Kouluvalmennus 26.12.2017

Mörkövaarassa järjestettiin joulukuisena tapaninpäivänä kouluvalmennus tallin kasvateille. Mukana oli peräti yhdeksän ratsukkoa, jonka vuoksi valmennus pidettiin tallin suuressa maneesissa, joka oli jaettu kahteen osaan. Vaikka vähän ahdasta olikin, hyvällä joulumielellä mahtuivat kaikki ratsukot työstämään tehtäviä rauhassa omaan tahtiin. Alkuverkat jokainen sai suorittaa itsenäisesti, käyden huolellisesti läpi kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja. Kun hevoset näyttivät kutakuinkin olevan avuilla ja ne liikkuivat rennosti eteen, lähdimme suorittamaan päivän tehtäviä. Aloitimme suurilla keskiympyröillä, tehden myötä- ja vasta-asetuksia sekä lisäyksiä käynnissä ja harjoitusravissa. Tämä tehtävä onnistui molemmin puolin oikein sujuvasti, eikä suurempia hankaluuksia ilmennyt. Jatkoimme harjoitusravissa uraa pitkin, aloittaen tekemään keskihalkaisijalta raviväistöjä vuorotellen molempiin suuntiin. Lisäksi ratsukot saivat tehdä pitkillä sivuilla pysähdysharjoituksia suoraan ravista, mikäli he joutuivat odottamaan vuoroaan. Viimeisenä tehtävänä oli laukkasiirtymiset, joiden aikana maneesissa kävi melkoinen ruljanssi. Jokainen pitkä sivu laukattiin pyörivässä ja oikein tahdikkaassa laukassa, lyhyet sivut puolestaan mentiin harjoitusravissa, joskin tehden vielä joka toiseen päätyyn laukkavoltit. Osalla ratsukoista laukkatehtävä sujui moitteitta, osa taas kaipasi enemmän apuja, mutta hyvin siitäkin härdellistä selvittiin. Laukkatehtävän jälkeen jokainen ratsukko sai rueta suorittamaan vielä omaan tahtiin ravissa loppuverkkaa.

1. Lea - Mörkövaaran Itkupusu
Lean ja Kitkan alku oli vähän tahmean oloinen, alkuverkassa hevonen painoi jonkin verran kuolaimelle ja liikkui todella verkkaisesti eteen. Ratsastaja joutui tekemään huolellista työtä selässä, käyttämään reippaasti apuja ja ajaa hevosta vahvasti eteen, jotta siitä vähitellen alkoi saamaan jotain irti. Ympyrätyöskentely oli vielä vähän pientä hakemista, kivasti Lea sai jo Kitkan ravaamaan eteen, mutta tilaisuuden tullen tamma hidasti takaisin käyntiin. Toistojen myötä ja hevosen koko ajan vain enemmän ja enemmän lämmetessä alkoivat lisäykset näyttää jo suurinpiirtein halutulta, joihin valmentaja oli tyytyväinen. Päästessämme väistöjen pariin oli Kitka jo alkuun nähden kuin eri hevonen, se asteli korvat pystyssä eteenpäin ja väisti Lean avuista reippaasti ristiin. Väistöissä tosin ratsastajan tuli kiinnittää huomiota siihen, että Kitka myös ravasi eteenpäin, eikä vain väistänyt jyrkästi sivuun. Muut ratsukot huomioiden väistöihin meni aika paljon aikaa, jolloin tammasta alkoi jo hieman paistaa ulospäin tylsistyneisyys, jolloin se alkoi taas vängätä apuja vastaan. Pääsimme onneksi piakoin jatkamaan eteenpäin ja siirtymään laukkatehtävän pariin. Ensimmäiset laukannostot olivat Lean ja Kitkan osalta vähän niin ja näin, Kitka siirtyi useasti ensin raviin ja vasta kiitoravin kautta suostui nostamaan laukan. Pyysin Leaa huomioimaan pidätteet paremmin, eli tammalle joutui antamaan oikein vahvan ja pitkän pidätteen, jonka päälle napakka laukkapohje - ja sillä kertaahan se laukka nousi suorilta. Hidastukset harjoitusraviin puolestaan sujuivat oikein sulavasti, niissä ei millään kertaa ongelmaa ollut. Muutaman onnistuneen laukkapätkän jälkeen ratsukon yhteistyö näytti superhyvältä, joten onnistuneeseen suoritukseen pääsimme lopettelemaan.

