Muistoissa: Harmonella - virtuaalihevonen
k. 24.04.2017

NimiHarmonella LempinimiNella
Rek.nroVH15-018-1529 Synt.päivä ja ikä25.07.2015, ikä (21v)
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri158 cm, rt
KoulutustasoHelppo A, 100cm, Helppo PainotusYleispainotus
KasvattajaSusiraja Omistajatvisha (VRL-01671)


© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 31.07.2016
33,5 + 33 + 17 + 12 + 5 = 100,5p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.03.2016
6,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 103,5p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.03.2016
8 + 40 + 22 + 20 + 15 = 105p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.03.2016
8,5 + 41 + 22 + 20 + 15 = 106,5p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.04.2017
11 + 25 + 25 + 25 + 20 = 106p, SLA-I*

Luonne

Luonteeltaan Nella on rauhallinen ja hyvin harmiton tamma, jonka kanssa ei tarvitse taistella yhtään mistään saati ottaa stressiä sen käyttäytymisestä. Tamma pitää jokaisessa tilanteessa jalkansa visusti maan pinnalla, se ei varmasti hötkyile, säntäile tai pyri ryöstäytymään hoitajansa käsistä minnekään. Ihmisiä kohtaan Nella on täten hyvin kunnioittava ja siten sitä voikin huoletta hoidella vähän nuoremmatkin tallitytöt. Nella on oikein ihanteellinen hevonen niin käsiteltäessä, ratsastettaessa kuin myös sen syvemmässä käyttötarkoituksessaan jalostuksessa - se on täydellinen, huolehtiva emä varsoilleen. Tästä mukavaluontoisempaa ja aidompaa hevosta saa etsiä.

Hoidettaessa Nella on äärimmäisen kiltti ja helppo, se antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet mutkitta, kuten myös eläinlääkärin tarkastukset sekä kengitykset. Karsinassa sitä ei tarvitse sitoa kiinni, sillä tamma pysyy kyllä rauhallisena aloillaan sen aikaa kun hoitaja tätä harjailee ja varustaa. Samoin kavioiden puhditukset, suojien ja loimien laitot ynnä muut vastaavat sujuvat hyvin. Varustaessa, eritoten satuloidessa, Nella saattaa vähän luimistella ja näyttää hapanta naamaa, mutta se onkin ilkeintä mihin tämä hevonen oikeastaan pystyy. Hoitajaltaan Nella ei siis vaadi ihmeempää osaamista, se kyllä kelpuuttaa huonotkin harjaajat kaverikseen. Taluttaessa tamma tulee oikein nätisti taluttajansa perässä minne tätä vain pyytää, sen enempää jumimatta tai hötkyilemättä samaan aikaan.

Ratsastaessa tamma pyrkii miellyttämään ratsastajaansa kaikin tavoin, ollen siis hyvin nöyrä ja tasapainoinen ratsu. Koskaan Nellan kanssa ei tarvitse taistella esimerkiksi siitä, kuunteleeko se apuja tai menevätkö ne avut ylipäänsä perille asti. Tamma kuuntelee ja reagoi apuihin siis hyvin, ja kaiken hyvän lisäksi vielä kirsikkana kakkuun se, että tämä tamma osaa valikoida vauhdin aina sopivaksi. Koskaan se ei ole megalaiska, muttei se ikinä tykittämäänkään ilman pyyntöä lähde. Jos jotain miinusta etsimällä etsii, niin Nella tarvitsee melko napakat avut kulkeakseen rehellisessä muodossa eteen, mutta sekin on osaavalla ratsastajalla pikku juttu. Yhteistyökykyinen Nella on loistava myös maastossa, sillä se ei säiky koviakaan ääniä saati kovasti ohitse ajavia autoja. Voiko tästä mukavampaa tätiratsua enää ollakaan?

Kouluratsastus käy Nellalta kuin tanssi, jos vain ratsastaja antaa tälle hyvät ja selkeät avut. Tietenkään hevosen ajatuksenjuoksuun sisälle pääsemättä, vaikuttaa Nella siltä, että se itsekin tykkää työstää erilasia liikkeitä ja tehdä oman ihmisen kanssa asioita. Tällöin ei helppo a tasoiselle tammalle ole este eikä mikään esimerkiksi ravissa avot ja sulut, saati yksittäiset laukanvaihdotkaan. Tammalla on melko näyttävä liike, joten siksi se on hyvin tyylikkään näköinen tehtävissä, joissa se saa mennä reippaasti eteen. Voisinkin melkein vannoa, että tämän parempaa, tai lähinnä varmempaa, kouluratsua ei tästä tallista tähän päivään mennessä ole löytynyt. Nellassa on kaikki se mitä voi toivoa.

Esteillä tamma on tiettyyn pisteeseen asti tasaisen varma, mutta niiden parissa se ei ole ehkä niin taitava kuin jos vertaa kouluratsastukseen. Rataesteet ylittyvät Nellalta hyvin metriin asti, siitä korkeammilla esteillä se saattaa kieltäytyä jos tuntee epäonnistuvansa. Tietenkin Nella ainakin yrittää ylittää jokaisen eteen tulevan esteen jos ratsastaja näin vaatii, mutta ei se silti ole mikään tähtihyppääjä. Tamma omaa ihan kohtuullisen hyvän hyppytyylin, mutta se tarvitsee osittain pieniä apuja esimerkiksi hyvän ponnistuspaikan löytämisessä. Erikois- ja maastoesteetkin Nella hyppää oikein mieluusti, kunhan ne vain pysyvät max. 90cm korkeuksissa.

Kilpailuissa Nella on tuttuun tapaan hyvin rauhallinen ja pysyy visusti hoitajansa vierellä siitä mihinkään hötkyämättä. Matkat kilpapaikoille sujuvat hyvin, tamma on oikein helppo lastattava ja se matkustaa mieluusti heinäkasan kanssa pidemmätkin matkat kisoihin. Paikan päälle saavuttaessa Nella on kuin kotonaan, se ei vedä stressiä minkäänmoisesta hälinästä ja pitää päänsä viileänä tilanteessa kuin tilanteessa. Nella ei vaadi yhtään sen kummoisempaa lämmittelyä ennen suoritusta kuin kotonakaan, kunhan sen vain saa ratsastettua hyvin ohjan ja pohkeen väliin, niin hyvä tulee. Tamma antaa yleensä kilpailuissa kaikkensa ja se todellakin laittaa parastaan, ja sehän näkyy myös isona plussana tuloksissa. Yleensä huonon suorituksen syytä saa etsiä selästä, liekkö ollut hermostuneisuutta tai apujen annossa vikaa.

