaaditun. Ennen saman toistamista ravissa, sai ratsukko tehdä käynnissä vielä keskihalkaisijalta molempiin suuntiin muutaman kerran pohkeenväistöjä. Väistöissä Pinjan tuli olla tarkkana väistävän jalkansa kanssa, jotta pohje meni napakasti läpi ja rehellisiä väistöjä saatiin aikaiseksi, eikä Lumi vain tepastellut suoraan eteenpäin. Ravityöskentely näytti sikäli ratsukon osalta hyvältä, että Lumen ravin tahti pysyi koko ajan reippaana, kuitenkaan ollen kaahailematta liikaa. Ravissa haettiin enemmän ja enemmän hevoseen parempaa tuntumaa, esimerkiksi ensimmäiset kerrat kun ravista tuli tehdä suoraa pysähdys oli yhtä henkien taistoa. Lumi painoi vain ohjaa vastaan, eikä Pinja saanut näin ollen terävästi ratsuaan pysähtymään. Toistojen kautta pysähdykset, ja muutkin ravitehtävät, lähtivät kuitenkin sujumaan hyvin, eikä aikaakaan kun pidätteet menivät taas hienosti läpi. Myös ravissa kokeilimme pienesti väistöjä, jotka luonnistuivat yllättänkin kivasti ratsukolta heti ensimmäisestä kerrasta alkaen. Viimeisenä tehtävänä lähdimme työstämään uraa pitkin laukkaan, tehden samalla paljon voltteja sekä päätyihin suuria pääty-ympyriä. Pinjan rauhallisista laukka-avuista Lumi nosti kerta toisensa jälkeen hallitun laukan, jota se myös ylläpiti hyvin. Vähän laukan kanssa oli alkuun sikäli hommia, että se ei tuntunut lähtevän kovinkaan napakasti pyörimään, joten sen kanssa Pinja sai olla hereillä.

    Laukan sujuessa hyvin ja ratsukon tehdessä kauniisti töitä yhteen, saivat he vähitellen rueta siirtymään raviin ja aloittaa itsenäisen loppuverkan suorittamisen. Loppuverkassa Pinja vielä hetken aikaa taivutteli ratsuaan ympyröillä, kunnes siirsi tammansa käyntiin ja antoi tälle pitkät ohjat kera vuolaiden taputusten. Joo, ei yhtään pöllömpi tunti! Vaikka Lumi siellä täällä vähän testaili ratsastajaansa ja yritti mennä sieltä mistä aita on matalin, piti Pinja siitä huolimatta hyvin pintansa ja laittoi ratsunsa empimättä töihin. Valmennuksen aikana nähtiin tosi hienoja pätkiä ravi- ja laukkatyöskentelyä, joihin ainakin itse valmentajana olin äärimmäisen tyytyväinen, etenkin, kun Lumi ei ole mitenkään erityisen pitkälle koulutettu ratsu. Innolla odotan näkeväni, mihin kaikkeen tämä parivaljakko tulee vielä yltämään tulevaisuudessa!

    4. Liia - Mörkövaaran Jänisjahti
    Liia saapui tänään Mörkövaaraan valmennettavakseni kouluratsastuksen parissa orinsa Jänön kanssa, joka käyttäytyi paikalle saavuttuaan kuin maailman valtias. Ori pörhelsi menemään rinta rottingilla eteenpäin, hörähdellen kovasti valmennuksen viidelle muulle hevoselle, jotka sattuivat kaikki olemaan Jänön onneksi tammoja. Liian suruksi tammat kuitenkin aiheuttivat pientä päänvaivaa, sillä oli todella työn ja tuskan takana saada ratsastettua Jänö kuulolle ja saada hyvin avuille. Ratsukko sai työstää alkuverkan melko itsenäisesti, käyden läpi huolellisesti kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja ja kaikkea muuta mitä itse halusivat. Vähitellen alun taiston jälkeen Jänö alkoi tasaantumaan ja liikkumaan paremmin avujen varassa, reagoiden niihin yllättävänkin terävästi.

