Muistoissa: Nom Nugaata - virtuaalihevonen
k. 21.06.2017

NimiNom Nugaata LempinimiNiilo
Rek.nroVH15-018-1979 Synt.päivä ja ikä02.08.2015, 23v
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri156 cm, rt
KoulutustasoVaativa B, 90cm, Tutustumislkk PainotusYleispainotus
KasvattajaSusiraja Omistajatvisha (VRL-01671)


© VRL-01811

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 31.10.2016
34 + 33 + 17 + 12 + 4 = 100p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.08.2016
8 + 40 + 22 + 20 + 15 = 105p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.07.2016
7,5 + 41 + 22 + 20 + 15 = 105,5p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.11.2016
8 + 40 + 12 + 20 + 15 = 95p, KERJ-II

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.06.2017
12 + 22 + 25 + 25 + 20 = 104p, SLA-I

Luonne

Kun ostin Niilon odotin saavani siitä mukavan tätiratsun, sillä sen molemmat vanhemmat ovat rauhallisia ja laiskanpuoleisia. Orin vanhetessa kuitenkin kävi ilmi, että tämä hevonen ei ole rauhallisuutta ja tasaista luonnetta nähnytkään, päinvastoin. Niilolla virtaa ja intoa, ainakin syömiseen ja riehumiseen, riittää loputtomiin asti ja siksi sitä on kuvailtu Mörkövaaran duracell-pupuksikin. Ori on aina häntä pitkänä viipottamassa suuntaan jos toiseen, eikä se malta olla hetkeäkään aloillaan tai keskittyä asioihin. Virtaviivainen luonne osoittautuu hieman hankalaksi arkisissa toimenpiteissä, kun kaikesta täytyy vääntää ja kääntää. Tämän hevosen kanssa mitään ei siis tapahdu helpolla, joten sen kanssa toimiessa vaaditaan pitkää pinnaa.

Hoidettaessa Niilo säätää niin paljon, että turvallisuussyistä se on suotavaa laittaa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi. Koskaan se ei ihmisille varsinaisesti äkäinen tai vaarallinen ole, mutta kun sen höslääjä-luonteeseen kuuluu se jatkuva hyöryäminen, ei se aina muista aina varoa hoitajaansa. Kiinni ollessaan ori on helppo hoidettava, sen kuin vain harjaa ja varustaa. Tietenkin Niilo saattaa heitellä päätään ja kuopia etukavioillaan, joka tuo oman elämyksensä mukaan. Harjaus, kavioiden puhdistus, loimitukset ynnä muut vastaavat sujuvat hyvin ilman vastaanlaittoa, mutta entäpä ne varusteet. Suitsiessa Niilo pitää hampaansa visusti yhdessä, joten suunpielestä kutitettelu tulee hoitajalle hyvin tutuksi. Vastaavasti satuloidessa ori pullistelee niin paljon kuin vain vatsasta lähtee, jolloin hoitajan mielenterveys on viimeistään oikeasti uhattuna. Puolestaan taluttaessa Niilo on melkoinen liitokavio, joka ei malttaisi tulla nätisti hoitajansa perässä millään, sillä ruoho on tietysti virheämpää aidan toisella puolen.

Ratsastaessa ori on siitä hankala, että sen keskittymiskyky on täysi nolla. Lisäksi se saa usein "virtapiikkejä", jolloin se lähtee kyselemättä viemään ratsastajiaan. Tämän vuoksi Niilo vaatii selkäänsä osaavan ihmisen, joka ei anna sille missään vaiheessa periksi. Ori liikkuu kentällä ja maastossa siis omalla moottorilla eteen, harvoin sillä laiskoja päiviä edes on. Puolipidätteet ovat tunnin mittaan kova sana, sillä vain niiden avulla Niilon voi saada jotenkuten hallintaansa. Kun taitava ratsastaja saa sen reippaalla työstämisellä ratsastettua ohjan ja pohkeen väliin, muuntautuu se tällöin peräti ihan meneväksi menopeliksi. Tietenkin siihenkin pisteeseen päästessä Niilo pyrkii luisumaan ohjasta ja tekemään asiat yksinkertaisesti, joten helppoa se ei ole. Yleisesti Niilo kuuntelee parhaiten paino- ja ääniapuja, joilla sen saa, jos saa, ratsastettua pehmeäksi ja edes pienesti yhteistyökykyiseksi.

Kouluratsastuksessa Niilo on aivan ykkönen niin halutessaan. Tuttuun tapaan alkuverkka on melkoista henkien taistoa orin riekkuessa ja kaasutellessa menemään, mutta kun sen vähitellen saa tasaiseen liikkeeseen ja tuntumalle, on vain taivas rajana. Niilo omaa äärettömän näyttävät ja hienot liikkeet, jolloin sen parhaimmistoon kuuluukin kaikki sellaiset tehtävät, joissa se saa vapaasti liikkua eteenpäin. Vaativa B tasoinen ori suoriutuu siis upeasti mm. kootuista ja lisätyistä askellajeista, eikä laukanvaihdotkaan sille ongelma ole. Pienemmät, tarkkuutta vaativat tehtävätkin onnistuvat moitteitta, mutta niiden parissa ratsastaja saa tehdä huomattavasti enemmän töitä. Jotta Niilosta kuitenkaan edes saa vaativia liikkeitä irti, täytyy se saada oikeasti keskittymään ja olemaan rehellisesti apujen varassa, eikä vain humpuutella menemään eteenpäin pää viidentenä jalkana.

Kun esteratsastus ja Niilo laitetaan yhteen, on luvassa vain vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kirjaimellisesti. Ori on etenkin aluksi kova kuumumaan esteillä, jo ne nähdessään se alkaa kiriä kohti, mennen todellakin kovaa ja korkealta. Esteillä Niilo vaatii selkäänsä normaalia yllytyshullumman ratsastajan, sillä välillä arempaa ratsastajaa voi todellakin pelottaa ja tutisuttaa. Tämän vuoksi ori on syytä saada ennen hyppäämistä rauhoitettua, eikä sillä edes pidä hypätä ensimmäistäkään estettä jos se ei ole hyvin kuulolla. Ollessaan rauhallinen omaa se oikein kivan hyppytyylin, eikä teknisessä osaamisessa ole juuri moitittavaa. Rataesteet ylittyvät tällöin noin 90cm korkeudelta, tosin ei se metrikään ole hyvin kaukana. Erikois- ja maastoesteitä Niilo saattaa useimmiten aluksi vähän vierastaa, mutta päästessään hyppäämisen makuun jää kyttäily ja kaikki muu epävarmuus niitä kohtaan.

Kilpailuissa ori osaa olla aivan mahdoton sählätessään ja mennessään pää taivaissa kohti uusia, ihmeellisiä asioita. Matkat kilpapaikoille sujuvat vaihtelevalla menestyksellä, välillä Niilo nimittäin keksii vieroksua traileria, eikä lastaus siten suju aina täysin ongelmitta. Kilpapaikalle päästessä alkaa orilla ne hirmuiset menohalut, eikä hoitajan vieressä maltettaisi pysyä ei sitten mitenkään. Keskittymisongelmien vuoksi Niilolla on hyvä suunnata pikimmiten lämmittelemään ja sen kanssa kannattaa oikeasti tehdä työtä ajatuksen kanssa. Jos orin on saanut ratsastettua tuntumalle ja se liikkuu nätisti eteen, onnistuu itse suorituskin yleensä hyvin. Tosin jos radan vierellä menee yksikin hyväntuoksuinen tamma, niin se on silloin menoa se ja ratsastajan avut menevät kuuroille korville. Onneksi hyviä päiviäkin on ollut monia, jonka todistaa Niilon lukuisat sijat kilpakalenterissa.