Sukulaiset

i Harmoiri
sh-o, vkk, 162cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
ii Hurmos evm
sh-o, vkk, 163cm
iii Huikas evm
sh-o, rt, 165cm
iie Muste evm
sh-t, vkk, 156cm
ie Karmri evm
sh-t, trt, 159cm
iei Valtapeli evm
sh-o, tprt, 161cm
iee Karmivainen evm
sh-t, prt, 157cm
e Kieroilija
sh-t, tprt, 157cm
KTK-III
ei Tappohauska evm
sh-o, vrt, 153cm
eii Murhamies evm
sh-o, prt, 153cm
eie Kaihonkatsanto evm
sh-t, rt 151cm
ee Myrkynnielijä evm
sh-t, rt, 152cm
eei Myrkkykeiso evm
sh-o, klm, 153cm
eee Miestennielijä evm
sh-t, vprt, 155cm

ii. Hurmos oli voikko, korkeutta siltä löytyi 163cm ja rakenne oli ainakin isästään parantunut. Liittymät olivat paremmat, jalka-asennot olivat paremmat vaikka etupainoisuus jäi ja takaosaan olisi toivonut enemmän pyöreyttä. Korrekti rakenne jäi siis uupumaan, mutta antoi jo toivoa paremmasta jalostusvalintojen mukaan. Liike ei päätä huimannut, Hurmos sai helppo B –radoilla aikaan kelvollista jälkeä. Esteille kapasiteettia sen sijaan jo oli, metrin radat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin. Yleensä se riippui vain siitä, miten paljon oria huvitti asiaa tehdä. Isältä periytynyt viitsimättömyys yhdistyi Hurmoksessä hieman turhan älykkääseen luonteeseen ja ori tiesikin kaikki tavat vältellä työntekoa, jos ei halunnut tehdä. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan silloin, kun sen sai motivoitua tekemään hommiaan. Yllättävää kyllä, Hurmos saatiin kantakirjattua peräti toisella palkinnolla, vaikka se saikin melkoisia moitteita luonteestaan. Hyvät tulokset kilparadoilla ja kantakirjauksen kouluradan hyvät prosentit kuitenkin kompensoivat testiratsastuksessa ilmenneitä ongelmia. Vaikka Hurmoksella oli todellista annettavaa suomenhevosjalostukseen, se sai tammoja valitettavasti lähinnä värinsä vuoksi. Ori sai elämänsä aikana 42 jälkeläistä joista valtaosa (reilu 30) tehtiin värivarsoina. Hurmoksen tietoisella valinnalla saatiin varsoille terveyttä jalkoihin ja hyviä kavioita sekä estekapasiteettia. Valitettavasti orin varsat ovat olleet hieman liian fiksuja tapauksia, joten kodilla on ollut todella suuri merkitys niiden suorittamisen kannalta.

iii. Huikas, rautias 165cm korkea ori oli ryhdikkäämpi kuin puoli kylää, mutta rakenteeltaan mielenkiintoinen esitys. Se oli etupainoinen, puikulaperseinen, ahdasliittymäinen hevonen, etuset hakivat sapeliin ja takaset jäivät suoriksi kintereistään. Jalkojen terveys oli kuitenkin isän lailla hyvä, ja kaviot olivat kovat ja hyvänmuotoiset. Siinäpä ne syntymästä tulleet kehuttavat asiat oikeastaan olivatkin. Laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen luonne eivät olleet suoritushevoselle toivottava ominaisuus, lisäksi Huikas oli isänsä lailla hyvin karjas ori. Se myytiin vuotiaana asiantuntevampiin käsiin, joka kovin halusi siitä tehdä jotain. Luovasti pakottamalla uusi omistaja saikin koulutettua hevosen helppo B –tasolle, hyppyä siltä löytyi 90cm alueluokkiin. Uudessa kodissa Huikasta käsiteltiin sen vaatimalla tavalla, hevonen joutui tekemään töitä, eikä sen annettu sikailla orimaisesti vaan turpaan tuli saman tien, kun pallit nousivat päähän liiaksi. Huikas saatiin myös kantakirjattua, palkinto oli vaatimattomasti kolmonen, mutta suvun, suorituskyvyn ja luonteen huomioon ottaen se oli kelpo saavutus. Ketään ei yllättänyt se, ettei Huikas ollut edes varsinaisesti jalostuskäytössä – sen näytöt olivat vaatimattomat ja rakenne antoi paljon toivomisen varaa. Se teki kuitenkin viisi varsaa eri tammojen kanssa, tulokset olivat hieman vaihtelevia. Luonnetta Huikas periytti hieman liian hyvin, varsojen alakaula kehittyi mallikkaasti ja etenkin koulupuoli oli vaatimatonta. Kolme varsoista kuitenkin päätyi hyppäämään metrin ratoja, joten huonomminkin olisi voinut mennä.

iie. Muste, voikko suomenhevostamma, ei ollut oikein minkään näköinen, mutta hypätä hevonen osasi. 156-senttiseksi kasvanut tamma oli ikäluokkansa kahdenkymmenen lahjakkaimman hyppääjän joukossa, ja nuorten luokissa voikko teki tasaisen hyviä, siistejä suorituksia kuumuvasta luonteestaan huolimatta. Hevosta kierrätettiin pikkukisoista ja mätsäristä toiseen, mikä teki hyvää tamman hermoille ja keskittymiskyvylle. Muste oli hieman jukuripää käsitellä, mutta ratsuna huomattavasti helpompi; kunhan hevosen energian sai kanavoitua työntekoon ja pidätteet ratsastettua läpi, Muste oli etenkin esteillä mahtava ratsu. Herkkä, sopivan säpäkkä – kunhan ei kuumunut liikaa -, rohkea ja yhteistyöhaluinen tamma suoritti esteradan toisensa jälkeen hyvällä tyylillä niin kotona kuin kisoissa, kunnes laitumella ollessaan loukkasi etusensa ja esteura oli siinä. Muste kirjattiin ratsastettavuuskokeella, ja se sai kehuja yhteistyökyvystään, eteenpäinpyrkimyksestään sekä laukastaan. Tammalla oli pyöreä, sopusuhtainen runko, erinomaiset jalka-asennot, hieman pystyt lavat ja lautaset sekä lyhyehkö, mutta hyvin kiinnittynyt kaula. Kantakirjauksen jälkeen Muste jäi oloneuvokseksi ja varsoja tekemään. Muste ehti elämänsä aikana tehdä 12 varsaa, joista jokaisesta koetettiin saada jonkin sortin voikkoa. Tamman omistajan onneksi Muste ei ollut mikään rakenneperiyttäjä, vaan se antoi varsoilleen erinomaisen laukan ja hyppytekniikan sekä kapasiteettia 100-110cm esteillä. Hyppylahjakkuuden mukana tosin tuli kuumuva, energinen luonne, eivätkä Musteen varsat sovi rentoon harrasteluun. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana ähkykierteen vuoksi.

ie. Karmri oli syvänsävyinen, läsipäinen tummanrautias liinahtavin jouhin, korkeutta tammalla oli 159cm. Rakenteeltaan tuo oli lähisuvustaan huolimatta jo varsin ratsumainen: tyypit ja leimat olivat hyvät, runko syvä ja pyöreä, joskin hieman lyhyt, kaula pitkä ja jalka-asennot hyvät. Kaulan liittymä runkoon oli hieman leveä ja alhaalle asettunut, lautanen oli huipukas, mutta muuten Karmri oli oikein hyvärakenteinen suomenhevostamma. Käynti oli pitkää ja irtonaista, kunhan tamma rentoutui, mutta sortui toisinaan jännittyneeseen töpötykseen. Ravissa Karmri ei enää levittänyt kuten isänsä, mutta täysin suoriksi sen raviliikkeitä ei voinut sanoa, laukka oli tahdikasta, letkeää ja irtonaista, joskin edelleen vaatimatonta. Karmri kilpaili aluetasolla helppoa A:ta ja treenasi kotona vaativaa B:tä, estepuolella se kilpaili metrin luokkia kansallisissa luokissa hypäten väliin myös pari puhdasta, mutta sijoittumatonta 110cm rataa. Tamman hyppytyyli oli varsin hyvä, ja se kilpaili jonkin verran myös kenttää tutustumisluokissa - kapasiteettia olisi ollut pidemmälle, ratsastajalla ei ollut uskallusta. Luonteeltaan Karmri oli kujeileva, älykäs, innokas oppimaan uutta, hyvin vilkas ja eläväinen, mutta kiltti. Tamma kehitti häiriökäytöstä turhautuessaan, mutta aktivointipallo karsinassa ja paljon ulkoilua pitivät sen tyytyväisenä elämäänsä. Karmri kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle erinomaisin käyttöpistein. Valitettavasti siinä, missä Karmrin omistajan tavoitteet kilpakentillä olivat varsin realistisia oli homma jalostuspuolella enemmän sinne tänne sohimista hienon värin perässä. Tamma varsoi kolme varsaa eri värioreista, kaksi näistä olivat voikkoja, yksi oli rautias. Onneksi periyttäjänkykyäkin löytyi, Karmrin kolme jälkeläistä perivät emältään oikein hyvän kapasiteetin, mutta myös luonnetta: ne eivät ole sopineet missään vaiheessa pihankoristeiksi vaan kuten emänsä, tylsistyminen ja älyllisten haasteiden puute ovat saaneet ne häiriökäyttäytymään.

