Etusivu
Tilat
Hevoset
Kasvatus


Kouluvalmennus 27.12.2010

Mörkövaaran järjestää taas kouluvalmennuksen, joka on avoinna vain tallin suomenhevoskasvateille. Tällä kertaa ryhmissä käsitellään perustehtäviä, mutta hevosilta vaaditaan kapasiteettia vähintään he b-he a tasoille. Valmennus järjestetään 27.12.2010, ja viimeiset ilmoittautumiset otetaan vastaan edellisenä päivänä. Valmennukseen otetaan rajattomasti tallin kasvatteja, ja yksi omistaja saa tuoda molempille tasoille yhden Mörkövaaralaisen. Kyseessä on nimilistaan-valmennus, mutta siltikään hevosella ei tarvitse olla luonnetta, mikäli omistaja vain kuvaa osallistumisessa parin sanoin ratsuaan. Tervetuloa mukaan!

Osallistuminen valmennukseen tapahtuu mailitse kkfemnito@luukku.com, otsikolla Kouluvalmennus5 26.12. mennessä. Muodossa Taso (rv) Ratsastaja - <*a href="http://osoite">Ratsu<*/a> (+mikäli ei omaa luonnetta niin parin sanoin kuvailua)

Osallistujat
Helppo B (tehdään perustehtäviä)
Milja - Mörkövaaran Tinja
Tänään edessämme oli hieman rennompi valmennus, keskityttäisiin lähinnä perustehtäviin ja ratsastajan istuntaan hirmuisen hikitreenin sijasta. Tinjalla tuntui olevan ihan mukavasti virtaa, se puuskutti eteenpäin hirmuisella vauhdilla jo alkukäyntien aikana. Milja tahtoi vielä alkuun olla hieman unessa selässä ja siten muutamat ohjeet menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta alkuverkan jälkeen hänkin oli jo hyvässä vireessä. Alkuverkassa lähdimme menemään reippaalla käynnillä eteen tehden päätyihin suuret pääty-ympyrät ja pitkien sivujen keskelle pysähdys ja peruutus. Tinja kuunteli maltillisesti ratsastajaansa, ja aina pienestä vedosta ohjasta tamma pysähtyi ja alkoi peruuttamaan nätisti. Aluksi Tinjan takapuoli tosin lähti uralta keskelle kenttää peruutusten aikana, mutta tästäkin päästiin kun tarpeeksi kovasti yritettiin. Kun käynnissä ratsukko liikkui jo hyvin, yhtenäisesti eteen, siirryimme raviin ja toistimme tehtävät. Peruutuksesta suoraan raviin lähteminen ei aluksi onnistunut kun Tinja aina tahtoi tunkea väliin käyntiaskelia Miljan hyvistä yrityksistä huolimatta. Tehtävien onnistuessa kuitenkin kohtuu hyvin, vaihdoimme aihetta ja aloimme tekemään koko rata leikkaan suuntaisesti temponlisäyksiä. Tinja kasvatti ratsastajan ohjeista hienosti vauhtiaan ja kylläpä meno näytti hyvältä aina viimeisillä metreillä. Ravin jälkeen siirryimme taas hetkeksi käyntiin ja tarkoituksenamme oli kerrata vähän pohkeenväistöjä. Milja valmisteli taas ratsunsa huolellisesti, antoi tehtävään ohjeet ja siten tamma lähti rauhallisesti eteen tekien samalla väistöjä. Etupää tuppautui muutaman kerran lähtemään paljoltikin takapään edelle ja siten Miljan täytyi olla hyvin tarkkana pitääkseen Tinjan suorassa. Väistöjä treenailtiin pariin otteeseen molempiin suuntiin, kunnes oli aika taas laittaa vähän vauhtia hevoseen. Aloitimme uralla tekemään laukannostoja, ja tarkoitus oli nostaa aina pitkän sivun alusta ja laukata reippaasti sivun loppuun asti jolloin hidastettiin takaisin käyntiin. Milja sai antaa Tinjan reippaudesta huolimatta jokaisen noston aikana raipasta, muuten kun tyttö lähti vain kiitoravilla sipsuttamaan eteen. Nostojen ja uralla laukkaamisen onnistuessa hyvin, siirryimme laukkaamaan ensiksi keskiympyrälle ja sen jälkeen taas otimme hieman haastetta mukaan ja lähdimme jatkamaan laukassa kiemurauria. Ratsastajan tuli olla hyvin tarkkana etenkin kiemuraurilla jotta suoritus pysyi hyvänä myös käännöksissä eikä kiemura lähtenyt venymään turhan suureksi. Tämän laukkatehtävän jälkeen olikin hyvä siirtyä loppuverkkaan tehden vähän ravissa ja käynnissä ympyröitä, ja sitten valmennus oli taas paketissa. Milja ja Tinja suoriutuivat taas kunnialla valmennuksesta, kuuntelivat loppua kohden todella hyvin ohjeita ja pyrkivät korjaamaan pienetkin ilmenevät virheet.

