Muistoissa: Runon Aamurusko - virtuaalihevonen
k. 24.04.2017

NimiRunon Aamurusko LempinimiRusko
Rek.nroVH15-018-2299 Synt.päivä ja ikä09.11.2015, ikä alla
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri151 cm, vkk
KoulutustasoVaativa B, 100cm, Helppo PainotusYleispainotus
KasvattajaMelina, Runoratsut Omistajatvisha (VRL-01671)


© VRL-01811

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 25.04.2016
38 + 33 + 22 + 15 + 4 = 112p, YLA1 (AP1)

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.04.2016
9 + 40 + 25 + 20 + 15 = 109p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.2016
8 + 41 + 20 + 20 + 15 = 104p, ERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.04.2017
16 + 22 + 24 + 25 + 20 = 107p, SLA-I*

Suomenhevosorien kantakirjatilaisuus 20.04.2016
19 + 20 + 19 + 19 = 77p, KTK-II


Luonne

Olin jo jonkin aikaa haaveillut Runoratsujen kasvattia Mörkövaaraan, kunnes lopulta istuimme Melinan kanssa alas ja pohdimme minulle sopivaa hevosta tulevaisuutta varten. Runoratsuista löytyikin nopeasti passeli yhdistelmä, evm sukuisista Amoriinin Ruska x Jäätanssin Kaiku, josta olin hyvin kiinnostunut ottamaan varsan. Näin jäimme odottamaan Kaikua kiimaan ja astutusta tapahtuvaksi. Viikot ja kuukaudet vierivät, kunnes lopulta oli tamman laskettuaika. Jäätanssin Kaiku varsoi syksyisenä aamuna maailmaan komean voikon suomenhevosorin, joka nimettiin Runon Aamuruskoksi. Aamurusko käyttäytyi heti syntymän jälkeen kuin maailman valtias, joka oli enne tulevaan. Orista odotettiin nimittäin seuraavaa kilparatojen kuningasta ja loistokasta jalostushevosta. Kaikki unelmat tosin olivat kaatua jo ensimetreillä, kun Aamurusko loukkaantui kahakassa parin vuoden ikäisenä, mutta mitä siitä kehittyikään...

Luonteeltaan Rusko on oman arvonsa tunteva ja jääräpäinen höseltäjä, joka pienestä hankaluudestaan huolimatta sulattaa jokaisen heppatädin sydämen. Ihmisten käsiteltäessä ori ei varsinaisesti ole ilkeä tai vaativa, ainakaan silloin jos paikalla ei ole häiriötekijöitä. Tammat ja muut orit kuitenkin sekoittavat hieman Ruskon mieltä ja silloin on aina tarve päästä pullistelemaan tai juoksentelemaan tytyjen perään. Rusko vaatii hoitajaltaan pitkää pinnaa ja ymmärrystä, palkaksi tästä hyvästä työstä saattaakin saada hampaat käsivarteen tai hankalan tilanteen tullen koko hevosen niskaan. Tai oikein hyvällä onnella onnistumisen fiiliksen loistavan koulutunnin jälkeen.

Hoidettaessa ori on ihan mukava, erityisesti silloin kun sen hoitaa sen omassa karsinassa. Tällöin sitä ei tarvitse aivan välttämättä sitoa kiinni, vaikkei se kyllä liiemmin aloillaankaan malta olla. Harjaus, kavioiden puhdistus ynnä muut vastaavat hoitotoimenpiteet sujuvat näppärästi, ilman sen suurempia ongelmia. Puolestaan varustaessa alkaa Ruskon itsepäisyys nousta esiin, jolloin se esimerkiksi satuloidessa pullistelee ja suitsiessa puree hampaansa tiukasti yhteen. Vastaavissa tilanteissa hoitajalta vaaditaan jämäkkyyttä, eikä Ruskolle saa koskaan antaa periksi vaikka se kuinka pistäisi vastaan. Taluttaessa Rusko yleensä rimpuilee narun päässä minkä vain ennättää, harvemmin se tulee ulkona tyytyväisenä hoitajansa perässä kun ympärillä on paljon muutakin jännittävää, esimerkiksi ne kuuluisat tammat.

Ratsastaessa Rusko on hyvin haastava, eikä sitä oikeastaan pysty liikuttamaan vain kuin taitavat ja kokeneet ratsastajat. Jatkuvat testaamiset mm. paikoilleen jääden, kuolaimesta purren, rynnäten ja niin edelleen, saa monet ratsastajat luovuttamaan heti alkuverkan jälkeen. Rusko vaatii ratsastajaltaan paljon, se ei liiku mihinkään suuntaan ilman napakoita ja päättäväisiä apuja, joiden tulee myös olla hyvin harkittuja ja huolellisia. Mutta, kun Rusko lopulta liikkuu halutusti ja yhteistyökykyisesti eteen, on se aivan uskomaton ja taitava ratsu. Ori liikkuu yleensä omalla moottorilla eteen, sillä ei tunnetusti juurikaan laiskoja päiviä esiinny, päinvastoin. Maastossa Rusko puolestaan on varmajalkainen ja hieman mukavampi mitä kentällä, silloin se ei ole aivan niin jääräpää ja liikkuu paljon rennommin eteen.

Kouluratsastuksessa ori ei tietenkään anna mitään ilmaiseksi ja tuttuun tapaan se vaatii paljon verta, hikeä ja kyyneleitä ennen kuin sen saa ratsastettua pehmeäksi. Vaativa B tasoinen Rusko suoriutuu jos jonkinmoisesta kuviosta ja liikkeestä halutessaan, mutta vaativiin liikkeisiin vaaditaan tietenkin taas ratsastajalta paljon enemmän. Hyvällä ratsastajalla Ruskolle ei tuota ongelmaa laukanvaihdot tai esimerkiksi avo- ja sulkutaivutukset ravissa, se hoitaa ne aivan varmasti kunnialla kotiin. Hienon liikkeen omaava ori ei ole myöskään yhtään hassumman näköinen laukatessaan kootusti eteen, kuunnellen samalla selästä tulevia apuja maltilla. Välillä tuntuu, että Ruskokin oikeasti pohjimmiltaan nauttii vaativien liikkeiden suorittamisesta, ja tällöin se vain yrittää esittää tympääntynyttä ja elämänilotonta hevosta.

Esteillä Rusko on hyvin innokas, alkutunnista siltä yleensä häviää korvat ja tällöin se lähtee vähän oman mielen mukaan tahdittamaan menoa. Sillä on siis taipumusta ryntäillä esteille lähestyttäessä jos ratsastaja ei ole tarpeeksi hereillä, eli jälleen se kerran vaatii paljon töitä. Rusko täytyy saada kuuntelemaan apuja ja liikkumaan maltillisesti, jotta esteet ylittyvät hallitusti ja hyvällä tekniikalla. Rataesteitä poika ylittää huoletta 100cm asti, joskus ilmavaraa on sen verran enemmän että varmaan 10cm menisi vielä treenillä hyvinkin lisää. Ori on kaiken lisäksi oikein varma hyppääjä, se ei kieltele tai kyttäile erikoisesteitäkään. Topakalla kuskilla oikein tyylikäs estehevonen.

Kilpailuissa ori on tuttuun tapaan melkoinen säätäjä, jonka lisäksi sillä on hirmuinen tarve tuoda itseään esille. Aloillaan saati hiljaa se ei ole kilpapaikalle saavuttaessa hetkeäkään, eikä varmasti keneltäkään jää huomaamatta, että me tulimme. Matkat kilpapaikoille sujuvat yleensä ihan hyvin, Rusko menee traileriin mielellään heinäkasan perässä, eikä se matkustaessa liiemmin hermoile. Kilpapaikalle saavuttaessa alkaa se show, jonka myötä onkin hyvä suunnata pikimmiten lämmittelemään. Kilpailuissa Rusko on todella haastava saada kuulolle ja liikkumaan hillitysti apujen mukaan, joten se vaatii hyvin paljon töitä verkassa. Mikäli ratsastaja on ollut ratsulleen napakkana ja laittanut tämän työskentelemään mukisematta, on hyvä tulos radalta usein taattu. Toisaalta jos ratsastaja ei saa Ruskoa hallintaansa, on suoritus yleensä ollut suoranainen katastrofi. Vaikka meillä usein erimielisyyksiä Ruskon kanssa onkin, olemme me silti saaneet radoilta mainetta ja kunniaa.

Sukulaiset

i Amoriinin Ruska
sph-o, prt, 145cm
KRJ-II, ERJ-II
ii Aamori evm
sph-o, prt, 143cm
iii Reissu-Aapo evm
sph-o, rt, 144cm
iie Helakan Rosita evm
sh-t, vrt, 150cm
ie Mimma-Maarit evm
sh-t, trn, 154cm
iei Elon Dupatuuri evm
sh-o, rt, 153cm
iee Pauliina evm
sh-t, trt, 156cm
e Jäätanssin Kaiku
sh-t, rnvkk, 155cm
KRJ-I, ERJ-I
ei Jääkaiku evm
sh-o, km, 160cm
eii Murtuma evm
sh-o, rn, 163cm
eie Vallan Laila evm
sh-t, km, 155cm
ee Taian Sini evm
sh-t, rnvkk, 152cm
eei Roihun Soturi evm
sh-o, vrt, 156cm
eee Taian Tiina evm
sh-t, rnvkk, 154cm

ii. Aamori oli luonteeltaan oikein varma ja tasapainoinen hevonen, hyvin helppohoitoinen ja sympaattinen persoona. Varsa- ja nuoruusiällään Aamori vaihtoi muutamaan otteeseen kotia, sillä kukaan ei saanut sitä oikein muovattua mieleisekseen. Viiden vuoden ikäisenä ori lopulta löysi omistajansa ja sai aloittaa virallisesti harrasteratsun viran, ollen koskaan käymättä kilpailuissa. Aamori kuitenkin toimi mutkitta niin koulu- ja esteratsastuksenkin parissa, mutta parhaimmillaan se oli rauhallisena maastoratsuna. Harrastetaustastaan huolimatta hyvärakenteinen Aamori oli pienessä piirissä kysytty ori jalostukseen, joka pääsi lopulta astumaan kolme tammaa. Varsoilleen Aamori periytti mukavaa luonnettaan sekä ulkonäköään: Aamori oli väritykseltään punarautias ja säkäkorkeutta se omasi vain 143cm, jättäen kaikki jälkeläisetkin siten pienhevosen mittoihin. Ori lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin, sen päästessä kunnioitettavaan 22 vuoden ikään.