2. Hazel - Mörkövaaran Runoruusu
Riesa oli valmennukseen saapuessaan vähän hämillään, se katseli muita ratsukoita hieman epäluuloisena ja luimisteli korviaan jos joku erehtyi tulemaan häntä liian lähelle. Alkuverkka oli siten Hazelille melko raskas, sillä hevonen keskittyi kaikkeen muuhun kuin apuihin, joten sen kanssa sai oikeasti tehdä töitä. Onneksi ratsastaja malttoi pitkäpinnaisesti työstää ratsuaan, jonka myötä hän sai kun saikin hevosensa vähitellen siirtymään avuille. Ympyrällä työskentely lähti siten sujumaan melko mukavasti, Riesa taipui nätisti sekä sisään, että ulospäin, ja toimi lisäyksissäkin kohtalaisesti. Käynnissä lisäykset sujuivat heti hyvin, mutta ravissa Hazelin piti käyttää selvästi vahvempaa pohjetta, jotta ravi pysyi yllä ja Riesa liikkui riittävässä tahdissa eteen. Väistöissä tamma laittoi aavistuksen verran apuja vastaan, se ei heti lähtenyt reagoimaan väistävään pohkeeseen toivotulla tavalla, joten toistoja tarvittiin. Napakka pidäte, pohje ja hyvä ulko-ohjan tuki mahdollistivat lopulta siistit raviväistöt, joita tehdessään ratsukko näytti oikein tyylikkäältä. Laukkaan siirryttäessä oli valmentajalle melkoinen yllätys, että tämä pieni hevonenhan on nähtävästi halutessaan melkoinen vauhtihirmu! Heti ensimmäiset laukka-avut saatuaan pinkaisi Riesa vauhtiin sellaista kyytiä, että siinäpä oli Hazelilla pitelemistä. Äsken tammaa potkittiin jalat kipeänä eteenpäin, mutta nyt sitä sai rystyset valkoisina sen sijaan pidättää. Pari pätkää ratsukko haki sitä yhteistä säveltä, joka onneksemme vielä tehtävän edetessä löytyi. Tällöin laukka nousi oikein mukavasti, mutta myös hidastukset raviin onnistuivat ilman suurempaa taistoa. Onnistuneisiin suorituksiin oli lopulta hyvä lähteä lopettelemaan, joskin Riesa näytti siltä, että hänellä olisi ollut virtaa vielä toiseen samanmoiseen tuntiin.

3. Crimis - Mörkövaaran Turmiotarina
Kuvankaunis oripoika Turmio asteli valmennukseen oikein ylväin askelin, se katseli muita ratsukoita tarkkaavaisena, mutta reagoi silti nopeasti selästä tuleviin apuihin. Crimiksen käsittelyssä Turmio näytti olevan kuin sulaa vahaa, joten jo alkuverkassa se teki töitä hyvällä draivilla ja liikkui tahdikkaasti eteenpäin. Päästessämme ympyrälle liiteli tämä ratsukko jo täysin omia polkujaan eteen, joita muut ratsukot tuntuivat vilkuilevan kateellisina. Ori asettui ympyrällä tosi nätisti, eikä yllätyksenä tullut, että lisäykset menivät tältä parivaljakolta täysin nappiin. Oli kyseessä käynti tai ravi, pidensi Turmio pienesti askeltaan ja lisäsi tahtia sopivin määrin saaduistaan avuista, joten silmähän siinä valmentajallakin lepäsi sitä katsellessa. Väistöt lähtivät etenemään samaa linjaa lisäysten kanssa, Turmio korvat höröllään kuunteli ratsastajaansa ja teki töitä avut saatuaan. Se väisti pitkin askelin ristiin, mutta ylläpiti silti samaan aikaan hyvin ravia ja liikkui kauniissa raamissa eteen. Mutta, sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta ori säikähti maneesin katolta tippuvaa lunta, jolloin se pinkaisi täydessä laukassa maneesin toiseen päähän. Crimis joutui taiteilemaan selässä siellä pysyäkseen, mutta onni oli selvästi matkassa kun tasapaino pysyi ja tilanteesta selvittiin kirjaimellisesti säikähdyksellä. Pieneksi harmiksi tämä tilanne kuitenkin vaikutti ratsukon koko lopputunnin suorituksiin, Turmio oli selvästi hieman hermostunut, eikä enää rentoutunut vaikka Crimis parhaansa yrittikin. Laukkatehtävä oli täten hankala, nostot kyllä onnistuivat, mutta pidätteet eivät menneet täysin läpi hevosen kaahottaessa eteenpäin. Onneksi viimeisellä kierroksella Turmio jo hieman reagoi pidätteisiin, joten ratsukko sai lopetella valmennuksen vielä onnistuneeseen suoritukseen.

