Muistoissa: Lakean Runo - virtuaalihevonen
k. 11.01.2015

NimiLakean Runo LempinimiRuno
Rek.nroVH12-018-0671 Synt.päivä ja ikä25.01.2012, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenpienhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri145 cm, vprt
KoulutustasoHelppo A, 60cm PainotusKouluratsastus
KasvattajaLakea OmistajaTvisha (VRL-01671)


© LR

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 05.03.2013
32 + 37 + 26 + 35 = 130p, YLA2

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.01.2013
21 (7+7+7) + 40 + 18,5 + 10 + 8 = 97,5p, KRJ-II

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.12.2014
14 + 22 + 18,5 + 21 + 11 = 86,5p, SLA-II

Luonne

Yleisesti Lakean Runo on hyvin tyypillinen suomenhevostamma; se käyttäytyy suureksi osaksi kiltisti ja rauhallisesti, se tulee toimeen esimerkiksi lasten ja muiden hevosten kanssa, se on hyvin miellyttämishaluinen hoitajaansa kohtaan ja lista jatkuu ja jatkuu. Mutta sitten tulee se mutta. Runo ei tietenkään ole täysin kaikkien pompoteltavissa, löytyy siltä myös omaa tahtoa ja tarvittavaa itsepäisyyttä. Tamma ei siis alennu aivan kaikkeen mitä ihminen usuttaa sitä tekemään, ainakaan mikäli kyseessä on ratsastus. Omistajalle Runo on tietenkin se oma ihana nallekarhu, jonka kanssa hommat sujuvat ongelmitta ja jonka kanssa on mukava viettää rentoja kesäpäiviä maastossa köpötellen. Kuitenkin, olipa tamma nyt kuuliainen ihmiselle tai ei, Runoa voi huoletta kutsua varmajalkaiseksi hevoseksi, joka ei kovin pienestä hernettä sieraimeen vedä.

Hoidettaessa tamma malttaa mielensä jokaisen asian suhteen ja siksi sitä voi huoletta hoidella kuka vain, missä vain olipa Runo irti tai ei. Karsinassa Runo osaa olla melkoisen huomionkipeä ja siten siitä inhottava, että se tuppaa jatkuvasti hankaamaan päätänsä hoitajaa vasten ja muutenkin tuuppimaan turvallaan. Harjauksesta tamma tietysti nauttii täysin siemauksin, se ummistaa tyypillisesti silmiään ja alkaa lepuuttamaan takajalkojaan. Kilttinä hevosena Runo antaa nätisti harjauttaa myös päänsä, eikä myöskään kavioiden puhdistus tuota kovinkaan useasti ongelmaa. Varusteiden laitto ei sinällään ole tammalle mieluista puuhaa, mutta siitäkin selvitään pelkällä luimimisella sekä pään ravistelulla. Kuolaimia laittaessa joutuu yleensä vähän kutittelemaan suunpielistä, mutta muuten oikein helppo varustettava. Muutkaan hoitotoimenpiteet eivät tuota hoitajalle pään vaivaa, esimerkiksi pesuboxissa ja kengityksessä Runo osaa käyttäytyä ja seisoa maltillisesti aloillaan.

Ratsastettaessa Runo on selvästi haastavampi kuin maasta käsiteltynä, mutta ei se silti selästäkään aivan mahdoton ole, ainakaan jos ratsastaja tietää mitä tekee. Alkuun tamma testaa jokaisen selkäänsä istujan pienellä jumittelulla ja itsepäisyydellä, se siis kokeilee vähän omia rajojaan ratsastajan suhteen. Topakalla kuskilla alkaa lähes saman tien toimimaan niin kuin ratsastaja haluaa, ja kokemattomia ja epävarmoja ratsastajia viedään sitten kuin pässiä narussa. Runo vaatii kunnolliset alkuverkat ja lämmittelyt mikäli sen haluaa kulkevan kuuliaisesti oikein päin, ja avuistahan tamma onkin sitten hyvin tarkka. Mikään repiminen ja sahaaminen ohjasta ei millään auta, vaan tamma vaatii kunnon apuja pohkeita ja istuntaa käyttäen jotta se liikkuu hyvin eteen. Osaavan ratsastajan alla Runo malttaa nätisti kuunnella ohjeita ja mahdollisesti pyrkii liikkumaan niiden mukaisesti, ja sehän on sitten täysin päivästä kiinni, että onko tamma yhteistyönhaluinen vai ei.

