Mörkövaara

Kouluvalmennus 10.08.2019

  • Valmennus on avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 10.08.2019
  • Viimeinen ilmoittautumispäivä 05.08.2019
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tttvisha@gmail.com, otsikolla kouluvalmennus45
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kolme ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).

    Valmentajassa oli havaittavissa tunnin aikana pientä väsymystä, joten suuret pahoittelut jos on epäloogista tekstiä ja sönkötystä paikoittain... :-D

    1. Milma - Mörkövaaran Savusuudelma
    Kun Milma saapui kentälle nuoren tammansa Suvin kanssa, raavin päätäni epätoivoisena siitä, mitähän valmennus tuo tullessaan. Usein nuoret hevoset ovat niitä innokkaimpia, mutta tässä oli nähtävästi poikkeus. Suvi oli alkuverkassa äärettömän laiska ja raskaanoloinen ratsastettava, se painoi kädelle ja mateli menemään niin tympääntyneen näköisenä eteen kuin olla ja saattoi. Milma sai tehdä selässä paljon töitä, käyttää reippaasti jalkaa ja tarvittaessa muistuttaa tammaa raipalla takapuolelle, että eteenpäin on mentävä. Ratsukko sai tehdä alkuverkan melko itsenäisesti, käyden läpi kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja molempiin suuntiin. Erityisesti Suvin laukka tuotti alkuun hankaluutta, mutta onneksi toistojen kautta se alkoi näyttävän saamaan jalkoihin liikettä ja voimaa.

    Kun ratsukon välinen yhteistyö oli kutakuinkin löytynyt, lähdimme työstämään tälle päivää suunnittelemiani tehtäviä. Ehkä Milman ja Suvin kiusaksi olin päättänyt, että tänään tehdään paljon lisäyksiä sekä siirtymisiä. Aloitimme siirtymiset ensimmäisenä käynnin ja ravin välillä, ja sen jälkeen käynnin ja laukan. Käynti alkoi sujumaan Suvilta heti aika kivasti, samoin kuin käyntiin siirtymiset onnistuivat tammalta pienestä merkistä hienosti, mutta, mutta... Se ravi ja etenkin sen ravin ylläpitäminen, laukasta puhumattakaan. Pohjetta, pohjetta, pohjetta! Suvi tyytyväisenä lönkytteli harjoitusravia eteenpäin ja pudotti käyntiin aivan miten sattui, samaan aikaan kun Milma selässä kirosi ratsuaan naama punaisena. Napakalla työskentelyllä saimme kuitenkin lopulta tamman ylläpitämään ravin, ja hyviä laukkapätkiäkin tuli, vaikkei siihen täysin tyytyväisiä oltukaan. Siirtymisien jälkeen aloitimme käynnissä ja ravissa lisäykset, jotka sujuivat ratsukolta siirtymisiä paremmin. Käynnissä Suvi pidensi heti ensimmäsellä kerralla hyvin askeltaan ja liikkui hyvässä tahdissa eteen. Käyntilisäyksiä tehdessä ratsukko näytti oikein kauniilta, ratsastaja istui ryhdikkäästi selässä ja ohjasi ratsuaan päättäväisesti, eikä hevonenkaan enää niin vastahakoiselta näyttänyt. Ravissa ensimmäiset kerrat oli vielä Suvin osalta vähän liikkeen hakemista, mutta vähitellen siinäkin alkoi sekä askeleet että kaula pidentyä eteen. Hienoa!

    Reilun tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Ratsastaja sai jäähdytellä ratsunsa rauhallisessa ravissa omaan tahtiin, ja ollessaan tyytyväinen ratsuunsa, hidastaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Milma ja Suvi paransivat työskentelyään alkuun nähden huomattavasti, joten sikäli oli harmillista lopettaa siinä vaiheessa, kun yhteistyö lähti kunnolla rullaamaan. Vaikka tamma olikin tänään vähän hankalalla tuulella, sai Milma topakalla otteella hienojakin pätkiä aikaiseksi, joista isot kehut molemmille. Valmentajakaan ei toivoaan menettänyt, vaikka paikoin tuntuikin mahdottomuudelta. Eikun treeniä lisää, hyvä siitä vielä tulee!