iei. Valtapeli, tummanpunarautias, 161cm korkea ori oli selvää parannusta molempiin vanhempiinsa ja tuntui rakenteensa puolesta perineen vain niiden hyvät ominaisuudet: sillä olivat hyvät tyypit ja leimat, se oli ryhdikäs, sopusuhtainen ja pyöreärunkoinen, kaula oli pitkä ja kaareva, lapa loiva, selkä ja lautaset olivat hyvät, samoin jalka-asennot. Miinuspuoliakin toki oli, orin pään ja kaulan liittymät olivat ahtaat, se oli vielä hieman etupainoinen, vuohiset olivat pitkät ja ori kehitti helposti alakaulaa. Käynti oli helposti jännittynyttä, Valtapeli levitti takaa ravissa heti, kun sitä pyysi eteenpäin ja laukka oli tahdikkuudestaan huolimatta hieman vaatimatonta. Missään nimessä ori ei kuitenkaan ollut huono hevonen, vaan se oli hyvin helppo kouluttaa vaativa B -radoille ja se hyppäsi vaivatta metrin ratoja, joskin tyylissä olisi ollut hiomista. Valtapeli oli luonteeltaan älykäs, innokas ja vilkas, kiltti ja hyvätapainen, mutta helposti tylsistyvä. Ori kaipasi paljon rajoja ja rakkautta sekä tekemistä, jotta ei olisi alkanut käyttäytyä huonosti, ratsastaessakin sille sai tarjoilla paljon hommia ja mieluiten aivopähkinöitä, jotta se olisi toiminut kunnolla. Omistaja löysi sen kanssa varsin toimivan reseptin ja menestyikin orin kanssa oikein hyvin niin koulu- kuin esteradoillakin. Valtapeli kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle kisanäyttöjensä perusteella. Valtapeliä käytettiin harmillisen vähän sen kykyihin nähden, sillä monia epäilytti orin suvun ravuri- ja työhevosveri. Ori periytti rakennetta hyvin, sen varsat olivat korrektimmanpuoleisia ratsuja (tietenkin myös tammasta riippuen). Valitettavasti se suorityskyky ei siirtynyt eteenpäin aivan yhtä hyvin, vaikka päteviä kilpahevosia Valtapeli jättikin. Myös luonne periytyi, tammasta riippumatta orin jälkeläiset olivat vilkkaita ja älykkäitä hevosia. Jälkeläisiä Valtapelille jäi kolmisenkymmentä.

iee. Punarautias Karmivainen, 157cm korkuinen tamma, toimi ikänsä vähän parempana harrasteratsuna. Helppo B/100cm –tasoilla kotona ja harjoitus-/seurakisoissa suorittanut hevonen oli vilkas, meneväinen tapaus, jolla oli enemmän energiaa ja intoa kuin taitoa. Liikkeiltään Karmivainen oli vaatimaton, vaikka askelissa olikin hyvä yliastunta, eteenpäinpyrkimystä löytyi enemmän kuin hyvää, tahdikasta liikettä – askellajista riippumatta. Käynti oli hieman hätäistä, ravissa ja laukassa tuli innokkuuden vuoksi tahtirikkoja, laukka oli koko tamman iän ajan voimatonta takaa. Hyppytyyli oli kohtalainen, estesilmää raudikolla ei ollut ollenkaan, vaan ratsastaja joutui tekemään kaiken työn. Tammalla oli kaunis, ilmeikäs pää, mutta muuten Karmivainen oli ns. perusputte pikkuvikoineen; lyhyt niska, hyvin asettunut, joskin lyhyehkö kaula, sopusuhtainen, pyöreä runko, sapelihakuiset etuset ja hyvät takaset, hieman jyrkät lavat. Harrastehevoseksi Karmivainen oli kuitenkin omiaan, se oli pohjattoman kiltti, seurallinen ja oppivainen hevonen, joka teki kaiken siltä pyydetyn ja vähän enemmänkin, kunhan sen sai rauhoittumaan. Hevonen ei säikkynyt mitään, lähti aina innolla töihin ja jaksoi hioa samaa asiaa vaikka maailman tappiin. Karmivainen ei ollut periyttäjä, millään muotoa. Tamma teki kolme varsaa, kaikki kantakirjaoreista. Yhdestäkään Karmivaisen varsasta ei tullut harrastekisapeliä kummempaa; perushyviä hevosia myös kisakäyttöön, muttei ikäluokkansa tai rotunsa huippua millään tavoin. Varsojen rakenne- ja käyttöominaisuudet, samaten luonteet, peilasivat aina isiä, emä ei antanut käytännössä mitään. Kaikin puolin kestävä, hyvässä kunnossa pysynyt tamma eli 33-vuotiaaksi.

ei. Tappohauska oli hauska, toimiva sekoitus perhe- ja kisahevosta. Orilla kisattiin menestyksekkäästi koulua ja esteitä (heA/100-110cm), se sijoittui usein, voitti muutaman kerran ja jos ei tuonutkaan ruusuketta kotiin, niin Tappohauska teki ratsastajineen siistin suorituksen ilman isompia virheitä. Neli- ja viisivuotiaana ori osallistui laatuarvosteluun päästen kärkikymmenikköön molempina vuosina. Kisaamisen ohella Tappohauska toimi opetusratsuna ja maastopuksuna omistajansa lapsille. 153-senttinen, vaaleanrautias piirtopää liikkui rennoin, elastisin liikkein, yliastunta ja tahti olivat hyvät, samoin takaosan työskentely. Ravi oli ehdottomasti raudikon paras askellaji. Rakenteensa puolesta ori oli sekoitus vanhempiaan; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, pitkä leveähkö kaula, pitkähkö pyöreä runko, loiva lapa, pitkä loiva lautanen, etuset sapelihakuiset, vuohiset lyhyet, muuten hyvät jalat. Tappohauskan hyppykapasiteetti oli parempi kuin hyppytekniikka, ori hyppäsi hieman laiskasti ja löysästi eikä käyttänyt selkäänsä kunnolla, jalkatekniikka taas oli hyvä. Hyvän luonteensa ja käsiteltävyytensä vuoksi seurallinen, umpikiltti ori oli koko perheen lellikki. Luonnekuvaus muistutti ylistysvirttä; reipas, energinen, herkkä, nöyrä ja kuuliainen, aina lapasessa pysyvä herrasmies, erittäin miellyttävä niin käsitellä kuin ratsastaa. Ori kantakirjattiin KTK-III -palkinnolla, suoritusten ansiosta kantakirjaluokka nousi KTK-II:ksi. Ori ei ollut ihmeperiyttäjä, mutta se jätti hyviä heB-HeA/90-110cm -tason jälkeläisiä niin harrasteluun kuin kisaukseen (joukossa muutama laatuarvostelumenestyjä, suurin osa kuitenkin perusputteja). Tappohauskan varsat ovat hyväluonteisia, selväpäisiä hevosia, joilla on perushyvät rakenteet ja liikkeet niiden puutteista ja vioista huolimatta. Nykyään ori elelee 33-vuotiaana teräspappana shettislauman kanssa Loimaalla.