Vahvimmillaan Runo on painotuslajissaan kouluratsastuksessa, jossa se taittaa luokat helppo a tasolle asti. Erityisesti joskus kouluvalmennuksissa huomaa, kuinka Runo itse tykkää kyseisestä lajista; se uppoutuu täysin annettuihin tehtäviin, ja miellyttämishaluisuudessaan se jaksaa hioa pientäkin liikettä tylsistymättä pitkän aikaa. Runolla on siis hanskassa vahvasti perusasiat, eikä esimerkiksi avot, sulut tai vastalaukkakaan tuota hankaluuksia hyvällä ratsastajalla. Kouluratsastuksessa Runo todellakin vaatii selkäänsä ihmisen, joka usuttaa sen reippaasti hommiin eikä anna tamman jäädä haahuilemaan omiaan.

Esteillä Runo toimii kohtuullisen hyvin, kunhan estekorkeudet vain pysyvät matalalla. Vauhtiahan tästä pienestä tammasta löytyy todenteolla, mutta se on täysin omaa luokkaansa esteiden parissa. Kovalla vauhdilla Runo ylittää alle 60cm esteet vielä jotenkuten, mutta siitä suuremmat ovat suorastaan vain vaarallisia ja siksi korkeat esteet jätetään suosiolla pois, vaikka Runo nyt ratsastajan hallinnassa pysyisikin. Rauhallisesti mennessään se omaa nätin hyppytyylin ja osaahan tamma jopa itse arvioida ponnistuspaikkaa ja etäisyyksiä. Välillä Runo toimii esteillä ja välillä ei, siksi siitä ei koskaan estehevosta tullutkaan.

Kilpailuissa tamma on siitä ihastuttava, että se jälleen malttaa käyttäytyä ”Runomaisesti”, eli se seisoo nätisti aloillaan ja katselee vain innostuneesti ympärillä pyörivää hälinää. Matkat kilpapaikoille taittuvat tamman kanssa nopeasti ja helposti, se ei vedä turhaa stressiä edes yksin matkustamisesta ja siten lastauskin onnistuu aina ongelmitta. Kilpapaikalla Runo sitten on rauhallinen ja kulkee vain nöyrästi hoitajansa perässä sinne minne tie vie, eli todennäköisesti lämmittelyyn. Lämmittelyssä Runo täytyy ehdottomasti saada liikkumaan samalla tavalla kuin sen haluaa itse suorituksessakin liikkuvan, ja siksi lämmittely onkin kisasuorituksen a ja o. Ratsastajan pitää pysyä koko ajan malttavaisena ja pyytää Runoa kulkemaan halutulla tavalla eteen jotta se liikkuu oikein radalla. Välillä tamman kanssa sujuu kilpailuissa todella hyvin ja välillä taas palataan takaisin maanpinnalle, että ei me niin hyviä sitten oltukaan. Taitava ratsastaja sekä virkeä ja yhteistyönhaluinen Runo takaa kuitenkin jonkinmoisen tuloksen, mutta tietysti tamman menestyksestä kilparadoilla kertoo kuitenkin parhaiten sen lukuisat sijoitukset.

Sukulaiset

i VIR MVA Ch Ok-Taavi
sh-o, m, 157cm
KTK-II
ii Hilpeä-Hermu evm
sh-o, prt, 156cm
iii Kuuma-Humu evm
sh-o, trt, 157cm
iie Ilotatar evm
sh-t, prt, 154cm
ie Seelan Juulia evm
sh-t, rt, 155cm
iei Veijeri evm
sh-o, prt, 157cm
iee Elo-Helma evm
sh-t, rt, 150cm
e VIR MVA Ch Lakean Nuokku-Talvikki
sph-t, trt, 142cm
KTK-III
ei Nuuttu evm
sph-o, trt, 144cm
eii Saken Liitäjä evm
sph-o, trt, 148cm
eie Liia-Larissa evm
sh-t, rt, 150cm
ee Lupaava Lahja evm
sph-t, trt, 140cm
eei Tähti Eemal evm
sh-o, rn, 155cm
eee Iloone evm
sph-t, trt, 143cm