Tytti - Mörkövaaran Aira
Nuori Aira saapui valmennettavakseni ensimmäistä kertaa ja siten tarkkailin jatkuvasti sen liikkumista ja ylipäätäänkin ratsukon yhteistyötä. Tamma saapui valmennukseen erittäin virkeänä, se asteli reippaasti eteen kuunnellen selästä annettavia ohjeita huolellisesti. Myös Tytti oli hyvin hereillä ratsunsa selässä ja kuunteli alusta alkaen tarkasti tehtävänantoja. Tänään tarkoituksenamme oli kertailla paljolti perustehtäviä ja sen uskon sopineen myös tälle ratsukolle. Alkuverkassa lähdimme tekemään käynnissä suuret pääty-ympyrät päätyihin ja pitkien sivujen keskikohdille pysähdykset ja peruutukset. Tytti piti hyvin tamman asetuksissa ympyrällä ja käytti pohkeitaan hyvin jottei ympyrä jäänyt liian pieneksi. Aira pysähtyi selästä tulevien ohjeiden mukaisesti hyvin ja siten peruutuksetkin onnistuivat ongelmitta. Käynnissä tehtävien onnistuessa hyvin siirryimme jatkamaan samalla kaavalla, tosin vähän vauhdikkaammalla tahdilla, eli ravilla. Aira innostui hieman ravista ja siten ratsastaja sai ensin vähän jarrutella hevostaan hyvien suoritusten takaamiseksi. Tälläkään kertaa ongelmia ei juurikaan ilmennyt, vaikkakin aluksi tamma ei suostunut lähtemään suoraan peruutuksesta raviin vaan tunki väkisellä käyntiaskeleita sekaan. Seuraavaksi ratsukko sai jatkaa hetken aikaa kevyellä ravilla uraa pitkin tehden ympyröitä, kunnes aloitimme koko rata leikkaan suuntaisesti temponlisäyksiä. Tytti kiihdytti tasaisesti ratsunsa vauhtia ja kylläpä meno kohtuu hyvältä näytti kun tamma asteli pitkin askelin eteen kovaa vauhtia. Temponlisäyksiin emme juurikaan käyttäneet aikaa, kumpaankin suuntaan onnistuneiden temponlisäysten jälkeen jarrutimme vauhtia käyntiin ja aloitimme tekemään pohkeenväistöjä. Ratsastaja valmisteli ratsuaan joka kerta huolellisesti väistöihin, pois uralta käännöksen ja suoristuksen jälkeen Tytti antoi reippaat ohjeet väistöihin ja Aira lähti samantien tekemään tehtävää. Ratsukko suoriutui väistöistä kohtuu hyvin, jokseenkin Tytin ohjasapu oli turhan tiukkaa ja siten Airilla oli melko väkinäiset asetukset. Seuraavaksi jatkoimme laukkatehtäviin, ja aluksi teimme ihan perusnostoja uraa pitkin. Tamman reippauden vuoksi Tytin ei tarvinnut kuin puristaa vähän kovemmin laukkapohkeet niin eikös Aira kirmannut kovaa vauhtia eteen. Nostot onnistuivat ok, välillä vain hutiloidut nostot nostivat väärän laukan ja siten sai taas hidastaa ja nostaa uudelleen. Laukan ollessa hyväntuntuista ja Airin laukatessa rauhallisesti eteen siirryimme keskiympyrälle, ja sen jälkeen vielä laukkaa kiemurauraa pitkin haasteen lisäämiseksi. Tytti sai olla hyvin tarkkana kaarissa jottei käännökset venyneet turhan suuriksi kovassa vauhdissa. Aira alkoi tässä vaiheessa hieman uupua ja siten oli hyvä aloittaa loppuverkka ravissa ympyröitä ja kiemuroita tehden. Tätä ratsukkoa oli ilo valmentaa, kerrassaan osaava ratsukko mikäli molemmat osapuolet jaksavat keskittyä tekemisiinsä.