iii. Reissu-Aapo oli kerrassaan ihastuttava suomenpienhevosori, joka toimi koko elämänsä työhevosen virassa. Ulkonäöllisesti ori oli oikein passeli, säkäkorkeutta se omasi vajaat 144cm ja väritykseltään se oli rautias kera piirtopään. Pieni ja pippurinen-sanonta ei kuitenkaan sopinut tähän hevoseen, sillä se oli todella rauhallinen ja ihmisläheinen oriksi. Aapo syntyi samaiseen maatilan perheeseen, jossa hän vietti koko elämänsä tehden isännän kanssa pelto- ja puutöitä. Rakenteellisesti ori ei ollut työhön ehkä paras mahdollinen, sillä se oli yllättävänkin kevyt ja sirorakenteinen, mutta se kuitenkin hoiti hommansa hyvin. Kerran sattui niin hyvä sauma, että Aapo pääsi astumaan samaisen tilan tamman, saaden elämänsä aikana siis yhden hienon orivarsan, Aamorin. Jälkeläiselleen ori nähtävästi periytti eritoten hyvää luonnettaan. Aapo lopetettiin keuhko-ongelmien vuoksi sen ollessa reilun parinkymmenen vuoden ikäinen.

iie. Helakan Rosita varttui raviradoilla, mutta jo neljän vuoden iässä huomattiin, ettei siitä ollut kyseiseen tehtävään hitaan vauhdin vuoksi. Näin ollen Reissu-Aapon omistaja osti sen itselleen, ensin ajatellen sitä työhevoseksi, mutta lopulta se päätyikin lasten ratsuksi. Lasten ratsuna Rosita oli oikein tasainen ja heille sopiva maastohevonen, tosin maastakäsiteltynä se oli hyvin itsepäinen, eikä mikään mamman mussukka. Väritykseltään hyvärakenteinen Rosita oli vaalenrautias kera tähtipään ja neljän jalan polvisukan, ja säkorkeutta se omasi noin 150cm. Muutaman kerran tamma pääsi pyörähtämään näyttelykehissä, joissa se menestyi molemmilla kerroilla todella hyvin - sillä oli jopa mahdollisuudet kantakirjaan. Aapon morsiamena Rosita varsoi maailmaan yhden jälkeläisen, mutta koska synnytys oli vaikea, ei sitä astutettu enää toistamiseen. Tamma lopetettiin ikävien jalkaoireiden ilmaannuttua 21 vuoden iässä.

ie. Mimma-Maarit oli ratsastuskoulusta peräisin oleva tamma, joka tienasi kauransa nuoresta pitäen tuntiratsun virassa. Nuorena Mimma oli oikein menevä ja mukava ratsu, mutta vähitellen ratsastajien vaihtuessa siitä tuli pahapäinen ja äärettömän laiska hevonen. Tällöin myös omistaja ymmärsi, ettei tamma kestänyt vaihtelevia ratsastajia ja näin ollen antoi yhdelle aikuisratsastajalle tämän ylläpitoon. Ylläpidossa ollessaan Mimmalla käytiin muutamat koulu- ja estekisat kiertämässä seuratasolla, ihan hyvällä menestyksellä peräti. Väritykseltään tamma oli tummanruunikko, ilman minkäänlaisia merkkejä, ja säkäkorkeutta siltä löytyi 154cm. Kun ikää alkoi kertyä, halusi ratsastuskoulun omistaja teettää tällä yhden jälkeläisen, saaden itselleen suloisen pienorin, Amoriinin Ruska. Eräänä yönä Mimma menehtyi äkillisesti omassa karsinassaan, joten syyksi epäiltiin sydänkohtausta, joka vein tamman nopeasti mennessään.

iei. Elon Dupatuuri oli äärettömän upea suomenhevosori, jolla oli tuhansia ihailijoita eri puolella Suomea. Jo nuorella iällä orin hyvä rakenne sekä kapasiteetti kilparadoille huomattiin, joten se alkoi kiertämään ahkerasti ratsastuskilpailuissa sekä näyttelykehissä neljän vuoden ikäisenä. Ori niitti menestystä pääosin helppo A tasolla koulussa ja 80cm esteillä, sijoittuen ja voittaen urallaan lukuisia kertoja. Sopusuhtaisen ja hieno rakenteensa vuoksi se kantakirjattiin seitsemän vuoden ikäisenä KTK-I palkinnolle. Väritykseltään Dupatuuri oli rautias ja säkäkorkeutta se omasi noin 153cm. Luonteeltaan ori oli kirjaimellisesti orimainen, hyvin oman arvonsa tunteva ja itsepäinen persoona, joka ei päästänyt omistajaansa koskaan helpolla. Mittavan kilpauransa ohella Dupatuuri oli kysytty jalostusori, saaden elämänsä aikana yli 30 jälkeläistä, joille se periytti lennokasta liikettään. Orin kuolemasta ei ole tietoja.

iee. Pauliina on astetta tuntemattomampi hevonen, joka eleli pienen perheen pienellä kotitilalla koko elämänsä ajan. Tiettävästi tamma ei koskaan saanut kunnollista ratsukoulutusta, vaikka sillä naapurin lapset viikonloppuisin humputtelikin menemään. Pauliina oli kuitenkin oikein pätevä ajohevonen, vetäen erityisesti talvella reessä perhettään läheiseen kaupunkiin. Luonteeltaan tamma oli hyvin kiltti ja rauhallinen, ikään kuin huomaamaton persoona, joka ei tuonut milloinkaan harmaita hiuksia omistajalleen. Väritykseltään Pauliina kaunis tummanrautias kera tähtipään ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 156cm. Kotitilallaan tamma oli ahkerassa siitostamman virassa nuoresta iästä alkaen, varsoen yhteensä kuusi jälkeläistä, joista ei vanhemmiten kuulunut juuri mitään. Pauliina jouduttiin lopettamaan kaikkien suureksi suruksi jo 14 vuoden iässä, loukattuaan selkänsä karsinassa piehtaroidessaan.

ei. Jääkaiku ei ollut luonteeltaan mikään helpoin ja kiltein mahdollinen, jonka vuoksi se vaihtoi nuorena tiuhaan tahtiin kotia. Kaikki pitivät tätä hevosta hulluna ja täysin mahdottomana, kunnes se liki kahdeksan vuoden iässä löysi oman omistajansa, joka vaikeuksien kautta kouli siitä loistokkaan yleisratsun. Tällöin Jääkaikua alettiin nähdä aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksen parissa, pääosin helppo B ja 100cm luokissa. Vanhemmiten ori menestyi molempien lajien parissa lukuisten sijoitusten verran, jonka myötä siitä tuli myös kysytty ori jalostukseen. Jääkaiku pääsi siten astumaan kymmenkunta tammaa, periyttäen jälkeläisilleen erityisesti hyvää kilpakykyään ja kaunista liikettään. Väritykseltään ori komea kimo, joka oli myöhemmin yksi syy sen suureen ihailijalaumaan, ja säkäkorkeutta tämä omasi 160cm. Orin jalat alkoivat oireilemaan 18 vuoden iässä rankan kilpauran päätteeksi, jonka vuoksi se lopetettiin pari vuotta myöhemmin.

eii. Murtuma oli yleispainotteinen suomenhevosori, joka taittoi niin koulu-, este- ja kenttäratsastuksen, kuin myös valjakkoajot. Orilla kilpailtiin kaikkien näiden lajien parissa silloin tällöin, pääosin se oli kuitenkin oman perheensä monipuolinen harrastehevonen, joka kävi kilpalajien lisäksi myös muutamaan otteeseen näyttelyissä. Rakennetuomareiden edessä Murtuma ei kuitenkaan pärjännyt, sillä se omasi ratsuhevoseksi hyvin jykevän rakenteen ja lisäksi se oli takakorkea. Vastaavasti säkäkorkeutta siltä löytyi noin 163cm ja väritykseltään tämä oli ruunikko, ilman minkäänlaisia merkkejä. Luonteeltaan Murtuma oli oriksi yllättävän tasainen ja ikään kuin pomminvarma hevonen, joka ei aiheuttanut missään tilanteessa omistajalleen päänvaivaa. Sattumien kautta ori pääsi astumaan vanhemmiten kaksi naapuritilan tammaa, jättäen jälkeensä kaksi hienoa orivarsaa, joista molemmat tekivät mittavat kilpaurat. Murtuma menehtyi äkillisesti 23 vuoden ikäisenä.

eie. Vallan Laila oli alunperin lähtöisin ratsastuskoulusta, jossa se teki nuorempana töitä tuntiratsun virassa. Laila oli kuitenkin hieman pahapäinen ja hyvin pitkälti tuulella käyvää sorttia, jonka vuoksi se myytiin seitsemän vuoden iässä siitostammaksi, kun tuntiratsastajat alkoivat saamaan tältä hammasta. Tamma oli peräisin hienosta suvusta, eritoten isä oli menestynyt kouluhevonen, joten jalostuarvoa sillä oli. Laila ei siis missään vaiheessa elämäänsä päässyt pyörähtämään ratsastuskilpailuissa, vaikka se oli hyvin kaunis liikkeinen ja kapasiteetikas ratsu. Jälkeläisiä Laila varsoi maailmaan kuitenkin peräti seitsemän kappaletta, joille se ikävästi periytti hankalaa luonnettaan, vaikkakin niistä kehittyi hyviä ratsuhevosia. Väritykseltään sirorakenteinen tamma oli kaunis kimo ja säkäkorkeutta tämä omasi vajaat 155cm. Laila lopetettiin ajan- ja tilanpuutteen vuoksi sen ollessa 18 vuoden ikäinen.

ee. Taian Sini oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka oli väritykseltään ruunivoikko kera 152cm säkäkorkeuden. Hyvän rakenteensa ansiosta Sini menestyi nuoresta pitäen näyttelykehissä, joka mahdollisti sen kantakirjauksen vanhemmiten KTK-II palkinnolle. Näyttelykehien ohella tammaa nähtiin lähinnä kouluratsastuskilpailuissa helppo A tasolla saakka, jossa se keräsi sijoituksia hyvän läjän. Myös muutamat sijoitukset Sini keräsi esteillä, mutta niiden parissa sillä ei riittänyt kapasiteetti kuin 60cm luokkiin. Luonteeltaan tamma oli oikein rauhallinen ja sympaattinen persoona, jonka vuoksi se toimikin kymmenestä ikävuodesta eteenpäin nuoren tytön ensihevosena. Sinin ollessa viiden vuoden ikäinen se astutettiin upealla suomenhevosorilla, jonka tuloksena syntyi Jäätanssin Kaiku, joka olikin kuin ilmetty emänsä. Sini eli hyvän ja pitkän elämän, se lopetettiin omalle kotilaitumelleen peräti 26 vuoden ikäisenä vanhuuden vaivojen pahentuessa.

