Mörkövaara

Kouluvalmennus 20.09.2019

  • Valmennus on avoinna vain Mörkövaaran suomenhevoskasvateille
  • Valmennus järjestetään 20.09.2019
  • Viimeinen ilmoittautumispäivä 15.09.2019
  • Kyseessä on nimi listaan-valmennus jossa hevosta valmennetaan sen omalla ko-tasolla
  • Osallistuminen tapahtuu mailitse tttvisha@gmail.com, otsikolla kouluvalmennus46
  • Muodossa Ratsastaja - <a href="http:// alkuinen osoite">Ratsu</a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)
  • Tervetuloa mukaan!
  • HUOM! Valmennuksiin otetaan mukaan kolme ratsukkoa ja yksi ihminen voi osallistua vain yhteen valmennukseen (koulu/este).
    Syyskuun valmennuksiin eivät saa osallistua elokuussa valmentautuneet henkilöt.

    1. enna - Mörkövaaran Jääkide
    Tuuheatukkainen ori asteli kentälle varsin pörheänä ja isoin askelin, saatoin ehkä vähän naurahtaa, että siinä on pienellä hevosella astetta isompi ego. Etenkin alkuun Jaska olisi halunnut vain näyttää mitä kummallisimpia temppuja valmennuksen toiselle ratsukolle, mutta vähitellen se ymmärsi, että hölmöily ei tuota tulosta. Alkuverkka oli ratsukon osalta näin ollen vähän hakemista, enna yritti malttavaisesti tasaisella kädellä pidättää ratsuaan, joka pörhelsi menemään ilman ajatusta eteenpäin. Vähitellen napakoilla avuilla Jaska alkoi löytymään ohjan ja pohkeen väliin, jolloin liike aavistuksen tasaantui ja ori alkoi vilauttelemaan hyviä pätkiä siellä täällä.

    Lähdimme työstämään kahdeksikon muotoista kiemurauraa tehden keskipisteessä aina pysähdykset, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Jaska taipui kivasti ennan avuista ympyröillä ja pysyi hyvin uralla, mutta kiire kun sillä oli, venyivät pysähdykset molemmissa askellajeissa alkuun reilusti. Hyvin ratsastaja malttoi kuitenkin ratsuaan työstää eikä antanut tälle periksi, ja niin ollen pidätteet alkoivat toistojen kautta menemään aina vain paremmin läpi. Tällöin pysähdykset osuivat jo kutakuinkin kohdilleen, eikä liikkeelle lähteminen ollut kummassakaan askellajissa Jaskalla arvatenkaan ongelma, sen singahtaessa eteen heti kun tunsi painetta kyljissään. Kiemurauran jälkeen lähdimme työstämään laukkaa ensin uralla ja sen jälkeen keskiympyrällä. Arvatenkin Jaska alkuun hosui laukassa ja näin ollen tarvittiin taas paljon puolipidätteitä ja tiivistä istuntaa, jotta ori ei vain kaahottanut menemään. Ratsukko sai tehdä uralla paljon siirtymisiä käynnin ja laukan välillä, ja sen jälkeen kun avut menivät hyvin läpi ja laukka oli tasaista, siirryimme keskiympyrälle. Keskiympyrällä ratsukon tuli laukata mahdollisimman hidastempoista laukkaa, niin pienin askelin kun vain hevonen pystyi. Nyt Jaska oli hyvin avuilla ja se oikeasti kuunteli ratsastajaansa, ja näin ollen hevonen teki heti työtä käskettyä ja lyhensi laukkaansa todella hienosti. Ennakin näytti paljon rennommalta selässä kun hevonen työskenteli rauhallisesti, joten loppua kohden heidän menoaan oli ilo seurata.

    Laukan jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Jaska liikkui kauniisti hyvässä temmossa eteen ennan jäähdytellessä sitä, eikä se karannut alta vaikka saikin ravissa pidempää ohjaa. Tämänpäiväinen valmennus sujui valmentajan näkökulmasta ratsukon osalta ihan hyvin, vaikka hevosella virtaa riittikin ja sen myötä tuli lisää haastavuutta, saatiin silti kaikki tehtävät toistojen kautta tehtyä niin kuin pitikin. Kunhan ratsastaja vain malttoi pysyä selässä rauhallisena ja pyytää ratsultaan tasaisin, mutta varmoin ottein, niin hyvä tuli. Hienoa työtä!