Snniif - Mörkövaaran Viikari
Viikari oli tänään aluksi todellakin nimensä veroinen, se puuskutti hirmuisella vauhdilla eteen kuuntelematta selästä annettavia ohjeita. Alkutöiksi Snniif sai siis maltillisesti rauhoitella ratsunsa hyvään liikkeeseen ennen minkään tehtävän tekemistä. Ratsastaja oli Vikille todella topakkana ja ilmeisesti myös tiesi, että kuinka saa ratsunsa liikkumaan nätisti eteen, kauaa kun siihen ei aikaa mennyt. Tässä vaiheessa Snniif oli jo melko hyvin veryytellyt Vikin, mutta tietysti teimme samat tehtävät kuin muutkin ratsukot valmennuksessa. Eli aloitimme alkuverkan käyntitehtävillä tekemällä päätyihin suuret pääty-ympyrät ja pitkien sivujen keskikohdille pysähdykset ja peruutukset. Snniif käytti pohkeitaan hyvin ympyröillä jottei kuvio jäänyt liian pieneksi tai venynyt turhan suureksi. Pysähdykset ja peruutukset onnistuivat ongelmitta, Viki pysähtyi kun käskettiin ja peruutti hyvin sen aikaa kuin tarve vaati. Tehtävien onnistuessa käynnissä siirryimme toistamaan saman ravissa. Vikin ravi oli alkuun melko reipasta ja siten sai ratsastaja taas antaa paljon puolipidätteitä jotta hevonen käsissä pysyi. Ravissa ympyrät onnistuivat taas hyvin, mutta nätit pysähtymiset ja peruutuksesta suoraan raviin siirtymiset tuottivat vähän ongelmaa. Ratsastaja sai lähestulkoon kiskoa hevosensa suusta jotta sai tämän oikealle kohdalle pysähtymään, ja peruutuksesta raviin siirtymisen välissä otettiin muutamia käyntiaskelia. Toistimme tehtävää ravissa sen aikaa kunnes suoritukset hipoivat täydellisyyttä. Seuraavaksi lähdimme tekemään muutamat temponlisäykset koko rata leikkaan suuntaisesti, missä Vikin hienot liikkeet pääsivät esille. Snniif antoi ratsulleen reippaasti pohjetta ja siten Viki ravasi pitkin askelin hienosti eteen. Temponlisäyksiin emme kuluttaneet paljoakaan aikaa, ja siten parin onnistuneen suorituksen jälkeen ratsukko sai hidastaa käyntiin ja aloittaa kertaamaan pohkeenväistöjä. Snniif valmisteli ratsunsa jokaiseen väistöön hyvin, kokosi ohjat paremmin ja piti pohkeensa paikoillaan. Sen sijaan Viki ei näyttänyt kuitenkaan ymmärtävän, että mitä tältä haettiin ja siten alku oli vähän pientä sekoilua orin merkeissä. Pikkuhiljaa ori onneksemme alkoi käyttämään hyvin jalkojaan ja siten ristiin askeltamisessa ei ollut enää mitään vaikeaa. Tässä vaiheessa oli aika jo ottaa reippain askellaji mukaan kuvioon ja siten aloitimme käynnistä laukannostot. Orin vauhdikkuuden ansiosta nostot onnistuivat yleensä ensimmäisellä yrittämisellä, vaikkakin melko useasti hevonen nosti väärän laukan ja siitä jouduttiin sitten hidastamaan ja ottamaan uusi nosto. Laukan näyttäessä hyvältä ja Vikin liikkuessa rauhallisesti eteen siirryimme kentän keskelle laukkaamaan kiemurauraa pitkin. Tässä oli mukavasti haastetta, sillä kuvion täytyi pysyä oikean muotoisena ja laukassa kun usein kaarrokset tahtovat lähteä venymään. Laukan jälkeen oli valmennusta vierähtänyt jo lähemmäs tunti ja siten ratsukko sai aloittaa itsenäisen loppuverkan ravissa ympyröitä tehden. Snniif ja Viki olivat mukavia valmennettavia, ratsastaja kuunteli antamiani neuvoja tarkasti ja pyrki välittämään ne Vikille, joka antoikin tänään hyvin haastetta valmennukseen.