    Ratsukon tehdessä kivasti töitä yhteen, pääsimme aloittemaan valmennusta enemmälti ja siirtymään päivän tehtävien pariin. Aloitimme Liian ja Jänön kanssa tekemällä paljon siirtymisiä uraa pitkin, ensin käynnin ja ravin välillä, ja sen jälkeen käynnin ja laukan. Koska ori reagoi hyvin ratsastajan pidätteisiin ja pohkeeseen, onnistui alusta alkaen melkeinpä kaikki siirtymiset täysin nappiin. Ravi- ja laukkapohkeet saatuaan Jänö reippaasti siirtyi haluttuun askellajiin ja puolestaan hidasti käyntiin huolellisen pidätteen saatuaan. Liia sai tehdä siirtymisiä todella nopealla temmolla ja välillä vaihdella ravin ja laukan välillä, jolloin saimme Jänöä entistä enemmän avuille ja hallintaan. Tätä työskentelyä oli ilo seurata, sillä se näytti niin vaivattomalta ja kauniilta Liian antaessa huomaamattomia apuja ratsulleen, joka teki töitä tyytyväisin mielin. Siirtymisien jälkeen lähdimme tekemään kokoamisharjoituksia jokaisessa askellajissa, tehden samalla pitkille sivuille voltteja ja ajoittain pieniä tempon vaihteluja. Aloitimme kokoamisen käynnistä, joka kävi tältä ratsukolta käden käänteessä - Liian napakoista avuista Jänö kokosi itsensä kauniiseen ryhtiin ja asteli todella hyvännäköisesti eteen. Käyntitehtävän onnistuessa molempiin suuntiin emme tuhlanneet siihen hyvin paljoa aikaa, vaan siirryimme reippaasti toistamaan samaa ravissa. Ravissa Liia hetkellisesti menetti aluksi tuntuman ratsuunsa ja näin ollen kokoaminen vaati vähän enemmän, sillä toki se kadonnut tuntuma piti löytää takaisin. Muutaman hankalan pätkän jälkeen ratsastaja sai kun saikin Jänön hienosti ravissakin koottua, josta jatkoimme suorilta laukan pariin. Laukassa pyysin Liiaa ratsastamaan orinsa ensin rennosti hyvään, tahdikkaaseen ja pyörivään laukkaan ja vasta sen jälkeen lähteä kokoamaan tätä. Ratsastaja selvästi otti ravissa tekemästään virheestä opiksi, sillä nyt tuntuma pysyi napakkana hevoseen ja näin ollen kokoaminenkin lähti sujumaan hienosti. Kootun laukan myötä ratsukko sai vielä hetken aikaa työstää tahdikasta laukkaa keskiympyrällä, jota katsellessa ei jälleen voinut olla muuta kuin tyytyväinen.

    Vähitellen, melkein 1,5 tunnin työskentelyn jälkeen, oli tehtävät hyvin paketissa ja näin ollen ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin jäähdyttelemään. Jänössä näkyi jo vähän väsymisen merkkejä, jonka vuoksi Liian ei tarvinnut hyvin kauaa ratsuaan enää ravissa taivutella, vaan siirtää melko nopeasti käyntiin ja antaa ratsulleen pitkät ohjat. Siis nyt en kyllä voi riittävästi ylistää tämän parivaljakon työtä! Alkuun Jänö oli vähän hankala innostuksissaan ja keskittyessään kaikkeen muuhun kuin itse työskentelyyn, mutta hienosti Liia jaksoi ohjata ratsuaan ja pyytää tältä topakasti. Kun yhteinen sävel alkoi löytymään, onnistui tehtävät kerta toisensa jälkeen hienosti, heidän parantaessa suorituksia alusta loppuun saakka. Kyllä ansaitsee Jänö tästä hyvästä paljon rapsutuksia ja illalla ehkäpä extrakaurat!

    5. Satu - Mörkövaaran Mantelisuklaa
    Mörkövaaran kouluryhmävalmennuksen mielenkiintoisin ratsukko oli ehdottomasti Satu ja Tiina, sillä nuoresta tammakasvatistani en ollut liiemmin sen jälkeen mitään kuullut kun se vieroituksen jälkeen myytiin pois. Olin siis enemmän kuin hyvin kiinnostunut näkemään minkälainen ratsu Tiinasta oli kehittynyt ja kuinka se toimii yhteen ratsastajansa kanssa. Kentälle saavuttua tamma käyttäytyi hyvin rauhallisesti, se käänteli päätään muiden ratsukoiden perään ja hieman katsasteli ympäristöä, että minne sitä on tultukaan. Nopeasti Sadun alkaessa töihin lähti Tiina kuitenkin kivasti liikkumaan eteen, kuunnellen selästä tulevia ohjeita melko huolellisesti. Ratsukko sai suorittaa itsenäisesti alkuverkan, Sadun ratsastaessa kaikki askellajit hyvin läpi ja taivutellen hevosta volteilla.