Runon isä Ok-Taavi, tutummin pelkkä Taavi, on komea suomenhevosori kasvattajanaan Jukka Salmenoja. Taavi myytiin nuorena Mörkövaaraan kilpakäyttöön Haweringin omistukseen, josta se kuitenkin myytiin eteenpäin Virtuaalitalli Lakeaan. Nytemmin ori on siis Jenny K:n hoivissa ja onkin aktiivisessa kilpa- ja jalostuskäytössä. Taavi on yleispainotteinen hevonen ja sillä on kilpailtu niin kouluratsastuksessa kuin myös valjakkoajoissa vaativissa luokissa. Sijoituksia löytyy koulusta useita kymmeniä, valjakkoajoista sen sijaan on vain muutama. Luonteeltaan Taavi on yllättävänkin hyväkäytöksinen ja rauhallinen oriksi, se ei paljon stressiä turhan päältä. Väritykseltään tämä 157 senttinen ori on musta hyvän rakenteen kera, jolla onkin irronnut kantakirjaustilaisuudesta toinen palkinto. Sopusuhtaisesta rakenteesta kertoo myös näyttelysijoitukset ja niiden pohjalta myönnetty arvonimi VIR MVA Ch. Jälkeläisiä Taavilla on toistaiseksi kaksi kappaletta.

Isänisä Hilpeä-Hermu on upeaakin upeampi suomenhevosori, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Luonteeltaan ori on melkoisen hermoheikko, eikä se siedä ikään kuin pilkunviilaajana virheitä keneltäkään. Tämä musta, 160cm korkea hevonen omaa erinomaisen rakenteen, jonka vuoksi se on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Nuorempana Hermu kiersi ahkerasti näyttelyissä ja sen tiimoilta plakkariin on saatu useita BIS voittojakin. Myös ratsuna Hermu on oiva peli, mutta vain topakalla ratsastajalla. Sillä kilpaillaan aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa helpoissa ja alle metrin luokissa. Sijoituksia molemmista lajista on keräytynyt monia kymmeniä kappaleita. Mahtavan rakenteen ja hienon kilpamenestyksen ansiosta ori on ollut myös suosittu jalostusori, ja tällä hetkellä siltä löytyykin jälkeläisiä kymmenkunta kappaletta.

Isänisänisä Kuuma-Humu oli nuorena oikein pontentiaalinen ravihevonen, joka juoksi kovia aikoja ja löi ikäluokkaennätyksiäkin rikki. Humun raviura päättyi kuitenkin lyhyeen onnettomuuden seurauksena, ja sen jälkeen ori koulutettiinkin harrasteratsuksi, jossa se oli myös oikein etevä. Väritykseltään tämä komistus oli musta tuuhean harjan kera ja säkäkorkeutta se omasi noin 157cm. Kohtuullisen hyvärakenteinen Humu oli luonteeltaan erittäin kipakka ja energinen, sen kanssa piti todellakin tietää kuinka hevosta tulee käsitellä. Humu vaihteli raviuran päättymisen jälkeen tiuhaan tahtiin kotia, mutta sai viimein 16 vuoden ikäisenä loppuelämänsä kodin jossa se elikin lähes kymmenen vuotta. Orilla on vain yksi jälkeläinen, Hilpeä-Hermu.

Isänisänemä Ilotatar oli perinteinen harrasteratsu ja siitostamma, jonka kasvatti L. Korhonen. Luonteeltaan Ilo oli hyvin yhteistyönhaluinen ja mukava, se oli hoidettaessa erittäin helppo ja ratsastettaessa miellyttävä. Väritykseltään tamma oli punarautias kera katkopiirron ja muutaman sukan, ja säkäkorkeudeltaan se oli noin 159 senttinen. Ilo kilpaili aktiivisesti koulu- ja esteratsastuskilpailuissa, joissa kapasiteettia riitti vaativa b ja 100cm luokkiin asti. Ruusukkeita ja kaikenmoisia sijoituksia tamma ahmi erityisesti nuoruudessa useita. Hyvärakenteinen tamma menestyi lisäksi näyttelyissä, joista on tullut lähinnä ensimmäistä ja toista sijaa. Vanhempana Iloa käytettiin jalostukseen kolme kertaa ja jokaisesta sen jälkeläisestä kehittyikin erittäin hienoja ratsuja.