eei. Roihun Soturi oli varmasti yksi aikansa hienoimpia ravihevosia, joka teki läpimurtonsa raviradoilla neljän vuoden iässä. Ori paransi aikojaan kerta toisensa jälkeen, ollen parina ensimmäisenä kisavuotenaan melkein jokaisessa startissaan sijalla 1 tai 2. Soturi voitti myös suomenhevosorien ikäluokat 4-, 5- ja 6-vuotiaana, tienaten niillä hurjia voittorahoja omistajalleen. Luonteeltaan Soturi oli orimainen ja ravihevosen tavoin tulinen ja voitontahtoinen, joka oli ehkä osasyy sen hienoon menestykseen. Säkäkorkeutta orilta löytyi 156cm ja väritykseltään se oli vaaleanrautias kera läsipään, omaten kevyen ja tasapainoisen rakenteen. Soturi astui elämänsä aikana liki parikymmentä tammaa, saaden hienoja ja tarmokkaita jälkeläisiä ravi- ja ratsastusradoille. Raviuransa ori päätti 14 vuoden ikäisenä, jonka jälkeen se sai viettää ansaittuja eläkepäiviä liki 10 vuoden ajan, kunnes se lopetettiin hengitystieongelmiin.

eee. Taian Tiina oli peräisin hienosta ratsusuvusta, joten Tiinastakin odotettiin näyttävää koulu- ja estehevosta kilpakentille. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin hyvin arka ja säikky, joten pian huomattiin sen stressaavan aivan liikaa uusia paikkoja, eikä se siksi soveltunut kilpakäyttöön. Muutamissa kisoissa Tiina ennätti neljän vuoden ikäisenä pyörähtämään, saaden matkaansa muutaman hassun sijoituksen. Näin ollen tamma myytiin harrastekäyttöön yksityiselle perheelle. Uudessa kodissa maastoratsun virkaa toimittava Tiina astutettiin kaksi kertaa, saaden kaksi hienoa tammajälkeläistä. Todettakoon, että onneksi tamma ei periyttänyt jälkeläisilleen tätä hermoheikkoa luonnettaan. Väritykseltään Tiina oli ruunivoikko ja säkäkorkeutta se omasi noin 154cm. Tiinan poismenosta ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti se vanhemmiten loukkasi itsensä toisen hevosen kanssa peuhatessaan, jonka vuoksi se täytyi lopulta lopettaa.

Jälkeläiset

s. 02.12.2015, o. Mörkövaaran Harmava (e. Harmonella) omistaja: tvisha
s. 21.12.2015, o. Mörkövaaran Almurenttu (e. Taikakuun Pikku-Wiivi) omistaja: Oona
s. 03.01.2016, o. Mörkövaaran Pakkasrulla (e. Vaniman Kalmankukka) omistaja: Loci
s. 10.02.2016, o. Runon Aamos (e. Mäkisuon Heissulivei) omistaja: Melina
s. 10.03.2016, t. Mörkövaaran Suoruusu (e. Ventoksen Sirpale) omistaja: Hapero

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 43, ERJ 43, KERJ 41, VSR 5 kpl

01.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
01.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/32
02.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/32
02.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
02.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
03.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
05.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
06.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40
06.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/32
07.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/32
07.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
07.12.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
08.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
09.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/32
09.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
09.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/50
10.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
11.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
12.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
14.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
14.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/50
14.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/50
15.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
16.12.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40
17.12.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
17.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40
18.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
18.12.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
21.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
21.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/50
21.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/50
22.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30
23.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/50
25.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
25.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
26.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/50
26.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
26.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40
30.12.15, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/30
01.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/30
02.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
07.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/30
09.01.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/30

Tarinakilpailut:
28.02.16, KRJ (kutsu), Helppo B, 18/31
28.02.16, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/08
13.03.16, ERJ (kutsu), 60cm, 01/15
13.03.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/12
20.03.16, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/08
20.03.16, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/05
Tarinat päiväkirjassa!
24.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
28.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
30.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
30.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
01.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
02.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
03.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
04.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
06.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
07.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
07.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
08.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
09.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
12.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
13.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
14.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
15.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
16.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
18.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
20.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
20.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
22.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
23.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
23.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
26.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
26.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
28.12.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
01.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40
01.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
05.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
08.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
08.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
12.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
13.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
13.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
14.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
16.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
20.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
21.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
21.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
27.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
28.01.16, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
30.03.16, ERJ CUP (kutsu), 90cm, 10/128

07.02.16, NJ (Satulinna), MVA-SERT, BIS4
27.03.16, VSN (Friesenstal Lycan), SW1
03.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
05.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
10.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
11.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
12.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
19.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
23.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
26.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
27.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
28.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
30.12.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
02.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
09.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
11.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
14.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
16.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
19.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
20.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/28
24.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
25.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
26.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
26.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
28.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
29.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
30.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
30.01.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
02.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
06.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
08.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
10.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/40
07.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 06/40
10.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
11.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
13.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
14.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
16.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
16.02.16, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
29.02.16, KERJ CUP (kutsu), Helppo, 09/141
01.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
02.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
08.03.16, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30

31.01.16, VSR CUP (kutsu), Helppo B, 03/100
31.01.16, VSR CUP (kutsu), 100cm, 01/80
30.04.16, VSR CUP (kutsu), 90cm, 02/80
31.05.16, VSR CUP (kutsu), 90cm, 07/73
31.05.16, VSR CUP (kutsu), 100cm, 08/80

Valmennukset ja päiväkirja

10.08.2016
Kesä vierähti Mörkövaarassa luvattoman nopeasti, vasta äsken aurinko alkoi lämmittämään ja nyt jo lehdet alkavat tippumaan puista. Rusko on vietellyt ansaittua kesälomaansa hyvinkin leppoisissa merkeissä, se on kasvatellut ison heinämahan ja laiduntaa tyytyväisenä kellon ympäri laumansa kanssa. Muutaman kerran ennätin kesän mittaan pojan selkään maastoilun tiimoilla, mutta koulu- ja esteratsastus on jätetty nyt kuvioista melkeinpä kokonaan. Liekkö Rusko enää muistaisikaan, mitä ne pohkeenväistöt tai laukanvaihdot tarkoittaa. Hajamielinen omistaja huomasi äskettäin, ettei ole päivittänyt keväällä niitä tärkeimpiä tiedotteita Ruskon kirjaan - laatuarvosteluiden tulokset! Huhtikuussahan pyörähdimme orin kanssa yleislaatiksessa, koulu- ja estelaatiksissa sekä kantakirjaustilaisuudessa. Ensimmäisenä käväisimme koulujaoksen laatuarvostelussa, saaden sieltä hienosti yhteispisteet 109, jotka oikeuttivat KRJ-I palkintoon. Rusko oli upealla pistemäärällään tilaisuuden paras heppa, tietysti! Pari päivää koululaatiksen jälkeen suuntasimme kantakirjaustilaisuuteen, jossa Rusko ei malttanut käyttäytyä ei sitten mitenkään. Se, että sain pidettyä orin kehässä tuomareiden silmien alla, oli melkoinen saavutus, jota ei onneksi tarvinnut tehdä kuin kerran elämässä. Onneksi tuomarit saivat kuin saivatkin annettua jonkinlaiset pisteet, joilla nappasimme mukaamme hienosti KTK-II palkinnon. Kyllä oli helpottunut olo kun palkinto jaettiin, sillä minä jo hetken aikaa ennätin pelätä hylkyä orin temppuilun vuoksi. Kantakirjauksen jälkeen oli vuorossa puolestaan yleislaatuarvostelu - siis melkeinpä se meidän hevosten koko elämän kohokohta. Toki jännitin ylaa aivan hirmuisesti, mutta toisaalta tiesin, että Rusko on hieno heppa ja kyllä se siellä pärjää, ainakin jotenkin. Kys. tilaisuuden tuomaritkin ihastuivat Ruskoon, jonka myötä saimme pisteitä kasaan hienot 112! Täten saimme matkaamme YLA1 palkinnon ja tässäkin tilaisuudessa Rusko oli eniten pisteitä kerännyt hevonen. Kuun lopussa oli viimeinen koitos, estejaoksen laatuarvostelu. Tälläkin kertaa saimme kohtuullisen hyvät pisteet ja Ruskokin osasi käyttäytyä, joka oli ehkä kaikista hienointa. Pisteillä 104 nappasimme mukaan ERJ-I palkinnon, joka oli tietysti myös tavoitteena. Ja näin ollen oli neljä hienoa palkintoa kasassa! Kenttälaatikseen olisin Ruskon kanssa kovasti halunnut, mutta koska orin vanhemmat eivät ole kys. lajin parissa juuri kilpailleet, en kehtaa lähteä hakemaan tähän hienoon riviin kolmospalkintoa, joka olisi varma. Näin ollen seuraavaksi käännämme katseet kohti suomenhevosten laatuarvostelua, jonne pyrimme pääsemään talven mittaan...

02.04.2016 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään Mörkövaaraan saapui menestynyt kouluvalmentaja, joka käy Suomessa todella harvoin, jonka vuoksi oli melkeinpä etuoikeutettu osallistumaan Ruskon kanssa kyseisen herran valmennukseen. Alkuverkasta lähtien valmentaja jakoi kovasti mietteitä ja ohjeita kuinka hevosta ratsastetaan oikeaoppisesti, ja parhaani mukaan pyrin näiden apujen kanssa oria työstämään. Rusko alkuun tuttuun tapaan vähän höselti ja olisi ollut kiinnostunut kaikesta muusta kuin työskentelystä, mutta yllättävän nopeasti sain sen kuitenkin kuulolle ja mukaan juttuun. Valmentaja laittoi meidät tekemään samantien paljon siirtymisiä ja taivutteluja, ja vähitellen siirryttiin kokoamisen pariin.
Pääosin valmennuksessa kuitenkin tehtiin ravi- ja laukkaharjoituksia, aloittaen lävistäjillä tehden avo- ja sulkutaivutuksia. Ensimmäiset yrittämät meni meiltä kirjaimellisesti puihin, vaikka Rusko oli hyvin tuntumalla, eivät avut silti jostain syystä menneet täysin läpi. Kivasti ori taivutuksissa taipui, muttei jalat liikkuneet alkuunsakaan oikeilla urilla. Lopulta niiden luonnistuessa jatkoimme laukan työstämiseen, ratsastaen sitä kahdeksikon muotoisella kiemurauralla. Kiemurauralla teimme paljon tempon vaihteluja, välillä tuli laukata todella pienin askelin, ja välillä taas ratsastaa isosti eteen. Hankalaahan tästä teki sen, että hevosen piti olla silti oikein asetettuna ja taivutettuna, ja laukanvaihdot tuli tehdä ympyröiden risteyskohdassa. Yllättävän hyvin pääsimme kuitenkin Ruskon kanssa jutun juoneen mukaan, eikä aikaakaan kun ori esitteli upeita liikkeitään valmentajalle. Lopussa teimme vielä keskihalkaisijalla laukanvaihtoja, jotka sujuivat hyvin.
Yli tunnin kestäneen kirjaimellisen rääkin jälkeen saimme rueta lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Rusko tuntui olevan melko hapoilla laukkaamisen jäliltä, jonka vuoksi en enää taivutellut tätä kuin käynnissä. Valmentaja antoi lopussa meille palautetta erityisesti Ruskon hienosta liikkeestä, mutta saimme myös vähän noottia, sillä yhteityömme ei kuulemma päätä huimannut. Itse olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen oriini, joten ei valittamista, vaikkei kaikki aivan oppikirjan mukaan mennytkään.