Sukulaiset

i Murha-Kustaa
sh-o, tprn, 156cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, KTK-III
ii Murha-Kalervo evm
sh-o, trn, 158cm
iii Kalevalainen Kannel evm
sh-o, m, 160cm
iie Sudensukuinen evm
sh-t, rt, 155cm
ie Murha-Ralli evm
sh-t, prt, 155cm
iei Rallin-Poika evm
sh-o, tprt, 156cm
iee Murha-Ulpu evm
sh-t, vprt, 157cm
e Voi Viineri
sh-t, vrt, 154cm
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, KTK-III
ei Komiampi evm
sh-o, klm, 155cm
eii Nokinokka evm
sh-o, klm, 155cm
eie Makiampi evm
sh-t, rt, 157cm
ee Kahvi et Pulla evm
sh-t, vrt, 150cm
eei Herra Hunajainen evm
sph-o, vkk, 147cm
eee Kahvitellen evm
sh-t, rt, 152cm

ii. Murha-Kalervo, tummanruunikko 158cm korkea ori oli jopa huvittavan tasainen sekoitus vanhempiaan. Sillä oli hyvä ryhti, hyvät tyypit ja leimat, se oli sopusuhtainen, runko oli lihaksikas, syvä ja pyöreä, lautanen oli hieman huipukas. Etujalkojen asennot olivat suorat kaikin puolin, kintereissä oli jonkin verran käyryyttä ja jalkojen luusto yleensäkin oli hieman siro. Murha-Kalervo liikkui kepeästi, mutta melko maahansidotusti, laukassa sillä meinasi olla etenkin nuorempana tahtiongelmia. Kuten vanhemmillaankin, oli ongelmana Murha-Kalervolla lähinnä se luonne. Erittäin hyväluonteinen ja kiltti toki käsitellä, samaten kuin nöyrä, ja ratsastaessakin kuunteli avut ja oli mukava ratsu. Mutta ei lähelläkään reipasta, työteliästä tai herkkää, mitään kisaratsun tapaistakaan ei Murha-Kalervosta saanut edes kuvittelemalla. Pitkälle se kuitenkin onnistuttiin kouluttamaan - ori oli myös ahne kuin mikä, ja palkitsemalla se olisi kiivennyt vaikka puuhun - vaativa B -tasolle ja metrin radoille esteillä. Muutamat alueluokat sillä käytiin kilpailemassa ja hankkimassa tulokset sen omalta tasolta, mutta enemmän Murha-Kalervolla keskityttiin kilpailemaan ennemminkin helppo B-A ja 80cm, sillä omistajalla ei edes juuri ollut tavoitteita itsellään vaan orilla kilpailtiin ennemminkin huvin vuoksi. Sen verran tavoitteellisuutta oli kyllä omistajallakin (ja kaverien kanssa vedonlyönti palkinnosta), että Murha-Kalervo vietiin kantakirjaan ratsusuunnalle - palkinnoksi tuli kakkonen, mikä yllätti erityisesti orin omistajaa. Enemmän kaverina pidettyä oria ei paljoa jalostukseen tarjoiltu, se astui ne tammat, joiden omistajat lähestyivät pyyntöineen ja näin ollen Murha-Kalervo sai neljätoista varsaa, joista neljä oman kasvattajansa tammojen kanssa. Orin jälkeläiset ovat olleet hyviä, tavallista parempia harrasteratsuja ja kivoja ensimmäisiä kisaratsuja, hyvärakenteisia ja kivaliikkeisiä.

iii. Kalevalainen Kannel 160cm korkea musta ori oli ulkonäöltään kuin suoraan sieltä oppikirjasta, tai satukirjasta, tai molemmista. Ryhdikäs, hiilenmusta Kalevalainen Kannel oli se Uljas Musta tyttökirjoista ja myös rakenneihmisen mukava katsella: erittäin hyvät ryypit, vähemmän yllättäen myös erittäin hyvä ryhti, lihaksikas, syvä ja pyöreä runko, kaareva kaula. Koska täydellistä hevosta ei lie löydetty, oli orillakin toki vikoja, hajavarpaiset etuset, käyrähköt kintereet, olematon säkä, lyhyt reisi. Kalevalaisen Kanteleen käynti oli pitkää, matkaavoittavaa ja rentoa, mutta laiskaa, ravi oli takaa ahdasta ja yleisesti ottaen sellaista perusliikettä - ei erinomaista, mutta ei myöskään kelvotonta. Laukassa oli potentiaalia, mutta ori oli sen verran laiska, että sen laukka omaa tahtia oli laiskaa, maahansidottua, lähes laahaavaa, tarmotonta ja aika ajoin myös tahditonta. Luonteeltaan Kalevalainen Kannel oli enemmän yhden ihmisen hevonen, se hermostui käsittelijöiden vaihtuessa, mutta oman ihmisensä kanssa se oli ennemmin laiska kuin reipas, ennemmin mukavuudenhaluinen kuin työteliäs. Helppo A ja 90cm sujuivat, kun tarpeeksi jaksoi yrittää - olihan ori myös nöyrä luonteeltaan, ja teki kyllä, jos siltä osasi kunnolla vaatia. Ennemmin se oli kuitenkin mukava kaveri kotitreeneihin ja pitkiin maastoihin kuin kunnon kilpahevonen. Siitä huolimatta Kalevalainen Kannel palkittiin ensimmäisellä palkinnolla ratsukantakirjaan. 21 jälkeläistä saanut ori periytti pitkää käyntiään, rauhallista luonnettaan ja hyvää runkoaan, jalka-asennot onneksi periytyivät ennemmin emältä kuin isältä. Kapasiteettia on myös varsoilla ollut ainakin helppoon A:han, monella metrin esteille, mutta harvan luonne on kuitenkaan ollut kilpahevoselle sopiva. Mukavia, parempia harrastehevosia ja ratsastuskouluruunia Kalevalainen Kannel kuitenkin jätti.

iie. Sudensukuinen, rautias liinaharja, 155cm korkea tamma ei hurjasta nimestään huolimatta ollut mitenkään hurja hevonen. Se oli niin pullavainen siitostamma koko olemukseltaan, että jo kolmivuotiaana sitä luultiin kokeneeksi emäksi. Kelpo rakenne sillä kyllä oli, syvä, pyöreä, joskin lyhyenpuoleinen runko, pitkä kaula jossa hyvät liittymät, hieman huipukas lautanen. Jalka-asennot itsessään olivat hyvät, suorat sekä edestä, että takaa, mutta jalat olivat turhan siroluiset kokonaisuudessaan. Sudensukuisella oli hyvä, pyörivä, rytmikäs ja tarmokas laukka, mutta valitettavan lyhyt käynti ja hieman maahansidottu ravi. Luonteeltaan tamma oli kiltti, lempeä ja nöyrä, mutta myös ahne ja mukavuudenhaluinen, joka koetti ratsunakin mennä siitä, mihin aitaa ei edes suunniteltu rakentaa. Niinpä koulutustason jääminen "vain" helppoon A:han johtui enemmän siitä, ettei Sudensukuisesta saanut irti enempää vaivannäköä, kapasiteettia sillä olisi ollut ainakin vaativaan B:hen, ellei jopa ihan vaativaan A:han asti. 90cm radoilla tamma vielä yritti ja olikin reipas, mutta metrin esteille se alkoi kieltää (sen tosin nähtiin hyppäävän menestyksekkäästi pois tarhasta 120cm aidan yli ensimmäisten ruohojen kasvettua). Tamma ei ollut edes omalla tasollaan sitä kirkkainta kärkeä, mutta se oli ehdottomasti parempi harrastepulla. Kantakirjassa se sai kakkospalkinnon ratsuna. Sudensukuinen pääsi toimittamaan suosikkivirkaansa, syömään ja lihomaan, eli siitokseen melko aikaisin, jo viisitoistavuotiaana. Tamma varsoi vuosittain, sillä sen vioista huolimatta varsat menivät yleensä kaupaksi kohtuuhinnoin näyttöjen ja suvun vuoksi. Huolella valituista oreista Sudensukuinen teki erittäin hyvärakenteisia varsoja seitsemän kappaletta, kaikista oli myös paremmiksi harrastehevosiksi, mutta huipputason kisapelit piti etsiä muualta.