Isänemä Seelan Juulia on Runon suvun ainoa täysin kenttäpainotteinen hevonen. Juulian on kasvattanut Arja Huovinen ja nytemmin sen omistaa Jukka Salmenoja, joka myös on kasvattanut Taavin. Tammalla kilpaillaan edelleen aktiivisesti kenttäratsastuksen parissa, nyt vanhemmalla iällä kuitenkin vaativista luokista on siirrytty helppoihin luokkiin. Sijoituksia Juulia on kerännyt elämänsä aikana useita kymmeniä kappaleita kyseisestä lajista. Väriltään tämä tamma on ruunikko tähtipään kera, jolta säkäkorkeutta löytyy noin 155cm. Myös luonteeltaan Juulia on oikein ihastuttava ja mukava, se on hyvin perus suomitamma ilman turhaa diivailua tai hölmöilyä. Yleislaatuarvostelussa Juulia on palkittu toisella palkinnolla ja sen vahvuus kyseisessä laatuarvostelussa oli helppo ja ei-oikukas luonne. Kilpailujen ohella Juuliaa on käytetty toistaiseksi jalostukseen kolme kertaa ja varmasti kilpaeläkkeelle päästessään varsoja on luvassa lisää.

Isänemänisä Veijeri oli väritykseltään vaaleanpunarautias läsipään kera ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 158cm. Luonteeltaan ori oli hieman haastava ja rauhaton, sen ego oli miljoona kertaa suurempi kuin itse hevonen. Menestystä Veijeri niitti erityisesti kouluratsastuksessa vaativissa luokissa, josta siltä löytyykin monen kymmentä sijoitusta sisältäen paljon voittoja. Kilpauransa jälkeen Veijeristä haaveiltiin tietysti suosittua jalostusoria, kilpamenestyksen lisäksi omasihan se myös hyvän rakenteen. Ori menehtyi kuitenkin pian 15 vuotiaana ähkyyn, mutta kerkesi sitä ennen kuitenkin jättämään jälkeensä kolme upeaa jälkeläistä. Veijerin kasvatti, omisti ja sitä myös kilpailutti Veikko Kettunen.

Isänemänemä Elo-Helma ei ollut missään vaiheessa elämäänsä mikään tunnettu kilparatsu, sillä se vietti tavallista harrasteratsun elämää ratsastuskoulussa. Välillä tammalla kilpailtiin helpoissa luokissa ratsastuskoulun omissa seurakilpailuissa, mutta suurenpaa menestystä Helma ei niittänyt. Yleispainotteinen Helma oli väritykseltään rautias ja säkäkorkeutta se omasi peräti 162cm. Luonteeltaan tamma oli juurikin ratsastuskouluun sopiva, eli käsiteltäessä se oli helppo ja ratsastettaessa hyvin yhteistyökykyinen, muttei siltikään automaatti. Elo-Helman kasvattaja, Helmi Juutinen, haaveili tammasta nuorempana ravihevosta, mitä siitä ei koskaan tullut liian "lepsun" luonteen vuoksi. Ratsastuskoulussa Helma sai yhden kauniin tammavarsan, Seelan Juulian, joka jäikin tamman ainoaksi jälkeläiseksi. Helma lopetettiin 18 vuoden ikäisenä pitkään oirineen jalkavaivan seurauksena.