27.03.2016 Pääsiäismaasto Läpikuultavassa
Muutama viikko takaperin pähkäilin kovasti, että mitähän sitä pääsiäisenä duunaillaan, sillä se oli kovaa vauhtia lähestymässä. Internettiä selatessani bongasin mainoksen pääsiäismaastosta, joka järjestettiin itse asiassa melko lähellä Mörkövaaraa sijaitsevalla tallilla. Uskoin siitä tulevan oikein mukavaa, joten ilmoittauduin Ruskon kanssa mukaan.
Pääsiäisenä pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme Läpikuultavan tallille ryhmämaastoilemaan. Paikanpäälle oli kerääntynyt tallin omistajan ja meidän lisäksi seitsemän muuta innokasta ratsukkoa, joilla kaikilla taisi olla juhlafiilis. Ennen maastoon siirtymistä kävimme läpi seuraavan kahden tunnin reittiä ja pohdimme sopivaa järjestystä jonoon. Ilmoittauiduin heti ensimmäisenä Ruskon kanssa jonon viimekseksi ratsukoksi, sillä koskaan ei tiedä, milloinka Rusko päättää potkaista takana olevaa, jos tarpeeksi lähelle tulee. Lisäksi Ruskolla on silloin tällöin tapana ottaa vauhdilla peruutusaskelia, niin oli siinä turvallisuuskysymyksiä enemmältikin. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun yhdeksän ratsukon letka paineli metsän siimeksestä menemään, rapa vain ympärillä roiskuen.
Alkumatka oli pitkälti kävelyä, mutta muutamia ravipätkiäkin otettiin. Välillä joku hevonen säikähti metsästä tulevaa kohinaa, mutta ihme ja kyllä, Rusko piti näissä tilanteissa kaviot visusti maanpinnalla. Saavuimme vajaan tunnin jälkeen pysähdyspaikalle kauniille purolle, jossa hevoset jätettiin puomiin kiinni ja ihmiset saimme tehdä pannukahvit ja paistaa makkarat.(Minulla oli tietysti vegaanimakkaraa!!!) Vajaa puolituntia kahvittelimme, kunnes matka jatkui.
Loppumatka takaisin tallille olikin sitten hieman reippaampaa menoa, sillä reitti koostui pääosin peltoaukeista, joissa sai laukata ihan huolella. Rusko otti tämän tietysti kirjaimellisesti ja laukkamerkin annettua se säntäsi hirmuista kyytiä eteenpäin, ohittaen jopa edellä laukkaavan ratsukon. Elowyn karjaisi tällöin kärjestä, että hevosten tuli olla hallinnassa, hups! Ei me aina ihan ymmärretä, kuinka normaalit ratsukot toimii, heh. No, nopeasti ori kyllä rauhoittuikin, ja loppumatkan se laukkasi ja ravasi tyytyväisenä letkan hännillä.
Vajaan parin tunnin ajan retkeilimme huolettomasti, kunnes saavuimme takaisin lähtöpisteeseen. Meillä oli Mörkövaaraan jo melkoinen hoppu päiväheinien jakoon, joten kiittelimme maaston vetäjää kovasti mukavasti aamupäivästä, ja sen jälkeen suuntasimmekin jo kohti kotitallia. Täytyy sanoa, että oli todella mukava maastoilu! Kerrankin Rusko oli kohtalaisen nätisti, se ei syönyt heti alkuun ryhmän muita oreja, eikä kyllä ollut liiemmin kiinnostunut tammoistakaan.

21.03.2016 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja (ratsastajana Sissi)
Tänään aamupäivällä pidin estevalmennuksen Ruskolle ja tämän hoitajatytölle Sissille. Alkuverkassa orilla riitti ihan kivasti vauhtia, se mennä jolkotteli pää taivaissa eteen, kuuntelematta ratsastajansa pidätteitä. Vähitellen taivuttelut ja siirtymiset kuitenkin tuottivat tulosta, jolloin Rusko rauhoittui ja keskittyi enemmän olennaiseen. Ruskon liikkuessa rennosti hyvässä tahdissa eteen, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät hirmuisella ilmavaralla.
Ajattelin tämän ratsukon kanssa käydä läpi ihan perusasioita, eli esteradan suorittamista, keskittyen eritoten huolellisiin lähestymisiin sekä kentällä etenemiseen. Näin ollen olin pystyttänyt kentälle kahdeksan esteen radan 80-100cm esteistä, jossa oli erilaista tehtävää sarjojen ja tiukkien käännösten merkeissä. Pyysin Sissiä ensiksi etsimään hyvän, pyörivän laukan ratsultaan ja sen jälkeen he saivat rueta itsenäisesti ylittämään rataa. Alkuun ori kiirehti lähestymisissä ottaen todella reippaita spurtteja estettä kohden, jonka vuoksi ponnistus tapahtui turhan läheltä estettä, vieden muutaman kerran puomitkin mukanaan. Sissi sai antaa ratsulleen täten hyvin vahvat pidätteet, jotta ori malttoi mielensä ja laukkasi tasaisesti ponnistusvaiheeseen saakka. Hypyt sujuivat kokonaisuudessaan hyvin, ratsukko eteni radalla mallikkaasti, ilman suuria riskejä ottamatta. Nämä minun huikeat tiukat käännökset esteeltä toiselle ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa ketterälle Ruskolle, joka hienosti ylitti esteen vähän hankalammastakin kulmasta. Ainoa suurempi murhenaihe valmennuksen aikana oli se, että jos Sissi antoi yhtään tilaa orilleen, se herkästi laukkasi tyynen viileästi esteen ohitse. Ratsastaja sai siis olla tarkkana joka tilanteessa ja antaa huolelliset avut, jotta esteet ylittyivät niin kuin haluttiin.
Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Sissi sai itsenäisesti vielä työstää ratsuaan ravissa ja käynnissä, ja ollessaan tyytyväinen tämän liikkeeseen antaa pitkät ohjat. Sissiä ja Ruskoa oli tänään oikein mukava valmentaa, Sissi on taitava ratsastaja ja Ruskokin hyppää hyvin, ainakin niin halutessaan. Ori ei kuitenkaan antanut tuttuun tapaan mitään ilmaiseksi, ei edes sitä ainoatakaan hyppyä, joten Sissi sai tehdä ihan kunnolla töitä koko tunnin ajan.

20.03.2016 Tarinakilpailut Hukkapuron tallilla (KRJ, Va B)
Tehtävänanto: Olet löytänyt edellisenä iltana pääsiäispupun suklaamunajemman ja tuhonnut tietenkin koko saaliin. Sujuuko ratasi sokerihuurujen siivittämänä vai iskeekö suklaaöverit kesken suorituksen? Kerro radastasi max 200:lla sanalla.

"Lähdimme Ruskon kanssa tänään tuttuun tapaan kilpailuihin, startaten vaativa B luokassa. Edellisenä iltana olin käynyt käsiksi suureen suklaasaaliiseen pääsiäisen kunniaksi, joka edelleen hieman kutkutti mahan pohjassa. Olin kuitenkin välittämättä siitä ja suuntasin orini kanssa radalle varmoin mielin. Kesken suorituksen aloin kuitenkin voimaan tooodella huonosti, eikä mielessäni ollut mitään muuta, kuin että minne voin lervata suklaani. Yritin pinnistellä ja pinnistellä, kirjaimellisesti hiki otsalla oloani, mutta turhaan. Hetken aikaa mietin ja säälin valkoista kisapaitaani, kunnes käänsin Ruskon kohti huoltorakennusta, orin hypätessä tyylikkäällä kaarella kouluaitojen ylitse. (Voitte vain kuvitella sen hirmuisen WOOOOUUHH äänen, joka tässä vaiheessa kuului katsomosta) Väkijoukon keskellä laukkasimme hirmuista kyytiä lähimmälle wclle, jonne ennätin juuri ja juuri. Vessanpönttöä halaillessani kuulin kuulutuksen "Ratsukko tvisha & Runon Aamurusko, hylätty". Ahneella on, nätisti sanottuna, kehno loppu!"

20.03.2016 Tarinakilpailut Hukkapuron tallilla (KRJ, He B)
Tehtävänanto: Hevosesi on löytänyt jostain pajunoksan ja ilmestyy palmusunnuntaina ovellesi herkkujen toivossa. Millaisen virvontalorun hevosesi runoilee?

"Virvon, varvon, sinua äkäistä eukkoa sydämessäni ajattelin ja kuolaisen kepin metsästä kantelin. Tätä vastaan joko namia annat tai kepposen teen, vaikka tiedäthän sä, en aijo käyttäytyä silti seuraavaan vuoteen."

17.03.2016
Nyt sormet ja varpaat ristiin - Rusko on ilmoitettu mukaan huhtikuun kantakirjatilaisuuteen! Äippää jännittää enemmän kuin hirveästi, toivottavasti ori hurrrrmaa kaikki tuomarit ja saa hyvät pisteet jokaiselta (tämä on sitä puhdasta toiveajattelua). Kakkospokaalia havitellaan, mutta nähtäväksi jää, kuinka meillä todellisuudessa siellä sujuu.
Muutoin meille kuuluu samaa jännää ja ihmeellistä kuin aina ennenkin, joka päivä käydään Ruskon kanssa kehityskeskusteluja ja yritetään kovasti ymmärtää toisiamme. Tosin pari viikkoa sitten, kun olimme Katriinan tallilla koulukisoissa, oli ori aivan megayltiö hieno ja kaikki sujui suorastaan kuin elokuvissa! (Voitettiin!) Sehän oli harvinaista herkkua se. En olekaan muistanut vielä tänne ilmoitella, että Rusko on saanut nyt viidennen jälkeläisensä, joka on nyt sitten myös viimeinen laatuaan. Viikko sitten suomenpienhevostamma Ventoksen Sirpale varsoi kauniin tammavarsan, joka nimettiin Mörkövaaran Suoruusuksi. Meille kävi sikäli huipputsäkä, että Suoruusu muuttanee pikimmiten Haperon hoiviin Hengenvaaraan, jossa sitä odottaa varmasti aktiivinen kilpakoti. Näin ollen saamme Ruskolle viimeisetkin jälkeläisnäytöt laatuarvosteluja varten, joten niiden pariin äkkiä, mars, mars. Äiti on niiiin malttamaton.