Helppo A (ei kuitenkaan varsinaista tasoa, tehdään myös paljolti perustehtäviä)
Milja - Mörkövaaran Wilho
Wilho asteli tänään kentälle hyvin varmanoloisena, eikä alkuun olisi millään voinut uskoa että valmennuksesta tulee sellainen kuin siitä tuli. Ratsukko aloitti todella hyvin valmennuksen, Milja piti Wilhon hyvin liikkeessä eikä antanut tälle yhtään omaa ohjaa, ja siten ori kulki ratsastajan ohjeiden mukaisesti nätisti eteen. Aloitimme alkuverkan tekemällä perustehtäviä käynnissä ja ravissa, vähän peruutuksia, pysähdyksiä ja siirtymisiä, joita oli hyvä kerrata ennen samankaltaisia päätehtäviä. Energiaa orilla riitti vaikka muille jakaa ja siten ravi näytti alkuun melko hurjalta kun hevonen säntäili suuntaan ja toiseen, mutta ratsastaja sai hyvin pidätettyä ratsunsa ja tehdä ravitehtävät huolella. Kun Wilho oli vetreä ja kulki kauniisti eteen otimme keskikäynnin kokoamista ja vähän takaosakäännöksiä, jotka tietenkin onnistuivat tämän tasoiselta ratsukolta vaivatta. Juuri kun olimme siirtymässä ravitehtävien pariin, maneesin katolta putosi rymisten lunta alas ja siitäkös tämä herra innostui. Milja yritti parhaansa rauhoitella hevostaan ja pysyä selässä siinä vauhdissa mitä Wilho lähti tykittämään ympäri maneesia. Ja tämän jälkeen hevonen olikin sitten täysin erilainen ja ratsastaja sai todellakin antaa kaikkensa saadakseen sen liikkumaan edes jotenkuten eteen. Tarkoituksena oli saada ratsu liikkumaan nätisti keskiravissa ja sen jälkeen ottaa vähän lisättyä ravia. Wilho oli koko tehtävän ajan hyvin hermostunut ja jäykkänä, eikä siitä meinattu saada yhtään mitään irti. Kovalla työskentelyllä ori alkoi onneksemme antamaan jo hieman periksi ja siten saatiin ravailut alta pois, tietenkin parempaankin tulokseen tämä ratsukko olisi pystynyt. Seuraavaksi pääsimme aloittamaan laukkaamisen, jota Wilho olikin jo muutamaan otteeseen kokeillut valmennuksen aikana innostuessaan ja säihkähtäessään. Aloitimme laukkaamisen ihan uraa pitkin tehden ympyröitä ja rata leikkaita jotta ratsukko sai hyvän tuntuman siihenkin lajiin, ja etenkin että Milja sai tunnustella ratsunsa liikkeitä. Otimme ensiksi siirtymisiä harjoituslaukasta keskilaukkaan ja toisinpäin, joissa Milja sai antaa ratsulleen topakat ohjeet ja olla hyvin tarkkana orinsa kanssa. Wilho yritti kyllä parhaansa mukaan liikkua eteen, mutta keskittymiskyky oli aivan tiessään ja sen kyllä huomasi. Hetken väännön jälkeen laitoin ratsukon ottamaan vielä laukannostoja suoraan peruutuksesta kun tiesin heillä olevan kapasiteettia siihen. Peruutukset onnistuivat hyvin niin kuin alussakin, mutta nostot tapahtuivat useaan otteeseen ravin kautta eikä suoraan peruutuksesta niin kuin tarkoitus oli. Wilho käyttäytyi edelleen kuitenkin kuin aaveen nähnyt ja siten päätin päästää ratsukon tekemään rauhassa itsenäisesti loppuverkkaa. Valmennus lähti käyntiin hyvin, mutta ikävä välikohtaus vei hevosen ajatukset täysin muualle ja siten yhteistyö ei enää pelittänyt ja ratsukon ohjaaminen eteenpäin oli hankalaa.