4. Sussu - Mörkövaaran Pinja
Pinja näytti olevan melko vallattomalla tuulella valmennukseen saavuttuaan, jo alkukäyntien aikana se oli karkaamassa raville, eikä olisi millään malttanut pysyä uralla. Sussu sai näin ollen olla alusta alkaen hyvin hereillä selässä ja napakoin avuin ohjata ratsuaan, jolle avut menivät alkuun kuin kuuroille korville. Onneksi ratsukolla oli hyvin aikaa alkuverkan suorittamiseen, jonka aikana Sussu sai kun saikin Pinjan kutakuinkin ruotuun ja liikkumaan malttavaisemmin eteenpäin. Ympyrällä taivutuksien kanssa oli pientä hakemista, tamma ei ollut vielä täysin vetreä, joten tuntui koko hevonen lähtevän kävelemään taivutusten mukana. Vähitellen tehtävän kuluessa Pinja alkoi kuitenkin antamaan paremmin periksi, jolloin taivutukset näyttivät jo huomattavasti paremmilta. Lisäysten kanssa ratsukolla ei sen sijaan ongelmia ollut, sekä käynnissä, että ravissa Pinja suoritti lisäykset kauniisti Sussun selvistä avuista, joskin pidätteitä ratsastaja sai jakaa urakalla. Väistöissä ensimmäiset kierrokset olivat jälleen vähän niin ja näin, välillä tamma tuntui ravaavan vain eteenpäin, ilman ainoatakaan rehellistä väistöaskelta. Näin ollen Sussun piti antaa hevoselleen oikein napakat pidätteet sekä väistävän pohkeen avut, jotta sieltä vähitellen saatiin niitä väistöjäkin mukaan. Toistojen kautta ja Pinjan päästessä paremmin tehtävään perille lähtivät raviväistöt lopulta rullaamaan oikein mallikkaasti. Siirtyessämme laukkatehtävään innoistui tamma aivan todenteolla, jolloin oli Sussulla hevosessa pitelemistä. Pinja nosti avuista aina oikean laukan, mutta raviin siirtymiset näyttivät hieman vaikeilta sen parhaimmillaan purressa kuolaimeen kiinni. Raviin siirtymisiä ratsukko sai siis lopussa treenata oikein urakalla, jotka lähtivät sujumaan siinä vaiheessa hyvin kun hevonen oli purkanut suurimmat energiansa. Lopussa laukkatehtävä sujui siten Sussulta ja Pinjalta jo paremmin, joten siihen oli myös hyvä rueta lopettelemaan.