13.03.2016 Tarinakilpailut Katriinan tallilla (ERJ, 100cm)
Tehtävänanto: Huomaat edellisenä iltana kilpailukutsusta, että 100cm luokassa ratsastajan tulee olla alle 10-vuotias. Liekö Katriina halunnut hieman pientä extraa työhönsä vai sattuikohan tuomarilta ihan vain tahaton moka kutsuun (jälleen kerran). Löydätkö sopivan vai vähän epäsopivamman kuskin kilpahevosellesi viime tingassa? Saatko pelätä silmät päästäsi radan aikana vai yllättääkö naapurin serkun tenava hevoskuiskaajataidoillaan?

"Olin ilmoittanut Ruskon normaaliin tapaan mukaan estekilpailuihin, eikä siinä mitään, tavoite oli mennä ja hakea voitto kotiin. Edellisenä iltana varmistaessa huomisen päivän asioita, bongasin kilpakutsusta maininnan, että luokka on tarkoitettu alle 10v ratsastajille. Siis, apua! Mullahan on ikää triplasti tuon verran. Ensimmäinen ajatus siten oli, että kisa jätetään välistä, sillä eihän meidän tallilla käy edes noin nuoria ratsastajia.
Yöllä näin ihmeellistä unta, jossa naapurin 8v poika viilettää menemään Ruskolla yli esteiden, ilman minkäänlaista ongelmaa. Kello oli likimain neljä aamuyöllä kun laitoin tälle naapurille viestin, että haluaisikohan hänen poikansa osallistua kilpailuihin huomenna. Hevosestahan ei ollut mitään puhetta. Myöntyvä vastaus tuli pari tuntia myöhemmin, jolloin olinkin jo puunaamassa Ruskoa ja pakkaamassa kamoja traileriin.
Kilpapaikalla törmäsin tähän kyseiseen naapuriin, joka poikansa kanssa odotti kuta kuinkin söpöä vaaleanpunaista shetlanninponia ratsuksi. Kun talutin villikkoni Ruskon heidän vierelleen, pojalta pääsi kirjaimellisesti itku ja hän karjui kovaan ääneen, että ei tod. aijo ratsastaa tällä. Olin kuitenkin hyvin kannustava ja kerroin, että Rusko on äärettömän kiltti ja rauhallinen ratsu (hih, pieni valkoinen valhe), joten poika rauhoittui nopeasti. Niinpä he suuntasivat jo lämmittelyyn samantein, minun jäädessäni vähän pelko takapuolessa katsomaan maneesin reunalle heidän menemisiään. Rusko viiletti tuttuun tapaan pää taivaissa menemään, mutta esteet ylittyivät yllättävänkin nätisti.
Lopulta koitti tämän ratsukon aika mennä radalle tuomareiden eteen, jonne he varmoin mielin kuulutuksen jälkeen suuntasivat. Tässä vaiheessa koin deja-vun, ensimmäiset esteet nimittäin sujuivat oiken näppärästi ja melkein jo uskoin, että he selviytyvät tästä kunnialla. Kun esteitä oli enää kaksi jäljellä, sai Rusko selkeän vainun metsästyskoiran tavoin läheisestä pusikosta, jonne se ryntäsi pää viidentenä jalkana, radan aidat helisten ja pikku poika kyydissä ulvoen. Katsomoon ei näkynyt kuin Ruskon keltainen takapuoli sen ottaessa hatkat ja vieden lapsen mennessään aarniometsään.
Lopputuloksena oli hylky, hyvin kiukkuinen lapsi ja erittäin tyytyväinen hevonen, joka muutti kilpareissun mukavaksi omatoimiseksi maastoretkeksi."

13.03.2016 Tarinakilpailut Katriinan tallilla (ERJ, 60cm)
Tehtävänanto: Tarina hevosen näkökulmasta. Aloita tarina sanoilla "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun..". Tarinan ei tarvitse liittyä kilpailupäivään.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun äiti tuli kesken aamu-unien potkimaan minut karsinasta ylös, ihan vain laittaakseen punaiset rusetit harjaani. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minut väkipakolla vedettiin traileriin, eikä matkalla edes aamupalaa tarjoiltu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kilpapaikalla tajusin, että kisat on vain oreille - ei yhtään mitään silmäniloa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun äiti piiskasi minua radalla, kun en ilman kauneusuniani malttanut laukata. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun äiti alkoi raivoamaan minun heittäessä sen alas ennen viimeistä estettä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en päässyt pukittelemaan palkintojen jakoon. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en saanut mitään kiitosta raskaan päivän päätteeksi, vaikka kaikkeni annoinkin."

04.03.2016
Alkuviikosta saimme Mörkövaaraan kaksi ulkopuolista valmentajaa antamaan kommenttia minun ja Ruskon työskentelystä. Rankat koulutreenit onnistuivat päällisin puolin hyvin, eikä valmentajat meitä aivan maanrakoon haukkunut, onneksi. Loppuviikon Rusko saa siis pitkälti lomailla ja ottaa rennosti, tosin viikonloppuna olisi tarkoitus pienimuotoisesti hypätä pojalla.
Mutta, tiedättekös mitä? Tiistaina, 1.3., oli se kauan odotettu päivä, kun Rusko täytti vihdoin kahdeksan vuotta! Tuota päivää olemme siksi odottaneet kuin kuuta nousevaa, että nyt olemme iän puolesta laatuarvostelukelpoisia. Ruskohan on kaikessa kokonaisuudessaan jo laatisvalmis hevonen, joten huhtikuussa lähdemme koettelemaan onneamme. Edessä olisi ensimmäisenä kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, jos kaikki menee siis suunnitelmien mukaan. Ei tosin tiedä, jos huhtikuussa päästäisi myös jo yleislaatuarvosteluun, joka on ainakin minun mielestäni se kaikkein suurin ja hienoin tapahtuma hevoselle. Iiks! Omistajana tietysti toivon, että Rusko pärjää kaikissa laatiksissaan hyvin, mutta silti on aina pieni pelko takapuolella, että mitä jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Aloitamme hiljalleen kovat käytöstreenit, joiden jälkeen lähdemme haastamaan itsemme! Pitäkää peukkuja...

01.03.2016 Kouluvalmennus, valmentajana yama
Olin sopinut valmennuksen ensimmäistä kertaa Mörkövaaraan, tarkoituksena valmentaa Runon Aamurusko –nimistä oria. Kävelin maneesiin sisälle hieman etuajassa, mutta tvisha ja voikko Ruskoksi kutsuttu ori olivatkin jo paikalla kävelemässä alkukäyntejä. Koska tämä oli ensimmäinen valmennus, olin suunnitellut yksikertaisen perusasioihin pohjautuvan tehtävän ja pyysinkin tvishaa ottamaan ohjat käteen ja tekemään muutaman tarkan pysähdyksen. Ruskolla ei meinannut millään mielenkiinto riittää näin yksinkertaiseen asiaan, ja se jokaisen pysähdyksen jälkeen jäi paikalleen käskystä huolimatta, kunnes ryntäsi reippaaseen raviin liioitellen ratsastajan apuja. Tvisha sai orin hyvin kuriin, ja parin onnistuneen pysähdyksen jälkeen pyysin ravaamaan vapaasti alkuravit erilaisia kaarevia uria tehden.
Alkuverryttelyssäkin ori vielä viskoi päätään, hyppi ja koitti vältellä taipumista ihan viimeiseen saakka, kunnes Rusko alkoi pehmetä ihan silmissä. Ravien jälkeen pyysin ratsukkoa vielä laukkaamaan muutaman kierroksen molempiin suuntiin, ja sen jälkeen päästiinkin päivän asiaan: vuorossa oli laukanvaihtoja, samalla hieman vastalaukkaa sekä lopuksi siirtymisiä harjoitusravista ja –laukasta keskiaskellajeihin ja takaisin. Välikäyntien jälkeen aloitimme tekemällä täyskaarron laukassa, ja jatkamaan sen jälkeen uraa pitkin vastalaukassa. Ennen pitkän sivun loppua tehdään laukanvaihto ja jatketaan myötälaukassa lyhyelle sivulle. Tässäkin Rusko oli alkuun haluton vastaamaan apuihin pehmeästi, ja pyysin tvishaa olemaan tarkkana siitä, että orilta pyydetään vain kerran samaa asiaa tarkasti. Kiinnitin huomiota erityisesti ratsastajan istuntaan vastalaukan ja vaihdon aikana, ja hieman korjaamalla asentoa enemmän keskelle hevosta, saatiin sekä vastalaukasta että vaihdosta paljon suorempi ja tasaisempi. Tämän tehtävän sujuttua siirryttiin tekemään laukanvaihtoja vielä keskihalkaisijalle, jotta hevosen on oltava ehdottomasti suora sekä avuilla. Hevonen reagoi herkästi ratsastajan pieneenkin vinouteen, ja hevonen ei meinannut millään vaihtaa laukkaa. Toisella yrityksellä pyysin tvishaa ajattelemaan vain sitä, että istuu itse keskellä satulaa ja hevonen on ohjan ja pohkeen välissä ja tekemään vaihdon vasta juuri ennen halkaisijan loppumista. Suoritus oli paljon parempi, ja ori teki erittäin hyvän laukanvaihdon.
Nyt kun hevonen alkoi olla pehmeä ja avuilla, pyysin ratsukon välikäyntien jälkeen isolle pääty-ympyrälle laukkaamaan. Tehtävänä oli siirtyä kootummasta laukasta suoraan keskilaukkaan ja siitä takaisin. Sekä kootumpi että keskilaukka olivat molemmat erinomaisia, mutta siirtymä niiden välillä oli ensin hieman töksähtävä. Korjasin ratsastajan asentoa vielä hieman pystymmäksi ja ajattelemaan liikettä enemmän hidastamisen sijaan ylöspäin suuntautuvaksi sekä pidättämään ainoastaan istunnalla. Rusko selkeästi ymmärsi saman tien, mitä siltä pienten korjauksien jälkeen halutaan ja päätin lopettaa onnistuneen suorituksen jälkeen. Ratsukko sai rauhassa omaa tahtia ravata loppuravit ja siirtyä käyntiin siinä kohtaa, kun tuntui hyvälle. Ori on selkeästi erittäin laadukas ja vastaanottavainen. Mitään suuria virheitä ei ratsukon työskentelyssä ollut missään vaiheessa, ja meno oli erittäin tyylikkään näköistä sen jälkeen, kun ori asettui ja vaihtoi työskentelyvaihteelle.