eii. Punarautias Murhamies, punarautias esteratsu, oli erittäin lahjakas hyppääjä, ja olikin nelivuotiaana laatuarvostelun voittaja sekä lupaavin estehevonen. Viisivuotiaana Murhamies pääsi laatuarvostelun kärkiviisikkoon ja sijoittui kasvattajakisassa esteillä kolmanneksi. HeA/120cm -tasoinen hevonen kisasi esteitä hyvällä menestyksellä 110-120cm -luokissa voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja. Murhamies oli vaikuttava, hyvärakenteinen hevonen pikkuvikoineenkin; ryhdikäs, hyvätyyppinen, syvä pyöreä sopusuhtainen runko, pitkä kaareva kaula, loiva lapa, korkea lyhyt säkä, hyvä lautanen, pystyhköt vuohiset, muuten erittäin hyvät jalat. Orilla oli suorat, elastiset liikkeet, hyvä yliastunta, ravi helposti kiireistä, laukka oli pyöreää ja vaivatonta. Hyppääminen oli suurilinjaista ja sulavaa, Murhamies käytti hyvin selkäänsä ja jalkojaan. Käsitellessä hevonen oli rento, lastenkin käsiin sopiva herrasmies, joka käyttäytyi tilanteessa kuin tilanteessa. Ratsuna punaraudikko oli sen verran energinen, herkkä ja valitettavan kovasuinen, että vaati kokeneemman ihmisen selkäänsä. Ori kirjattiin KTK-II -palkinnolla hyvin pistein, myöhemmin palkinto korotettiin KTK-I:ksi kisanäyttöjen perusteella. Valitettavasti ori tiinehdytti heikosti, sen kaikki ikäluokat ovat pieniä, eivätkä heikommin tiinehtyvät tammat tulleet lainkaan kantaviksi Murhamiehestä. Ori periytti erittäin hyvin hyppykapasiteettia ja -tekniikkaa sekä hienoa laukkaa, rakennetta ja luonnetta vaihtelevasti. Sen varsat ovat olleet hyviä käyttöhevosia niin harraste- kuin kisakäyttöön, kaikki tolkun hevosia, vaikka virtaa ja eloisuutta olisi periytynyt vähän enemmänkin. Murhamies kuoli 25-vuotiaana.

eie. 151cm korkea, rautias piirtopäinen Kaihonkatsanto oli puhdas harrasteratsu ja perhehevonen. Tammaa ei koskaan koulutettu sen täyteen kapasiteettiin asti, eikä sillä harrastettu tai treenattu järin tavoitteellisesti. Perheen äiti ja lapset kiersivät mätsäreissä, show-näyttelyissä ja harjoituskisoissa huvin vuoksi (heC/60-70cm), lisäksi Kaihonkatsannon kanssa harrastettiin ja kokeiltiin kaikkea uutta; ajolenkit kärryillä ja reellä, hiihtoratsastus, vikellys, taitoajot.. Lehmänhermoinen, järkevä harrastehevonen taipui kaikkeen, mitä siltä pyydettiin. Raudikko oli sievä ja sympaattinen, rakenteessa oli omat heikkoutensa, lähisuvun työhevosveri näkyi Kaihokatsannossa; hyvät tyypit, vankka pitkähkö runko, leveästi asettuva kaula, leveä rynnäs, pitkä lautanen, etuset hieman sapelissa ja etusääret lyhyehköt, käyrähköt kintereet. Liikkeet olivat rennot ja matalat, yliastunta niukka, tasapaino hyvä, hevosen selässä oli helppo istua, vaikkei oma tasapaino olisikaan ollut kummoinen (tämä oli ehdottomasti vahvuus vauvasta vaariin -tyylisellä hevosella). Hypätessä Kaihonkatsanto käytti hyvin selkäänsä ja jalkojaan, hyppylahjoja olisi ollut metriin asti. Kouluratsastuksen saralla raudikko teki nöyrästi töitä, kunhan sen ei antanut luistella karkuun. Luonteeltaan hevonen vastasi hyvin pomminvarmaa perhehevosta; lauhkea, lempeä, kärsivällinen, hieman mukavuudenhaluinen ja laiska, kaikissa tilanteissa hyvin käyttäytyvä luottohevonen. Kaihonkatsanto teki kolme varsaa keskenään hyvin erilaisten orien kanssa. Tamma itse ei periyttäjäainesta, sen varsat perivät paljon enemmän ominaisuuksia isältään kuin emältään; varsoista ei löydy mitään yhdistävää, emään johdettavaa piirrettä. Kaihonkatsanto oli kaikin puolin vaatimaton tamma, mutta erinomainen perheen harrastehevonen. Hevonen lopetettiin 23-vuotiaana suolisto-ongelmien vuoksi.

ee. Myrkynnielijä, 152-senttinen sukkajalkainen raudikko, oli oikein kivannäköinen ratsuhevonen pikkuvioistaan huolimatta; erittäin hyvät tyypit, pyöreä avo runko, ylhäälle asettuva pitkä kaula, korkea säkä, loiva lapa ja lautanen, hyvät etujalat, käyrähköt kintereet. Tamman kanssa kisattiin aktiivisesti koulua heA-tasolla (alue- ja kansallinen taso) erinomaisella menestyksellä, ja esteitä aluetasolla 90-100cm radoilla nollaradoilla ja jokusella sijoituksella. Lahjakkuus näkyi jo nuorena Myrkynnielijän ollessa neli- ja viisivuotiaana laatuarvostelujen lupaavin kouluratsu ja myöhemmin kasvattajakisan kouluosuuden toinen. Ahtaita käyntiliikkeitä lukuun ottamatta Myrkynnielijällä oli emänsä hyvät liikkeet; tahdikkaat, ilmavat, elastiset, melko matkaavoittavat, hyvä yliastunta, etenkin ravi oli erittäin laadukasta. Luonteensa ja ratsastettavuutensa puolesta raudikko sopi tavoitteellisen harrastajan kisapeliksi ja lasten hoitohevoseksi täydellisesti, tamma kun oli hyvä, rohkea hyppääjä, erittäin herkkä, pehmeä, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ratsu, joskin kovaa kättä Myrkynnielijä protestoi pikkupukein. Käsiteltäessä hevonen oli rento, lauhkea, ei koskaan sanonut mitään mihinkään vaan sietä hännästä kiskomiset ja korvien juuressa kiljumiset. Tamma kirjattiin erinomaisin käyttökoetuloksin KTK-II -palkinnolla ratsusuunnalle. Kilpauransa jälkeen tamma teki kuusi varsaa, joista kaikista kasvoi hyviä, suht kapasiteetikkaita yleishevosia. Myrkynnielijän varsat ovat korrektirunkoisia, suhteellisen hyväliikkeisiä käyttöhevosia, kaikki ovat kilpailleet ja menestyneet koulu- ja/tai esteradoilla (lähinnä aluetasolla, joitakin kansallisia koulustartteja). Hyvän rakenteen ja kapasiteetin lisäksi tamma periytti selväpäistä, lauhkeaa luonnetta, vireystilassa saattaa olla vähän sanomista. 27-vuotias tamma viettää eläkepäiviään Pohjanmaalla.

