Kouluvalmennus 13.06.2017

  • Valmennus avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 13.06.2017
  • Viimeinen ilmoittaustumispäivä 31.05.2017
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus, jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tvisha@luukku.com, otsikolla kouluvalmennus38
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kolme ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    1. Tuulia T. - Mörkövaaran Leinikki
    Tuulia saapui tammansa Einin kanssa valmennettavakseni kouluratsastuksen pariin mitä ilmeisimmin reippain mielin, sillä heti heidän kentälle saavuttuaan alkoi ratsastaja omatoimisesti lämmittelemään ratsuaan jokaisessa askellajissa. Muistan tamman olleen edellisellä valmennuskerralla vähän levoton sielu, joka siitä tahtoi tälläkin kertaa paistaa läpi. Ulkona satoi ja tuuli jonkun verran, jonka vuoksi maneesi humisi ja sekös ajoittain järisytti Einin mieltä, joka hyppelehti neljällä jalalla ilmaan. Tuulia ei ollut tästä kuitenkaan moksiskaan, vaan jatkoi pitkäpinnaisesti Einin työstämistä taivutellen ja siirtymisiä tehden. Pehmeillä ja huolellisilla avuilla ratsastaja sai tammansa lopulta kivasti kuulolle ja kantamaan itsensä kauniisti, jolloin en voinut kuin ihailla heidän työskentelyä.

    Lähdimme vähitellen siirtymään tälle päivää kaavailemani tehtävien pariin, pääpaino ollen siirtymisissä ja nopeissa, läpimenevissä avuissa. Ratsukko sai lähteä uraa pitkin tekemään ensin ravi-pysähdys-peruutus-ravi sarjaa, joita tuli tehdä pitkillä sivuilla nopeassa temmossa pari kertaa. Lyhyillä sivuilla sen sijaan tuli hidastaa käyntiin ja tehdä taas ravissa keskihalkaisijan kohdalle voltti. Einin ravi oli alusta alkaen todella tahdikasta ja menevää, jonka vuoksi pidätteiden tuli olla hyvät, jotta hevonen malttoi pysähtyä käskystä aloilleen. Näin ollen parit ensimmäiset sarjat eivät menneet täysin nappiin suoraan ravista pysähtymisien suhteen, mutta vähitellen avut alkoivat menemään paremmin jakeluun ja tällöin Eini pysähtyi terävämmin. Peruutuksissa Tuulia sai olla jalkojensa kanssa sikäli tarkkana, että tamma peruutti rehellisesti suoraan eikä lähtenyt puskemaan takapuoltaan uran sisäpuolelle. Kun peruutuslinja oli selvä, onnistuivat peruutukset todella sutjakkaasti, eikä peruutuksesta raviin siirtymisetkään olleet ongelma eikä mikään. Tämän tehtävän aikana saimme Einin todella kivasti reagoimaan apuihin, jolloin se hienosti pehmeni silminnähden Tuulian alla. Reilu parikymmentä minuuttia kun tätä jankkasimme, oli ratsastaja ainakin hyvin hapoilla ja siksi pidimme pienen tauon käynnissä. Toisena tehtävänä lähdimme laukkaamaan niin, että pitkän sivun alussa nostettiin laukka, laukattiin tahdikasta laukkaa melkein koko sivun loppuun, kunnes hidastettiin käyntiin ja tehtiin huolelliset kulmat käynnissä. Tämän jälkeen pakan sekoittamiseksi lyhyet sivut suoritettiin puolestaan vastalaukassa ja jälleen ennen kulmaa käyntiin siirtyminen. Myötälaukka lähti jälleen rullaamaan samantien hienosti, Tuulian huolellisesta pidätteestä ja napakasta jalasta Eini nosti empimättä laukan ja laukkasi hyvässä temmossa pitkät sivut läpeensä. Pidätteet laukan jälkeenkin menivät hyvin läpi ja käyntiin siirtymiset olivat mallikkaita, mutta mikä vaikeus olikaan saada se hevonen sinne vastalaukalle! Vaikka Tuulia kerta toisensa jälkeen antoi hyvät avut vastalaukkaan, nosti Eini siitä huolimatta myötälaukan. Tämän ongelman parissa saimmekin viettää pidemmän tovin, ennen kuin tamma lopulta ymmärsi mitä tältä haluttiin ja näin saimme vastalaukatkin loppua kohden mukaan.

    Onnistuneisiin suorituksiin oli hyvä lähteä lopettelemaan ja näin ollen Tuulia ja Eini saivat hyvien laukkapätkien jälkeen siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsukon ei juuri tarvinnut enää kuin tehdä taivutteluja käynnissä, sillä kummasti valmennuksen aikana tuli ravattua ja laukattua, joka näkyi ratsukon molemmista osapuolista päällepäin. Valmennuksen edetessä Eini rentoutui kivasti, se uppoutui tehtävien tekoon ravityöskentelyssä, eikä sen jälkeen enää arkaillut mitään ympärillä tapahtuvaa. Tuulia teki jälleen kerran koko tunnin hyvää työtä selässä ja topakoilla otteilla uskalsi pyytää ratsultaan, eikä lannistunut vastalaukankaan kanssa vaikkei se heti sieltä löytynytkään. Kokonaisuudessaan valmennus sujui tältä parivaljakolta siis hyvin, joka näkyi sekä valmentajan että ratsastajan kasvoilta tunnin päätteeksi.