29.02.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Melina
Oli upea, luminen helmikuun aamu kun ajelin harmaalla Volvollani pitämään lupaamaani kasvattivalmennusta Tvishalle ja Ruskolle. Sattuipa olemaan vielä karkauspäiväkin. Arvelin mielessäni että valmennuksesta tuskin tulisi mitään kun olisi niin paljon päiviteltävää kuulumistenkin osalta, mutta olin hionut jo mielessäni muutamia suunnitelmia ratsukon päänmenoksi. Viime näkemisestäkin alkoi olla jo hurjasti aikaa ja mietinkin mielessäni, miltä maailmalle lähtenyt kasvattini mahtaisi nykyään näyttää. Puhelimen ja sähköpostin välityksellä olin toki saanut kuulla aina silloin tällöin tuoreimpia kuulumisia, ja niiden perusteella vastassa olisi upea kasvatti josta saisin olla ylpeä.
Kun viimein saavuin Mörkövaaran pihaan, vastassa oli jopa hienompi hevonen kuin mitä olin odottanut. Rusko ravasi lumisella kentällä kaula kaarella ja upeampana kuin koskaan! Kävelin hymynkare huulilla kohti täydessä tohinassa olevaa ratsukkoa ja huikkasin Tvishalle tervehdyksen. Nainen pysäytti Ruskon eteeni ja minä astuin heti askelen lähemmäs silitelläkseni voikon orin turpaa. Rusko nakkeli päätään ja puhalteli sieraimistaan suuria, huuruisia pilviä. En ollut vieläkään uskoa korviani kun Tvisha kertoi Ruskon lopetelleen jo kisauransa ja siittäneen maailmaan viisi potraa varsaakin. Yksi varsoista olikin omassa tallissani kasvamassa, ja pikku-Aamos muistutti kieltämättä hurjasti isäänsä.
Kun kuulumisia oltiin vaihdeltu jo niin pitkä tovi että Rusko alkoi kyllästyä seisoskeluun, patistin valmiiksi lämmitelleen ratsukon ottamaan vielä muutaman ravikierroksen ennen varsinaista työskentelyä. Huomasin että Tvishalla oli homma erinomaisesti hallussa ja keskityimmekin vain hiomaan joitain hankalampia liikkeitä tulevia laatuarvostelu-koitoksia varten. Kun avo- ja sulkutaivutukset oltiin testattu, siirryimme tekemään laukanvaihtoja. Ihailin Ruskon upeita liikkeitä, vaikka huomasinkin, ettei se antanut ratsastajalleen mitään ilmaiseksi.
Tässä vaiheessa heikosti pukeutuneen kasvattajan varpaita alkoi kuitenkin palella ja päästin suorituksiinsa tyytyväisen ratsukon aloittelemaan loppuverryttelyjä. Tvisha ja Rusko saattoivat minut vielä kävellen autolleni ja juttelimme vielä matkalla niitä näitä, ja toivottelin hurjasti onnea tuleviin laatuarvosteluihin. Vilkuttelin iloisesti maastoon loppukäynneille suuntaavan ratsukon perään ja hyppäsin autooni, enkä voinut olla onnellisempi siitä, miten erinomaiseen kotiin olin Ruskon aikanaan myynyt.

28.02.2016 Tarinakilpailut Katriinan tallilla (KRJ, He A)
Tehtävänanto: Katriina on antanut kilpailukutsuun väärän osoitteen, joten suurin osa kisaajista on hakoteillä. Ajat itsekin umpikujaan ja kohtaat muut kisaajat väärässä osoitteessa sillä kellonlyömällä, kun kisat olisi pitäneet alkaa. Miten tilanne etenee? Sisällytä tarinaan sanat kumihanskat, pitsipöksyt, ilonpilaaja, sankariteko & krumeluuri. Sanoja saa taivuttaa ja ne saavat esiintyä missä järjestyksessä tahansa.

"Ärräpäitä, ärräpäitä. Siis missä ihmeessä me oltiin? Olin juuri ajanut pitkin kapeaa ja mutkikasta hiekkatietä sydän kurkusta, josta selviytyminen hevostrailerin kanssa tuntui melkoiselta sankariteolta. Hyppäsin autosta ulos ja suuntasin kahdelta nuorehkolta naisihmiseltä kysymään, että mikä tässä on nyt pielessä. Yllätys oli suuri, kun he sivuuttivat tylysti kysymykseni, keskustellen vain minkä väriset pitsipöksyt heillä on jalassaan. Siis anteeksi mitä?! Olemme myöhässä kisoista ja tässä on puheenaihe! Ilonpilaajana karjahdin heille, että tietävätkö he mikä tässä on jujuna, johon he vain tuumasivat, että ilmeisesti väärä osoite. Jaa, kappas, enpähän itse tajunnut. Eikun soittamaan kilpajärjestäjälle, että missähän kisat oikeasti pidetään. Puhelimessa vastasi vanhempi rouvashenkilö, joka ei saanut puhelustani mitään selvää, sillä korvessa ollessani ei kuuluvuus ollut hyvä. Kysyessäni, mikä on oikea kisapaikka, hän vastasi, ettei myy kumihanskoja. Vai et myy kumihanskoja?! Niille olisikin ollut nyt kova tarve, huoh. Lopulta sain kuin sainkin ystäväni kiinni, joka pystyi laittamaan minulle kilpapaikan oikean osoitteen, joten uudestaan matkaan. Päästessäni vihdoin ja viimein Katriinan tallille, odotti minua siellä melkoisen krumeluuri kisapaikka. Sekin hienous ja selviytymisen hyvä fiilis kaikkosi, kun Katriina ilmoitti minun ja Ruskon myöhästyneen luokastamme."

28.02.2016 Tarinakilpailut Katriinan tallilla (KRJ, He B)
Tehtävänanto: Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.

"Ei mitään uutta ja ihmeellistä kisarintamalla. #heppaläks #hiekkaasuussa #hylkyjähylkyjenperään #mitenmeniomastamielestä #ratsastusontaitolaji."

22.02.2016
Tänään oli tiedossa niin Ruskolle kuin myös monelle muullekin tallin orille kengityspäivä. Hauskinta tässä jutussa on se, että näin Ruskon naaman menevän jo rullalle siinä vaiheessa kun kengittäjän auto kääntyi pihaan. Siinäpä sitä oli yrittäminen saada tarhasta kiinni, kun ori selvästi tiesi mitä oli tulossa. Nooh, eihän siihen tarvittu kuin kolme ihmistä saamaan se Rusko sieltä tarhasta tallin käytävälle valmiustilaan. Rusko oli onneksi kengittäjällemme jo tuttu hevonen, joten hänkin tiesi, että ori osaa keppostella, eikä varmasti käyttäydy asiallisesti. Yllätys siis ei ollut, että muutamaan otteeseen ori pomppi takajaloillaan ilmaan ja heitti vaikka minkä näkösiä piruetteja kengityksen aikana. Välillä lensi kirjaimellisesti kengittäjä ja kaikki tarvikkeet nurin, kun Rusko esitti parhaita puoliaan. NOT! Minä tietysti yritin olla niin ovela, että kiikutin vaikka mitä herkkusapuskoja orin eteen, että se keskittyisi niihin, mutta eeii... Ai miten niin ei osaa meidän pojat käyttäytyä? Siinä ajassa, jossa kengittäjä normaalisti kengittää kolme hevosta, kengitti hän nyt yhden. Onneksi lopulta kaikki päätyi hyvin, kengittäjä sai työnsä huolella tehtyä ja ori uudet popot jalkoihin. Rusko sai tietenkin sanktion tästä riekkumisesta, eikä päässyt enää tarhailemaan loppuillaksi. Ja heinääkin sai puolet vähemmän, sekös suututti!

10.02.2016
Heti kun pääsin sanomasta, että toivottavasti seuraava Ruskon jälkeläinen olisi tamma, niin eikös siitäkin sitten tullut ori.... Rusko astui talven mittaan Irethin omistaman Mäkisuon Heissulivein, joka oli siis liisauksessa Melinalla Runoratsuissa. Näin Ruskon kasvattaja sai itselleen upean miniruskon, kun tänäaamuna Heissulivei varsoi voikon pienorin. Varsa sai nimekseen Runon Aamos.
Muutoin Ruskon kuulumisissa ei ole hurjan parin päivän jälkeen tapahtunut ihmeitä, tuolla tuo pihalla möllöttää heinäkasan edessä. Suureksi harmiksi keli on aivan karmea, koko tallin piha on loskassa, joten hevosetkin kirjaimellisesti seisovat järvessä. Eilen iltapäivällä kävin Ruskolla vähän kipettelemässä maastossa, mutta sielläkin oli niiiiin liukasta, ettei tahdottu edes pystyssä pysyä. Oli siis hyvin kevyt käyntilenkki, ei paljoa Rusko saanut irrotella. Tallilla sitten Rusko keksi ottaa taas hatkat pesupaikalta, joten oli melkoista kissa-hiiri leikkiä illalla. Normipäivä!

07.02.2016
Puuh, tämä vuosi on lähtenyt niin vauhdikkaasti käyntiin, että edes omistaja ei pysy orin menoista mukana! Kilparintamalla meille kuuluu kerrassaan hyvään, Rusko sai tammikuun aikana KRJ & ERJ kisoista täydet sijat kasaan. Kenttäratsastuksessakin ollaan hyvää vauhtia tavoitteessa, joten hyvin pitkään ei tarvitse enää sitäkään kilpailla. Rusko on väläytellyt radoilla ajoittain melko loistavia suorituksia, josta ehkä kertoo myös se, että Ruskon viimeisissä koulu- ja estekisoissa se voitti luokkansa. Aaivan mahtava poniini.
Kilparintaman ulkopuolella Rusko on myös loistanut, se on nimittäin sitten viime päivityksen jälkeen saanut kaksi jälkeläistä lisää! Joulukuun loppupuolella syntyi rautias oripoika Mörkövaaran Almurenttu, joka nytemmin asuu jo Oonan hoivissa Hymnissä. Tammikuun 3. syntyi puolestaan kolmas jälkeläinen, joka oli edellistenkin tapaan (ehkä jo hieman ikävästi) ori. Mörkövaaran Pakkasrullaksi nimetty poika kasvoi emänsä rinnalla hienoksi hevoseksi, kunnes se viime viikolla pääsi uuteen kotiinsa Locin omistukseen. Toki hienoa, että Rusko upeita ja terveitä jälkeläisiä saa, mutta haluaisin pikku hiljaa sen tammavarsa! Päätin muuten juuri, että normaalisti kun kaikki Mörkövaaran hevoset saavat max. neljä jälkeläistä, saa Rusko kyllä tehdä upeat viisi. Pidetään siis sormet ristissä, että kahdesta seuraavasta tulee meille se tamma.
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, parhaaseen uutiseen! Minä, joka en koskaan ilmoita hevosiani mukaan NJ näyttelyihin, menin ja heitin Ruskon mukaan tämänpäiväiseen näyttelyyn Satulinnassa. Tottakai olen tiedostanut Ruskon upeuden, mutta oli pienisuuri yllätys kun tulokset julkaistiin ja minun poika oli luokkavoittaja! Semihyvä näyttelyssä käynti tälläiselle maallikolle. No, ykköspalkinnon ja irtosertin myötä Ruskosta tuli samalla KTK-kelponen! Ei hitsi, minähän tässä suorastaan innoistuin näyttelyistä ja kantakirjasta ihan vain tämän päivän perusteella. Näin ollen Rusko suuntautunee jossain välissä suokkien kantakirjaankin, kaikkien muiden laatistavoitteiden ohella.

