Muistoissa: Mörkövaaran Rähinä - virtuaalihevonen
k. 22.06.2017

NimiMörkövaaran Rähinä LempinimiRiko
Rek.nroVH15-018-1521 Synt.päivä ja ikä22.06.2015, 25v
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri160 cm, tprt
KoulutustasoVaativa B, 110cm, CIC1 PainotusYleispainotus
KasvattajaMörkövaara Omistajatvisha (VRL-01671)


© VRL-01811

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 30.08.2016
35,5 + 33 + 17 + 18 + 5 = 108,5p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.03.2016
8 + 41 + 25 + 20 + 15 = 109p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.03.2016
7,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107,5p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.06.2016
8,5 + 41 + 22 + 20 + 15 = 106,5p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.06.2017
13 + 21 + 25 + 25 + 20 = 104p, SLA-I

Luonne

Kun kaksi kilttiä hevosta laitetaan yhteen, luulisi niistä saavan helpon ja ihanan jälkeläisen, mutta mitä vielä. Riko on luonteeltaan himpun verran haastavampi tapaus, se on todella kova sähläämään ja säätämään, jonka lisäksi sen täytyy jatkuvasti pullistella niin ihmisille kuin myös hevostovereille. Tämä ori on sarjaa niitä hevosia, jotka saavat alta aikayksikön hien hoitajan otsalle ja pinnan palamaan ainaisella rasittavuudellaan. Kaiken tämän vuoksi Riko voi tuntua alkuun todella mahdottomalta ja ärsyttävältä hevoselta, mutta vähitellen kun siihen tutustuu osaa hoitaja jättää orin temput omaan arvoonsa ja tällöin siitä paljastuu ihan käsiteltävä hoidokki, ainakin toivottavasti.

Hoidettaessa ori kannattaa laittaa kiinni, sillä se varmasti kerkeää pistämään hoitajansa huikopalana poskeen tai ainakin liiskaamaan karsinan seinään. Hoitotoimenpiteiden aikana Riko on muutoinkin useimmiten hermostunut ja siksi vänkyröi vastaan minkä vain ennettää ja sählää omiaan. Harjaus nyt sujuu rutiinilla orin tempuista huolimatta, mutta esimerkiksi kavioiden puhdistuksessa voi mennä tovi Rikon viskellessä jalkojaan minne sattuu. Kuten arvata saattaa, ei varusteidenkaan ylle laitto ole mitään ihaninta ja helpointa puuhaa. Satuloidessa orin on tietysti aivan pakko luimia, nostella takakavioita ja pullistella niin kovasti kuin vain jaksaa, ihan vain ärsyttääkseen hoitajaansa. Suitsiessa puolestaan Riko tykkää purra hampaansa tiukasti yhteen, eikä pienestä kutittelusta suutansa avaa. Taluttaessa ori on innokas ja sen vuoksi pomppii milloin mitenkin ympäriinsä, joten hoitajan on oltava narun päässä erittäin topakkana eikä antaa hevoselle mahdollisuutta hölmöilyyn.

Ratsastaessa Riko yleensä testaa heti ensimmäisenä ratsastajansa, eli tällöin se pelleillee sydämensä kyllyydestä tai vaihtoehtoisesti jumahtaa vain keskelle kenttää tekemättä mitään. Vaatii erittäin napakan ratsastajan, sellaisen ihmisen, joka laittaa sen heti selkään istuuduttuaan ruotuun antamatta sille yhtään omaa tilaa. Taitava ratsastaja saa siitä huolellisella työskentelyllä aika paljon irti ja vähitellen tunnin mittaan se saattaa pehmetä ja kulkea peräti hyvässä muodossa eteen. Tällöin oria saa aika kivasti pyöriteltyä pohkeilla ja painoavuilla eteen, unohtamatta kuitenkaan napakkaa tuntumaan ohjasta. Vauhtia Rikolla useimmiten tunneilla riittää vaikka muille jakaa, se on todella virkeä tapaus halutessaan ja siksi pidätteet tulevat tarpeeseen.

Kouluratsastus on sikäli orilla hankalaa, että se on vaikea saada keskittymään apuihin ja sitä myöten tehtävien tekemiseen. Riko vaatii siis todella huolellisen alkuverkan, jotta se lähtee tahdikkaalla askeleella työstämään pieniäkin liikkeitä. Vaativa B tasoinen ori on hyvällä ratsastajalla näyttävän näköinen kouluhevonen, joka suoriutuu niin laukanvaihdoista kuin mitä ihmeellisimmistä kiemuroista. Parhaimmillaan ori on mm. taivutuksissa ja väistöissä, joissa sen liike on tasapainoista ja kauniisti hallittua. Mitään poika ei kuitenkaan ilmaiseksi anna ja sen vuoksi kouluratsastus on tämän hevosen kanssa rankkaa työtä, eikä mitään hupia. Onneksi kova työ usein palkitaan.

Esteillä Riko on melkoinen menopeli, sen täytyy olla tällöin hyvin hallinassa ja kuunnella ratsastajansa ohjeita, tai muutoin siitä ei tule yhtään mitään. Ori useimmiten kuumuu esteille lähestyttäessä ja tämän vuoksi sen tulee olla ratsastajan apujen välissä, jotta esteet ylittyvät huolellisesti. Tilanteesta riippumatta Riko omaa kuitenkin äärimmäisen hyvän hyppytyylin ja se on hyvin reipas hyppääjä, joka ei varmasti aristele minkäänmoisia esteitä, ei edes erikoisesteitä. Vaikka esteelle tultaisiin huonosta kulmasta tai se muutoin hirvittäisi ratsastajaa, niin Riko kyllä varmasti ylittää sen epäröimättä. Kapasiteettia orilla riittää 110cm rataesteille kivalla ilmavaralla.