Runon emä Lakean Nuokku-Talvikki on luonteeltaan hieman rauhattomampi ja varovaisempi tapaus, eli luonnetta Runo ei ole juurikaan emältään perinyt. Kuten nimestäkin voi päätellä, on Nuokku Virtuaalitalli Lakean kasvatteja ja kyseisessä tallissa tamma edelleenkin asustaa. Väritykseltään Nuokku on tummanrautias ja säkäkorkeutta tältä pieneltä tammalta löytyy vain vajaat 142cm. Tamma omaa pienhevoselle ominaisen rakenteen, jolla on saatu plakkariin VIR MVA Ch arvonimi sekä kantakirjaus kolmannelle palkinnolle. Yleispainotteinen Nuokku kilpailee aktiivisesti lajin kuin lajin parissa, tällä hetkellä siltä löytyy useita sijoituksia niin este-, koulu- kuin myös kenttäratsastuskilpailuista, mutta myös valjakkoajoista. Monitoimitammaksi Nuokkua voi siis huoletta kutsua. Kilpailujen ohella Nuokku toimii siitostamman virassa ja tällä hetkellä siltä löytyykin Runon lisäksi yksi jälkeläinen, joka on kenttäratsastuspainotteinen.

Emänisä on pienhevoslinjaa edustava Nuuttu, jonka on kasvattanut Aapo Nuutinen. Tältä tummanrautiaalta, kohtuullisen hyvän rakenteen omaavalta orilta säkäkorkeutta löytyy vajaat 144cm. Koska Nuuttu on menestynyt rakenteensa ansiosta hyvin näyttelykehissä, on siitä tullut myös suosittu jalostusori. Jälkeläisiä se on toistaiseksi jättänyt jälkeensä 13 kappaletta, joista suurinosa on menestynyt näyttely-ympyröissä isänsä tavoin. Myös ratsastuskilpailuissa menestystä on tullut, lähinnä kouluratsastuksen parissa jossa se taittaa luokat helppo a tasolle saakka. Estekisoissakin Nuutulla ollaan startattu, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Luoneeltaan tämä ori on astetta rauhallisempi ja tasaisempi, eikä se turhaa stressiä vedä mistään. Nuuttua nähdään edelleen iästään huolimatta hyvissä voimissa kilpakentillä kasvattajansa tyttären kanssa.

Emänisänisä Saken Liitäjä oli nuorempana erittäin potentiaalinen ja kapasiteetikas esteratsu, josta kehiteltiin todellista ruusukehaita. Orin kilpaura lähtikin lupaavasti käyntiin, sillä pienhevostyypin edustaja ylsi upeasti yli 100cm luokkiin asti ja keräsi nopeudellaan useita kymmeniä sijoituksia. Liitäjän tahti kilparadoilla kostautui kuitenkin 13 vuoden ikäisenä, jolloin sen jalat pettivät täysin, eikä sen suhteen mitään ollut tehtävissä. Luonteeltaan Liitäjä oli energinen ja itsepäinen, oikein tyypillinen pieni hevosori. Väritykseltään ori oli upea tummanrautias ja säkäkorkeutta se omasi 148cm, eli se pysyi juuri ja juuri pienhevosen mitoissa. Jälkeläisiä Liitäjä kerkesi saamaan neljä kappaletta, joista kaikista tuli jollain tapaa menestyneitä kilparatsuja.

Emänisänemä Liia-Larissa oli hyvin perinteinen harrasteratsu, joka vietti leppoisia hevosenpäiviä maaseudulla suuressa hevoslaumassa. Larissasta kaavailtiin nuorena kilparatsua, mutta liian kovat treenit ja nopea aikataulu rikkoi myös tämän hevosen jalat, eikä se soveltunut enää aktiiviseen valmentautumiseen. Jalkavaivoista huolimatta tamma oli oikein mukava yleisratsu, jolla pystyi vielä hyppäämään matalia esteitä ja huoletta menemään koulua helppo b tasoisesti. Luonteeltaan Larissa oli oikein mukava, hyvin huolehtiva ja lapsia rakastava. Säkäkorkeutta tältä rautiaalta tammalta löytyi vajaat 150cm. Vanhemapana Larissalla teetätettiin kolme jälkeläistä, joista yllättäen kaikki olivat oreja, jotka myöhemmin menestyivät kohtuullisesti lajissa kuin lajissa. Tamma jouduttiin lopettamaan 20 vuoden ikäisenä juurikin lisääntyneiden jalkavaivojen vuoksi.