    Tämän päivän teema oli pitkälti siirtymisissä, joten kun hevonen liikkui hyvässä tahdissa rennosti eteen, saivat he alkaa työstämään ensin käynti-ravi siirtymisiä ja sen jälkeen käynti-laukka. Ensimmäisillä kierroksilla Tiina vaati hieman napakampaa pohjetta, jotta se suostui siirtymään reippaasti raviin, eikä vain kiihdyttänyt käynnin tahtia. Sen sijaan pidätteisiin tamma reagoi joka kerta hienosti, sillä heti Sadun huolellisesta pidätteestä ja painon siirrosta Tiina siirtyi nätisti takaisin käyntiin. Kun ravisiirtymisissä lopulta saatiin pohje menemään hyvin läpi, onnistui laukassakin siirtymiset moitteitta, Tiinan nostaessa napakan laukan oikeat avut saatuaan. Laukassa Satu sai tosin olla tarkkana, että sai laukan hyvin pyörimään ennen kuin antoi pidättävät avut takaisin käyntiin. Toistoja tehtiin melko nopealla temmolla, joten vähitellen Tiina muovautui suorastaan loistavasti avuille, ja se jälkeen ratsukon työskentelyä oli ilo seurata. Siirtymisien jälkeen ratsukko sai hetken aikaa tehdä uraa pitkin käynnin ja ravin lisäyksiä, jotka sivusilmältä katsottuna sujuivat oikein hyvin. Lisäyksistä siirryimme melko nopeasti kentän keskelle kahdeksikon muotoisen kiemurauran pariin, jossa Satu sai ensin taivutella ratsuaan ravissa, tehden samalla vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksia. Vasta-asetuksia tehdessä Tiina kampesi herkästi ulospäin ja alkoi itsestään suurentaa ympyrää, joten jälleen ratsastaja sai olla tarkkana apujen kanssa. Ympyrän sujuessa kauniissa ravissa jatkoimme vähitellen laukan pariin, laukaten aina yhden ympyrän kerrallaan, hidastaen halkaisijalla käyntiin ja vaihtaen seuraavalle ympyrälle taas laukan. Tiina oli selvästi valmennuksen edetessä päässyt paremmin kiinni tekemisen makuun, sillä nyt laukkapohkeet saatuaan se suorastaan pinkaisi eteenpäin ja lähti ehkä vähän turhankin reippaassa laukassa eteen. Näin ollen pidätteet tulivat Sadulle tehtävässä hyvin tutuksi, vaikkakin muuten kaikki sujui mallikkaasti laukanvaihdoista lähtien.

    Viimeisen tehtävän ollessa hyvin paketissa, sai ratsukko vähitellen lähteä lopettelemaan tuntia ja siirtymään loppuverkan pariin jäähdyttelemään. Tällöin Satu taivutteli Tiinaa vielä hetken aikaa ravissa molempiin suuntiin, kunnes hidasti käyntiin ja antoi ratsulleen pitkät ohjat kera vuolaiden taputusten. Valmentaja oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, nuori tamma tuntui olevan etevä ratsu, joka omasi vähintäänkin upeat, lennokkaat liikkeet. Muutamia pieniä erimielisyyksiä valmennuksen aikana ratsukon välillä ilmeni, mutta hienosti Satu työsti ratsuaan ja sai Tiinan lopulta liikkumaan halutusti eteen. Vähän vain lisää treeniä, niin eiköhän Tiina tule kilparadat tulevaisuudessa valloittamaan!