    2. meea - Mörkövaaran Kevätjekku
    Jekku näytti olevan valmennuksen alusta alkaen hyvin rauhaton, se vain nakkeli niskojaan ja tuntui jatkuvaan painavan ratsastajansa apuja vastaan. Saadessaan selästä yhtään enempää painetta, irtosi takapää melko välittömästi kentänpinnalta, horjuttaen selässä istuvan meean tasapainoa. Tämän ratsukon kanssa lähdimme siis työstämään alkuverkkaa hyvin rauhallisesti, ensin yritimme saada Jekun käynnissä liikkumaan tasaisesti ja vasta sen jälkeen siirryimme raviin. Tovi oria meni pyöritellessä ennen kuin se vähän tasaantui ja malttoi ottaa apuja vastaan, mutta ei sitä siitä huolimatta työnteko näyttänyt paljoa nappaavan.

    Lähdimme kuitenkin hiljattain suorittamaan tämän päivän tehtäviä, joka tarkoitti kahdeksikon muotoista kiemurauraa tehden keskipisteessä aina pysähdykset, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kivasti ori suoritti ympyräkahdeksikkoa käynnissä, se pysyi hyvin uralla ja taipui meean avuista reilusti ympyröillä. Pysähtymisissä se aavistuksen rimpuili alkuun pidätteitä vastaan, mutta toistojen kautta ne alkoivat menemään joka kerta paremmin läpi. Raviin siirryttäessä Jekku karkasi meean alta ja he joutuivatkin työstämään ravia hetken aikaa yhdellä ympyrällä, kunnes saivat luvan siirtyä kiemurauralle. Jekulle sai ravissa antaa reilusti puolipidätteitä ja ratsastaa sitä vahvalla jalalla, jotta se pysyi uralla ja ennen kaikkea hyvin käsissä. Alkuun ratsukon ei tarvinnut tehdä ravissa pysähdyksiä, mutta kun liike alkoi sujumaan ja ori oli paremmin avuilla, lähdimme lisäämään niitäkin mukaan. Oli positiivinen yllätys, että pidättävät avut menivät Jekulle nyt hyvin läpi ja ratsastajan merkistä se pysähtyi kuin seinään. Hienoa! Samalla tavalla suoraan raviin siirtyminen napakasta pohkeesta onnistui kauniisti, eikä kahdeksikolla enää ongelmia ilmennyt. Meea oli ravissa saanut hevosensa niin hyvin hallintaan, että kun jatkoimme laukan pariin, tuntui Jekku pelittävän kuin unelma. Ensin he saivat työstää tasaisen laukan uraa pitkin ja kun olin tyytyväinen heidän suoritukseen, siirryttiin keskiympyrälle suorittamaan mahdollisimman hidastempoista ja lyhytaskelista laukkaa. Ratsastajan huolellisista avuista Jekku lyhensi varsin hienosti laukkaansa, joskin temmon säätelyssä meean piti olla tarkkana, sillä ori lähti herkästi kirimään.

    Kun laukka sujui ympyrällä moitteitta ja ratsukko työskenteli ajatuksen kanssa yhteen, lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Jekku näytti lopussa äärettömän hyvältä liikkuessaan meean alla rennosti eteen, samalla kantaen itsensä kauniissa ryhdissä. Vaikka alkuun ori tuntuikin haastavalta ja sen kanssa joutui tekemään kovasti töitä, niin kyllä lopputulos oli paras mahdollinen kiitos mitä saattoi. Jekulle selvästi piti antaa vähän aikaa ja vähitellen patistaa sitä työntekoon, jotta se pääsi rytmiin kiinni ja alkoi kuunnella ratsastajaansa turhan vauhkoamisen sijaan. Hyvää työtä meea!

    Tämä on virtuaalitalli   |   Tämä on virtuaalihevonen   |   Ulkoasu © turjake 2017   |   Tausta © Wade Brooks (CC BY-NC 2.0)