Emänemä on jo eläkepäiviään viettävä suomenpienhevostamma Lupaava Lahja, jonka on kasvattanut ja jonka omistaa Päivi Kolehmainen. Lahja on väritykseltään kaunis tummanrautias ilman minkäänlaisia merkkejä, ja säkäkorkeutta se omaa vain vajaat 140cm. Yleispainotteinen tamma oli aikoinaan passeli kilparatsu esteillä ja koulussa, vaikkakin laiskuutta se omasi kilpakentillä mielin määrin. Lahja keräsi kuitenkin helpoista ja matalista luokista useita kymmeniä sijoituksia, tosin kilpailut olivat yleensä vain paikallisia seurakilpailuja joissa omistajan tyttäret kilpailivat. Luonteeltaan Lahja on erittäin maltillinen ja rauhallinen, sen kanssa harvoin tarvitsee ottaa yhteen, sen verran kun nöyrä ihmisiä kohtaan on. Jälkeläisiä Lahjalta löytyy Nuokun lisäksi toistaiseksi vain yksi, erittäin hyvin kouluradoilla menestynyt oripoika.

Emänemänisä Tähti Eemal oli mukavaluontoinen suomenhevosori, josta nuorena kaavailtiin ravihevosta. Rahkeet eivät orilla raveihin kuitenkaan riittäneet ja siten se pääsi ratsukoulutukseen paikalliselle estevalmentajalle. 8 vuotiaana Eemal starttasi ensimmäisissä estekilpailuissaan ja samalla kaudella se voittikin hienosti useita 110cm luokkia. Estekilpailujen ohella sitä nähtiin myös kenttäradoilla, jonka saralta tuli myös pientä menestystä. Hyvärakenteinen ori oli väritykseltään ruunikko tähtipään kera ja säkäkorkeutta se omasi noin 155cm. Mahtavan kilpamenestyksen myötä Eemalista tuli suosittu jalostusori ja elämänsä aikana se kerkesikin saamaan parikymmentä toistaan hienompaa jälkeläistä. Ori kuoli todennäköisesti sydämenpysähdykseen laitumellaan 23 vuotiaana.

Emänemänemän, Iloonen, kohtalo oli melko traaginen. Nuorena tamma oli erittäin potentiaalinen kouluratsu, joka sai paljon kehuja ulkopuolisilta valmentajilta ja hevosharrastajilta. Harmiksi jo 6 vuoden ikäisenä Ilonee menehtyi omistajansa kanssa maastoilenkillä kun vastaantuleva auto törmäsi heihin. Kouluratsastuskilpailuissa se kerkesi tätä ennen käymään muutamaan otteeseen ikäisekseen erinomaisilla prosenteilla. Luonteeltaan Iloone oli hyvin elämänhaluinen ja pirteä, sen kanssa harvoin tarvitsi tapella tai vängätä mistään. Väritykseltään tämä tamma oli tummanrautias ja säkäkorkeutta se omasi vain 143cm eli se oli hyvinkin pienhevosmittainen. Ennen kuolemaansa Iloone oli juuri vieroittanut ainoan jälkeläisenä, Lupaavan Lahjan.

Jälkeläiset

s. 01.07.2012, o. Mörkövaaran Aatos (i. Lakean Justus) omistaja: rukkanen
s. 17.08.2012, t. Mörkövaaran Samilla (i. Lakean Morris) omistaja: Ellen H
s. 20.11.2012, o. Mörkövaaran Eetu (i. Lakean Morris) omistaja: Jjune
s. 25.04.2014, t. Mörkövaaran Roksanne (i. Lakean Justus) omistaja: Freetu
s. 01.08.2014, o. Mörkövaaran Villisielu (i. Parodian Villiviikari) omistaja: Tvisha