Kilpailuissa Riko on, yllätys, yllätys, melkoinen säätäjä, joka vaatii hoitajalta jälleen kerran pitkää pinnaa ja reipasta otetta hevoseen. Ori ei ole helpoimmasta päästä oleva lastattava, sillä usein traikun nähdessään se muuttuu heti v-pääksi ja näin ollen ei hevillä koppiin astele. Kilpapaikalla alkaa sitten se järjetön show ja siinä on oikeasti hoitajalla pitäminen, että Riko ei häviä näköpiiristä tammojen perään tai haastelemaan toisille oreille. Orin kanssa kannattaa suunnata mitä pikimmiten lämmittelemään, jotta sen saa rauhoittumaan ja edes joten kuten ratsastettua ohjan ja pohkeen väliin. Sitten suorituksen aikana orilla on usein tapana joko loistaa hienouttaan tai vaihtoehtoisesti pistää kaikki plörinäksi ja nolata ratsastaja niin hyvin kuin vain kykenee. Kilpatulokset onneksi puhuvat lukuisilla sijoituksilla puolestaan ja näin ollen voi sanoa, että kyllä ori joskus osaa olla hevosiksi.

Sukulaiset

i Vadelmaniityn Röhnö
sh-o, vprt, 155cm
YLA2, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*
ii Vadelmaniityn Riepotus evm
sh-o, rt, 158cm
iii Rentukka evm
sh-o, rt, 160cm
iie Vadelmaniityn Rakuuna evm
sh-t, vrt, 156cm
ie Vadelmaniityn Tutu evm
sh-t, vrt, 150cm
iei Tarpiainen evm
sh-o, rt, 160cm
iee Tutteli evm
sh-t, vrt, 153cm
e Riihi-Leija
sh-t, m, 161cm
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-I
ei Riihelän Jare evm
sh-o, m, 164cm
eii Riihelän Mustasukka evm
sh-o, m, 165cm
eie Jaaneri evm
sh-t, rt, 153cm
ee Leijuva evm
sh-t, trt, 157cm
eei I.N. Lenni evm
sh-o, trt, 161cm
eee Liinava evm
sh-t, vprt, 149cm

ii. Vadelmaniityn Riepotus on Vadelmaniityn Röhnön tavoin Santeri Holopaisen kasvattama suomenhevosori, joka laukkailee nytemmin jo vihreimmillä niityillä. Luonteeltaan tämä ori oli itsepintainen ja oman arvonsa tunteva, mutta omistajaansa kohtaan käyttäytyi kuin enkeli. Nuoremmalla iällä Riepotuksella kilpailtiin menestyksekkäästi esteiden parissa, jossa sillä riitti kapasiteettia metriin asti. Ikää lisää tulessa jalat alkoivat kuitenkin hyppäämisen seurauksena oireilemaan ja näin ori siirtyi omistajansa kanssa helpoille kouluradoille. Kouluratsastuksessa Riepotus ei ollut niin loistokas huonon liikkeensä vuoksi, mutta muutamia sijoja siltäkin saralta niitti. Kilpauran päätteeksi ori astui kolme tammaa, saaden kolme hienoa orijälkeläistä. Jälkeläisilleen Riepotus periytti rohkeaa luonnettaan ja hyvää hyppyä. Väritykseltään tämä upea hevonen oli rautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 158cm. Riepotus lopettiin 22 vuoden iässä erinäisten sisäelinsairausten ja jalkavian vuoksi.

iii. Rentukka, tutummin pelkkä Renttu, oli aikoinaan näyttelykehien kingi. Ori omasi todella hienon rakenteen, jonka ansiosta se menestyi lähes jokaisessa kehässä jossa oli mukana. Hyväksi ominaisuudeksi laskettiin vielä orin perinteikäs väri, rautias piirtopää, jota tähdensi 160cm säkäkorkeus. Ratsastuskilpailuissa Renttua ei liiemmin nähty pieniä seurakisoja lukuunottamatta, ja ilmeisesti se ei kovinkaan taitava ratsu ollut. Näyttelyissä tammojen omistajat kiinnittivät Renttuun kuitenkin paljon huomiota ja näin ollen se oli myös hyvin kysytty ori jalostukseen. Tiedettävästi Rentulta löytyy yli 20 jälkeläistä, joille ori periytti hyvää rakennettaan. Luonteeltaan Renttu oli oriksi ihmeenkin kiltti, vähän malttamaton sählääjä, mutta ihmisten käsiteltäessä se ei koskaan pahaa tarkoittanut. Ori laukkasi virheimmille niityille reilussa 20 vuoden iässä sairastuttuaan suolistotulehdukseen.

iie. Vadelmaniityn Rakuuna oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka oli väritykseltään vaaleanrautias kera 156cm säkäkorkeuden. Rakuuna eli nuorempana kiertolaishevosen elämää, se oli himpun verran hankalaluontoisempi ja siksi sen kanssa moni ihminen ei toimeen tullut. Vasta reilun 12 vuoden iässä tamma löysi loppuelämänsä kodin, jossa se ratsukoulutettiin ja luonnetta pyrittiin muovaamaan parempaan päin. Vanhemmalla iällä Rakuunaa nähtiin kilpailuissa helpoissa koululuokissa ja rataesteillä 80cm esteistä alaspäin. Jonkin verran menestystä kilpailuista tuli, muttei se missään vaiheessa mikään ruusukeihai ollut. Parivuotisen kilpauran jälkeen omistaja päätti käyttää Rakuunaa jalostukseen kahden jälkeläisen verran. Molemmat näistä jälkeläisistä oli orivarsoja, jotka tuntuivat perivän haastavampaa luonnetta emältään. Rakuuna kärsi pitkään sydämen vajaatoiminnasta ja 23 vuoden iässä sydän lopulta äkillisesti petti.

ie. Vadelmaniityn Tutu oli oikein ihastuttava ja sympaattinen suomenhevostamma, joka oli myös Santeri Holopaisen kasvattama. Tutua parempi luonteista hevosta saa etsiä, se oli jokaisessa hoito- ja ratsastustilanteessa aina jalat maassa pitävä persoona, joka ei turhia hötkyillyt. Luonteensa vuoksi tammaa kaavailtiin aluksi vain siitostammaksi ja satunnaiseen puskaratsastukseen soveltuvaksi hevoseksi, mutta vanhetessaan päätti omistaja kokeilla onnea kilparadoilla - ja menestystähän tuli. Tutu menestyi erityisesti Helppo A tasolla kouluratsastuksessa, tosin muutama sija pienten esteiden paristakin löytynee. Kilpaura päättyi kuitenkin lyhyeen omistajan loukkaantumisen vuoksi. Näin ollen hyväluonteinen tamma sai jatkaa siitoshevosena, saaden elämänsä aikana yhteensä kuusi ihanaa jälkeläistä. Jälkeläisilleen Tutu periytti mitä ilmeisemmin väritystään - kaikki sen kuusi jälkeläistä on nimittäin emänsä tavoin vaaleanrautiaita. Lisäksi tammajälkeläiset ovat perineet kilttiä ja rehellistä luonnetta. Tutu lopetettiin 24 vuoden iässä vanhuuden oireisiin.