    2. Viixi - Mörkövaaran Taikatemppu
    Kun Temppu ja tämän ratsastaja Viixi saapuivat valmennukseen, olin samantien aivan myyty. Nuori ori vaikutti niin rennon leppoisalta, se ei ottanut kierroksia valmennuksen muista oreista eikä tuntemattomasta alueestakaan. Kuin vanha konkari olisi saapunut paikalle! Ratsukko sai lähteä suorittamaan itsenäisesti alkuverkkaa, käyden läpi kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja molempiin suuntiin. Ihastuksissani seurasin tuon parivaljakon työskentelyä, hevonen kuunteli alusta alkaen niin malttavaisesti ratsastajansa apuja, joka vastaavasti teki huolellista työtä selässä. Ei aikaakaan, kun Temppu liikkui vahvassa ravissa eteen, kantaen itsensä kauniissa raamissa. Olin aivan häkeltynyt näkemästäni, kerrassaan vau!

    Näin ollen pääsimme ratsukon kanssa siirtymään nopeasti tälle päivää suunnittelemieni tehtävien pariin, joka tarkoitti lisäyksiä sekä siirtymisiä. Aloitimme siirtymiset ensimmäisenä käynnin ja ravin välillä, ja sen jälkeen käynnin ja laukan. Temppu nosti hienosti ravin Viixin annettua tälle merkin ja ratsastajan huolellisista avuista ravi pysyi yllä varsin hyvässä tahdissa. Hidastamiset käyntiin vaati sen sijaan ensimmäisillä kerroilla aavistuksen napakampaa pidätettä ohjasta, mutta vähitellen ori alkoi reagoimaan nopeammin pidätteisiin. Myös laukkasiirtymisetkin sujuivat mallikkaasti, ratsastajan pienestä pohkeen siirrosta Temppu ampaisi empimättä eteen, joskin Viixi sai olla tarkkana, että ori nosti oikean laukan. Kun siirtymisiä oli hiottu huolella useita kertoja molempiin suuntiin ja sekä valmentaja että ratsastaja oltiin tyytyväisiä, siirryttiin lisäyksiin. Lisäyksiä tehtiin jälleen alkuun käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Laukkasiirtymisien jälkeen Tempun kaasujalka oli hieman herkässä ja näin ollen Viixin pyytäessä lisättyä käyntiä, puski ori herkästi raville. Jälleen ratsastaja sai olla tarkkana pidätteiden läpimenemisen kanssa ja pyytää vain rohkeammin hevoselta haluttua liikettä. Muutamien toistojen kautta Temppu pääsi jutunjuoneen paremmin kiinni ja alkoi kivasti pidentää askeltaan, nostaen aavistuksen myös tempoa. Vastaavasti ravilisäykset sujuivat varsin hienosti, ja tässä kohtaa valmentajan silmä kyllä lepäsi työskentelyä seuraillessa. Innokas, mutta yhteistyökykyinen hevonen ja taidokas ratsastaja, mikäs sen parempaa!

    Kun tehtävät oli ratsukon osalta paketissa, saivat he hiljalleen siirtyä omatoimisen loppuverkan kautta lopettelemaan. Vaikka Tempussa selvästi vielä energiaa piisasi, malttoi se kivasti rauhoittua loppukäynneille, varsin tyytyväisen oloisena ratsastajansa alla pärskähdellen. Valmennus sujui Viixiltä sekä Tempulta erinomaisesti, ottaen huomioon hevosen nuoren iän ja kokemuksen. Muutamia pieniä virheitä siellä täällä sattui, mutta hienosti ratsastaja reagoi sekä hevoseen että antamiini ohjeisiin, ja näin ollen tehtävät saatiin tehtyä kuin pitikin. Tempusta ei jäänyt kyllä mitään huonoa sanottavaa, valmentajan silmiin se näyttää potentiaaliselta kouluratsulta, josta varmasti vielä kuullaan.