Valmennukset ja päiväkirja

24.01.2013 Kouluvalmennus, valmentajana Paula
Haw oli verrytellyt Runon valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan tehtävät. Ratsastimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä, keskittyen huolelliseen taivutukseen ja asetukeen. Runo oli käynnissä hieman hidas pohkeelle, mutta kun aloitimme ravityöskentelyn, se piristyi selvästi. Teimme erilaisia harjoituksia: välillä pysähdyksiä ravista keskihalkaisijan kohdalla, välillä peruuttelimme, välillä teimme vain siirtymisiä. Runo toimi mukavasti ja kuunteli hienosti Hawin apuja.
Laukkatyöskentelyä jatkoimme sitäkin kiemurauralla. Tarkoituksena oli treenata laukanvaihtoja käynnin kautta keskihalkaisijan kohdalla. Aluksi Runo jäi hieman hitaaksi ja laukanvaihdoista tuli ennemminkin muutaman askeleen siirtymisiä. Kun Haw terävöityi itse, terävöityi myös hevonen ja vaihdotkin alkoivat sujua hyvin. Myös itse laukkakiemura sujui hienosti, Runo taipui ja asettui hyvin, eivätkä tiukatkaan kaarteet tuottaneet sille ongelmia.

19.01.2013 Kouluvalmennus, valmentajana jey
Saavuin tallin pihalle ja löysin tieni maneesille. Tänään valmennan Hawia ja hänen suomenpienhevostammaa Lakean Runoa. Seurasin hetken ratsukon itsenäistä verkkailua. Runo oli hyvin avuilla ja kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajan apuja. Selitin ratsukolla valmennuksen tavoitteista, keskittyisimme tänään kaareviin uriin. Neuvoin ratsukolle ratsastamaan kahdeksikkoa ravissa, ja keskittyvän varsinkin suoristamiseen. Runo pysyi pyöreänä ja oli hyvin avuilla, ratsastajankin istunta oli rauhallinen ja siisti. Ainut asia, mistä jouduin ratsastajalle välillä huomauttamaan olivat nyrkit. Valmennus sisälsi myös pohkeenväistöjä sekä avo-ja sulkutaivutuksia. Ratsukko suoriutui tehtävistä hyvin ja työskentelyä oli ilo seurata. Valmennukseen olin hyvin tyytyväinen ja valmennan mielelläni ratsukkoa uudestaankin.

30.12.2012
Runo on jäänyt nyt hiljaittain kouluratsastuksesta, tai sen kilpailemisesta, eläkkeelle saavuttaen 62 sijoitusta. Tamma kerkesi hurmaamaan monen monta koulutuomaria liikkeillään ja yhteistyökykyisyydellään, ja nyt saa sitten tämän pienen hevosen kilpaura olla näiltä osin ohi. Koska Runolla on niin hyvin sujunut kilpailuissa ja sen jälkikasvu on myös menestynyt kyseisessä lajissa, päätin tänään ilmoittaa Runon mukaan tammikuun kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Kovin vahvoja pisteitä tamma tuskin tulee saamaan vanhempiensa, tai lähinnä emänsä, kilpailumattomuuden vuoksi, mutta toivotaan edes toista palkintoa. Jos vain Runo malttaa käyttäytyä ja esittää parhaimpia puoliaan, niin ehkä siitä kunnialla selvitään.

02.09.2012
Runo on kyllä yllättänyt ihanalla luonteellaan kilparadoilla erittäin positiivisesti, se on kerännyt kuukauden sisään jo melkoisen määrän sijoituksia. Parhaansa tamma jokainen kerta radalla yrittää ja sehän ratsastajallekin riittää - ja sillä taktiikalla on monta ratsukkoa taakse jätetty. 21.8. Runo sai kyllä melkoisen hurjat pisteet Helppo A luokassa ja siten saatiin voittojakin mukaan taulukkoon! Erittäin tyytyväinen tähän ruusukehaihin olen ollut, ja toivottavasti samaa rataa kilparadoilla jatketaan. Nyt olemme Runon kanssa ruenneet starttailemaan vaihtelun vuoksi myös esteillä ja sitä kyllä odotan mielenkiinnolla, että milloin sieltä saralta menestystä saadaan... No, aktiivisesti jatketaan vaikka muutoin tavoitteita emme kuitenkaan hirmuisesti tälle vuodelle vielä laadi vaan odotamme, että josko ensi vuosi olisi se "Runon vuosi", joka pitää sisällään vähän lisää kilpailuja, jälkeläisiä ja mahdollisesti laatuarvosteluja.