eei. Kulomusta Myrkkykeiso oli lunki kaikki käy -hevonen, tasaisen varma ja rauhallinen, niitä jotka toimivat kaikilla vauvasta vaariin. 153cm korkea sukkajalkainen ori oli heA/110cm -tasoinen ratsu, joka kisasi heB-heA ja 80-110cm omistajansa sekä tuon lasten ratsuna seura- ja aluetasolla. Tasaisena suorittajana Myrkkykeiso saavutti muutamia voittoja ja joitakin sijoituksia, mutta oli enemmän tasavarma nollaratailija kuin ruusukehai. Kilpailemisen lisäksi ori toimi opetusratsuna omistajaperheensä ratsastuskoulussa, ja oli äärimmäisen suosittu kaiken tasoisten oppilaiden keskuudessa; aloittelijoiden turvallinen opetusmestari, konkareille hyvä treenikaveri. Luonteesta ei löytynyt moitteen sanaa, Myrkkykeiso oli hyvähermoinen, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen ratsu, joka suoritti juuri niin hyvin kuin ratsastaja osasi pyytää, ja joka lauhkeana, seurallisena nallekarhuna sopi lastenkin hoidokiksi. Rakenteensa ja liikkeidensä puolesta Myrkkykeiso oli melko perussuokki; hyvänpuolet tyypit, kevyenpuoleinen, pitkähkö runko, loiva lapa, loiva lautanen, pitkähköt vuohiset, muuten hyvät jalat. Käynti ahdasta, ravi ja laukka väljemmät, liikkeet joustavat ja tahdikkaat, ok yliastunta. Ori oli rohkea hyppääjä, jalkatekniikka oli erinomainen. Myrkkykeiso kirjattiin ratsusuunnalle KTK-III -palkinnolla. Oria ei hirveästi mainostettu, se astui lähinnä omistajiensa ja tuttavien tammoja. Yhteensä Myrkkyseiso sai 17 varsaa, joille se periytti hyvää, rauhallista luonnetta, joskin osalla jälkeläisistä on puutteellinen eteenpäinpyrkimys. Rakennetta ja liikkeitä hevonen periytti heikommin (varsat yleensä enemmän emänsä näköisiä). Myrkkykeisolaiset ovat hyviä, rohkeita hyppääjiä kapasiteetista riippumatta. Ori kuoli 26-vuotiaana.

eee. Miestennielijä oli kaikin puolin hyvä ratsuhevonen, niin rakenteen, luonteen kuin liikkeidensäkin puolesta. Kapasiteettia tammalla oli enemmän koulupuolelle kuin esteille, suoritushalua löytyi kumpaankin lajiin. Vaaleanpunarautias, 155cm korkea suomenhevonen oli vikoineenkin hyvä rotunsa edustaja; hyvät tyypit, pyöreä avo runko, väljä pään liittymä, erittäin hyvä kaula, korkea lyhyt säkä, loiva lapa ja lautanen, etujalat sapelissa, pystyt ej vuohiset, käyrät kintereet. Miestennielijän liikkeet olivat kaiken kaikkiaan erittäin hyvät; tahdikkaat, ilmavat, elastiset, melko matkaavoittavat. Luonnetta ei voinut kuin kehua, raudikko oli miellyttävä, yhteistyöhaluinen ratsu, sopivan herkkä ja eteenpäinpyrkivä, kenen tahansa käsiteltävissä, perusluonteeltaan kiltti ja lempeä. Tamma ei kytännyt tai aristanut uusia asioita, se oli rohkea (ei epäröinyt esteillä tai uusien asioiden edessä), kaiken kaikkiaan tamma oli hyvin miellyttämisenhaluinen. Miestennielijä hyppäsi hyvällä asenteella, vaikkei oikein osannut (hyppäsi mistä sattui, oli huolimaton jaloistaan), sillä kisattiin muutama 80cm esterata sijoittumatta. Koulua raudikolla kisattiin heA-vaB -tasoilla erinomaisin prosentein, voittoja ja sijoituksia kertyi niin alue- kuin kansalliselta tasolta vino pino ja jokunen seuramestaruus kirsikaksi kakun päälle. Tamma kirjattiin ratsusuunnalle KTK-II -palkinnolla. Kilpauransa jälkeen tamma teki viisi varsaa, ja se periytti erittäin vahvasti loistavaa liikemekaniikkaansa sekä koulukapasiteettiaan, sekä vähän huolimatonta, ei-niin-hyvätyylista hyppyä. Varsat olivat rakenteeltaan OK (pikku)vioistaan huolimatta, luonteessa ei ollut moitittavaa. Miestennielijän jälkikasvu on pärjännyt hyvin koulukisoissa (heB-vaB -tasoilla). Tamma lopetettiin 18-vuotiaana pahan jalkamurtuman vuoksi.
© Kasvattaja/Susiraja

Jälkeläiset

s. 25.09.2015, o. Mörkövaaran Peethooven (i. Koistilan Pietu) omistaja: turjake
s. 02.12.2015, o. Mörkövaaran Harmava (i. Runon Aamurusko) omistaja: tvisha
s. 06.01.2016, o. Mörkövaaran Rähähdys (i. Mörkövaaran Rähinä) omistaja: Ireth
s. 18.02.2016, o. Mörkövaaran Pasianssi (i. Mörkövaaran Pinsentti) omistaja: Hapero

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 41, ERJ 44, KERJ 38, VSR 5 kpl

10.08.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/40
24.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/75
24.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
25.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
28.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
30.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
31.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
05.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
07.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
09.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/50
09.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
10.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/40
10.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
13.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
13.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
14.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
15.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
17.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
18.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
18.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
19.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/40
20.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
21.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/40
21.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
22.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
23.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/40
23.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/60
23.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
23.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/49
24.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/40
25.09.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
26.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
27.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
27.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/60
28.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/60
29.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
30.09.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
02.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
06.10.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/40
07.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
09.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40




11.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
12.08.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/40
13.08.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
14.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
16.08.15, ERJ (kutsu), 90cm, 06/40
17.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
17.08.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
17.08.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/51
19.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/78
19.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
20.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
20.08.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/51
20.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 08/78
21.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/78
23.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/78
23.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
24.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
26.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
28.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
29.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
29.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
01.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
02.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
03.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
06.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
06.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/39
07.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
09.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/19
11.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
12.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
12.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/39
13.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/39
14.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/19
16.09.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
16.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
17.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
18.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
21.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
23.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
23.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
28.09.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
28.09.15, ERJ (kutsu), 90cm, 05/40
06.10.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/40
07.10.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
11.08.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/19
12.08.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/19
14.08.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/19
22.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 06/40
02.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
03.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
06.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
10.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
11.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 06/57
11.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
18.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
22.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/34
28.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
03.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/18
06.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
10.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/28
11.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
11.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
13.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/28
13.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/18
18.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/18
19.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
22.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
27.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
01.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
01.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
08.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
09.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
12.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
14.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
16.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
18.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
20.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
20.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
24.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
24.11.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
14.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
29.02.16, KERJ CUP (kutsu), Tutustumislkk, 03/83

30.09.15, VSR CUP (kutsu), Tutustumisluokka, 04/19
31.10.15, VSR CUP (kutsu), Helppo, 04/32
30.11.15, VSR CUP (kutsu), Helppo, 09/83
31.01.16, VSR CUP (kutsu), 90cm, 08/77
31.01.16, VSR CUP (kutsu), Tutustumisluokka, 05/36

Valmennukset ja päiväkirja

30.06.2016
Taas miettiessäni seuraavaa yleislaatuarvostelutilaisuutta ja sinne meneviä hevosia, sain päähänpiston ilmoittaa Nellan mukaan. Yleensä ja loogisesti kyseiseen laatuarvosteluun vien hevosia ikäjärjestyksessä, eli sinne suuntaa lähinnä vain vanhempaa hevoskantaa. Nyt ajattelin tehdä pienimuotoisen poikkeuksen, sillä vaikka Nellalla ei ikää ole kuin reilu 10 vuotta, on se täysin valmis paketti! Nella itsessään on todella hyvässä kunnossa laatisten suhteen, sen vanhemmat ja jälkeläiset ovat menestyneet, joten miksipä ei. Toki meidän täytyy hieman treenailla esiintymistä ja ennen virallista tuomarointipäivää puunattava ja laitettava Nella viimeisen päälle, jotta se varmasti hurmaa jokaisen tuomarin. Yleislaatuarvostelun jälkeen meillä olisi oikeastaan enää yksi isompi tavoite, suomenhevosten laatuarvosteluun osallistuminen. Sitten alkaakin Nellan ura olemaan täysin kasassa! Tosin olen alkanut kovasti miettimään, teettäisiköhän Nellalle vielä yhden jälkeläisen, sillä tamma on ollut loistava emä ja hyvä periyttäjä. Nähtäväksi jää - katsellaan ensin, minkälaisia palkintoja mainituista laatuarvosteluista saadaan.