iei. Tarpiainen menestyi aikoinaan lajin kuin lajin parissa, siltä hoitui niin koulu, esteet, kenttä kuin myös valjakkoajot sekä ravit. Erityisesti nuorena hevosena Tarpiaisella kilpailtiin ravien ja valjakkoajojen parissa menestyksekkäästi, mutta omistajan vaihdoksen myötä lajit siirtyivät ratsastuspainotteisiksi. Ratsastuskilpailuissa eritoten esteet olivat Tarpiaisen omaa alaa, vaikkakin parhaimmillaan se starttasi vaativa b luokassa kouluratsastuksen parissa. Orilta löytyy näiden lajien parista jonkinmoista voittoa ja mestaruutta, ruusukeläjästä puhumattakaan. Luonteeltaan Tarpiainen oli nöyrä ja rauhallinen, omaten kuitenkin pientä pilkiettä silmäkulmassa. Väritykseltään poika puolestaan oli rautias kera tähtipään ja säkäkorkeus liippasi 160cm korkeudelta. Rakenteellisesti Tarpiainen ei ollut mikään maailman mahtavin, se oli takakorkea ja omasi hyvin paksun ja lyhyen kaulan. Jälkeläisiä ori jätti jälkeensä viitisen kappaletta, joista jokaiseen on enemmin tai myöhemmin törmätty kilparadoilla, niin ratsastuskilpailuissa kuin myös raveissa. Tarpiainen lopetettiin tuntemattomasta syystä 19 vuoden iässä.

iee. Tutteli oli Veikko Kivelän kasvattama ja omistaja suomenhevostamma, joka oli varmasti aikansa hienoimpia kenttähevosia. Ravisukunsa puolesta Tuttelistakin kaavailtiin hyvää ravihevosta, mutta koska tamma oli niin laukkaherkkä, päätettiin se ratsukouluttaa. Aluksi Tutteli kiersi muutamia este- ja koulukisoja kohtuu menestyksellä, kunnes omistaja halusi kokeilla jotain uutta lajia - lisänä maastoesteet. Tämän jälkeen tammaa nähtiinkin seitsemän vuoden ajan aktiivisesti kenttäkilpailuissa helpossa luokassa, ja valehtelematta melkein jokaisesta startista löytyy sijoitus. Kilpauransa jälkeen Tutteli pyöräytti kolme toistaan hienompaa varsaa, kaksi oria ja yhden tamma. Jälkeläiset ovat osoittautuneet hyväluontoisiksi hevosiksi, joten ne luultavasti löytävät juurensa rauhallisuuden perikuvan Tuttelin luota. Tutteli oli väritykseltään kauniin vaaleanrautias, jota koristi läsipää. Säkäkorkeutta tammalta löytyi vajaat 153cm. Tutteli menehtyi 20 vuoden iässä ja sen poismeno on vähän hämärän peitossa - jotkut sanovat sen kuolleen sydänkohtaukseen, jotkut puolestaan sen kuolleen onnettomuudessa.

ei. Riihelän Jare - Vou, mikä komistus. Tästä ei enää suomenhevosori parane! Musta, erittäin hyvärakenteinen Jare, jolla säkäkorkeutta oli 164cm, menestyi näyttelykehissä useiden kymmenten voittojen siivittämänä. Orin ulkomuotoa korosti vielä sen hyvin orimainen luonne, se oli aina ikään kuin rinta rottingilla, huuteli tammoille minkä vain kerkesi, eikä juuri malttanut ihmistä kunnioittaa. Haastavasta luonteesta välittämättä Jare oli äärimmäisen hyvä ratsuhevonen, lähinnä esteiden parissa se oli parhaimmillaan. Orilla riitti kapasiteettia rataesteillä 110cm luokkiin, vastaavasti kun kouluratsastustasoltaan se oli helppo b. Sijoituksia Jare kahmi enimmäkseen siis esteiden parista, mutta muutamia sijoituksia löytyy myös kenttäratsastuksesta sekä valjakkoajoista. Kuten arvata saattaa, oli Jare myös hyvin kysytty jalostusori parhaimpina vuosinaan, jolloin se sai useita kymmeniä jälkeläisiä. Onneksi Jare ei ole Rillalle periyttänyt mitään muuta kuin värinsä - tiedä sitten minkä luontoisia muut jälkeläiset ovat. Ori lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa liki 30 vuoden ikäinen.

eii. Riihelän Mustasukka oli aikoinaan melkoinen monitoimihevonen - sillä kisattiin varmasti jokaista lajia mitä vain Suomessa hevosten parista löytyi. Startteja löytyy niin koulusta, esteiltä, kentästä, raveista, valjakosta, matkaratsastuksesta kuin myös westernistä, joka ei ollut siihen aikaan erityisen suosittu laji. Jokaisessa lajissa Mustasukka pärjäsi joten kuten, mutta yhdessäkään lajissa se ei niin sanotusti ollut ylitse muiden, vaan sellaista keskivertotasoa. Mustasukka itse oli ravisuvusta peräisin oleva ori, joka siksi omasi myös ravihevoselle tyypillisen rakenteen, ratsua kun siitä ei pitänyt edes kaiken järjen mukaan tulla. Väritykseltään se oli musta, niin kuin nimestäkin voi päätellä, ja säkäkorkeutta omasi noin 165cm. Jalostuskäyttöön Mustasukka päätyi itseasiassa sattumien kautta, sen omistaja kun ei missään vaiheessa sitä ollut ajatellut jalostaa. Viisi jälkeläistä ori kuitenkin jätti jälkeensä ja kumma kyllä, kaikki niistä ovat mustia. Hyväluontoinen, suoraansanoen kiltti ja yhteistyökykyinen ori lopetettiin 20 vuoden iässä pahan ähkyn seurauksena.