    2. Hapero - Mörkövaaran Viima
    Hapero on enemmän kuin tuttu näky Mörkövaaran valmennuksissa, mutta tänään hänen ratsukseen valikoitui suomenhevostamma Viima, joka oli ensimmäistä kertaa menossa mukana. Ratsukon saapuessa kentälle puhkui tamma intoa, se oli aivan fiiliksissä uudesta paikasta ja valmennuksen toisesta ratsukosta, joten Haperolla oli siinä hieman pidättelemistä. Vähän aikaa ratsastaja antoi hevosensa höyrytä omiaan, kunnes hän kokosi ohjat ja alkoi työntekoon motivoituneena, jolloin Viiman pelleilylle ei jäänyt sijaa. Alkuverkassa ratsukko sai käydä lävitse omaan tahtiin kaikki askellajit, tehdä paljon taivutteluja ja siirtymisiä, joilla saimme tammaa vähitellen kivasti avuille. Selvästi Viima tosin edelleen vähän testaili Haperoa siihen malliin, että onko aivan pakko tehdä jos ei halua, mutta pakkohan se vain oli.

    Ratsukon työskennellessä kauniisti yhteen lähdimme siirtymään päivän tehtäviin, pääpaino ollen siirtymisissä ja nopeissa, läpimenevissä avuissa. Hapero ja Viima saivat lähteä uraa pitkin tekemään ensin ravi-pysähdys-peruutus-ravi sarjaa, joita tuli tehdä pitkillä sivuilla nopeassa temmossa pari kertaa. Lyhyillä sivuilla sen sijaan tuli hidastaa käyntiin ja tehdä taas ravissa keskihalkaisijan kohdalle voltti. Ensimmäisillä kierroksilla pidätteet eivät menneet täysin läpi, jonka vuoksi esimerkiksi pysähtymiset tapahtuivat käynnin kautta Viiman puksuttaessa menemään. Peruutukset ratsukolta sujui kuitenkin jokaisella kerralla oikein hyvin, tamma tajusi huolellista avuista nopeasti mitä tältä haluttiin ja teki työtä käskettyä. Muutaman kerran huvitti, kun Hapero oli jo lopettanut peruutusapujen annon, niin Viima jatkoi edelleen muina miehinä peruuttamista, ikään kuin ei olisi tajunnut homman jo riittävän. Peruutuksesta suoraan raviin siirtymisissä ei liiemmin ongelmaa ollut, Haperon napakasta pohkeesta tamma lähti kauniisti ravissa liitämään empimättä eteenpäin. Jos ensimmäiset suoritukset olivat hieman hakemista, oli lopussa tehdyt kaikkea muuta kuin sitä, sillä Viima toimi todella hienosti ratsastajan apujen varassa ja reagoi niihin nopeasti. Tämän tehtäväsarjan jälkeen sai ratsukko hetken aikaa mennä käynnissä pitkin ohjin ja levätä, sillä reipasta työskentelyä oli jo yli puoli tuntia takana ja toinen samanlainen vielä edessä! Toisena tehtävänä lähdimme laukkaamaan niin, että pitkän sivun alussa nostettiin laukka, laukattiin tahdikasta laukkaa melkein koko sivun loppuun, kunnes hidastettiin käyntiin ja tehtiin huolelliset kulmat käynnissä. Tämän jälkeen pakan sekoittamiseksi lyhyet sivut suoritettiin puolestaan vastalaukassa ja jälleen ennen kulmaa käyntiin siirtyminen. Haperon avuista Viima nosti laukan, joka muutaman askeleen jälkeen kyllä lähti niin kaasulla eteenpäin, että pyysin Haperoa kääntämään tammansa heti voltille ja työstää hevosta siinä. Tehtävien välissä ollut käyntipätkä kadotti selvästi tuntuman Viimaan ja näin ollen se ei ollutkaan enää täysin avuilla laukkatyöhön ryhdyttäessä. Muutaman voltin jälkeen Hapero oli valmis siirtymään takaisin tehtävän pariin, jolloin hän siirtyi hevosensa kanssa uralle ja hidasti samantien käyntiin kulman tullessa vastaan. Seuraavaksi huolellisen kulman jälkeen tuli nostaa vastalaukka, jonka Viima nosti näppärästi heti avut saatuaan - nyt sentään vähän hallitummin. Tehtävä lähti rullaamaan ensimmäisen kierroksen jälkeen oikein hyvin, vaikka tamma selvästi vähän tuumaili nostoissa, että kumpaakohan laukkaa tässä nyt oikein haetaan.

    Kun laukkatehtävä oli huolellisesti ja onnistuneesti suoritettu molempiin suuntiin, sai ratsukko luvan lähteä lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Viima oli lopun laukkaspurteilla vetänyt itsensä ihan vanukkaaksi, sen askellus näytti olevan jo todella raskasta, eikä se olisi jaksanut edes kannatella päätään. Näin ollen he saivat tehdä loppuverkan rauhallisessa tahdissa käynnissä taivutellen, Haperon tullessa selästä alas vielä loppukäynneiksi. Valmennuksessa nähtiin tänään ajoittain vähän heikompia pätkiä, mutta myös todella hyviä suorituksia, jotka ainakin valmentajaa ilahdutti kovasti. Viima näytti olevan valmennuksessa vähän on-off tuulella, johon Hapero reagoi kyllä koko tunnin läpeensä hyvin, jonka myötä tehtävät saatiin muovattua halutusti pakettiin.