10.01.2016 Kouluvalmennus, valmentajana merikissa
Tänään kalenterissani oli sovittuna kouluvalmennus Mörkövaaran viidelle ratsukolle. Talli oli tuttu, olinhan siellä ollut valmentamassa jo muutamat kerrat aikaisemminkin. Ilma oli harvinaisen hyvä, pakkasta oli hieman, mutta aurinko paistoi eikä tuullut yhtään. Valmennukseen osallistuisivat tänään tallin omistaja hevosella Riko, tallityttö Milla hevosella Liina, tallin omistajan serkut Jonna ja Kati tammoilla Viivi ja Kukka sekä ratsuttaja Jaana oriilla Rusko.
Viisikko oli käynyt kävelemässä maastossa alkukävelyt ja saapuivat juuri tallin pihaan minun kanssani samaan aikaan. Päästyämme maneesiin pystyimmekin heti aloittamaan valmennuksen. Tänään olisi tarkoitus käyttää hyödyksi erilaisia ratsastusradanteitä ja vältellä maneesia kiertävää tylsää uraa. Alkujaiseksi pyysinkin ratsastajia ottamaan ohjat kunnolla käsiinsä ja siirtymään pois uralta. Osa ratsastajista katsoi minua aluksi hölmistyneinä, mutta tajusivat pian pointtini. Annoin ratsastajille vinkeiksi voltit, ympyrät sekä kaikenlaiset kaarevat urat. Oman ratsastuksensa lisäksi piti tottakai kiinnittää huomiota myös muihin, ettei kolareita sattuisi, varsinkin kun meillä oli oreja ja tammoja samalla valmennuksella.
Nopeasti saimme valmennuksen rullaamaan oikein mallikkaasti ja kaikki löysivät ns. oman paikkansa maneesista. Teimme valmennuksen aikana toki paljon muutakin kuin, että uralla ei saisi mennä. Yhtenä vaikeimpana harjoituksena meillä oli laukkaa kahdeksikolla, niin, että keskellä kahdeksikkoa piti pysähtyä ja nostaa toinen laukka toiselle ympyrälle. Harjoitus voi kuullostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut, koska harjoitusta teki aina kaksi ratsukkoa kerrallaan, eikä aikaa kahdeksikon keskellä paljoa ollut. Teimme myös pohkeenväistö-harjoituksia kumpaankin suuntaan sekä paljon muita vaihteliva tehtäviä eri askellajeissa.
Jaana on todella kokenut ratsastaja ja niimpä hän saikin tänään Ruskon joka on hieman haastavampi ori ratsastaa. Huomasin orin testaavan Jaanaa jo maastosta tullessaan, eikä se loppunut maneesissakaan. Ratsastaja kuitenkin pysyi yllättävänkin rauhallisena, itse en olisi ehkä siihen pystynyt, eikä hätkähtänyt oriin temppuilusta. Vauhtia oli oikeastaan kokoaika hieman liikaa, vaikka Jaana yritti kyllä kaikkensa rauhoittaakseen Ruskoa. Ori pysyi kuitenkin erinomaisesti Jaanan hallinnassa, eikä pääsyt "sikoilemaan" haluamallaan tavalla. laukkaharjoitukset sujuivat oikein kivasti ja lennokkaasti, ainoastaan pysähtyminen tuotti välillä hieman ongelmia. Ruskon kanssa kannattaa tehdä todella hyvät valmistelut jos sen haluaa pysäyttää suoraan laukasta, muuten se on kyllä mahdotonta. Jaana käytti alkutunnista erinomaisesti hyödykseen ratsastusradan teitä sekä keksi muutaman itse lisää välttääkseen uralla olemista. Rusko taipui hienosti kun ratsastaja vain jaksoi tehdä sen kanssa kovasti töitä ja vaatia siltä tarpeeksi.

09.01.2016 Estevalmennus, valmentajana merikissa
Auton lämpömittari näytti -15 astetta, mutta silti olin menossa Mörkövaaraan pitämään estevalmennusta tallilaisille. Tallin pihaan saavuttuani kipitin äkkiä maneesin lämpöön, tai siltä se ainakin tuntui tuon ulkoilman rinnalla, vaikka maneesissakin oli vain nollassa. Ensimmäiset ratsukot olivat jo saapuneet ja viimeisetkin saapuivat juuri. Tänään valmentaisin Ventoksen Lenaan ratsastajansa Tiinan kanssa, Vadelmaniityn Röhnöä Maijan kanssa, Runon Aamuruskoa Tvishan kanssa, Mörkövaaran Lauriinaan Janikan kanssa sekä Taikakuun Pikku-Wiiviä Millan kanssa. Meillä oli siis viisi suomenhevosta, joista kaksi oli oria ja loput tammoja. Muutama ratsukko näistä on kilpaillut jo 110 cm ratoja, mutta päätimme tänään treenata vain metrin esteitä, se korkeus kun sopi kaikille ratsukoille.
Valmennuksen aloitimme kunnon alkuverryttelyllä, niin, että jokainen ratsukko joutui kunnolla töihin ja että päästiin lämpimäksi tässä kylmässä ilmassa. Samalla kun ratsukot vetivät alkuverryttelyä rakensin muutaman verryttely esteen maneesin keskelle. Muutama hevonen näistä hieman innostui ja kun tohkeissaan esteitä katseltiin meinasikin verryttely mennä hieman sähläykseksi. Kehotin ratsastajia kuitenkin olemaan tarkkaavaisempia ja laittamaan ratsut kuuntelemaan käskyjä paremmin. Teimme paljon kaarevia uria sekä temmonvaihteluja, huilata eivät saaneet ratsut hetkeäkään. Alkuverryttelyn jälkeen otimme muutamia hyppyjä jokaiselta kunnes rakensin varsinaisen radan päivän valmennusta varten. Esteiden rakentelun ajan ratsukot saivat mennä itsenäisesti käyntiä, niin pitkillä ohjilla kuin lyhyilläkin tehden töitä.
Varsinaista rataa varten rakensin kahdeksan estettä muutaman tallitytön avustuksella. Rata koostui kolmen esteen sarjasta, lankkuesteestä, kahdesta pystyesteestä, trippelistä sekä okserista. Hyppäsimme esteitä ulkopuolisen silmään ehkä sekalaisesti, mutta meillä oli tarkka järjestys siitä ketkä hyppäävät ja mitä ja mistä suunnasta, ettei vain kolareita tulisi. Jokaisen jokaista hyppyä en tietenkään nähnyt, muuten hyppäämiseen olisi mennyt tolkuttomasti aikaa, mutta jokaiselta näin kumminkin useamman hypyn. Rata hypättiin myös yksittäin, jotta pystyin seuraamaan jokaista myös yksilönä, ohjaamaan sekä auttamaan ongelmakohdissa. Esteiden korkeus radalla oli 90 - 100 cm sekä nostin yhdelle ratsukolle esteet 110 cm sen radan ajaksi, vaikka aluksi ajattelin etten niin tekisi. Tärkeintä kuitenkin, että hevoset saavat treenata omaa tasoaan.
Tallin omistaja ratsasti tänään voikkoa oria, Ruskoa. Alkuveryttelyä, jos sitä taistelua voi siksi sanoa, katsellessani ymmärsin miksi omistaja oli päättänyt ratsastaa juuri tätä hevosta itse. Rusko ei antanut mitään ilmaiseksi ja se testasi Tvishaa lähes taukoamatta ja jokaisen tehtävän aluksi ratsukko "kävi keskustelua" siitä mitä tehdään ja mitä ei. Jarruja ei aina meinannut heti oriilta löytyä, mutta kolareilta ratsukko onneksi välttyi. Verryttelyesteet vielä lisäsivät oriin vauhtia entisestään, mutta ratsastaja sai kuitenkin pidettyä oriin hallinnassaan. Radan ensimmäisillä esteillä Rusko vielä hieman temppuili vastaan, mutta sitten se alkoi tekemään hieman yhteistyötä ja radan loppu sujuikin erinomaisesti. Yllätyin kuinka hyvin ori malttoi kuitenkin tammojen kanssa mennä ja keskittyä ratsastajaansa tai tämän hermostuttamiisen, eikä tammoihin.

02.12.2015
Joulukuu alkoi Mörkövaarassa mukavissa tunnelmissa, siis myös Ruskon osalta. Rusko pääsi nimittäin heti talliin saapumisen jälkeen astumaan yhden tammoistamme, ihastuttavan Harmonellan. Tänä aamuna Nella sitten varsoi suloisen orivarsan, joka oli kuin ilmetty isänsä - vankkarakenteinen ja voikko väritykseltään. Rusko tuskin ymmärsi sanaakaan, kun sille tänään päivällä asiasta kerroin, tosin hölmistyneeltä se tuttuun tapaan näytti. Selitin sille, kuinka se oli saanut ihanan pojan, joka jää Mörkövaaraan kasvamaan ja kenties Rusko saa siitä vielä joku päivä kivan tarhakaverin. Nimekseen tämä varsa sai Mörkövaaran Harmava "Harmi", ehkäpä enempi emänsä nimen mukaan. Odotan suurella mielenkiinnolla Harmin kasvua ja sitä, että päästään senkin kanssa heti alkuvuonna kilparadoille suuntamaan. Toivotaan, että Rusko saa tästä varsasta erinomaista näyttöä tulevaisuuden laatuarvosteluja ajatellen.
Täytyypähän vielä mainostaa, että nyt olemme päässeet Ruskon kanssa myös hyvin koulukilpailujen makuun ja ensimmäiset sijoituksetkin on jo matkaan napattu. Eilen ja tänään Rusko sijoittui upeasti Holmbergin koulukisoissa vaativa b luokissa, vastaavasti puolestaan Mörkövaarassa vietellään esteviikkoa ja samoin tavoin se eilen ja tänään metrin luokista nappasi sijat matkaansa. Huikeaa, kyllä tästä vielä hyvä tulee. Kenttäkisoissakin olemme päässeet jo esiintymään, mutta niistäpä ei olekaan sitten paljoa kerrottavaa...