eie. Jaaneri eli koko elämänsä saman perheen hoivissa, jonne se muutti neljän vuoden ikäisenä perheen lapsille harrastehevoseksi. Koska hevonen oli eritoten lasten käyttöön, tuli sen tietysti olla rauhallinen ja kaikkien käsiteltävissä - niin kuin Jaaneri olikin. Tästä hevosesta pystyi käyttämään nimeä perinteinen suomenhevonen, sillä se oli nöyrä luonteeltaan ja punertavan rautias väriltään. Hyvin korkea tamma ei kuitenkaan ollut, säkä hipoi juuri ja juuri 153cm. Tiedettävästi Jaaneri ei koskaan varsinaiseisa kilpailuissa käynyt, mitä nyt joissain harjoituskilpailuissa nuorten tyttöjen ratsastamana. Täten tamman koulutustasoa tai osaamista koulun ja esteiden parissa ei tiedetä, mutta varmastikaan Jaaneri ei ollut hyvin korkealle koulutettu, ennemminkin maastopomona käytetty. Perhe teetätti Jaanerilla kaksi varsaa, joista molemmat olivat orivarsoja ja menivät heti vieroituksen jälkeen myyntiin. Jaaneri menehtyi ilmeisesti sydänkohtaukseen tai muuhun elimistön pettämiseen reilun parinkymmenen vuoden ikäisenä.

ee. Leijuva on Riihi-Leijan tavoin Antti Juutisen kasvattama suomenhevostamma, joka oli nuorena aktiivisessa kilpakäyttössä ja loukkaannuttuaan siirtyi siitostammaksi. Leijuvalla kisattiin aikoinaan koulu- ja esteratsastuksessa, pääsääntöisesti tammaa nähtiin kuitenkin enemmän koulukentillä. Molemmista lajeista tammalla onkin kasassa useita kymmeniä sijoituksia, koulussa vaativa b tasolla ja rataesteillä 80cm korkeudelta. Kahdeksan vuotiaana Leijuva kuitenkin loukkaantui estetunnilla kaatuessaan, ja tämän jälkeen etujalat eivät enää kestäneet rasitusta. Sitemmin tamma siirtyi jalostuskäyttöön, saaden kymmenen vuoden aikana seitsemän jälkeläistä, joille se periytti hyvää luonnettaan ja kouluratsun näyttävää liikettä. Väritykseltään hyvärakenteinen Leijuva oli tummanrautias, ilman merkkejä, ja säkäkorkeutta se omasi noin 157cm. Luonteeltaan Leijuva oli hoidettaessa hyvin rauhallinen, kuin lauhkea lammas, mutta ratsastaessa se vaati itsepäisyyttään ratsastajalta paljon, mitään ilmaiseksi antamatta. Tamma lopettiin kasvattajansa hoivissa 23 vuoden ikäisenä parantumattoman puhkurin vuoksi.

eei. I.N. Lenni ei missään tapauksessa ollut mikään komein ja ulkomuodoltaan täydellisin ori, se omasi nimittäin rakenteensa nähden hirmuisen ison pään ja lisäksi se oli hyvin takakorkea. Väritykseltään ori oli tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli noin 161cm. Vaikka rakenteellisesti Lenni ei ketään hurmannut, oli se siitä huolimatta etevä kenttäratsu. Kouluratsastuksessa Lenni suoriutui puhtaasti helppo a radasta ja esteitä se ylitti 110cm asti, näin ollen se kisasi CIC1 tasolla liki kymmenen vuoden ajan. Kyseisenä aikajaksona Lenni ennätti startata useita satoja kertoja, keräten tietysti myös useita kymmeniä sijoituksia ja voittoja lajin parista. Luonteeltaan tämä kisaratsu ei ollut helppo, etenkään ihmisten käsiteltäessä, se oli hyvin itsepäinen ja oman arvonsa tunteva hevonen. Ratsastaessa se antoi kuitenkin huomattavasti enemmän ja näin ollen oli yhteistyökykyinen. Jalostuskäytössä Lenni ei rakenteensa vuoksi ollut mitenkään suosittu, sitä harva uskalsi edes lähestyä. Kaksi tammaa Lenni kuitenkin astui ja molemmista jälkeläisistä tuli isänsä tavoin ihan kyvykkäitä kilparatsuja. Lenni menehtyi ikävästi ruunauksen jälkeisiin komplikaatioihin ollessaan vasta 17 vuotias.

eee. Liinava oli luonteeltaan astetta säpäkämpi suomenhevostamma, ei se ilkeä koskaan ihmiselle ollut, mutta osakseen säikkyvä ja hyvin tuulella käyvä. Jos aamulla kaikki sujui tamman kanssa hyvin, oli illalla luvassa melkoista taistoa esimerkiksi tarhasta sisälle tulemisen tai kengityksen kanssa. Sama juttu oli ratsastaessa, välillä se antoi ratsastajalleen paljon ja oli kuin unelma, mutta toisaalta taas heittäytyi hankalaksi eikä tehnyt mitään oikein. Ulkonäkönsä puolesta Liinava oli kuitenkin oikein passeli, väritykseltään se oli vaaleanpunarautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 149cm. Kokonsa Liinava peri emältään Silvastilta, joka oli pienhevonen. Liinava oli lähinnä koulupainotteinen hevonen, sillä kisattiin jonkin verran helpoissa luokissa, mutta myös pienet esteet sopivat sille hyvin. Sijoituksia molemmista lajeista kertyi muutamia. Kilpauransa ohella Liinava toimi omistajansa puskaratsuna ja oli jalostuskäytössä kolmen jälkeläisen verran. Liinava sai kaksi orivarsaa ja yhden tammavarsan, joista tamma Leijuva oli ainoa josta myöhemmin tuli peräti jotain. Liinava lopetettiin vanhemmalla iällä sairastuttuaan pääntautiin ja kuumeiltuaan pitkän aikaa.