16.06.2016 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Pitkästä aikaa pääsin valmentautumaan Nellan kanssa, kun otimme aamupäivällä osaa Mörkövaaraan saapuneen valmentajan kouluvalmennukseen. Tamma oli alkutunnista vielä täysin unessa, joten sain sitä napakoin avuin ja reippaalla asenteella työstää, jotta sain sen vähitellen kuulolle ja tahdikkaaseen liikkeeseen. Tämän vuoksi meidän alkuverkka oli vähän hakemista, eikä valmentaja alkuun saanut meistä hirmuisesti mitään irti. Huolellisella työstämisellä; siirtymisillä ja taivutteluilla yhteistyömme parani vähitellen, jolloin pääsimme siirtymään päivän tehtävien pariin.
Valmennuksen pääpaino oli erilaisissa siirtymisharjoituksissa, joten aloitimme heti käynti-ravi-pysähdys siirtymisillä. Koska Nella ei ollut erityisen virkeällä tuulella, oli minulla ensimmäisillä kierroksilla hieman hankaluutta siirtää se pienin avuin raviin. Sen sijaan ravista pysähdykseen siirtymiset olivat tammalta todella hienoa, aivan kuin olisi seinään pysähtynyt - se selvästi sopi Nellalle. Muutamien kierrosten toistojen jälkeen tehtävä sujui vaivattomasti, tamman ollessa koko ajan vain paremmin ja paremmin apujeni välissä. Seuraavaksi jatkoimme laukka-ravi-laukka-käynti siirtymisiin. Kuten arvata saattoi oli jälleen pientä hankaluutta saada Nella tahdikkaaseen laukkaan, ja vielä nostamaan se salaman nopeasti pelkästä pohkeen siirrosta. Vaikka tämä tehtävä vaatikin minulta pitkää pinnaa ja huolellista ratsastusta, oli enemmän kuin todella palkitsevaa, kun Nella lopulta toimi tehtävän parissa halutusti. Laukkasiirtymisien jälkeen jäimme vielä keskiympyrälle hetkeksi tekemään laukka-käynti-laukkaharjoitusta, jossa valmentaja keskittyi paljon myös ratsastajan istuntaan.
Vähitellen valmennuksen ollessa paketissa lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Koska Nella oli vasta hiljattain herännyt kunnolla ja päässyt jyvälle tehtävistä, olisi sillä intoa ja virtaa ollut vielä vaikka samanmoiseen tuntiin uudestaan. Lopussa tamma työskenteli lisäksi hyvällä motivaatiolla ja oli erittäin hyvin kuulolla, jonka myös valmentaja huomasi, antaen palautetta suurin kehuin.

05.06.2016
Ihana kesäpäivä ja minun ansaittu lomaviikko! Kummasti sitä ensimmäisenä tänäkin aamuna, "lomapäivänä", oli pakko heti ensimmäisen kahvikupin jälkeen lähteä tallille hevosia ihmettelemään. Tallilla Nella-tamma oli jostain kumman syystä sisällä karsinassaan, enkä äkkiseltään löytänyt ketään työntekijää, joka olisi tilanteen selittänyt. Siispä nappasin Nellan riimuun ja lähdin sen kanssa ulos kävelemään. Tamma oli heti tallista ulos astuttuaan todella valppaana, sen korvat ja pää sojotti taivassa, samalla innosta jalkojaan tepastellen. Vähän ihmettelin tätä käytöstä, olisikohan se eilen tai aikaisemmin tänäaamuna säikähtänyt jotain. No, kävelimme läheiselle pellolle, joka oli täynnä suuria voikukkia - sekös sopi Nellalle paremmin kuin hyvin. Tamma alkoi rouskuttaa innokkaasti rehuja naamaansa, minun istuessani pellolle tämän viereen. Kärpästen ja paarmojen kiitäessä ympärillämme tuli niin kesäinen ja ihana fiilis, että! Tosin kun paarmat alkoivat puremaan, oli pakko nousta ylös ja lähteä taas kävelemään. Tässä vaiheessa tein hirmuisen epäesimerkillisen ratkaisun ja nousin Nellan selkään ilman varusteita saati ilman sitä kypärää. Nella on kuitenkin yleisesti ottaen niin rauhallinen ja tasainen sielu, että uskoin sen kanssa näinkin pärjääväni. Kymmenen minuuttia tästä eteenpäin painelimme laukassa menemään kyseistä peltoa, minun riippuessa tamman harjassa kaikin voimin kiinni - ja voi että, se oli parasta! Samalla hetkellä myös tajusin, että vedet ovat varmasti lämmenneet, enkä ollut tänäkesänä vielä yhtäkään hevosta uittanut. Niinpä suuntasimme aivan vieressä olevalle uittopaikalle, jossa Nella alkoi iloisesti jaloillaan vettä porskuttamaan. Varsinaisesti en sitä uimaan saanut, mutta kyllä se selvästi nautti saadessaan pientä viilennystä kesän helteillä. Takaisin tallille saavuttuamme sai Nella mennä nyt peräti tarhaan asti, jossa muut tammakaverit ottivat sen ilolla vastaan.

12.04.2016
Onneksi me ei sinne suohon hukuttukaan, vaikka sitä kovasti pelättiinkin! Maaliskuun laatuarvostelut sujuivat ehkä odotettuakin paremmin, eikä mama voisi olla yhtään ylpeämpi pienestä Nella-ponistaan. Koulu-, este- ja kenttälaatiksissa melkeinpä jokainen tuomari oli hurmioitunut tamman karistamasta ja ihanuudesta. Tai ainakin melkein. Nella sai kaikista laatiksista melko samanmoiset pisteet, oikeastaan ainoastaan rakennetuomareilla oli pieniä näkemyseroja, parhaimmillaan kolmen pisteen heitto. Mistähän nekin niitä tuomareita oikein repii kun noin suuret erot, heh. Anyways, jokaisessa laatiksessa kokonaispisteet oli kuitenkin reippaasti yli 100, jonka vuoksi Nellan sivuja koristaa nyt KRJ-I, ERJ-I ja KERJ-I palkinnot, wau! Omistaja oli näistä tietysti hyvin innoissaan ja kovasti yritin Nellallekin höpöttää, mitä Hän oli saavuttanut, mutta ei oikein tuntunut välittävän. Ihmeellinen! Uskaltaakohan sitä edes paljastaa, että seuraavaksi haaveilisin tamman kanssa suuntaavani yleislaatikseen... Se se nimittäin vasta jännittääkin! No, valmistellaanhan tamma kunnolla ja sitten kun omistajan hermot sen paineen kestävät, niin ilmoittaudutaan mukaan... Huihai!