ie. Murha-Ralli jatkoi emänsä kavionjäljissä ollen ikäluokkansa kärkeä niin koulu- kuin esteosuuksilla nuorten suomenhevosten laatuarvosteluissa. Kolmivuotiaana tamma voitti, neli- ja viisivuotiaana kuului kolmen kärkeen. Ravuri-isästään huolimatta Murha-Ralli oli pesunkestävä, hyvä ratsu, joka kisasi he A-va B -aluekoulua ja metrin alue-esteitä. 155cm korkea punarautias ratsutamma hyppäsi erinomaisella tekniikalla, liikkui elastisesti ja matkaavoittavasti pitkin askelin, minkä lisäksi tamman tasapaino oli luonnostaan hyvä. Rakenteeltaan raudikko kuului perushyvään, tavanomaiseen suomenhevosjoukkoon; hyvät tyypit ja leimat, pyöreä vankanpuoleinen runko, kaareva leveähkösti liittynyt kaula, pitkähkö loiva lapa, hyväasentoiset etuset, käyrähköt kintereet. Vanhemmat näkyivät vahvasti myös suomineidon luonteessa, tamma oli sopivan eteenpäinpyrkivä, nöyrä ja työintoinen ratsu, joka oli mitä lauhkein, rauhallisin ja luotettavin kaveri aloittelevillekin hevostelijoille. Eteenpäinpyrkimyksen mukana ei valitettavasti tullut järin suurta reaktiivisuutta, mikä saattoi esteradoilla viedä ruusukkeen tai pari kilpakumppanille. Murha-Ralli teki tasaisen varmoja ratoja niin koulussa kuin esteillä, toi ruusukkeita kotiin ja pärjäsi myös aluemestaruuksissa (pari pronssia ja hopeaa niin koulusta kuin esteistä). Suomenratsujen kuninkaallisissa tamma esiintyi muutamana vuotena, rotumestaruuksiin sen kanssa ei osallistuttu. Murha-Rallin jälkeläiset ovat rakenteeltaan peruskastia, ja luonteeltaan usein turhankin lauhkeita ja leppoisia, mutta erinomaiset liikkeet sekä kapasiteettia niin kouluun kuin esteille varsoilla on. Tamma periytti vahvasti sukunsa parhaita puolia kuudelle varsalleen; hyviä liikkeitä, kestäviä jalkoja, hyvää, joskaan ei reaktiivisinta kisahevosen luonnetta. Murha-Rallilaiset ovat tuttu näky niin kilpakentillä kuin yksityistalleilla omistajiensa harrastehevosina. Raudikko viettää eläkepäiviään kasvattaja-omistajansa luona.

iei. Rallin-Poika oli kolminkertaisen ravikuninkaan ja kaksinkertaisen ravikuningattaren huippulahjakas poika, joka itsekin voitti ravikuninkuuden kolmeen kertaan - voittaen joka kerta jokaisen kuninkuuskisan osion. Tummanpunarautias, 156-senttinen piirtopää liikkui matkaavoittavin, tahdikkain ja elastisin askelin, joilla juostiin loistavia aikoja raviradalla ja myöhemmin tehtiin ratsun hommia. Raudikolla oli hyvät tyypit, kevyt kaareva kaula, syvä vankanpuoleinen runko, pitkähkö loiva lapa ja hyväasentoiset, joskin lyhytvuohisiset jalat. Kolminkertaisen ravikuninkuuden lisäksi Rallin-Pojalla on meriitteinään useita arvokisasijoituksia sekä muhkea voittosumma. Eteenpäinpyrkivä, energinen ori oli nöyrä, hyväkäytöksinen työmyyrä, joka keräsi liioista vapaapäivistä pöllöenergiaa. Ori oli kuitenkin kiltti kuin mikä, ja sopi omistajaperheensä lasten hoitohevoseksi. Raviuransa jälkeen huippujuoksija siirtyi tekemään ratsun hommia, eikä ollut pöllömpi niissäkään; heB-A ja 100cm, suurimmat lahjat estepuolella (mukavan pyöreä hyppy ja hyvä tasapaino, hyvä estesilmä). Juoksijana KTK-I -palkittu ori on jättänyt useita satoja ravivarmoja, nopeita juoksijoita, sekä parisenkymmentä alun alkaenkin ratsunhommia tehnyttä ratsua. Rallin-Pojan varsat perivät isänsä energisen, mutta palvelualttiin luonteen, kestävät jalat ja laadukkaat liikkeet. Isänsä kaltaista suurravimenestyjää jälkeläisistä ei löydy, vaikka arvokisamenestystä on niitetty. Ratsupuolella Rallin-Poikalaiset ovat menestyneet etenkin esteradoilla. Ori lopetettiin 25-vuotiaana.

iee. Vaaleanpunarautias Murha-Ulpu oli rakenteeltaan kaikin puolin perus suomenhevostamma; hyvät tyypit ja leimat, pyöreä syvä runko, leveähkösti liittynyt kaareva kaula, hyvä lapa ja satulansija, hyväasentoiset etuset, käyrähköt kintereet. 157cm korkea ratsutamma oli ikäluokkansa kermaa kapasiteettinsa ja liikkeidensä osalta, ja olikin laatuarvosteluissa joka vuosi kolmen kärjessä niin koulu- kuin esteosuuksilla. Raudikolla oli lennokkaat, suorat liikkeet, hyvä tahti ja tasapaino sekä riittävästi eteenpäinpyrkimystä. Hyppytekniikka oli hyvä, kokoaminen helppoa, nöyrän ja rohkean luonteensa ansiosta Murha-Ulpu suoriutui kaikista tehtävistä jouhevasti ne kerran opittuaan. Lempeä, lauhkea, aina rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä tamma oli lasten ja aikuisten suosikki, luottotalutusratsu ja osaava (va B/100cm) kilparatsu samassa paketissa. Aluetasolla koulua ja esteitä sekä seuratasolla kenttää kisannut tamma teki tasaisen varmoja suorituksia tuoden usein ruusukkeita kotiin, myös suomenhevosten koulumestaruushopeaa. Murha-Ulpu teki kuusi varsaa, jotka ovat kaikki erittäin pidettyjä, hyviä hevosia, tekivät ne sitten tuntiratsun, kilpahevosen tai vain maastokaverin töitä. Jokainen varsa sai perushyvän rakenteen, mukavat liikkeet ja hyvän luonteen (kiltti, järkevä, nöyrä, hyvä eteenpäinpyrkimys). KTK-II -palkinnolla ratsukantakirjassa oleva Murha-Ulpu oli itse erinomainen hevonen, sen jälkeläiset ovat kahta kisatammaa lukuun ottamatta paljon tasapaksumpia kaikin puolin. Tamma eli 27-vuotiaaksi.

ei. Komiampi oli nimensä mukaisesti pikkuvikoineenkin komea hevonen, hyvärakenteinen ja hienoliikkeinen käyttöhevonen, joka kisasi koulua ja valjakkoa (nuorena esteitä 90-100cm radoilla, muutama sijoitus, paljon nollaratoja ilman sijoituksia). Koulua ori kisasi vaA-tasolla loistavin tuloksin, valjakkoa vaativissa luokissa voittaen ja sijoittuen tasaiseen tahtiin (vaikka suurin menestys tulikin kouluradoilta). Suomenhevosten koulumestaruuksissa hevonen edusti viidesti, saaden nimiinsä kaksi voittoa, hopean ja kaksi neljättä sijaa. Komiampi liikkui rennoin, elastisin, tahdikkain liikkein, yliastunta ja eteenpäinpyrkimys olivat hyvät. Esteitä ori hyppäsi harvakseltaan, muutamat pikkukisat ja kantakirjauksen estekoe. Hyppytekniikka oli ihan hyvä, orilla ei juuri ollut intoa esteille ja hypyt jäivät helposti löysiksi, ellei ratsastaja vähän herätellyt ja patistanut. Kouluradoilla ja kärryt perässään kulomusta komistus antoi kaikkensa, Komiampi oli rehti, reipas, nöyrä työmyyrä, joka antoi itsestään kaikkensa työn ollessa mieluinen (paitsi niillä esteillä). Käsitellessä hevonen oli hieman herkkäsieluinen, herkästi kiukutteleva prinsessa, ratsuna/ajettavana herkkä, nöyrä, reipas ja huomattavasti asiallisempi ja mukautuvaisempi kuin muuten käsitellessä. Kulomusta, 155-senttinen tukkajumala oli komea ratsuhevonen; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, ylhäälle asettuva pitkähkö kaareva kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä syvä runko, pitkähkö pyöreä lautanen, erittäin hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Komiampi kirjattiin R-suunnalle hyvin käyttökokein KTK-I -palkinnolla. Jalostuskäytössä uljas musta oli tasaisen suosittu, muutamana vuotena Komiampi oli käytetyin ratsuori. Yhteensä 104 jälkeläistä jättänyt Jälkeläisvalio Komiampi periytti erityisen vahvasti hyvää liikemekaniikkaa ja kykyä kouluradoille, jonkin verran myös luonnettaan, rakenne periytyi valitettavan vaihtelevasti. Ori kuoli 28-vuotiaana.