Jälkeläiset

s. 11.10.2015, o. Mörkövaaran Reivi (e. Taikakuun Pikku-Wiivi) omistaja: Milja
s. 20.10.2015, t. Mörkövaaran Sähinä (e. Ventoksen Sirpale) omistaja: Sorel
s. 14.11.2015, o. Mörkövaaran Hurrikaani (e. Mörkövaaran Unelma) omistaja: tvisha
s. 06.01.2016, o. Mörkövaaran Rähähdys (e. Harmonella) omistaja: Ireth
s. 22.01.2017, t. Mörkövaaran Jäätanssi (e. Hortensian Jokeritar) omistaja: Enni

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 42, ERJ 45, KERJ 41, VSR 5 kpl

06.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/26
08.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/60
13.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/25
14.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/25
20.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
21.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
22.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
23.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
23.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
23.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
23.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
24.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
25.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
26.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
27.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
28.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
29.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40
29.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
29.08.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
30.08.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
01.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
02.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
03.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
03.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
04.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
04.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
06.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
06.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
07.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
08.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
09.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
10.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
12.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
14.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
16.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
16.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40
18.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
18.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/30
22.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
26.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40
30.09.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
31.12.15, KRJ CUP (kutsu), Helppo A, 05/377

31.08.15, VSR CUP (kutsu), 110cm, 01/43
31.01.16, VSR CUP (kutsu), CIC1, 05/57
31.03.16, VSR CUP (kutsu), CIC1, 03/50
30.04.16, VSR CUP (kutsu), CIC1, 05/53
30.06.16, VSR CUP (kutsu), Vaativa B, 07/110
09.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
09.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
11.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
12.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
12.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
13.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
14.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
14.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
14.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
14.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
15.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
18.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
18.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
20.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
21.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
21.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
22.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
22.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
22.08.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/78
23.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
24.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
24.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
24.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
25.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
26.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
27.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
28.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
28.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
29.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
30.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
30.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/40
30.08.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
03.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
05.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
11.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
11.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
12.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
14.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
15.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
17.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
19.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
21.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
22.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
26.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/40
30.09.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/40
13.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/27
19.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/27
19.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/27
22.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
23.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/53
24.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
26.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
28.08.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
02.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
05.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/50
06.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
07.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
09.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
09.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/50
10.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
10.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
11.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/27
12.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/50
13.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/38
14.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/38
14.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/27
17.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/50
17.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/36
21.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
24.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
26.09.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/40
02.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/17
02.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
03.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/21
04.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
14.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
20.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
22.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
26.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
27.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
28.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
31.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
01.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
03.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
04.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
31.05.16, KERJ CUP (kutsu), CIC1, 03/83

Valmennukset ja päiväkirja

08.08.2016
Oho, kesä meni ohi niin että heilahti, eikä tuona aikana ennättänyt hyvin suuria tämänkään hevosen kanssa tekemään. Riko on pitkälti saanut kasvatella kovaa tahtia paisuvaa heinämahaansa, joka selvästi tarvitsee syksyn mittaan pientä treeniä, jottei homma lähde täysin käsistä. Toki ori on jaksanut pitää kuukausien aikana kiinni siitä, että hoitajat eivät saa hetken rauhaa - parhaimmillaan Rikoa on kiikutettu naapurin tallilta kotia. Pari kertaa orin riekkumisten vuoksi on eläinlääkärikin käynyt sen jalkoja tutkimassa, mutta onneksi ollaan toistaiseksi suuremmilta vahingoilta vältytty.
Kesäkuussa pääsin käymään Rikon kanssa kenttälaatiksessa, joka meni nappiin edellistenkin laatissuoritusten myötä. Yhteispisteet oli ehkä jopa odotetusti yli 100, joka oikeutti KERJ-I palkintoon, jes! Nyt on Rikollakin hieno ykkösrivi taskussa, joka toivottavasti kertyy vielä vähintäänkin parilla palkinnolla. Tänään nimittäin otin ja ilmoitin Rikon mukaan elokuun yleislaatuarvosteluun - apua! Tämä oli todellinen päähänpisto, sillä minun ei ollut aikomustakaan vielä roudata tätä ponia kyseiseen tilaisuuteen. No, nyt hypätään kunnolla suohon ja itketään vasta sitten, kun itse tilaisuus koittaa. Pitäkäähän kovasti peukkuja!

14.04.2016
Kevään mittaan olen saanut läjäpäin päähäni harmaita hiuksia, joista syytän vain ja ainoastaan tätä hevosta, argh! Riko on viime aikoina tehnyt ja keksinyt jos jonkinmoisia temppuja, jotka on enemmän ja vähemmän vaikuttanut ja vaikeuttanut minun elämistäni. Esimerkiksi, kuinka helkutissa saamme jostain Rikon kestävän tarhan tallin pihaan?! Tämä hevonen tulee kirjaimellisesti vaikka läpi harmaan kiven, jos se saa hyvät tammatuoksut nenäänsä, niin sehän muuten lähtee, eikä tällöin paljoa kysele. Jopa putkitarhasta Riko sai ihmeen kaupalla itsensä ulos, en ole vain kertaakaan saanut sitä rysän päältä kiinni, niin tietoa ei ole, että mistä se pois pääsee. Tämän vuoksi ori on ajoittain saanut enemmälti seisoa karsinassaan, sillä yksinkertaisesti ei ole aikaa sitä vahdata 24/7.
Onneksi Riko silloin tällöin positiivisesti yllättää, kuten viime kuun laatuarvosteluissa nähtiin. Ori käväisi maaliskuussa koulu- ja estejaoksen laatiksissa, napaten molemmista matkaansa ykköspalkinnot - yhteispisteet molemmissa yli 107! Ei yhtään hassummin, tosin kyllähän minä sain orin käytöstä ajoittain hävetä tuomareiden edessä, mutta eipä sinne kukaan loppujen lopuksi kuollut, vaikka sitä ehkä toivoinkin. Tästä vain hommat jatkuu...