    3. Jannica - Mörkövaaran Mysli
    Pitkästä aikaa eteeni asteli valmennettavakseni Jannica hevosensa Myslin kanssa ja tuntui, että mikään ei ole muuttunut. Ori oli edelleen kauhean energinen ja kova etenkin alkuun säheltämään, vaikka ikää on tullut viime kerrasta roimasti lisää. Kuulumisien vaihtamisen jälkeen ratsukko sai rueta itsenäisesti lämmittelemään, käyden läpi kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja molempiin suuntiin. Mysliä olisi kiinnostanut paljon enemmän valmennuksen tammaratsukko, joten Jannica joutui kovasti pyytämään hevoseltaan, ennen kuin tämä alkoi löytyä avuille. Vähitellen orin liike alkoi näyttämään rennommalta ja eteenpäinpyrkivältä, ja se keskittyi paremmin apuihin, joskin selvää oli, että yhtään sille ei löysää kannattanut antaa.

    Ratsukon toimiessa hyvin yhteen, siirryimme tämän päivän harjoitusten pariin, tarkoittaen lisäyksiä sekä siirtymisiä. Aloitimme siirtymiset ensimmäisenä käynnin ja ravin välillä, ja sen jälkeen käynnin ja laukan. Myslin käynti näytti tässä kohtaa todella hyvältä, ja se reagoi nopeasti Jannican pohkeeseen pyytäessä tätä raville. Ravissa ratsastaja sai sen sijaan aavistuksen pidättää oriaan, joka paikoittain kampesi pidätettä vastaan. Tämän myötä ensimmäiset siirtymiset käyntiin eivät olleet yhtä teräviä kuin olisimme halunneet, mutta toistojen kautta alkoi jarrutkin löytyä, ja sitä myöten suoritukset rullasivat paremmin. Laukan ja käynnin välillä nostot onnistuivat jälleen hyvin, ainakin silloin kun se pidäte meni ensin kunnolla läpi. Laukkaa Jannica sai jonkin verran työstää, että Mysli eteni rauhallisessa tahdissa eteen eikä vain pörheltänyt menemään. Laukasta suoraan käyntiin siirtymiset vaativat arvatenkin ratsastajalta napakkaa kättä ja ennen kaikkea hermoja, mutta jälleen ne onnistuneet suoritukset sieltä vähitellen hiipivät esiin. Siirtymisharjoitusten jälkeen Jannica näytti jo väsymyksen merkkejä, mutta mitä vielä, eikun lisäyksiä tekemään! Lisäykset olivat ratsukolle paljon mieleisemmänoloista, heti käyntilisäyksiin päästessä antoi Mysli niin hienoa liikettä, että muut saivat ottaa mallia. Kertaakaan ori ei yrittänyt kiriä raviin, vaan se hienosti pidensi askeltaan ja kaulaansa, liikkuen sopivan reippaassa tahdissa eteen. Ravilisäyksetkään eivät yhtään hullummalta näyttäneet, hevosen ravatessa rennosti selästä tulevia apuja maltilla kuunnellen.

    Vähitellen Jannican ollessa tyytyväinen ratsuunsa, saivat he siirtyä jäähdyttelemään ja sitä kautta alkaa lopettelemaan. Ilmeisen hyvin saimme Mysliltä purettua energiat pois, sillä se näytti olevan ratsastajansa kanssa yhtä mieltä siitä, että eiköhän tämä treeni ollut tässä - loppukäynneillä se jumittui aloilleen, eikä suostunut enää kuin möngertämään vaivalloisesti eteen. Valmentajan näkökulmasta Jannican ja Myslin työskentely oli pitkin tuntia hyvännäköistä, vaikka paikka paikoin vähän reippaampia apuja tarvittiinkin. Myslikin teki kohtalaisen mieluusti töitä ratsastajansa alla, saaden aina vuolaat kehut hienojen suoritusten päätteeksi, joka selvästi kannusti hevosta etenkin lopuksi hyvään yhteistyöhön.