02.03.2016
Wuppiduu, minäpäs otin ja ilmoitin Nellan maaliskuun koulu-, este- ja kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluihin. Hypätään siis oikein kunnolla kerrasta suohon! Nella täyttänee 20.3. kahdeksan vuotta ja on näin ollen siis laatiskelpoinen. Jokaisesta laatiksesta toivotaan tietysti megahyviä pisteitä ja palkintoja, mutta eiköhän meille kelpaa palkinto kuin palkinto. Sormet ja varpaat ristiin, toivotaan parasta...
Mainittakoon lisänä, että helmikuun lopulla Nella sai neljännen jälkeläisensä, joka tarkoittaa sitä, että tamma pääsee viettämään nyt virallisesti eläkepäiviään. Kaikki kilpailut ja jälkeläiset on siis kasassa, joten enää Nellalle ei ole kirjaimellisesti käyttöä. Näin ollen se siirtyy Mörkövaaran mummo-osastolle pihattoon, josta se pääsee muutaman kerran viikkoon ratsastustunnille. Muutoin Nella saa siis vieteillä vihdoin ja viimein niitä hevosen päiviä syöden ja leikkien muiden kanssa, enkä minäkään ole enää joka päivä sitä kiusaamassa. Nellan kanssa on ollut ilo työskennellä viime vuodet ja se tulee aina pysymään yhtenä lempihevosenani.

29.02.2016 Estevalmennus, valmentajana Veera
Tvisha oli jo lämmittelemässä Nella ratsuansa, joten minulle tuli hieman kiire alkaa kasamaan esteitä kasaan. Onneksi olin piirtänyt kotona jo ratapohjan valmiiksi, joten eikun kasamaan esteitä. Vilkuilin sivusilmällä ratsukon menoa. Nella näytti todella nöyrältä hevoselta, joka liikkui sulavasti. Kokosin lumiselle kentälle viiden esteen sarjan. Kaksi pystyä M-B linjalle, yhden okserin pituushalkaisijan keskiosaan, E-M linjalle pystyn sekä H-S linjan väliin okserin.
Ratsukko oli saanut alkuverryteltyä, joten pääsimme aloittamaan estetreenin. Pyysin ratsukkoa tulemaan M-B linja, jossa välillä oli kolme laukka-asekelta. Ensimmäinen eritys meni hieman pipariksi, kun Nella sekosi askelissaan juuri ennen uutta hyppyä. Ylin puomi lensi kauniissa kaaressa, mutta ei onneksi osunut hevosen laskeutuessa sen jalkoihin. Kävin nostamassa puomin ja tvisha käänsi uudestaan ratsukon tehtävälle. Nyt ratsastaja oli hereillä ja askeleet osuivat hyvin yhteen. Nellakin varoi selvästi jalkojansa enemmän. Toistimme tehtävän muutaman kerran ja siirryimme tekemään pienen radan pätkän. Ratsukon tuli tulla tuo samainen linja, tästä L-päädyssä laukkaympyrä, josta sitten E-M linjan okserille, josta meno jatkuu suorassa linjassa uralle, uralta kääntö vasempaan ja sieltä H-S linjan pysty, okserin jälkeen laukkavoltti, josta sitten pituushalkaisijan okseri. Varmistin, että tvisha oli ymmärtänyt radan. Ratsastaja nosti kauniin pyörivän laukan ja lähti suorittamaan pientä rataa. Ratsukon eteneminen oli sulavaa, välillä huikkasin aika katseesta sekä selkeämmästä johtavastaulkoavusta, muuten ratsukon eteneminen oli sulavaa. Ratsukko otti tehtävän muutamaan kertaan. Pudotuksia ei enää nähty, vaan ratsukko sai tehtyä hyvät lähestymiset esteille.
Ratsukon siirtyessä tekemään loppuverryttelyjä ravissa oli minun aika ryhtyä kasamaan esteitä pois kentältä. Tvisha teki Nellan kanssa kolmikaaristakiemurauraa sekä taivutti volteilla tammaa reilusti. Nella oli jo selvästi vähän väsähtänyt, mutta yritti sinnikkäästi tehdä mitä siltä pyydettiin. Ihanan nöyrä hevonen, josta myös tvishalle kommentoin.

26.01.2016 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään vuorossa oli minun ja Nellan ensimmäinen yhteinen estevalmennus, jota odotinkin suurella innolla. Valmentajan saapuessa paikalle olin verryytellyt tammat jo huolellisesti, sen liikueessa tasaisesti allani ja kuunnellessani apujani malttavaisesti. Valmentaja pystytti täten heti muutaman pienen esteen maneesin kentälle, joita me saimme lämmittelyksi hypätä. Ensimmäiset hypyt oli melko huolimattomia Nellan kutakuinkin vain ravatessa näiden ylitse, mutta korkeuden noustessa niistä vähitellen kehkeytyi peräti ihan hyviä hyppyjä.
Valmennuksessa kävimme läpi perinteisen esteradan hyppäämistä - kentälle oli sijoiteltuna yhdeksän erilaista estettä, oli niin yksittäistä pystyä kuin myös kolmen esteen sarjaa. Etsin Nellalta hyvän, tasapainoisen laukan, ja sen jälkeen lähdimme melko itsenäiseen tahtiin suorittamaan rataa molempiin suuntiin. Aluksi tamma tuppautui vähän kirimään lähestymisissä, joten napakat ohjaspidätteet tarvittiin. Lisäksi Nella lähti oikomaan melko rajusti esteeltä esteelle, joten sain olla enemmän kuin tarkkana apujeni kanssa. Muutama ensimmäinen kierros oli vähän tälläistä epämääräistä säätämistä, mutta vähitellen aloimme löytää yhteistä säveltä, jonka myötä selätimme kaikki vaikeudet. Loppua kohden tamman liike ja hypyt parani radalla huomattavasti, nyt se malttoi kuunnella apujani ja laukata tasaisen varmaa tahtia. Muutoin meillä ei valmennuksen esteiden kanssa itsessään ongelmia ollut, Nella ei aristellut suurempiakaan esteitä, eikä sarjaesteilläkään meillä hankaluuksia missään vaiheessa ollut. Muutamat pudotukset saimme tosin aikaiseksi alussa, kun ponnistus esteelle tapahtui turhan kaukaa, jolloin takajalat ottivat ylimmät puomit mukaansa.
Kun esterata oli hiottu ja läpikäyty todella moneen kertaan ja kaikki sujui hyvin, oli aika lähteä lopettelemaan. Nella oli kaikkensa antaneen oloinen, loppuverkassa se puuskutti hirmuisesti, eikä olisi ihmeemmin jaksanut edes enää ravata. Valmentaja antoi hieman kritiikkiä alun tukka putkella kirmaamisesta, mutta tykkäsi kovasti siitä, kuinka paransimme lopussa ja kuinka yhteistyömme toimi tällöin.

11.11.2015
Aamulla Mörkövaarassa satoi ensilumi, jonka aikana minun oli tietenkin aivan pakko päästä maastoilemaan, miten ihana tunnelma ulkona olikaan! Ratsuksi valikoitui Nella, joka nökötti tarhassa aivan sen näköisenä, että "äiti, valitse mut, valitse mut!", joten pakkohan se oli. Äkkiä tammalle kamat niskaan ja metsään fiilistelemään talven tuloa. Hevosen hengitys höyrysi kauniisti sen ravatessa pellolla innoissaan eteenpäin, samalla minä selässä nauraen. Nella ryösti muutamaan otteeseen laukalle, mutta pelto oli hieman siinä kunnossa, ettei siinä kehdannut hirveästi tykittää, jonka vuoksi laukkaaminen jätettiin vähemmälle. Tunnelma nousi viimeistään kattoon siinä vaiheessa, kun metsän siimeksestä pellolle paineli myös rusakkoperhe, jotka lähtivät loikkimaan meidän kanssa yhtä matkaa. Nella katseli ensin vähän hölmistyneenä, että mitähän nuokin ovat, mutta tyytyi sitten jatkamaan omia puuhiaan. Reilun puolentunnin kuluttua lähdimme suuntaamaan takaisin tallille, jossa olikin jo päiväheinien aika, josta Nella kyllä muisti minua muistuttaa.