29.03.2016 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Mörkövaaraan saapui aamupäivällä ulkopuolinen estevalmentaja, jonka tunnille osallistuin Rikon kanssa. Pojalla oli selvästi astetta huonompi päivä, se protestoi aluksi vahvasti apujani vastaan ja teki oikeastaan kaikkea muuta kuin mitä tältä pyysin. Valmentaja otti meidät käymään välillä sivussa, jolloin hän kädestä pitäen näytti, mitä minun tulee orini kanssa tehdä, jotta se toimii. Kovasti alkuverkassa sain siis töitä tehdä, siirtymisiä, taivutteluja, puomiharjoituksia, kaikkea! Vähitellen työ onneksi alkoi tuottamaan tulosta kun Riko alkoi toimia huomattavasti paremmin.
Valmentaja oli rakentanut radalla seitsemästä esteestä koostuvan erikoisesteradan, oli vesiestettä, muuria, lankkua ja vaikka mitä ihmeellistä viritystä. Korkeutta näillä esteillä oli 70cm ylöspäin. Etsin Rikolta tahdikkaan, mutta hallitun, laukan, ja sen jälkeen saimme alkaa omaan tahtiin suorittamaan rataa molempiin suuntiin. Ori toki ensin vähän turhankin paljon innostui näistä ihmeellisistä esteistä, pienimmätkin esteet se nimittäin hyppäsi jäätävällä ilmavaralla. Muutoin Riko eteni radalla heti hyvin, se ylläpiti laukassa kivan tahdin, eikä ainakaan turhan paljon ottanut kiriä lähestymisissä. Välillä tiukkojen käännösten vuoksi saimme pientä haastetta mukaan, sillä ori meni muutaman kerran jaloistaan aivan solmuun, enkä oikein tiennyt, mitenkä päin se esteen ylitti. Vesieste oli ihme ja kumma tämän päivän kammottavin este, sitä ori selvästi hieman aristi, eikä siksi täysillä hypännyt sille. Sain kannustaa täten Rikoa kovasti, jottei se turhia olisi jännitellyt, vaan hypännyt tämän reippaasti ilman empimistä. Vesiesteeltä saimme siis muutamia *virhepisteitä*, mutta muuten ei radalla liiemmin ongelmia ollut, eikä pudotuksia puomiesteillä tullut.
Kun kaikki esteet oli läpikäyty virheittä useaan otteeseen, lähdimme vähitellen lopettelemaan itsenäisen loppuverkan kautta. Riko oli tunnin päätteeksi melko väsynyt, joten taivuttelin sitä vain hetken aikaa käynnissä ja sen jälkeen lähdimme kipittämään talliin. Valmentaja ennätti antaa pientä palautetta tunnin lopuksi, hän positiivisesti tsemppasi meitä vesiesteen kanssa ja oli oikein tyytyväinen meidän työskentelyyn radalla. Itseäni vähän harmitti muutamat virheemme esteillä, mutta koska hevonen oli virkeä ja toimi lopussa lähestulkoon moitteitta, niin kai sitä täytyy itsekin hyvillä mielin olla.

10.02.2016
Vihdoin ja viimein kauan odottamamme suuri haave toteutuu kun Riko täyttää viikon sisään kahdeksan vuotta! Tämä tarkoittanee sitä, että ori lähtee mukaan skabailemaan maaliskuun laatuarvosteluihin hyvistä palkinnoista. Nyt kun Rikolla on alla neljä toistaan hienompaa jälkeläistä, joista toistaiseksi peräti kolme on päässyt kilpailemaan, on meillä hyvät saumat hyviin palkintoihin. Kaiken kruunaa vielä orin hieno suku, mutta kaikkihan voi mennä pieleen jos Riko ei malta tilaisuuksissa käyttäytyä. Haaveissa tosiaan on päästä ensi kuussa pyörähtämään KRJ, ERJ ja KERJ laatiksissa - ihan pienen pieni tavoite. Lisättäköön, että mehän emme kelpuuta muita palkintoja kuin ykköset, joten siinäpä on meillä tekemistä ja treenaamista. Lajilaatikset kun saadaan alta pois, kasvetaan henkisesti hetki ja sen jälkeen valmistaudutaan vielä yleislaatuarvosteluun ja suokkien laatikseen. Ja sitten Riko pääsee viettämään ansaittuja eläkepäiviään, ilman että tämän rauhaa häiritään.

10.01.2016 Kouluvalmennus, valmentajana merikissa
Tänään kalenterissani oli sovittuna kouluvalmennus Mörkövaaran viidelle ratsukolle. Talli oli tuttu, olinhan siellä ollut valmentamassa jo muutamat kerrat aikaisemminkin. Ilma oli harvinaisen hyvä, pakkasta oli hieman, mutta aurinko paistoi eikä tuullut yhtään. Valmennukseen osallistuisivat tänään tallin omistaja hevosella Riko, tallityttö Milla hevosella Liina, tallin omistajan serkut Jonna ja Kati tammoilla Viivi ja Kukka sekä ratsuttaja Jaana oriilla Rusko.
Viisikko oli käynyt kävelemässä maastossa alkukävelyt ja saapuivat juuri tallin pihaan minun kanssani samaan aikaan. Päästyämme maneesiin pystyimmekin heti aloittamaan valmennuksen. Tänään olisi tarkoitus käyttää hyödyksi erilaisia ratsastusradanteitä ja vältellä maneesia kiertävää tylsää uraa. Alkujaiseksi pyysinkin ratsastajia ottamaan ohjat kunnolla käsiinsä ja siirtymään pois uralta. Osa ratsastajista katsoi minua aluksi hölmistyneinä, mutta tajusivat pian pointtini. Annoin ratsastajille vinkeiksi voltit, ympyrät sekä kaikenlaiset kaarevat urat. Oman ratsastuksensa lisäksi piti tottakai kiinnittää huomiota myös muihin, ettei kolareita sattuisi, varsinkin kun meillä oli oreja ja tammoja samalla valmennuksella.
Nopeasti saimme valmennuksen rullaamaan oikein mallikkaasti ja kaikki löysivät ns. oman paikkansa maneesista. Teimme valmennuksen aikana toki paljon muutakin kuin, että uralla ei saisi mennä. Yhtenä vaikeimpana harjoituksena meillä oli laukkaa kahdeksikolla, niin, että keskellä kahdeksikkoa piti pysähtyä ja nostaa toinen laukka toiselle ympyrälle. Harjoitus voi kuullostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut, koska harjoitusta teki aina kaksi ratsukkoa kerrallaan, eikä aikaa kahdeksikon keskellä paljoa ollut. Teimme myös pohkeenväistö-harjoituksia kumpaankin suuntaan sekä paljon muita vaihteliva tehtäviä eri askellajeissa.
Alussa Riko keskittyi lähinnä sähläämiseen ja tammojen perään huuteluun, mutta päättäväisesti ratsastaja sai siitä kuitenkin alkuverryttelyn jälkeen kuorittua näyttävän kouluratsun. Kahdeksikko-harjoituksessa saitte kokeilla myös laukanvaihtoa ilman pysähdystä ja se sujui jopa paremmin kuin pysähdyksen kanssa. Niimpä siirryimmekin takaisin pysähtymisharjoitukseen, ainakin olisi vähän enemmän tekemistä, pähkinä purtavaksi ratsukolle. Riko kesken tunninkin välillä vähän testasi ratsastajaansa, että oliko tämä nyt tosissaan, että tehtäisiin töitä. Tvisha ei kuitenkaan välittänyt oriin temppuilusta vaan kannusti sitä hyvin eteen ja uusiihin tehtäviin. Useamman taistelun jälkeen Riko alkoi kulkea oikein hyvässä muodossa ja ratsastajan työ oli selvästi palkittu. Lopputunnista Rikosta huokui vielä semmoinen pieni uho, mutta se kuitenkin taipui ratsastajan tahtoon jo huomattavasti helpommin kuin alkutunnista.