eii. Nokinokka oli ravurisuvustaan huolimatta lahjakkaampi ratsuna - niinkin lahjakas, että siitä tuli suomenhevosten kolminkertainen koulumestari. Suurimerkkinen, kulomusta ori oli 155cm korkea tukkajumala, jonka esiintymisvarmuus ja -karisma jättivät harvat kylmäksi. Ravurisuku näkyi hevosen rakenteessa; hyvät tyypit, lyhyt niska, kevyt pitkä kaula, jyrkähkö lapa, pitkä pyöreä kevyehkö runko, jyrkkä lautanen, etujaloissa taittuneet varvasakselit, hyvät takaset. Liikemekaniikaltaan Nokinokka oli kuitenkin erinomainen, hevonen kantoi itsensä erinomaisesti, takaosa tuli hyvin alle, liikkuminen oli kevyttä, vaivatonta, tahdikasta ja matkaavoittavaa, liikkeet suorat ja suht väljät. Hyppääminen ei ollut orin ominta alaa, se hyppäsi herkästi liian läheltä estettä ilman kunnollista selänkäyttöä, jalkansa se sentään nosti. Estekapasiteetti jäikin 70-80cm ratoihin. Nokinokkaa ei esteradoilla nähty paria seurakisaa lukuun ottamatta, koulua ori kisasi kansallisella tasolla ensin heA -tasolla, myöhemmin vaB-vaA voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja. Herkkä, reaktiivinen ori ei sopinut jokaisen käsiteltäväksi, reagoidessaan ori reagoi isosti, ja se veti turhankin herkästi herneen nenään. Ratsuna ori oli eteenpäinpyrkivä, työteliäs ja yhteistyöhaluinen, kunhan ratsastaja osasi hommansa. Ori kantakirjattiin ratsusuunnalle KTK-II -palkinnolla. Nokinokka oli erittäin suosittu jalostusori, sillä onkin huimat neljäsataa jälkeläistä. Ori periytti jälkeläisilleen etupäässä hyvää liikemekaniikkaa , hyppytekniikkaa ja kapasiteettia molempiin lajeihin, rakennetta ja luonnetta ori periytti heikommin. Nokinokkalaiset ovat kestäviä, pärjänneitä suoritushevosia, ja ori onkin Jälkeläisvalio. Nokinokka kuoli 31-vuotiaana.

eie. Valjakkoajossa kunnostautunut Makiampi, 157-senttinen liinaharjainen sukkajalkainen raudikko, ihastutti runsailla jouhillaan sekä upeilla liikkeillään. Ulkomaita myöten vaikeita valjakkoluokkia kilpaillut tamma teki pitkän, menestyksekkään kilpauran valjakkoajon parissa, nuorempana sijoituksia tuli myös koulu- ja esteradoilta (heB-heA, 80-90cm, potentiaalia vaA/100cm). Hieman hitaasti kehittynyt tamma ei häikäissyt laatuarvosteluissa, mutta kuusivuotiaana tamma oli kasvattajakisan kouluosuuden neljäs. Rakenteeltaan Makiampi oli erittäin hyvä; erittäin hyvät tyypit, ylhäälle asettuva pitkähkö kaareva kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä syvä pitkä runko, pitkä laskeva lautanen, erittäin hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Tamman liikkeet olivat rennot, elastiset ja tahdikkaat, askeleet pitkät ja kevyet. Makiampi oli kevyt, herkkä ja kuuliainen ajettava, joka ei empinyt tai säikkynyt mitään tehtävää tai maastoa. Rohkea, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämishaluinen tamma toimi niin ratsuna kuin ajettaessa, hyppäsi hyvin ja taipui moneen, vaikka valjakkoajo olikin leipälaji. Käsiteltäessä tamma pomotti arkaa käsittelijää, jos tamman ei antanut hyppiä silmille se oli lauhkea, helposti käsiteltävä ja vaikka solmuun väännettävä. Tamma kantakirjattiin valjakkourastaan huolimatta R-suunnalle KTK-II -palkinnolla. Pitkän kilpauransa jälkeen Makiampi teki viisi varsaa, joista kaikista tuli kilpahevosia (niin ratsuja kuin valjakkohevosia). Varsat ovat emänsä tapaan kestäviä, kapasiteetikkaita ja hyvin liikkuvia käyttöhevosia, joilla on vähintään keskiverto rakenne. Tamma periytti vahvasti rohkeaa, palvelualtista luonnettaan. Makiampi kuoli 28-vuotiaana.

ee. 150cm korkea, tähtipäinen vaaleanraudikko Kahvi et Pulla toimi koko ikänsä harrasteratsuna, sellaisena yleispelinä, jolla tehtiin ja kokeiltiin kaikkea mahdollista uittamisesta hiihtoratsastukseen, este- ja koulukisoista vikellykseen, mätsäreistä työajoon. Kahvi et Pulla oli rauhallinen, järkevä, rohkea "kaikki käy" -hevonen, joka suhtautui uusiin, pelottaviinkin asioihin tyynesti ja hötkyilemättä, korkeintaan muutaman sivuaskeleen ottamalla, jos sitäkään. Hyvien hermojensa ja lempeän, seurallisen luonteensa vuoksi raudikko oli ideaali perhehevonen, jonka kanssa jokainen perheenjäsen touhusi omia juttujaan. HeB-A/90cm -tasoinen tamma haki kotiin ruusukkeita mätsäreistä (lähinnä valkoisia, mutta ruusuke kuin ruusuke), harraste- ja seurakisoista sekä erilaisista tapahtumista peltolaukoista hiihtoratsastukseen, naamiaisista kyläyhdistyksen työhevostapahtumiin. Rakenteensa puolesta Kahvi et Pulla oli melko perusputte; hyvänpuoleiset tyypit ja leimat, kaunis pää, ylhäälle asettuva hieman kaareva kaula, lyhyehkö säkä, vankahko syvä avo runko, pyöreä laskeva lautanen, hyvät etuset, käyrähköt kintereet. Tamma hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla (vähän selättömät, liioitellut hypyt, jalat välillä liikaa, välillä liian vähän mukana), liikkuminen oli matalaa, mutta tahdikasta ja vaivatonta, yliastunta hyvä, käynti selkeästi askellajeista paras, ravi ja laukka perushyvät. Kahvi et Pulla liikkui tasaisesti, ei erityisen reippaasti (ellei sitä vaadittu), pitäen kuskin kuin kuskin kyydissä. Kahvi et Pulla teki kolme varsaa, joiden kaikkien vahvuus on erinomainen luonne. Hyvillä orivalinnoilla paikattiin tamman puutteita, ja raudikon varsat ovatkin kapasiteetikkaita yleishevosia harraste- ja kilpakäyttöön. Rakenteensa puolesta varsat ovat pikkuvikoineenkin hyviä perushevosia. Kahvi et Pulla viettää leppoisia eläkepäiviä pienen suomenhevoslauman johtajana.