27.09.2015
Ihania uutisia Mörkövaarasta - Nella varsoi toissapäivänä ensimmäisen jälkeläisensä. Synnytys ei ollut aivan niin helppo, kun olisin toivonut, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Nella hoitaa varsaansa todella tunnollisesti ja piti tästä heti syntymän jälkeen muutoinkin hyvää huolta. Kyseisen varsan isä on Vibajan omistuksessa oleva komea, voikko suomenhevosori Koistilan Pietu, joten oli kiva yllätys, että varsakin oli voikko. Sukupuoleltaan tämä oli ori, joten oikeastaan se oli kuin ilmetty isänsä. Varsa nimettiin Mörkövaaran Peethooveniksi ja voin ilolla kertoa, että Peethoovenille on jo koti tiedossa. Vieroituksen jälkeen pieni söpöliini suuntaa turjakkeen hoiviin Hattuvaaraan, jossa sitä odottaa varmasti hyvä ja aktiivinen kilpakoti.
Kilparintamalla meille kuuluu myös hyvää, Nella on nimittäin saanut jo täydet sijat esteiltä, eikä kouluakaan tarvitse enää kovin kauaa kisata. Kenttäratsastuksen parissa ei olla kisattu niin tiuhaa mitä muiden, joten sen parissa meitä näkee varmasti ihan vuoden loppuun saakka. Sen jälkeen Nella pääsee hurjalle kisaeläkkeelle, todennäköisesti reilun kuuden vuoden ikäisenä, *naur*. Tamma varmaan odottaa sitä jo kuin kuuta nousevaa, sillä tällä hetkellähän olemme olleet melkein joka päivä jos jonkinlaisessa kissanristiäisessä.

04.09.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään pääsin Nellan kanssa ensimmäistä kertaa valmentautumaan ulkopuolisen oppeihin, kun läheiselle tallille saapui kansallisen tason ratsastaja valmentamaan kouluratsastuksen parissa. Alkuverkassa tamma oli hieman sählä, se keskittyi paljolti kaikkeen muuhun kuin antamiini apuihin, vaikka pitkäpinnaisesti tätä yritinkin työstää. Taivuttelujen ja siirtymisien kautta sain kun sainkin Nellan vähitellen apujen varaan, jolloin se lähti liikkumaan tahdikkaasti eteen, samalla itsensä hyvin kantaen.
Valmennuksen aiheena oli pohkeenväistöt sekä avo- ja sulkutaivutukset. Aloitimme pohkeenväistöistä, joita teimme keskihalkaisijalta ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Ensimmäisillä käyntitoistoilla tamman vielä hieman hinnasi apuja vastaan, mutta napakalla pohkeella ja tasaisella kädellä sen sen lopulta rehellisesti väistämään. Jo muutaman kierroksen jälkeen Nella väisti todella kivasti käynnissä, ilman suurempia ongelmia. Tämän jälkeen toistimme saman ravissa, tosin nyt sain olla entistä topakampana pohkeiden kanssa, sillä Nella tuppautui herkästi ravata lönkyttelemään vain suoraan. Lisäksi huolelliset pidätteet oli avainsana onneen, jotta saimme puhtaita ja hyviä raviväistöjä aikaseksi. Tästä jatkoimme käynnissä avo- ja sulkutaivutusten pariin, jotka onneksi luonnistuvat tältä tammalta kuin vettä vaan. Nellalle ei tarvinnut kuin antaa tarvittavat avut, niin se teki työtä käskettyä ja suoritti pyydetyn liikkeen malttavaisesti. Ajoittain esimerkiksi sulkutaivutusten alussa Nella tarjosi pohkeenväistöjä, mutta ne sain hyvin korjattua takaisin sulkuihin. Avo- ja sulkutaivutusten sujuessa moitteitta molempiin suuntiin, teimme vielä muutamia laukanvaihtoja käynnin kautta uralla.
Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja saimme siirtyä itsenäisen loppuverkan pariin. Nella asteli todella tyytyväisenä tässä vaiheessa eteenpäin, ollen upeasti pohkeen ja ohjan välissä. Valmentaja antoi meille kovasti hyvää palautetta, mutta myös kehitettävää. Itsekin olin oikein tyytyväinen tunnin kulkuun, sillä vaikka alku hieman tahmea olikin, teimme lopussa oikein hyvää jälkeä.

28.08.2015
En voi edes sanoin kuvailla, kuinka tyytyväinen olen tähän hevoseen! Voiko parempiluontoista hevosta olla olemassakaan, en tiedä. Nella on hurmannut tasaisella ja sympaattisella olemuksellaan kaikki Mörkövaaran tallilla kävijät, parhaimmillaan jopa kolme tyttöä on taistellut samaan aikaan, kuka tällä saa ratsastaa. Ratsukoulutus sujui kuin oppikirjasta konsanaan, mitään ongelmia meillä ei melkeinpä missään vaiheessa ollut, Nella nimittäin tajusi nopeasti, että mitä tältä haluttiin. Nytemmin voin tyytyväisenä sanoa Nellan olevan koulussa helppo A tasoa ja rataesteitä se hyppää mieluusti metriin asti. Kilpaurakin saatiin heti ratsukoulutuksen jälkeen hyvään vauhtiin, erityisesti esteillä Nella on ollut aivan ykkönen. Tällä hetkellä meillä on kasassa sijoituksia seuraavasti: KRJ 5, ERJ 19 ja KERJ 4 kappaletta. Ei siis yhtään hullummin! Nella on ollut oikein esimerkillinen kilpahevonen, tasaisen varma ja rautahermoinen jokaisessa startissaan, ainakin tähän mennessä. Kilpailujen ohelle olen ennättänyt haaveilla Nellalle jo ensimmäistä jälkeläistäkin, saa nähdä, mitä syyskuu tuo meille tullessaan. Saadaanko mini-Nellaa talliin vai ei.

01.08.2015
Tänään saimme Mörkövaaraan uutta tammavahvistusta, kun Susirajalainen Harmonella saapui talliimme. Jos en aivan väärässä ole, kyseessä on meidän kolmas Susirajalainen hevonen - edelliset ovat menestyneet äärettömän hyvin, joten "Nellastakin" odotetaan tietysti suuria. Kyseinen tamma on nyt parin vuoden ikäinen nuorikko, peräisin kerrassaan kivasta 1-polvisesta suvusta. Väritykseltään se on rautias ja toistaiseksi säkäkorkeutta on jo yli 155cm, joten eiköhän tästä ihan hyvänkokoinen hevonen kehity. Mitä olen reilun päivän verran kerennyt tammaa käsitellä, on se oikein rauhallinen ja yhteistyökykyinen, joten luonne sillä on ainakin täysi kymppi. Se joutunee tosin koetukselle pikimmiten, kun lähdemme siirtymään ratsukoulutuksen pariin. Nellasta odotetaan hyvää yleishevosta lajiin kuin lajiin, joten tarkoituksena olisi päästä pikimmiten suuntaamaan koulu-, este- ja kenttäradoille. Jos kaikki menee kilparadoilla suunnitelmien mukaan, on kilpauran jälkeen Nellalla siirtyminen jalostuskäyttöön ja sitä kautta tavoitellaan laatuarvosteluja. Mutta, nyt vain hartaasti toivotaan, että meidän yhteiselo lähtee sujumaan mallikkaasti. Ettei tule narrille ja Lissulle palautuspostia!