27.12.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Iltapäivällä pakkasimme kimpsumme ja suuntasimme Rikon kanssa läheiselle tallille valmentautumaan kouluratsastuksen parissa. Alkuverkassa ori oli hieman tahmea, mutta nopeasti sain sen huolellisilla avuilla vetreästi ja kohtuullisen hyvin avuilleni. Vauhtia Rikon jaloista taas piisasi vaikka muille jakaa, joten sain tehdä alusta alkaen paljon pitkäkestoisia pidätteitä, jotta se pysyi hallinnassani. Taivuttelujen ja siirtymisien kautta saimme melko nopeasti paketin kasaan, ori liikkui tahdikkaasti allani, kantaen itsensä samalla oikein kauniisti.
Tänään pääpaino oli ravi- ja laukkatyöskentelyssä, joten saimme aloitella valmennuksen raviväistöillä keskihalkaisijalta molempiin suuntiin. Ensimmäisellä pätkällä Riko hieman painoi apuja vastaan, mutta jo toisella kerralla se väisti hyvin, rehellisesti ristiin, liikkuen silti samalla reippaasti eteenpäin. Vasempaan kierrokseen väistöt sujuivat hieman oikeata paremmin, sillä oikeaan suuntaan en yksinkertaisesti saanut apuja täydellisesti läpi. Tämän jälkeen jatkoimme harjoitusravi-laukka-harjoitusravi siirtymisiä keskiympyrällä, samalla tehden suorastaan liioitellusti taivutteluja sekä sisälle että ulos. Nostot onnistuivat kerta toisensa jälkeen hyvin, pelkästä pienestä pohkeen siirrosta Riko ampaisi napakkaan laukkaan ja ylläpitikin liikettään hyvin. Sen sijaan hallittuun harjoitusraviin siirtyminen laukasta tuotti pientä päänvaivaa, sillä ori ei olisi malttanut hidastella vauhtihaluissaan. Sain siten jälleen antaa hyvin topakoita pidätteitä ja jännittää vatsalihaksia oikein olan takaa, jotta Riko saatiin hiljattain hyvin siirtymään raviin. Vähitellen jatkoimme ympyrällä pelkästään laukkaa työstäen, ja melko nopeasti siitä takaisin uralle siirtyen. Uralla teimme paljon voltteja ja pääty-ympyröitä, sekä teimme muutamia laukanvaihtoja keskihalkaisijalla, jotka luonnistuivat Rikolta hienosti.
Reilun tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa taivuttelin Rikoa vielä reippaasti molempiin suuntiin ja hidastin käyntiin kera pitkien ohjin vasta, kun olin tyytyväinen hevoseni liikkeeseen. Valmentajalta sateli tunnin päätteeksi paljon kehuja, eritoten Rikon laukkatyöskentely oli iskenyt valmentajaan. Minäkin sain plussapisteitä pitkäpinnaisesta työstämisestä ja periksiantamattomuudesta, joten kokonaisuudessaan fiilis oli kerrassaan hyvä.

11.10.2015
Iloisia uutisia! Riko sai tänään ensimmäisen jälkeläisensä kun Taikakuun Pikku-Wiivi varsoi illan mittaan kerrassaan komean orivarsan. Emänsä tavoin varsa on väritykseltään ruunikko ja toivon yli kaiken, että varsa perii myös emänsä luonteen, eikä ainoatakaan piirrettä tästä hölmöläisestä. Varsa sai nimen Mörkövaaran Reivi ja mikä hienointa, sille on jo uusi koti valmiina. Vieroituksen jälkeen Reivi pääsee asustelemaan Fiktioon Miljan hoiviin, jossa sitä varmasti odottaa kerrassaan loistava koti. Toivotaan, että Riko saa tästä jälkeläisestä hyvää näyttöä tulevaisuutta varten, vaikka kerrottakoon, että ori on astunut kaksi muutakin tammaa, joten jälkikasvua odotetaan syntyväksi lisää vielä tämän vuoden puolella.
Kilparintamalla meillä on sujunut myös loistavasti, Rikohan on jo virallisesti koulu- ja esteratsastuksesta poissa pelistä. Niiltä saroilta saimme haluamamme 40 sijaa kasaan, joten enää meitä nähdään oikeastaan kenttäradoilla. Kentästäkin meillä kyllä liki 30 sijaa kasassa, eli kovinkaan kauaa orin ei tarvitse enää kilparadoilla pyöriä. Harmi sikäli, että vaikka kotona ori osaa olla ärsyttävä, on se kilpailuissa tehnyt sellaisia suorituksia, että monet kalpenee rinnalla. Hiljalleen alamme kuitenkin miettiä laatuarvosteluihin menoa ja siihen valmistautumista, nimittäin niihinhän lähdetään esittäytymään heti kun ikää tulee mittariin kahdeksan vuotta!