eei. Yleisori Herra Hunajainen edusti nuorena laatuarvostelukarsinnoissa tippuen nippa nappa finaalipaikoilta, kasvattajakisassa ori oli koulussa kymmenen parhaan joukossa ja esteillä 13., myöhemmällä iällä ori kisasi esteitä, koulua ja helpoimpia kenttäluokkia (heA/100cm) niin omistajansa kuin parin junioriratsastajan opetusmestarina. Voikko, 147cm korkea pienhevosori oli erittäin energinen, hieman kuumuva hevonen, joka komennettaessa kiukuttelu ja hyvällä tuulella ollessaan oli todellinen "kaikki käy" -hevonen., joka pysyi koko ikänsä hieman keskenkasvuisen kiukuttelijan oloisena. Kuumuessaan ori otti helposti puomin tai pari alas, ja kouluradoilla tuli tahtirikkoja, hyvinä päivinä orin kanssa sai tehtyä kivat, siistit radat ja noukittua joskus ruusukkeen kotiin. Voikko oli kuitenkin enemmän laadukas harrasteratsu kuin kisapeli. Ryhdikäs, runsasjouhinen ja karismaattinen pikkuori sai olemuksellaan paljon rakennepuutteitaan anteeksi; hyvänpuoleiset tyypit, leveähkö kaareva kaula, loivahko lapa, syvä pyöreä vankahko pitkä runko, loiva pitkä lautanen, etuset hieman vasikkapolviset, hyvät takaset, lyhyehköt vuohiset. Herra Hunajainen liikkui suorin, tahdikkain ja elastisin liikkein, yliastunta oli vaatimatonta, takaosa toimi mukavan aktiivisesti luonnostaan, eteenpäinpyrkimystä oli ennemmin liikaa kuin liian vähän. Ori krijattiin P- ja R-suunnille, molemmille KTK-III -palkinnolla. Herra Hunajainen sai 64 varsaa, osan puhtaasti värinsä vuoksi. Orin varsat eivät rakenteensa puolesta ole rodun kärkeä, mutta suurin osa on suht kapasiteetikkaita, (perus)hyvillä liikkeillä ja hyvällä hyppytekniikalla varustettuja harraste- ja (pikku)kisapelejä. Luonnettaan voikko ei juuri periyttänyt. Herra Hunajainen lopetettiin 23-vuotiaana suolenkiertymän vuoksi.

eee. Kahvitellen oli maatalousoppilaitoksen hevosia, oppilaiden opetus- ja kisaratsu, näyttöjen ja näytösten luottohevonen, myöhemmin kohtalainen siitostamma. 152-senttinen, tähtipiirtopäinen rautias oli hieman laiskanpulskea, mukavuudenhaluinen tamma, josta aloittelevat ja arat ratsastajat saivat tasaisen luotettavan, ei-niin-vauhdikkaan opetusmestarin, kun taas kokeneemmat ratsastajat saivat onnistumisen tunteita saadessaan tamman kulkemaan kunnon muodossa omalla moottorilla. Tasainen, tyyni, hyvähermoinen ja järkevä, hieman laiska, mutta kaikin puolin kiltti ja mukava, tarmokkaalla ratsastuksella reipas suorittaja - Kahvitellen oli oikea kultakimpale oppilaitokselle. HeB-A/70-80cm -tasoinen raudikko oli enemmin tasaisen varma hyvien suoritusten tekijä, jolla sijoittui silloin tällöin, kuin kunnon ruusukehai. Kahvitellen hyppäsi enemmän suurella sydämellä kuin taidolla, liikkuminen oli tahdikkuudesta ja hyvästä yliastunnasta huolimatta melko vaatimatonta (takaosa jäi helposti voimattomaksi, liikkeet olivat matalahkot). Rakenteeltaan Kahvitellen oli enemmän juoksija- kuin ratsutyyppinen, pää oli kaunis, kaula ylhäälle asettuva ja hieman kaareva, säkä lyhyehkö, runko syvä kevyehkö ja avo, lautanen pyöreä ja laskeva, etusääret olivat lyhyet ja kintereet käyrähköt. Rakenteensa pienistä puutteista huolimatta raudikko oli kestävä, hyvin ratsun hommista suoriutuva hevonen. Vanhemmalla iällä Kahvitellen siirtyi jalostuskäyttöön, ja se teki neljä varsaa. Raudikon jälkikasvu on hieman pitkänmallista, ei ehkä kapasiteetikkainta ratsuhevosta, mutta jokainen on ehdottoman hyväluonteinen, palveleva hevonen. Kahvitellen varsat ovat enimmäkseen harrastehevosia, yhdellä on kilpailtu koulua. Tamma kuoli 27-vuotiaana.
© Kasvattaja

Jälkeläiset

s. 17.10.2015, t. Mörkövaaran Unikinuski (e. Mörkövaaran Unelma) omistaja: peikko
s. 19.11.2015, t. Mörkövaaran Ninnina (e. Taikakuun Pikku-Wiivi) omistaja: Jaana K.
s. 18.12.2015, o. Mörkövaaran Suklaahumu (e. Mörkövaaran Unessa) omistaja: annika n
s. 05.03.2016, o. Mörkövaaran Nokkela (e. Vaniman Kalmankukka) omistaja: cirus
s. 13.05.2016, o. Tuiskulan Nou Katti (e. Riikennevan Hilveera) omistaja: felissa
Niilo ei ole enää jalostuskäytössä.

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 42, ERJ 44, KERJ 38, VSR 5 kpl

04.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
06.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
07.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
10.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
11.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
12.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
14.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
14.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
16.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
17.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
17.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
18.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
18.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
19.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
19.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
20.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
20.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
20.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
21.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
21.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
22.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
23.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
25.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
25.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
26.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
26.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
27.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
29.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
29.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
30.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
30.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
30.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
31.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
31.10.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
01.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
05.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
07.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
11.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
12.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
17.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
18.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
20.11.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40

30.11.15, VSR CUP (kutsu), 60cm, 03/29
31.12.15, VSR CUP (kutsu), 60cm, 05/29
31.12.15, VSR CUP (kutsu), 80cm, 01/45
31.03.16, VSR CUP (kutsu), Vaativa B, 03/71
30.06.16, VSR CUP (kutsu), Tutustumislkk, 05/44
11.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
13.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
14.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
16.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
17.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 01/30
22.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
27.10.15, ERJ (kutsu), 80cm, 01/30
28.10.15, ERJ (kutsu), 80cm, 05/30
28.10.15, ERJ (kutsu), 80cm, 03/29
29.10.15, ERJ (kutsu), 80cm, 01/30
30.10.15, ERJ (kutsu), 80cm, 05/30
30.10.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
01.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
01.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 01/30
04.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
05.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
05.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/40
06.11.15, ERJ (kutsu), 80cm, 01/22
06.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/40
07.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/40
08.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/40
09.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/40
09.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 05/40
10.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/40
16.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
16.11.15, ERJ (kutsu), 80cm, 03/40
18.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
20.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
22.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
22.11.15, ERJ (kutsu), 80cm, 04/40
25.11.15, ERJ (kutsu), 80cm, 01/40
29.11.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
30.11.15, ERJ (kutsu), 80cm, 03/28
02.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
03.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
03.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
03.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
04.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
05.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
09.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
09.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
15.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
16.12.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
31.12.15, ERJ CUP (kutsu), 80cm, 01/124
10.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/13
11.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/30
14.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/13
22.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 05/30
23.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/30
29.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/30
30.10.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/30
02.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/21
04.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/21
04.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/15
07.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/15
09.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/28
12.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka,04/26
12.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/37
13.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 05/37
13.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/28
14.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 05/26
19.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/28
19.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/37
19.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/33
20.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 05/33
22.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/33
22.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/37
29.11.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/37
03.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/30
04.01.16, KERJ (kutsu), Harrasteluokka, 05/30
04.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/30
05.01.16, KERJ (kutsu) Tutustumisluokka, 01/30
12.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/17
13.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/17
14.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/17
19.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/30
20.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/17
21.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/30
28.01.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/30
01.02.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/30
03.02.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/30
06.02.16, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/36

Valmennukset ja päiväkirja

20.08.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Florenzia
Katselin Niilo -nimisen suomenhevosen kauniita liikkeitä tvisha selässään. Olimme aloittaneet juuri valmennuksen verryttelyiden jälkeen tehden lisättyä ravia pitkillä sivuilla ja koottua lyhyillä sivuilla, jotta saisimme ratsun ratsastajansa avuille täydellisesti. Niilon askeleet näyttivät lennokkailta ja pitkiltä, joten en voinut kuin ihastella ratsukon menoa. ''Muista rentouttaa sisäkäsi!'' huikkasin tvishalle, kun tämä kokosi Niiloa lyhyempään ja hillittyyn raviin. Muuta palautetta minun ei tarvinnutkaan antaa, sillä ratsukon yhteistyö näytti saumattomalta. Laukassa jatkettiin laukanvaihtojen parissa. Alkuun Niilo hieman innostui laukasta ja muutaman hassun sivupompun jälkeen meno tasoittui. Kumpaankin päätyyn tuli tehdä laukkaympyrät kootussa laukassa ja sen jälkeen vaihtaa lävistäjän kautta suuntaa laukanvaihto tehden. Ensimmäisillä kerroilla Niilo vaihtoi ristilaukalle, joten pyystin tvishaa ottamaan ennen vaihtoa pienen pidätteen ulko-ohjasta. Tämä auttoikin meidät korjaamaan vaihdot puhtaiksi, jonka jälkeen tehtävä sujuikin loisteliaasti. Onnistuneiden laukanvaihtojen jälkeen siirryttiin viellä hetkeksi raviin, jossa ratsastettiin eteen-alas, jotta Niilo saisi venytellä hieman selkäänsä sekä lapojaan kokoavien liikkeiden jälkeen. ''Upeaa, muista tehdä sen kanssa pitkät loppukäynnit, jotta lihakset palautuvat harjoituksesta niinkuin pitääkin'' huikkasin ratsukolle.