5. Riella - Mörkövaaran Lillariina
En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun seurasin Riellan ja Lillan lämmittelyä. Ratsastaja oli kutakuinkin hereillä selässä ja teki varmasti parhaansa ohjatakseen ratsuaan, mutta tamma oli työskentelystä hieman toista mieltä. Se käveli oikein rauhallisen leppoisasti eteenpäin, eikä edes korvaansa lotkauttanut kun ratsastaja antoi tälle reippaita pohjeapuja. Siirtyessämme lisäysten pariin olin hieman kauhuissani siitä, että mitä tästä nyt oikein tulee kun hevonen juuri ja juuri edes liikkuu eteenpäin. Oli kuitenkin suuri helpotus kun Riella sai Lillan peräti tekemään lisäyksiä, joskin ne käynnissä näyttivät edelleen hieman tahmeilta. Sen sijaan ravissa lisäykset olivat suorastaan yllättävänkin hyviä, hevosen liikkuessa kohtuullisen tahdikkaasti ympyrällä eteen. Onnistuneiden lisäysten jälkeen jatkoimme samalla vauhdilla raviväistöihin, jotka lähtivät rullaamaan parivaljakolta kivasti. Napakka pohje oli edelleen kaiken A ja O, sen jos ratsastaja unohti niin tällöin ei tammakaan malttanut tehdä rehellisiä ristiaskelia. Hienosti Riella ylläpiti väistöjen aikana myös ratsunsa ravia, eikä antanut periksi, vaikka Lilla hieman yrittikin välillä luistaa tehtävästä. Laukkaan siirryttäessä meillä oli jo kohtalaisen reipas hevonen, joten olin hyvin toiveikas sen sujumisesta. Ensimmäiset nostot olivat vähän niin ja näin, Riella joutui jälleen hakemaan läpimenevää pohjetta, mutta kyllähän se sieltä lopulta löytyi. Tällöin laukka nousi hyvin, eikä raviin siirtymisessäkään mitään hankaluutta ollut. Joskin laukkaympyrällä näin ratsukon välillä pariin otteeseen pientä henkien taistoa. Kokonaisuudessaan ratsukko suoriutui hyvin valmennuksesta, vaikka pientä erimielisyyttä heillä olikin, saatiin hevonen lopulta toimimaan halutusti.

6. Melina - Mörkövaaran Käpykranaatti
Käpy oli valmennukseen saapuessaan kirjaimellisesti tikittävän aikapommin näköinen, se asteli korkein askelin rinta rottingilla eteenpäin ja hörähteli kimeästi muille ratsukoille. Alkuverkassa Melina ja ori olivat erimieltä aivan kaikesta, ratsastaja yritti parhaansa mukaan ohjata ratsuaan, joka keskittyi kuitenkin pitkälti tammojen perässä viipotteluun ja oreille luimisteluun. Vähitellen pitkäpinnaisen työskentelyn kautta Melina alkoi kuitenkin saamaan Käpyä hallintaansa, joskin sen vauhti tahtoi huimata jopa minua, vaikka ohjeistin ratsukkoa turvallisesti maanpinnalta. Ympyrälle siirryttäessä ratsastajan oli tärkeää saada pidettyä ympyrä symmetrisenä ja oikean kokoisena, ori kun tuppasi lähteä suurentamaan reittiä oman mielen mukaan. Hyvä ulko-ohjan tuki ja ulkopohje sekä jatkuvat pidätteet lopulta menivät kuin menivätkin läpi, jonka jälkeen lisäykset ympyrällä lähtivät onnistumaan. Joskin ravilisäyksissä Melina sai olla äärimmäisen tarkkana siitä, että lisäykset eivät mene turhanpäiväiseksi kaahottamiseksi. Päästessämme raviväistöihin kantoi Käpy itseään jo superhienosti, liikkuessaan kauniissa ravissa eteen näytti se upealta ratsastajansa alla. Ensimmäisillä väistökierroksilla ori reagoi kuitenkin väistävään pohkeeseen ikävästi vauhdin lisääjänä, joten se kiihdytti vain tahtiaan ilman ainoatakaan väistöaskelta. Pidätteet, pidätteet, pidätteet! Melina tuntui kyllä jo naama punaisena ja rystyset valkoisena pidättävän hevostaan, joka kutakuinkin hymyssä suin painoi vain eteen. Onneksi pienen taiston jälkeen ratsukko sai lopulta väistöistä kiinni ja sen jälkeen emme oikeastaan nähneetkään kuin täydellisiä suorituksia - hienoa! Laukkatehtävä vähän etukäteen pelotti minua, sillä sieluni silmin näin sen vauhdin määrän mikä Kävystä lähtee sen jälkeen kun sille isketään laukkapohje kylkeen. Mutta, mitä vielä! Melinan pidätteestä ja pohkeen siirrosta ori lähti tasaisen varmasti laukkaamaan eteen ja reagoi vielä pidättävään apuun raviin siirryttäessä! Jes, upeaa! Laukkasiirtymiset menivät siis enemmän kuin putkeen, joten ratsukko pääsi lopettelemaan oikein hyviin suorituksiin.