13.09.2015 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Ystävättäreni saapui tänä aamuna Mörkövaaraan valmentamaan minua ja Rikoa esteiden parissa. Alkutunnista ori oli tuttuun tapaan aivan muissa maailmoissa, se sääti ja häsläsi sen minkä vain kerkesi, minun yrittäessä ohjata hevosta parhaani mukaan. Valmentaja laittoi meidät alussa tekemään mitä erikoisempia puomitehtäviä, joilla saimme kuin ihmeen kaupalla hevosen melko nopeasti keskittymään apuihin ja liikkumaan malttavaisemmin. Toki Riko edelleen testasi jatkuvasti olenko hereillä, mutta se liikkui puomeilla oikein näppärästi, itsekin ehkä jo hieman innostuen.
Kentälle oli pystytettynä yksi kahden esteen sarja, yksi kolmen esteen sarja ja muutama yksittäinen pysty, joilla korkeutta oli reilu metri. Lähdimme ensin hyppäämään näitä yksittäisiä esteitä, etsien hevoselta tahdikasta laukkaa ja keskittyen hyvin hyppyihin. Riko tuppautui ensimmäisillä kerroilla vähän imemään esteitä kohti, joten sain olla napakkana lähestymisissä pidätteiden kanssa, jottei se lähtenyt liiakseltaan rynnimään. Ori kuitenkin ponnisti esteille sopivasta kohtaa ja hyppäsi muutenkin hyvällä tyylillä, joten ei meillä hirmuisesti yksittäisillä ongelmia ollut. Hyppyjen sujuessa lähdimme ottamaan sarjaesteitä mukaan, ensin kahden esteen sarjan ja sen jälkeen kolmen esteen sarjan. Eihän se mikään yllätys ollut, että ensimmäisillä kerroilla aina jälkimmäiselle esteelle saatiin pudotus, sillä askeleet eivät mahtuneet hyvin esteiden väleihin. Sain todella tarkasti siis laskea Rikon laukka-askeleet ja tarvittaessa joko lyhentää tai pidentää askelta, jotta ponnistus tapahtui hyvästä kohtaa. Kahden esteen sarja saatiin näillä eväillä nopeasti hallintaan, mutta kolmen esteen sarjoilla ori tuppasi sen verran vielä pelleilemään, että siinä ei auttanut melkein mikään. Toistoja, toistoja, toistoja ja pitkäpinnaista työstämistä - niillä eväillä vähitellen, kuin ihmeen kaupalla saimme lopulta onnistumisia tuollekin sarjalle, jes!
Onnistumisiin oli hyvä lähteä lopettelemaan, joten kun kaikki esteet ylittyivät moitteitta, siirryimme loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsastin Rikoa eteen-alas ja jäähdyttelin sen käynnissä vierellä kävellen. Olihan tämäkin tunti pientä säätämistä, mutta valmentaja onnistui kuitenkin löytämään meistä hyvääkin sanottavaa, joten ei se aivan katastrofi ehkä ollutkaan. Rikossa oli ystävänikin mielestä selvästi potentiaali ja se on taitava hevonen, kunhan se vain keskittyy, eikä liiaksi touhota menemään.

28.08.2015
Viimeisen kuukauden mittaan Riko on lyönyt luun kurkkuun kaikille sen epäilijöille, mukaanlukien myös minulle. Miten uskomaton hevonen voikaan olla? ...Viimeksi taisin mainostaa oria samoin tavoin rauhattomaksi villihevoseksi, hmm. No, mutta, meillä on sujunut kilpailuissa siis äärimmäisen hyvin! Kolmisen viikkoa kilpailuja takana ja palkintosijoja on tullut kymmenittäin. Kehtaanko edes sanoa, että esteillä Riko on niittänyt menestystä yli 30 sijoituksen verran... Välillä on ihan pelottanut istua Rikon selkään ja startata esteluokassa, sillä se mennä kiitää, mutta kait se tekee työnstä huolella kun tulosta on tulllut. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin kilpailemista, eritoten koulun ja kentän parissa. Jos kaikki sujuu syksyn mittaan suunnitelmien mukaan, on Rikolle luvassa ensimmäinen jälkeläinenkin lokakuussa! Luonnetta varsoille ei tosin tarvitse periyttää, mutta kilpakykyä sitten senkin edestä.

26.07.2015
Voi elämän kevät. Niin siinä vain kävi, että päätin pitää tämän nuorukaisen itselläni ja alkaa tämän kanssa ratsukoulutushommiin. Riko on kehittynyt todella hyvärakenteiseksi oriksi, joka toisaalta luonteensa puolesta aiheuttaa kyllä paljonkin päänvaivaa. Miten näin virkeää ja rauhatonta hevosta voi olla edes olemassa? Kokoajan saa sännätä pojan perässä ja vahtia sen tekemisiä, että ei vain hajota itseään tai muita oreja peuhatessaan. No, jokatapauksessa, ratsukoulutus saatiin hyvin käyntiin ja siinä on aika pitkälle jo edetty. Ori ei ole ollut mikään helpoin koulutettava, sen kanssa on tehty oikeasti töitä ja pitkää päivää, että on tavoitteeseen päästy. Elokuussa pääsemme aloittamaan kilpauramme, jos vain yhtenä kappaleena ori siihen asti säilyy. Kovat on odotukset tulevaisuutta varten, mutta ensiksi haluan nähdä miten ori suoriutuu radoilla niin koulusta, esteistä kuin myös kentästä. Jos vanhemmilta on perinyt yhtään kilpahevosen luonnetta, niin kyllä tästä hyvä vielä joku päivä tulee. Ehkä. Painosanalla, ehkä!!!

22.06.2015
Tänään sain maailman parhaimman syntymäpäivälahjan itselleni, nimittäin uuden varsan talliin! Riihi-Leija astutettiin kevään mittaan Vadelmaniityn Röhnöllä ja tänä aamuna tamma varsoi suloisen oripojan. Synnytys sujui ongelmitta ja sekä emä että varsa voivat todella mainiosti. Orivarsa pyrki heti syntymän jälkeen jaloilleen ja jo parin tunnin kuluttua se säntäili ympäri karsinaa vauhdikkaasti. Ensin olin, että jes, onpa elinvoimainen ja reipas varsa, mutta toisaalta mietin vain, että enteileekö tuo sen luonnetta vanhempana. Illan mittaan varsa nimettiin Mörkövaaran Rähinäksi, juurikin sen vilkkauden vuoksi. Toistaiseksi Rähinä, eli tutummin Riko, saa jäädä Mörkövaaraan kasvamaan, sillä kovasti haluan nähdä minkälainen hevonen siitä kehittyy. Jospa tästä saataisiin tulevaisuudessa hieno uusi kilpa- ja jalostusori talliin.