15.08.2016
Tärkeitä uutisia! Pari kuukautta sitten saatoin mainita, että Niilon kanssa tavoitellaan hiljattain laatiksia - ja nyt palkintoja on jo kaksin kappalein! Valmistautuminen laatiksiin ei ollut mitään hyvin ruusuista, sillä orihan inhoaa pesuilla käyntiä ja ylimääräistä puunausta muutenkin. Se, että saatiin herra edustuskuntoon oli jo työn ja tuskan takana, ja sitten kun täytyi vielä kehäkäyttäytymistä harjoitella lisää, jotta tuomareiden edessä seisottaisiin ylväästi. Kerran tai kaksi Niilo on käynyt elämässään näyttelyissä, mutta niistä ei taida olla paljoa kertomista, joten voitte vain arvailla lopputuloksen. Näin ollen laatiksiin menemistäkin jännitin äärettömän paljon, mutta onneksi pojalla on huippuhieno suku ja koska jälkeläisetkin ovat menestyneet, on suurimmat paineet poissa pelistä. Heinäkuun lopulla pääsimme näyttäytymään estelaatiksen parissa, jossa ori tuttuun tapaan vähän tuppautui pelleilemään ja pilailemaan tuomareiden kustannuksella. He ottivat onneksi orin metkut täydellä huumorilla ja palkitsivat Niilon pistein 105,5, joka oikeutti ERJ-I palkintoon, vau! Sanotaanko, että taas yhden kerran sai olla orista hitusen ylpeä. Tänään aamupäivästä oli luvassa sitten puolestaan koululaatis, jossa en enää niin paljoa stressannut, sillä tiesin sieltäkin kohtuullisen hyvän palkinnon tulevan. Tälläkin kertaa Niilo käyttäytyi vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta lopputuloksena pisteet eivät olleet edellistä laatista huonommat kuin 0,5! Niilo sai täten KRJ laatiksessa yhteispisteet 105 ja sitä kautta KRJ-I palkinto lätkähti mukaan. Jes, jes! Sittenpä aloitamme Niilon valmistelun kenttä- ja yleislaatikseen... Niitä kauhulla odotellessa!

12.08.2016 Estevalmennus, valmentajana Florenzia
Tvisha kävelytti kentällä reippaan oloista suomenhevosoria saapuessani paikalle. Huikkasin ratsastajalle tervehdykset ja rupattelimme hetkisen aikaa, sillä ratsastajan ratsu oli minulle täysin uusi tuttavuus. Pyysin ratsukon aloittamaan verryttelyn ja kasasin sillä aikaa toiselle pitkälle sivulle kaarevan uran viidellä laukkapuomilla. ''Nyt kun olet verrytellyt, nosta vaan laukka ja ala tulla jokaisella kierroksella tämän kaarevan uran ylitse. Huolehdi, että Niilo pysyy kokoajan rentona ja laukan tempo säilyy samana'' opastin. Niilon vauhti kiihtyi jo ennen maapuomeja, joten pyysin tekemään aina ennen maapuomeja niin monta volttia, että Niilo olisi täysin kuulolla. Tällä tehtävällä saimme orin ylittämään puomit monet kerrat rennosti ja kaahaamatta,joten pikkuhiljaa nostin maapuomit irti maasta aina 70cm pystyiksi saakka. Niilo vaikutti keskittyessään oikein rehelliseltä ja kivalta hevoselta. Annoin ratsukon kävellä hetken, jonka jälkeen hypättiin kaareva ura ja sen jälkeen kolmoissarja noin 80cm korkeilla esteillä. Pyysin tvishaa olemaan mahdollisimman hiljaa satulassa ja antaa hevosen joutua hommiin, jolloin sen olisi pakko keskittyä vauhdin sijasta suorittamiseen.Tämä toimikin hienosti ja Niilo hyppäsi koko tehtävän maltillisesti, sopivan reippaassa temmossa ja todella sujuvasti. ''Upeaa, kehu sitä !'' hihkaisin ratsukolle ja pyysin heidät loppuverryttelemään huolellisesti

27.06.2016 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Muutamien kuukausien tauon jälkeen oli tänään tiedossa Niilolla ja minulla valmennus, tällä kertaa esteiden parissa. Koska valmennus järjestettiin vieraalla tallilla, oli ori alussa hyvinkin intopiukeana, eikä olisi malttanut kuunnella apujani, ei sitten ollenkaan. Tämän vuoksi valmentaja sai nähdä vilauksen Niilon vauhdista ja vaarallisista tilanteista, joita se esitteli lämmittelyhyppyjen aikana. Sain kuitenkin kaikessa rauhassa työstää hevosta ympyrällä laukassa, jolloin aloin saamaan sen vähitellen avuille. Valmennuksen pääpaino oli erikoisesteissä, kentälle oli rakennettu muureja, vesiesteitä, tynnyriesteitä, lankkuja, heinäpaaleja... Siis aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä! Erikoiset esteet olivat Niilosta toki äärettömän jännä juttu, se kummasteli niitä heti kun oli tarkoitus rueta hyppämään, ja ennemminkin olisi halunnut syömään heinäpaalista kuin hypätä sen ylitse. Sain olla siten selässä jälleen kerran hyvin hereillä ja laittaa ratsuni mukisematta töihin, sillä muutoin siitä ei tullut yhtään mitään. Lähdimme hyppäämään esteitä ihan mukavassa temmossa, toki lähestymisissä Niilo herkästi kiri ja tällöin sai vahvoja pidätteitä jakaa oikein olan takaa. Ponnistuspaikat ori osasi pitkälti itse arvioida sopivaksi ja hypytkin oli muuten hyviä, mutta muutamien kohdalla hevonen selvästi liioitteli hyppään. Pelottavin este oli selvästi 90cm korkea muuri, jolle Niilo kieltäytyi kaksi kertaa, ennen kuin sain sen lopulta hyppäämään, tosin senkin pudotuksella. Täten jouduin koko pitkän tunnin tekemään kovasti töitä, mutta lopussa jokainen este ylittyi hienolla tyylillä ja yhteistyömme pelitti hyvin, joten itse olin tyytyväinen. Valmentajakin piti Niiloa lahjakkaana hyppääjänä ja minäkin sain kehuja reippaasta asenteestani ja periksiantamattomuudesta hevosen hölmöilyille.