7. Tuulia T. - Mörkövaaran Tattiritari
Tuulian ja Tatin menoa oli oikein mukava seurata alusta alkaen, molemmat olivat hyvin hereillä koko valmennuksen ajan ja näyttivät tekevän töitä oikein mielellään. Alkuverkassa ratsastaja laittoi empimättä hevosensa ruotuun, joka alkukäyntien jälkeen yritti vähän livistää avuilta, antaen kuitenkin nopeasti periksi. Keskiympyrälle siirryttäessä oli Tatti jo upeasti Tuulian avuilla, liikkuen kauniissa raamissa tahdikkaasti eteenpäin, joten eihän heidän työskentelyä voinut kuin ilolla seurata. Taivutukset onnistuivat ratsukolta hyvin, aavistuksen verran vasta-asetuksissa Tatti lähti kampeamaan ulos päin, mutta hyvin ratsastaja korjasi tilanteen ulkopohkeella. Lisäykset puolestaan sujuivat kuin vanhalta tekijältä konsanaan, Tuulian avuista ori suoriutui upeasti niin käynti- kuin myös ravilisäyksistä. Raviväistöt lähtivät vähän verkkaisesti käyntiin, Tatti kyllä väisti avut saatuaan, mutta se lähti vähän turhan jyrkästi tulemaan takaisin uralle, eli liikkeen olisi pitänyt olla eteenpäin jouhevampaa. Jo seuraavalla kierroksella Tuulia ymmärsi mistä kiikasti ja näin ollen osasi pyytää Tattia ravissa reippaammin eteen, samalla huolellisia väistöjä tehden. Väistöjen kautta jatkoimme laukkatehtävään, joka tuntui olevan kuin tälle hevoselle tehty tehtävä. Laukka-avut saatuaan Tatti nosti hienosti oikean laukan ja lähti tarmokkaasti isossa laukassa eteenpäin kerta toisensa jälkeen. Laukassa Tuulia joutui antamaan jo aavistuksen pidätteitäkin orin hieman innostuessa liikaa. Niin nämä pidätteet kuin myös raviin siirryttäessä annetut pidätteet menivät hyvin läpi, eli siirtymisissäkään ei hankaluuksia ollut. Tunnin viimeinenkin tehtävä sujui siis moitteitta, joten ratsukko pääsi lopettelemaan oikein hyvillä mielin.

8. reibili - Mörkövaaran Hurmuri
Hurmuri saapui ratsastajansa reibilin kanssa valmennukseen kirjaimellisesti tukka hulmuten, se oli energiaa täynnä, eikä olisi oikein malttanut rueta työntekoon. Alkuverkassa reibilillä oli pientä ongelmaa hevosen saamisessa kunnolla hallintaan, hän joutui tekemään selässä paljon töitä, kunnes vähitellen ori alkoi muotoutua aavistuksen kevyemmäksi ja kuuliaisemmaksi. Vähän kummallisesti Hurmurilta tosin tuntui häviävän korvat pitkin tuntia, vaikka se ajoittain näytti olevan täydellisesti avuilla, oli se seuraavaksi kuin salamaniskusta suorastaan päätön ratsastettava. Tämän ongelman kanssa työskentelimme läpi tunnin, aina ensimmäisestä tehtävästä viimeiseen. Keskiympyrällä taivutukset sujuivat ratsukolta hyvin, Hurmuri ei ollut millään muotoa kankea ratsastettava, joten se taipui kyllä hienosti molempiin suuntiin ja pysyi tällöin tarkasti ympyrällä. Käynnissä lisäykset yleisesti onnistuivat moitteitta, mutta ravissa ratsastaja sai sen sijaan olla tarkkana ettei ori lähtenyt kaahottamaan järjettömällä kiitoravilla eteen. Pidätteet eivät täysin menneet läpi, joten onnistuneiden pätkien sekaan mahtui myös huonompia hetkiä. Väistöihin siirryttäessä