    6. meea - Mörkövaaran Satutaika
    Kun Taika saapui Mörkövaaran kentälle ratsastajansa meean kanssa, oli se vähän tympääntyneen näköinen, ollen samalla ihmeissään uudesta ympäristöstä ja ympärillä pyörivistä muista ratsukoista. Tamman työskentelymotivaatio ei näyttänyt siten alkuun päätä huimaavan ja näin ollen meea sai tehdä alkuverkassa topakasta töitä selässä, jotta sai edes jotenkuten Taian liikkumaan eteen. Ratsastaja kävi ratsullaan kaikki askellajit itsenäisesti huolellisesti läpi, taivutteli sitä paljon molempiin suuntiin ja teki hieman tempon vaihtelujakin. Koska Taika oli hieman laiskalla tuulella, sai erityisesti ravissa ja laukassa meea työstää ratsuaan reippaalla pohkeella, jotta kyseiset askellajit pysyivät yllä. Vähitellen tamma alkoi vertyä ja rentoutua ratsastajansa alla, jolloin heidän työskentely lähti rullaamaan ainakin hitusen paremmin.

    Huolellisen verkan jälkeen lähdimme työstämään tälle päivää suunnittelemiani tehtäviä, aloittaen käynti-ravi siirtymisistä ja jatkaen siitä käynti-laukka siirtymisiin. Meea valmisteli Taian aina hyvin raviin, tosin ensimmäisillä kierroksilla hän joutui käyttämään melko napakkaa pohjetta, jotta tamma siirtyi empimättä. Pidätteet menivät sen sijaan melko nopeasti perille, joten hidastamiset käyntiin sujuvat mutkitta, ilman vastaanlaittoa. Toistimme tehtävää niin pitkään, että Taika lähti reagoimaan ratsastajansa pieneenkin apuun ja teki siirtymiset nopeassa tahdissa. Laukkatehtävään siirryttäessä tamma tuppasi ensimmäisillä kerroilla automaattisesti edellisen tehtävän pohjalta siirtyä raviin, joten laukka-apujen tuli olla teräviä. Toistojen kautta Taika kuitenkin alkoi nostamaan laukkaa paremmin, vastaavasti kun takaisin käyntiin siirryttäessä sai olla tarkkana, että Taika siirtyi suoraan käyntiin eikä tunkenut raviaskelia mukaan. Näinkin helppo tehtävä siis tuotti hieman töitä ratsastajalle, joka kuitenkin työskenteli hyvällä draivilla ja sai näin ollen tammansa lopulta toimimaan mallikelpoisesti. Siirtymisien jälkeen ratsukko sai hetken aikaa tehdä uraa pitkin käynnin ja ravin lisäyksiä, jotka sivusilmältä katsottuna onnistuivat oikein hyvin. Viimeistä tehtävää lähdimme työstämään kahdeksikon muotoisella kiemurauralla, ensin suorittaen sen ravissa, tehden samalla myötä- ja vasta-asetuksia. Asetukset eivät itsessään olleet hankalia ratsukolle, mutta sen sijaan symmetrisillä ympyröillä pysyminen oli ongelma, Taian suurentaessa ja pienentäessä ympyriä milloin mitenkin. Meea sai näin ollen tehdä edelleen paljon töitä selässä, jotta sai ratsunsa pysymään uralla, ilman minkäänlaista kiemurtelua. Kun kiemuraura sujui ravissa vähitellen hyvin, siirryimme toistamaan tehtävää laukassa, tehden halkaisijalla siirtymisen käyntiin ja laukanvaihdot. Laukkaympyrät onnistuivat meealta ja Taialta ehkä yllättävänkin hyvin, tamma pysyi nätisti meean apujen varassa ympyröillä ja suoriutui laukanvaihdoistakin oikein näppärästi.

    Valmennus kului tehtäviä tehdessä todella nopeasti, eikä aikaakaan kun takana oli jo vajaat 1,5 tuntia täyttä työntekoa. Näin ollen ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin jäähdyttelemään hevosta vielä hetken aikaa ravissa ja sen jälkeen käynnissä pitkin ohjin. Valmennus ei meean ja Taian osalta ollut missään nimessä helppo, sillä tamma vaati todella paljon huolellisia apuja toimiakseen oikein, eikä se mitään halunnut ilmaiseksikaan antaa. Meea työsti kuitenkin hyvin jäntevästi ja pitkäpinnaisesti ratsuaan, eikä lannistunut vaikka Taika ajoittain vähän hölmöilikin. Siten jokainen tehtävä lopulta onnistui kuin onnistuikin, joten tyytyväinen päivän suorituksiin voi olla, jotka paranivat hienosti loppua kohden.