13.05.2016
Niilon maailma saattoi tänään romahtaa, sillä aamutöikseni pääsin kertomaan sille, että sen viides ja sitä myöten viimeinen jälkeläinen on saatu maailmaan. Enää tällä orilla ei ole siis tammojen seuraan asiaa, joka saattoi särkeä pienen ponin sydämen, voih. Voin kyllä vain jo arvata, että nyt kun menin tästä sanomaan, löytyy Niilo huomenna aamutalliin tullessani ihan väärältä laitumelta väärissä puuhissa. Toivotaan kuitenkin, että ei. Felissa laitteli minulle huhtikuussa viestiä, että saisikohan hän astuttaa suomenhevostammansa Niilolla, johon hän oli kerran kilpapaikalla ihastunut. No, tokkiisahan se meille passaa, mutta omalla vastuulla! Nimittäin jos varsasta tulee yhtä tyhmä kuin tästä, niin onpa kiva juttu. Aamuyöllä Tuiskulaan oli syntynyt pieni orivarsa, joka oli ulkonäöllisesti aivan kuin isänsä, mikä minua tietysti hirvitti. Felissa antoi varsalle kauniin nimen, Tuiskulan Nou Katti, jossa oli taas osviittaa isästä - ei hyvä! Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, liekköhän kyseiseen naiseen enää uskaltaa myöhemmin olla yhteydessä kun selviää, että minkälaista linjaa tämä herra ylläpitää. Nyt vain odotellaan, että jälkeläiset pääset kilparadoilla menestymään, jotta pääsee meidän Niilo-poikakin vielä tämän vuoden puolella laatuarvosteluihin. Toki niistäkään ei varmaan tule muuta kuin sanomista, mutta käydäänpähän edes näyttäytymässä.

19.02.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Lissu T.
Viimeinkin sain aikatauluni sovitetuksi yksiin tvishan kanssa, ja pääsin Mörkövaaraan valmennusreissulle! Valmennettavani olisi susirajalainen Nom Nugaata, Niiloa, josta ei ollut kasvanut ihan sellaista tätiratsua, kuin mitä me ja tvisha olimme odottaneet. Nooo, sellaista sattuu. Saapuessani Mörkövaaraan tvisha aloitteli verryttelyjään Niilon kanssa. Samalla, kun katsoin silmä kovana ratsukon itsenäistä verryttelyä, vaihdoimme tvishan kanssa kuulumisia toistemme omistamista kasvateista, talli- ja kisa-arjesta ylipäätään sekä kaikesta muusta, mikä hevosihmisiä kiinnostaa. Valitettavasti kuulumisten vaihtoa hankaloitti Niilon eläväisyys sekä keskittymiskyvyn täysi puuttuminen, joten lopulta luovutin, tukin suuni ja annoin tvishan keskittyä täysin ratsastamiseen, jolloin verryttelytkin alkoivat näyttää joltain muulta kuin kaoottiselta tätitunnilta. Hiljalleen tvisha sai ratsastettua raudikkonsa avuille - ja voi luoja, millainen liike Niilosta lähtikään pätkittäin irti!
Aloitimme varsinaisen treenin simppeleillä asioilla; jokainen kulma piti ratsastaa huolellisesti, lyhyillä sivuilla lyhennettiin askelta, pitkillä pidennettiin. Pääty- ja keski-ympyröitä, täyskaartoja, pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Tässäkin oli aluksi tekemistä, Niilo kun keräsi kierroksia askeleen pidentämisestä (varsinkin ravissa) ja olisi halunnut kaahailla menemään. tvisha pysyi rauhallisena, käsi vakaana ja ratsastaja paikoillaan, vaikka ori teki millaisia pyrähdyksiä. Toistoja, toistoja ja aktiivista ratsastusta, ja peruspalikat saatiin taas paikoilleen, ori kuulolle ja työnteko maistumaan. Seuraavaksi teetin koottu käynti - lisätty käynti - koottu käynti, keskiravi - koottu ravi - keskiravi sekä koottu ravi - lisätty ravi - koottu ravi -siirtymisiä sekä 10m puolivoltteja kootussa laukassa. Niilon liikkeet olivat yksinkertaisen upeat, siirtymisetkin olivat siistit ja sujuvat, puolivoltit säännöllisen malliset. Toiseksi laukkatehtäväksi otimme sulkutaivutuksen. Niilo laukkasi hyvää, tasatahtista koottua laukkaa ja suoritti sulut kuin vanha tekijä.
Ratsukon loppuverrytellessä laukassa ja ravissa suitsutin niin kaksikon yhteistyötä, Niilon liikkeitä kuin tvishan ratsastusta (asenne, istunta, apujen käyttö). Alun sinne tänne viipottavasta häslästä saatiin kuorittua hyvin liikkuva, suorittava kouluratsu - ihmekään, että olette tehneet tulosta!

24.01.2016
Aamulla talliin tullessani päätin, että haluan lähteä samantien maastoilemaan, sillä ilma oli äärettömän kaunis. En vain tiedä mikä minuun meni, sillä keksin valita ratsukseni Niilon, joka ei tunnetusti ole sitä parasta lenkkiseuraa. Siksipä ei tullut yllätyksenä, että ensimmäinen parikymmentä minuuttia mentiin lumisella pellolla aivan täysiä, väsymyksen merkkejä tulematta. Tai siis, itsehän olin selässä tässä vaiheessa jo aivan kuollut, mutta Niilo sen kuin mennä porskutti eteenpäin ja vähät välitti pidätteitäni. Onneksi ori ennätti pellolla purkamaan suurimmat energiansa ja näin ollen ei enää maastopoluille päästyä jaksanut aivan niin kovasti touhottaa. Saimme käveltyä reilun kymmenen minuuttia, kunnes Niilo keksi, että pusikossa selvästi vaanii jokin liikeri ja sitä tietysti täytyi sännätä karkuun. Siinä orin pingahtaessa lensin itsekin kaulalle ja yritin kaikin voimin pysyä harjassa kiinni, etten vain lentäisi selästä alas. Niilo humputteli melkein tallille asti laukassa ja ravissa, ja vasta kun hidasti käyntiin pääsin kipuamaan takaisin turvallisesti satulaan. Jeps, tässä tämä ihana ja rentouttava maastolenkki lumisissa maisemissa. Ori oli tosin samaa mieltä siinä minun kanssa, että eiköhän tämä reilun puolentunnin lenkki ole ihan riittävä ja näin ollen siirryimme takaisin tallille. Tallissa Niilo sai selkäänsä lämpimän toppaloimen ja sitä kautta tarhaan aamuheinien pariin pönöttämään. Voi, voi, voi, kunpa olisin taas osannut valita toisin, oli nimittäin lihakset aikalailla kipeinä reissun päädyttyä.

29.12.2015
Syksy kääntyi nopeasti talveksi ja nyt on peräti jo joulukuu, tosin sekin on jo pian ohitse. Niilo innoistui entistä enemmän elämästään ensimmäisen talvensa vuoksi, joten siitä on ollut kyllä iloa monille tallitytöille, not. Pakkanen kirjaimellisesti pamautti orin pään aivan sekaisin, eikä sen kanssa yhteistyö enää luonnistu ei sitten mitenkään. Täten pari viimeistä viikkoa Niilo on ollut melko kevyellä liikutuksella, joka näkyy puolestaan sitten tarhasta karkailulla ja muilla metkuilla. Jospa se hiljalleen rauhoittuisi, ikääkin kun alkaa olemaan jo huimat kuutisen vuotta... Vaikka elämä ei aina meillä ihmisillä hevosten takia helppoa olekaan, olen kuitenkin siitä tyytyväinen, että olen saanut Niilon siihen käyttöön, johon sitä alunperinkin kaavailin. Nimittäin jalostukseen! Ensimmäisestä varsasta mainitsinkin jo edellisessä päivityksessä, mutta kuukausien kuluessa on ori saanut kaksi pienokaista saldoonsa lisää. Marraskuussa Niilo sai jälleen ruunikon tammavarsan, joka nimettiin Mörkövaaran Ninninaksi ja joka sai kunnian jäädä Mörkövaaraan asumaan. Isäheppa onkin saanut tehdä vähän tuttavuutta pienokaisensa kanssa, tosin sillekin se on näyttänyt vain hapanta naamaa ja kaunista hammasrivistöään. Voisiko sitä hienompaa isää toivoakaan, heh... Reilu viikko takaperin syntyi puolestaan ensimmäinen orivarsa, joka sekin oli ruunikko! Niilon on pakko periyttää tuota väritystä isänsä puolelta, joka on siis ruunikkopainotteista, sillä kuinka muutoin kolme sen jälkeläisistä pystyisi olemaan tuon värisiä. ... Tai, no, olisiko siinä syy, että jokainen Niilon astuma tamma on ollut ruunikko. Anyways, oripoika sai nimekseen Mörkövaaran Suklaahumu ja nytemmin se asustelee jo annikan hoivissa Harmoniassa. Kovasti jännitän periyttääkö Niilo luonnettaan tälle orille, sillä onneksi tammavarsat ovat toistaiseksi osoittautuneet melko pitkäpinnaisiksi. Tästä kohti seuraavia suuria tapahtumia!