Jim - Mörkövaaran Hirmu-Vili
Vili näytti alkuun olevan melko jäykän ja laiskanoloinen ja siten ratsukko pääsi samantien reippaasti hommiin. Jim oli onneksi hyvin topakkana ratsunsa selässä ja teki kaikkensa saadakseen Vilin liikkumaan hyvin eteen. Alkuverkassa lähdimme tekemään ensiksi käynnissä päätyihin suuret pääty-ympyrät ja pitkien sivujen keskikohtiin pysähdykset ja peruutukset. Ratsastaja antoi orille ympyröillä hyvät ohjeet, pohkeet tekivät kovasti töitä jotta ympyrä pysyisi hyvän kokoisena ja pyöreänä, eikä ohjasapujakaan Jim pelännyt käyttää. Pysähdykset onnistuivat hyvin kuin myös peruutukset, mutta pysähdyksistä reippaasti käyntiin lähteminen tuotti hieman erimielisyyksiä ratsukon välillä. Vilin liikkuessa kuitenkin kohtuullisen nätisti käynnissä eteen, lähdimme toistamaan tehtävät ravissakin. Tehtävissä ei yleisesti tullut ongelmia ravissakaan, ratsukko teki huolelliset ympyrät pysähdyksineen ja peruutuksineen, mutta suoraan raviin jatkaminen oli aivan toivotonta. Jim sai käyttää paljon raippaa ja pohkeita saadakseen ratsunsa liikkumaan edes laiskalla ravilla eteenpäin, kovin innokas ravailija Vili kun ei ollut. Seuraavaksi aloitimme tekemään koko rata leikkaan suuntaisesti temponlisäyksiä ravissa, mikä oli kieltämättä tämän ratsukon kanssa melko työlästä. Ensimmäisillä kerroilla Vili ei näyttänyt yhtään koventavan vauhtiaan vaan ravaili tyynen viileästi laiskasti eteen. Jimin kovat, mutta huolelliset otteet saivat pojan kuitenkin vähitellen menemään ohjeiden mukaisesti ja siten temponlisäyksetkin onnistuivat kohtuu hyvin. Ennen laukkaamista koitimme vielä käynnissä ja ravissa kuinka pohkeenväistöt sujuvat, ja varmaan minun ja ratsastajan yllätykseksi Vili asteli hienosti ristiin ja ravikin pysyi tehtävän aikana hyvin yllä. Valmennus oli tässä vaiheessa jo vierähtänyt yli puolenvälin ja siten vaihdoimme heti pohkeenväistöjen onnistuessa laukkaan. Aloitimme perinteisesti laukannostoilla käynnistä joita Jim saikin valmistella pidemmän aikaa jotta hevonen suostui lähtemään suoraan laukkaan turvautumatta kiitoraviin. Paljon puolipidätteitä ja huolellisilla laukkapohkeiden antamisella raippaa samalla käyttäen Vili yleensä nosti laukat ihan onnistuneesti. Kun ratsukko sai nostettua laukan, tuli heidän laukata aina yksi kierros tehden samalla ympyröitä kunnes hidastettiin taas käyntiin ja aloitettiin alusta. Jatkoimme laukkaamista uraa pitkin hetken aikaa ja kun Jimillä oli Viliin hyvä tuntuma, siirryimme laukkailemaan keskiympyrälle ja kiemurauralle pienen haasteen lisäämiseksi. Orin laukka ei ollut parhaasta päästä laiskuuden vuoksi, mutta hyvin ratsastaja sai pidettyä sitä yllä ja hallittua oria kiemuraurien kaarissa jolloin sai olla hyvin tarkkana pohkeiden kanssa. Loppuverkkaan otimme vielä reipasta ravia uraa pitkin tehden ympyröitä ja rataleikkaita. Jim kuunteli tänäänkin ohjeitani huolellisesti ja pyrki topakoin ottein viemään laiskaa ja itsepäistä ratsuaan eteen, joka tuottikin loppua kohden jo hieman tulosta.