02.07.2012
Eilen syntyi Runon ensimmäinen jälkeläinen! Runo astutettiin kesän mittaan toisella Lakealaisella, Justuksella, joka on oikein kyvykäs kilparatsu Runonkin tavoin. Yllättävintä näiden rautiaiden pienhevosten risteytyksessä on se, että Runo sai mustan orivarsan. Tähän ihastuttavaan Pikku-Mörköön tietysti rakastuin heti ensisilmäyksellä ja siksi sekin oli pakko kotiin jättää valvovan silmän alle kasvamaan... Runon varsa nimettiin Mörkövaaran Aatokseksi ja senkin kanssa olisi tarkoitus päästä piakoin starttailemaan koulukilpailuissa. Runon kanssa aloitamme nyt treenailemaan kovasti ja tähtäämään syksyn kilpailuihin! Toivottavasti tamma saadaan hyvään kuntoon ettei varsamasu enää kilparadoilla paina.

16.03.2012
Runo on nyt aloittanut kilpauransa erittäin vahvasti ja se on kyllä hurmannut jokaisen tuomarin radalla nätisti sipsutellessaan. Tämä tamma ei omaa kyllä mitään kouluratsulle tyypillisiä pitkiä liikkeitä, päinvastoin, se vain tönkösti mutta sitäkin söpömmin eteenpäin liikkuu. Helppo A luokkaa olemme paljon Runon kanssa kilpailleet, takana meillä on C-A luokista yhteensä 14 sijoitusta ja se onkin erittäin hyvä saldo tälle keväälle. Nyt tamma pääsee ikään kuin kesälomalleen ja seuraavan kerran jatkamme kilpailemista syksyn kaudella, jolloin tarkoitus olisi haalia lisää sijoituksia ensi vuotta varten. Mahdollisesti kesällä olisi luvassa Runon ensimmäinen jälkeläinenkin, mutta antaahan tamman nyt vielä hetken kasvaa ja kotona rauhassa treenailla.

02.02.2012
Mörkövaaraan saapui hiljattain uusi Lakealainen, tällä kertaa tammavarsa Lakean Runo. Runo on koulupainotteinen varsa, jonka kanssa suuntaamme piakoin ratsukoulutuksen kautta kouluradoille koettamaan onnea. Kilpa- ja jalostushevoseksi Runo on siis todellakin muidenkin hevosten tavoin suunnattu, ja siten meillä on tavoitteet melkoisen korkealla. Jennylle olen luvannut tämänkin hevosen kanssa kiertää kilpailuja hurumykkä ja vanhempana tavoitella sitten laatuarvostelupalkintoja. Katsellaan kuitenkin rauhassa, mitä tämän pienen kiltin tamman kanssa tulee tapahtumaan. Innolla odotan jo tulevia kilpailuja!

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 62, VSR CUP 1 kpl

25.02.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/100
27.02.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 04/60
28.02.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 07/60
01.03.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/60
03.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
04.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/50
04.03.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
05.03.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 03/50
05.03.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 03/60
10.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/50
12.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
13.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
13.03.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
14.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/50
01.08.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 07/60
02.08.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/60
02.08.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 03/40
03.08.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 07/60
05.08.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/60
05.08.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/60
06.08.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/60
06.08.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
21.08.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/50
22.08.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/80
25.08.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/80
01.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 07/60
01.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/60
01.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 03/40
02.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 02/40
05.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/50
09.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/60
10.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 03/60
10.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
13.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/50
13.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/40
13.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/60
14.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/50
14.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/50
14.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 03/60
17.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
18.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
19.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/50
19.09.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
22.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 04/60
24.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 06/58
27.09.12, KRJ (kutsu), Helppo C, 05/28
27.09.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/50
02.10.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/60
03.10.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
03.10.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
05.10.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/70
05.10.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/70
03.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/60
12.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/40
15.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
17.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
20.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
26.11.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
27.11.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
02.12.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
04.12.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/50
07.12.12, KRJ (kutsu), Helppo B, 07/50

31.05.14, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 07/59