27.11.2015 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa Ruskon kanssa valvovan silmän alle tunnille, kun tallin ulkopuolinen valmentaja saapui Mörkövaaraan. Alkuverkassa Rusko pomppi maneesin seinällä ja kyttäili valmentajaa, joka samalla aikaa rakensi esteitä kentälle. Ori oli siis hyvin huonosti saatavissa kuulolle, sillä se keskittyi kaikkeen muuhun, vaikka jotenkin avuillani alkoi hiljalleen olemaan. Alkuverkan laukka oli tosin vähän turhankin tahdikasta, joten valmentaja käski minun antaa napakat pidätteet hevoselleni, jotta voidaan edes lämmittelyhypyt ottaa. Lämmittelyesteet ylittyivät vauhdikkaasti, mutta puhdotuksia ei tullut.
Vähitellen siirryimme kentälle rakennetun esteradan pariin, jossa oli erilaisia esteitä 70-100cm korkeuksilla. Teemana oli siis radan ratsastaminen ja huolelliset lähestymiset. Kun meidän vuoro koitti, paineli Rusko normaaliin tapaan pää viidentenä jalkana menemään, minun ohjaillessa sitä hiki otsalla selässä. Toistojen kautta ori kuitenkin rauhoittui huomattavasti, jolloin hypyt alkoivat sujumaan paremmin. Rusko hyppäsi kaikki kentän esteet empimättä ja valmentajan sanoin hyvällä tyylillä, mutta sitä vauhtia oli edelleen auttamatta liikaa. Sarjaesteillä vauhti koitui ajoittain meidän kohtaloksi, sillä en mitenkään saanut Ruskon askelia mahtumaan esteiden väleihin, jolloin kirjaimellisesti juostiin jälkimmäisen lävitse. Tuossa vaiheessa saimme erittäin kovaa palautetta, jolloin meidän molempien olikin syytä ryhdistäytyä. Loppua kohden suoritukset onneksi paranivat kerta toisensa jälkeen, ja kun vauhtikin oli hiipunut, ei sitäkään ongelmaa enää ollut.
Tunnin työstämisen jälkeen lähdimme siirtymään loppuverkan pariin, jossa Rusko laahusti eteen kuin mikäkin laiskiainen. Tässä vaiheessa sain oikeasti ajaa hevosta eteenpäin ja ratsastaa tätä napakalla pohkeella, jottei se pudottanut ravista käytiin. Valmentaja antoi tunnin päätteeksi palautetta, mutta meidän osalta se ei ollut mitään kovin kaunista kuunneltavaa. Olisi pitänyt yrittää kovemmin ja olisi pitänyt osata hallita hevonen paremmin ja mitähän vielä. Aina ei voi onnistua.

24.11.2015
Ruskon ollessa kutakuinkin valmis kilpailuihin ilmoitin sen mukaan jos jonkinmoiseen kissanristiäiseen. Pääsimme pari päivää sitten starttaamaan orin kanssa ensimmäisissä estekilpaluissa, eikä nyt hirveästi ole kehumista aiheesta. Aivan ensimmäisen startin suoritimme 100cm luokassa, jossa, köh, kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Rusko ei toiminut ihan niin kuin olin ajatellut ja vaikka kuinka parhaani mukaan pyrin oria ratsastamaan radalla, oli tulos upea 29/30. Heh, ei ollut itku kaukana siinä tilanteessa. Virhepisteitä tuli neljästä pudotuksesta komeat 12. Yritin kerätä itseäni seuraavan päivän starttiin, mutta kieltämättä jälleen jännitti. Jännitys näkyi myös ratsastuksessani ja tulos tällä kertaa metrin luokasta 30/30. Haha, oikea pohjanoteeraus! Usko meinasi tässä vaiheessa jo loppua ja mietin, olinko ilmoittanut Ruskon liian varhain kilpailuihin mukaan sen koulutukseen nähden. Neljäntenä kilpapäivänä, eli tänä aamuna, pyrin kokoamaan itseni kisoissa täydellisesti ja päättäväisin mielin siten radalle lähdettiin. Rusko tuntui alusta saakka liikkuvan todella hyvin ja eteni radalla mallikkaasti, hypäten puhtaasti este esteen perään. Ikuisuudelta tuntuvan radan jälkeen kun pääsimme maaliin, sain vihdoin tuulettaa - 0vp! Sitä riemun määrää. Riemu tosin ratkesi vielä enemmän siinä vaiheessa kun meidät julistettiin Ruskon kanssa 100cm luokan voittajiksi! Jes, kerrassaan huippua. Ensimmäinen sijoitus ja voitto lähti matkaan, wohoo. Otettiin orin kanssa ruusuke ja kukkapuska niiiin ylpeinä vastaan, että! Tästä on todella hyvä jatkaa kohti seuraavia haasteita... Eli huomisia kisoja!

20.11.2015
Ruskon saapuessa Mörkövaaraan on aika kulunut kuin siivillä. Ori on kasvanut ja vankistunut parin viikon aikana hirmuisesti ja sitä myöten ratsukoulutuskin päästiin jo aloittamaan. Alku oli meillä todella hankala, sillä Ruskon luonne on ollut melkoinen haaste eritoten kouluratsastusta ajatellen. Perustehtävät alkavat kuitenkin olemaan hiljalleen jo hallinassa ja esteitäkin Rusko oikein mieluusti hyppää, joskin ei vielä kovinkaan korkeita. Vielä on paljon matkaa tavoitteeseen, mutta eiköhän me tämä timantti vielä hyväksi saada hiottua! Ratsukoulutuksen hankaluuksista huolimatta meillä on sujunut ihan mukavasti, Rusko on sopeutunut Mörkövaaraan hyvin ja se on päässyt juttuun muutaman orinuorikonkin kanssa. Vähän villi poika tosin tuppaa edelleen olemaan, sillä esimerkiksi eilen kun vein oria tarhailemaan se otti suorilta hatkat ja paineli karkuun. Tallityttöjen kanssa saimmekin sitä tunnin verran viereisestä metsästä metsästää, ennen kuin se vihdoin antautui kaurasankolla kiinni. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vai miten meni... Sormet ja varpaat ristiin, että ori rauhoittuu ajan kuluessa!

13.11.2015
Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa ja aika on tuntunut menevän niiin hitaasti Ruskon syntymän jälkeen. Tänään on nimittäin se päivä kun saan pojan kotiin! Aamulla nousin kukonlaulun aikaan ylös ja lähdin tallille laittamaan orille kaikki valmiiksi. Melina oli luvannut tuoda Ruskon Mörkövaaraan, joten alkoi taas piiitkien tuntien odottelu, sillä en edes tiennyt monelta he olivat tulossa. Kolmen tunnin ajan sain tallilla rauhassa puuhailla kunnes kuulin pihalta auton äänen - ja voi sitä riemun määrää! Nuori Rusko katseli trailerista ulos hämmentyneen näköisenä, että mihinkä sitä on nyt tultukaan. Minä en voinut pidätellä iloani ja näin ollen ori joutui heti pususateeseen, josta ei tosin tainnut pitää ollenkaan. Talutin Ruskon ensimmäisenä talliin katsomaan uutta karsinaansa, jossa se sai myös heinät eteen. Joita se ei tietenkään kyllä syönyt. Melinan kanssa juttelimme vielä jonkin aikaa Ruskosta, kunnes jäinkin orin kanssa tallille kaksin. Ruskon vähän rentoutuessa vein sen viettämään iltaa hiekkapohjaiseen tarhaan, josta oli hyvät yhteydet myös muihin hevosiin.
Hiphei! Nyt on siis taas uusi hevonen tallissa. Ruskolla aloitetaan mahdollisimman pian ratsukoulutus, jotta päästään näkemään mihin siitä on vai onko yhtään mihinkään. Jos ori kuitenkaan vanhempiinsa tulee, tulee sekin olemaan oikein loistelias koulu- ja esteheppa. Suunnitelmissa olisi siis päästä joulukuussa jo kilparadoille ja kenties Rusko pääsisi heti ensivuoden puolella jo jalostuskäyttöönkin. Suuret on suunnitelmat pienelle pojalle, mutta katsellaan rauhassa kuinka meillä lähtee sujumaan.

09.11.2015
Aamu alkoi osaltani loistavissa tunnelmissa, sain nimittäin soiton Melinalta Runoratsuista. Olin aikaisemmin kaavaillut haluavani varsan Melinan Amoriinin Ruska x Jäätanssin Kaiku yhdistelmästä ja kovasti odotin sieltä varsaa syntyväksi. Haaveissani oli saada sieltä ihastuttavan 1-polvinen tammavarsa talliin, mutta mitä vielä! Uutiset alkoivat niin, että varsa on syntynyt ja voi hyvin - jes, hyvä! Seuraavaksi Melina siirtyikin "huonojen" uutisten pariin, nimittäin kyseessä olikin orivarsa - no, niin voi käydä. Sillä ei ollut tosin mitään väliä enää sen jälkeen, kun kasvattaja ilmoitti, että varsa on oikein hyvärakenteisen oloinen ja vieläpä voikko! Voikko ori... Mmmm... Yksi nuori voikkopoika Mörkövaarasta ennestään löytyykin, mutta ei, ei sen värisiä voi koskaan olla rautiaiden joukossa liikaa. Tein Melinalle hyvin selväksi sen, että heti vieroituksen jälkeen ori matkaa täysin varmasti minun hoiviini, sukupuolesta viis. Joten nyt vain odotellaan täpinöissään vieroitusikään, että saadaan poika talliin! Puhelun päättyessä sain vielä valita varsalle Melinan ehdotuksista nimen, joten viralliselta nimeltään tämä ori tulee olemaan Runon Aamurusko.

Ikääntyminen

1v - 10.11.2015
2v - 11.11.2015
3v - 12.11.2015
4v - 20.11.2015
5v - 01.12.2015
6v - 01.01.2016
7v - 01.02.2016
8v - 01.03.2016
9v - 01.04.2016
10v - 01.05.2016
11v - 01.06.2016
12v - 01.07.2016
13v - 20.07.2016
14v - 05.08.2016
15v - 30.08.2016
16v - 15.09.2016
17v - 05.10.2016
18v - 25.10.2016
19v - 10.11.2016
20v - 25.11.2016