Sonja.P - Mörkövaaran Kuvaelma
Mosaseku ja Sonja saapuivat valmennukseen hyvin varmanoloisina, hevonen pysyi tukevasti neljällä jalalla kentän pinnassa ja liikkui hyvin eteen, samoin kuin ratsastaja selässä uskalsi käyttää reippaasti apuja saadakseen ratsunsa liikkumaan haluamallaan tavalla. Alkuverkassa menimme aika kevyesti käynnissä pääty-ympyröitä lyhyville sivuille, ja pitkille sivuille teimme pysähdykset ja peruutukset. Orissa tahtoi virtaa näyttävästi riittää kun pysähtymiset tahtoivat aina venyä Mosasekun kävellessä vauhdikkaasti eteen, mutta peruutukset onnistuivatkin sitä vastoin hyvin. Sonja malttoi antaa rauhalliset ja tarkat avut, ja sai näin hevosen liikkumaan hyvin heti alkuun. Kun tehtävä oli hyvin paketissa muutamien toistojen jälkeen, jatkoimme samaa tehtävää ravissa. Ravista suoraan pysähtyminen tuotti vielä enemmän ongelmaa kuin käynnissä, mutta ratsastaja pysyi selässä hyvin topakkana eikä antanut orille yhtään omaa ohjaa jos tehtävä lähti menemään pieleen. Kun alkulämmittely oli ratsukon osalta tehty, aloitimme tekemään koko rata leikkaan suuntaisesti temponlisäyksiä ravissa. Tässä Mosaseku kyllä näytti kouluratsulle tyypillisen luonteensa, sillä Sonjan käskystä ori pidenti hienosti askeltaan ja nosti vauhtiaan karkaamatta silti käsistä. Temponlisäykset näyttivät olevan tälle ratsukolle täysi peace of cake, ainakaan päälle päin virheitä ei näkynyt ja siksi muiden ratsukoiden tehdessä lisäyksiä tämä ratsukko sai tehdän myös raviväistöjä. Joutoajalla ratsukko sai tehdä oman mielen mukaan ravissa tehtäviä, mutta muuten ravitehtävät jätettiin lyhyeen ja temponlisäysten jälkeen lähdimmekin suoraan laukkaamaan. Aloitimme aluksi ihan laukannoistoilla uraa pitkin käynnistä, joissa tällä ratsukolla tuntui olevan hieman erimielisyyksiä. Mosaseku tahtoi aina lähteä kiitoraviin kun ratsastaja antoi tälle laukkapohkeet, ja siten Sonja sai tehdä paljon puolipidätteitä ennen pohkeiden antamista. Kun ratsukko sai nostettua laukan, tuli heidän laukata aina yksi kierros tehden samalla ympyröitä kunnes hidastettiin taas käyntiin ja aloitettiin alusta, ja näin saatiin paljon nostoja eli paljon myös harjoittelua. Mosasekun ollessa hyvällä tuntumalla ja kuunnellessa ratsastajaansa siirryimme ensin keskiympyrälle laukkaamaan ja harjoittelemaan, ja sen jälkeen haasteen lisäämiseksi menimme myös kiemurauraa. Etenkin kiemurauralla ratsukon meno näytti välillä aika hurjalta orin vauhdikkuuden vuoksi, ja siten Mosaseku lähti aina tiukissa käännöksissä kaatumaan sisäänpäin. Sonja pyrki kuitenkin ulko-ohjalla ja sisäpohkeella hyvin korjaamaan tilannetta ja hetkittäin pojan suoritukset menivät niin kuin oli tarkoituskin. Tämän tehtävän jälkeen oli aika siirtyä itsenäiseen loppuverkaan ravissa ja reippaassa käynnissä paljon ympyröitä ja rataleikkaita tehden. Sonjaa ja Mosasekua oli tänään mielenkiintoista seurata, ori ei tainnut olla tänään hirmuisen helppo ratsastettava ja sekös toi haastetta mukaan.

    Ulkoasun © Daniela P 2010