    4. reibili - Mörkövaaran Kummituskeksi
    Reibili saapui tänään valmennettavakseni ensimmäistä kertaa orinsa Keksin kanssa, ja mielenkiinnolla etukäteen odotin minkälainen hevonen tänään nähdään. Keksi asteli kentälle ihan leppoisin fiiliksin, eikä se näyttänyt ratsukon aloittaessa alkuverkan olevan kovinkaan reippaalla tuulella. Se näytti jopa vähän tahmealta ratsastettavalta, liikkuessaan raskain askelin eteen, samalla hieman reibilin kättä painaen. Ratsastaja osasi kuitenkin nopeasti reagoida ratsunsa käytökseen ja uskalsi rohkeasti pyytää hevosta tulemaan kentänpinnalta ylöspäin ja liikkumaan isommin askelin eteenpäin. Pienen tovin ratsukko suoritti lämmittelyä taivutuksia tehden ja askellajeja vaihdellen, kunnes Keksin liike alkoi näyttämään huomattavasti alkua paremmalta.

    Kun reibilin ja Keksin välinen yhteisymmärrys oli kutakuinkin löytynyt, lähdimme työstämään tälle päivää suunnittelemiani tehtäviä. Tänään luvassa oli paljon lisäyksiä sekä siirtymisiä, ja aloitimmekin ensimmäisenä siirtymiset käynnin ja ravin välillä, ja sen jälkeen käynnin ja laukan. Ensimmäisillä kerroilla reibili sai käyttää oikein vahvaa jalkaa, jotta Keksi siirtyi halutusti raviin, eikä vain kirinyt käyntinsä tahtia. Hevosen aavituksen reippaannuttua alkoivat siirtymiset näyttämään molempiin suuntiin hyviltä, pidätteet meni orille joka kerta hienosti läpi ja sitä myöten käyntiin siirtymisissä ei ongelmia ollut. Laukkatyöskentely vaati myös alkuun hieman napakampaa otetta, Keksin pudottaessa pari kertaa itsetahtoisesti raville. Reibilin huolellista avuista ori alkoi toistojen myötä kuitenkin saamaan laukkaansa enemmän vahvuutta, jolloin myös laukannostot helpottuivat huomattavasti. Keksi siirtyi laukastakin hienosti takaisin käyntiin merkin saadessaan, joten ratsukon laukka-käynti siirtymiset olivat viimeisillä kierroksilla oikein tyylikkään näköisiä. Siirtymisien jälkeen jatkoimme käyntilisäyksiin, jolloin Keksi ilmeisesti ajatteli, että nämä ovat loppukäynnit. Kyllähän ori kaulaansa pidensi, mutta ne lisäykset vaihtuivat epämääräiseen eteenpäin möngertämiseen. Tovin reibili sai ratsuaan uudestaan herätellä ennen kuin se ymmärsi mitä tältä todellisuudessa haluttiin, ja näin ollen päästiin vihdoin suorittamaan tyylipuhtaita lisäyksiä. Käyntilisäykset onnistuivat parivaljakolta moitteitta, ravissa ratsastaja sai sen sijaan jälleen käyttää nopeampaa ja reilumpaa jalkaa, jotta ravin reipas tahti pysyi yllä ja Keksi pidensi oikeasti askeleitaan.

    Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Keksi ei ollut siinä tilanteessa aivan varma, että uskaltaako se nyt höllätä ja rauhoittua, joten loppukäynnit oli orin osalta melkoista kiitokäpöttelyä. Valmennus sujui kuitenkin reibilin ja Keksin osalta ihan kivasti, paikoittain nähtiin tosi hienoja suorituksia, vaikka ajoittain ori yrittikin mennä sieltä missä aita on matalin. Ratsastaja jaksoi hienosti koko tunnin pyytää ratsultaan ja korjasi nopeasti tämän virheitä, ja kuunteli hyvin myös antamiani ohjeita. Hyvää työtä!

    Tämä on virtuaalitalli   |   Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © turjake 2017   |   Tausta © Wade Brooks (CC BY-NC 2.0)