orin ravi oli oikein tyylikästä, sen askel oli todella lennokasta ja sopivan tempoista, ettei siitä kyllä löytynyt moitittavaa. Väistävä pohje meni aika hyvin läpi ja erityisesti oikeaan suuntaan väistöt sujuivat hienosti. Vasempaan Hurmuri vaati aavistuksen verran enemmän napakkuuta ja vaikka sen kanssa olikin hieman hankalaa, saatiin lopulta huolellisella työskentelyllä oikein hyviä väistöjä siihenkin suuntaan. Laukassa ratsukon paketti meni aluksi vähän sekaisin, Hurmuri kun olisi mieluusti laukannut vain täyttä häkää eteenpäin. Napakoilla pidätteillä reibili onneksi sai nopeasti orin takaisin ruotuun ja sen myötä saimme laukkasiirtymiset kivasti sujumaan. Raviin siirtymiset toki olivat aika pitkälti koko tehtävän läpi haastavia, mutta toistojen myötä nekin paranivat parempaan suuntaan ja lopussa saatiinkin jo virheetön suoritus aikaiseksi, hienoa!

9. Liia - Mörkövaaran Tuohikas
Tupu oli ehdottomasti valmennuksen laiskin yksilö, se oli Liian kanssa ratsukko jota kaikki muut joutuivat vähän väliä väistelemään kun hevonen nähtävästi tuumaili ettei työnteko hänelle sovi. Valmentajaa huvitti heidän meno jo alusta alkaen, Liia naama punaisena yritti patistaa ratsuaan liikkeelle, joka hyvä että jaksoi eteenpäin kävellä. Pohje, pohje, pohje ja tarvittaessa raippaa muistutuksena! Tätä ohjetta noudatettiin lähestulkoon vartin verran ennen kuin Tupu keksi, että kappas hänellä on jalatkin vartalon alla. Vähitellen Liia alkoi siis saamaan hevostaan vetreytymään ja tahdikkaampaan liikkeeseen, toki tilaisuuden tullen tamma edelleen hidasti omatoimisesti vauhtiaan. Keskiympyrällä ratsastaja joutui tekemään melko reilusti töitä liikkeen ylläpitämiseksi, jottei parivaljakko jäänyt täysin muiden jalkoihin. Alun hankaluuksien jälkeen Liia sai onneksi Tupun sen verran tekemään lisäyksiä, että he pääsivät kutakuinkin mukaan toisten menoon. Vauhtiin päästessään sekä käynnin että ravin lisäykset näyttivät jo hetken päästä yllättävänkin hyviltä, Tupun alkaessa jo peräti kantamaan itseään ryhdikkäämmin. Väistöihin siirryttäessä ravin ylläpitäminen oli edelleen kaiken A ja O, eli paljon pohjetta, mutta myös ohjasta tukevia apuja sekä pidätteitä väistöjen onnistumiseksi. Ensimmäiset kierrokset olivat vähän hakemista, ajoittain Tupu väisti todella kivasti, mutta välillä se taas vänkäsi pohjetta vastaan eikä tehnyt juuri muuta kuin tepastellut eteenpäin. Liia ei kuitenkaan antanut periksi tamman oikuille vaan pyysi tältä jatkuvasti vain enemmän, joka toi toivottua tulosta loppua kohti. Laukkaan päästessä oli jälleen sama kaava: alkuun Tupu ei liiemmin laukka-apuja ymmärtänyt, se ravasi tyytyväisenä pitkät sivut ja parhaimmillaan jopa hidasti käyntiin lyhyelle sivulle tultaessa. Tammaa sai taas jonkun verran herätellä raipalla ja nostoissa napauttaa ihan reilusti takapuoleen, jotta se taas sai sen isomman vaihteen silmään. Toistojen kautta siirtymiset alkoivat onnistumaan jo kohtalaisen hyvin, jonka myötä oli hyvä lähteä lopettelemaan.