11.11.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Heti kukonlaulun järjestettiin Mörkövaarassa kouluvalmennus, johon olin ilmoittaunut Niilon kanssa mukaan. Alkuverkassa ori oli todellakin vielä unessa, se oli liikkui todella verkkaisesti eteenpäin, vähän jopa avuja vastaan painaen. Sain työstää sitä reippaalla otteella volteilla ja tehdä paljon siirtymisiä ja temponvaihteluja, jotta se alkoi vähitellen kokoamaan itseään ja saamaan jalkoja alle. Päivän valmennuksessa keskityttiin eritoten avo- ja sulkutaivutuksiin, joten heti hevosen liikkuessa vetreästi eteen, saimme aloitella avotaivutusten tekemistä. Ensimmäiset kerrat oli vähän hakemista, ori ei asettunut oikein eikä jalatkaan liikkuneet avotaivutusten vaatimalla tavalla. Niilo tuppautui tarjoamaan tällöin siis pitkälti pohkeenväistöjä, joten tarkkana sen kanssa sain olla. Huolellisilla, mutta napakoilla avuilla sain kun sainkin Niilon vähitellen tekemään avoa, josta vaihdettiin samantien sulkuihin. Sulut sujuvat Niilolta huomattavasti paremmin, joten niiden kanssa meidän ei tarvinnut jäädä räpeltelemään sen kummemmin, sillä ne tuli kuin apteekin hyllyltä konsanaan. Mutta, sitten oli vuorossa avot ravissa! Jälleen meidän välillä oli pientä henkien taistoa, mutta päättäväisellä asenteella sain kuin sainkin Niilon lopulta tekemään avoja ravissa. Tällöin Niilo tuntui todella hyvältä allani, se oli vahvasti avuilla ja liikkui täydellisen tahdikkaasti eteen, hienoa! Myös sulkutaivutukset ravissa sujuivat moitteitta, vaikkakin ori ajoittain pyrki pääsemään helpolla ja näin ollen tuntuma oli ajoittain häveyksissä. Lopussa kokosimme vielä hevosia keskiympyrällä laukassa, tehden myötä- ja vasta-asetuksia, jotka sujuivat meiltä melko hyvin. Tunnin työstämisen jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään itsenäisesti loppuverkan pariin. Loppuverkassa taivuttelin Niiloa hetken aikaa vielä ravissa, kunnes tulin selästä alas loppukäyntien ajaksi. Valmentaja antoi tunnin päätteeksi palautetta, joka ei aivan ruusuista ollut, mutta kyllä meidän työskentelyssä kuulemma hyvääkin oli.

18.10.2015
Arvatkaapa mitä - me ollaan edelleen elossa, vaikka miljoonissa kilpailuissa olemmekin jo kiertäneet! Niilo iski minulle ja minun epäilyksille luun kurkkuun jo reipas viikko sitten, kun se meni ja sijoittui heti toisissa koulukilpailuissaan. Minä kun maalailin piruja seinille jo päiviä ennen ensimmäisiäkään kisoja, sillä olin melkein 100% varma, että tämä hevonen pistää kaiken pelleilyksi, eikä keskity mihinkään muuhun kuin riekkumiseen ja uusiin tammakavereihin. Yllätys olikin siten suuri, kun Niilo alkoi mukavasti menestyä jokaisen kisaamamme lajin parissa muutamien starttien jälkeen. Näin parin viikon kisasaldon tuloksena on 13 KRJ, 5 ERJ ja 3 KERJ sijoitusta - voisiko tästä hepasta ylpeämpi enää ollakaan? Viimeisimmät koulusijat on peräisin itseasiassa tältä päivältä, kun Niilo oli aamulla Mörkövaaran kisoissa vaativa B luokassa sijalla 3/30 ja iltapäivällä Turmeltajassa kävi samanmoisessa luokassa ottamassa voiton kotiin! Niin huippua!
Hyvin alkaneen kisauran vuoksi astutin Mörkövaaralaisen tamman, Unelman, alkukuusta Niilolla, ja heidän kovasti odotettu rakkauslapsi kuoriutui maailmaan eilen. Orin ensimmäinen jälkeläinen on siis ruunikko tammavarsa, joka on värinsä ja kokonsa puolesta kuin ilmetty emänsä, joten ulkonäköään Niilo ei tälle periyttänyt. Mörkövaaran Unikinuskiksi nimetyllä varsalla on sikäli asiat hyvin, että sille on tiedossa jo uusi koti peikon hoivista vieroituksen jälkeen. Nyt toivotaan kovasti, että Niilo periyttää edes kisahevosenlahjoja niin tälle kuin myös tuleville jälkeläisilleen ja saa näin ollen niistä hyviä näyttöjä tulevaisuutta ajatellen.

01.10.2015
Ensimmäiset viikot ovat kuluneet Niilon kanssa aika vauhdikkaasti, tukka putkella on saanut orin perässä juosta milloin minkin syyn vuoksi. Tänäaamuna katsoessani peiliin saatoin nähdä ensimmäiset harmaat hiuksetkin päässäni, liekkö tämän hevosen tekosia nekin... Vaikka osaltaan Niilo ei sitä unelmien poikamies-titteliä ole lunastanutkaan, on sen kanssa päästy etenemään sen verta hyvin, että parin päivän päässä häämöttää ensimmäiset kilpailut! Toistaiseksi en vain tiedä, kenetkä sinne Niilon selkään startissa laitan, sillä itse en haluaisi tulla nolatuksi. Löytyykö vapaaehtoisia? Koulukilpailuilla siis aloitellaan ja hypätään kerralla suurille näyttämöille, nimittäin vaativa B tasolla saakka olisi tarkotus menestystä niittää. Tästä jatkamme hiljalleen myös este- ja kenttäratsastuskilpailuiden pariin, jotka itseasiassa hirvittävät minua koulukisoja enemmän, sillä vauhti sen kuin tuplaantuu... Tilanne on vähän fifty-fifty saadaanko kisoista matkaan ruusukkeet ja hyvä mieli vai hiekkaa suuhun ja likaiset kisavaatteet, mutta toivotaan toki parasta!

18.09.2015
Kun näkee hienon suomenhevosen myynnissä, siitä ei tietenkään voi olla tarjoamatta, koska siinä voi mennä seuraava unelmien hevonen ohi sivusuun ja sitten on pakko kateellisena stalkata sitä mahdollista toista omistajaa, jolle hevonen päätyy jos siitä ei itse tarjoa. Näin kävi minulle jälleen kerran - Susirajasta löysin seuraavan prinssini, upean rautiaan nuorikon Nom Nugaatan, eli Niilon. Mörkövaarassa alkaa hienot 1-polviset jalostusorit loppumaan, siispä täytyi tehdä hieman uusia hankintoja, jotta kasvatustyö voi jatkossakin sujua onnistuneesti. Näin ollen Niilon kanssa meillä on tavoitteet melko selvät - aktiivisesti kilpaillaan KRJ, ERJ ja KERJ sijoja, tehdään maailmaan vähintään neljä toistaan upeampaa varsaa, ja kierretään tietysti kaiken maailman laatuarvostelut läpi vanhemmalla iällä. Tai no, nämähän ovat niitä alun tavoitteita, eikä koskaan voi tietää, minne asti selvitään, jos edes seuraavaan päivään. Tätä unelmahevosprojektia nimittäin selvästi hidastaa Niilon luonne, joka ei ole tasaisimmasta päästä, ei sitten missään tilanteessa. Välillä sitä kuvittelee hankkivansa vain hyväkäytöksisiä tätiponeja talliin, mutta epähuomiossa mukaan lähteekin sitten nimenomaan ne villikot, joiden selässä ei pysy kukaan. Niilo siis toistaiseksi tuntuu tältä, kun ratsukoulutuksen pariin on päästy hiljattain siirtymään. Kasvattaja onneksi saattoi mainita palautusoikeuden, saas nähdä...