Mörkövaaran Suklaa-Nautinnon päiväkirja

11.09.2010, Kouluvalmennus, valmentajana Lea P.
Saavuitte Suvun kanssa ajoissa kentälle ja annoin lämmittelyyn vapaat kädet. Taivutellessasi sitä vetreäksi huomasin tamman lennokkaat liikkeet. Noin vartin kuluttua pistin teidät toden teolla töihin: harjoiteltiin etu- ja takaosan käännöksiä. Aluksi tuntui, ettei Suku oikein tajunnut mitä siltä pyysit. Käskin tehdä avut rauhallisesti ja selvästi, myöhemmin alkoi homma sujua ja päätimme tehtävät onnistuneisiin suorituksiin. Katsoin kelloa ja huomasin jo puolet ajastamme menneen. Lopuksi ajattelin että tekisitte väistöjä, nimittäin ravissa. Suku nosti kuuliaisena ravin ja ravailitte kentän toiseen päähän. Kun aloit pyytää tammalta väistöjä, meni se ihan makaronin muotoiseksi. Seuraavalla kerralla pidit ulko-ohjaa paremmin tuella ja hommahan alkoi sujua! Lopetimme jälleen erittäin onnistuneeseen suoritukseen ja jäin kentän laidalle seuraamaan loppuverryttelyjä.

11.09.2010
Yleislaatuarvostelusta ei ole vielä tullut tuloksia, mikä kyllä harmittaa kun tilaisuus oli yli 1œ kuukautta sitten.. Joka tapauksessa, vaikka tammalta ikää löytyy, ilmoitin sen suomenhevosten laatikseen, mistä tavoitteena olisi se toinen palkinto. Toivottavasti Suku on siihenkin valmis, mitä nyt katselin tammaa ja sen sivuja, niin eipä näyttäisi enää puutteita olevan kuin päiväkirjamerkinnöissä, eli täytyy rueta informoimaan enemmälti Sukun kuulumisista.

08.09.2010
Ja niin ne ihanat pikkuvarsat vain vetävät puoleensa, Sukun 5. ja luultavasti viimeinen varsa Mörkövaaran Samuel syntyi pari päivää sitten. Synnytyksessä ei ollut ongelmia, itse olin mukana saattamassa tuota komeaa pikkupoikaa maailmaan. Isänä varsalla on upeaakin upeampi kimo suomenhevosori Siljan Siluetti. Samuel siirtyy heti vieroituksen jälkeen jennin hoiviin Plan Beehen.

05.08.2010
Tänään pidin Suvun kanssa peruskoulutunnin, treenailimme ympyröitä, väistöjä, peruutuksia ja pysähdyksiä. Tamma oli heti alusta hyvin yhteistyönhaluinen kanssani, se liikkui tasan niin kuin käskin, eikä laittanut ollenkaan vastaan. Alkuverkassa menimme reippaalla ravissa pääty-ympyröitä, aluksi tuntui hieman kankealta ja siksi ravia ja ympyröitä oli lisättävä entisestään kun mitään alkanut tapahtua. Kun pääsimme aloittamaan itse tehtäviä, olin saanut Suvun jo liikkumaan ihan ok ja siitä olikin hyvä jatkaa. Menimme pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, Suku aloitti väistöt hyvin, mutta tahtoi luisua tehtävästä ennen kuin olin antanut lupaa lopettaa. Joka tapauksessa ne onnistuivat ihan hyvin, vaikka vasempaan kierrokseen saikin käyttää vähän reippaampia apuja. Seuraavaksi aloitimme ravaamisen, ja tavoitteena oli ravista pysähtyä > peruuttaa > takaisin raviin. Tämä sarja onnistui yllättävän hyvin, tietenkin välillä Suku ei olisi malttanut nostaa peruutuksesta suoraan ravia vaan meni muutaman käyntiaskeleen kautta. Loppuun otimme paljon laukkaa tehden samalla ympyröitä ja rataleikkaita.

21.07.2010
Tänään syntyi Sukun 4. jälkeläinen, suomenhevostamma Mörkövaaran Herkku. Tuo pieni, kaunis neitonen oli syntynyt keskellä yötä, eli ilmeisesti synnytys oli mennyt luonnollisesti putkeen kun mitään ongelmia ei näyttänyt olevan. Eli emä ja varsa voivat hyvin. Luonteeltaan varsa on hyvin pirteä, aamulla se oli jo reippaasti jaloillaan, eikä näyttänyt yhtään väsymyksen merkkejä. Herkulle löytyi jo hyvä koti sandin luota Anfarwol Acresista, jonne se muuttaa vieroituksen jälkeen.

16.07.2010
Kaamea pähkäily mitkä suokkini olivat viimekertaisessa yleislaatuarvostelussa, mutta Suku ei niissä muistaakseni ollut, joten tänään ilmoitin Sukun heinäkuun 2010 yleislaatuarvosteluun. Innolla odottelemme tuloksia!

14.07.2010
Suklaa-Nautinnon viime varsasta on kulunut aikaa jo yli puoli vuotta, siksipä Suku kävi tänään pyörähtämässä uuden sulhasen, Vaapukan Armaan luona Rajattomassa. Varsaa odotetaan syntyväksi 21. heinäkuuta paikkeilla.

07.04.2010
Tänään päätin Suvun kanssa käydä pitkästä aikaa maastolenkillä, viime päivinä tammaa ei ole kukaan juurikaan kerennyt edes liikuttaa, ja nekin päivät mitä liikutaa tamma on saanut on ollut perus kenttätyöskentelyä. Hain Suvun tarhasta ja puin sille varusteet päälle, ja me tähtäsimme kesäisille vuorille. Tamma oli ihan onnessaan, se puuskutti reippaasti eteenpäin katsellen keväisiä maisemia vähän yli parin plussa-asteen tuntumilla. Välillä otimme ravia jotta kerkesimme hyvissä ajoin ylittämään vuoret, jonka jälkeen tulisimmekin reippaalla laukalla takaisin päin. Tyttö juoksenteli kyllä hirmuista vauhtia, eikä meille suurempia ongelmia matkalla syntynyt. Välillä Suku tosin tahtoi jäädä johonkin puskaan syömään kaikkea mitä vain suun ylettyville tuli. Vuorien jälkeen vedimme laukalla kotia, jonka jälkeen kiitin tammaa reissusta ja päästin sen takaisin laitumelle kavereidensa luo.

23.02.2010
Tänään Suku oli kanssani hyvin yhteistyönhaluinen heti alusta alkaen. Tamma pyrhälsi eteenpäin kuin juna, montaa kertaa sitä ei tarvinnut eteenpäin hoputtaa. Suku kuunteli mahtavasti jokaista ohjettani ja pyrki liikkumaan niiden mukaisesti. Alkuverkassa menimme kahdella pääty-ympyrällä puomeja, sekä kavaletteja. Tietenkin alkuun oltiin vähän tahmeita ja siksi kompuroitiin puomeilla kun ei jalkoja älytty nostaa. Kavaletteihin saatiin pientä ponnistusta, kuitenkin paremminkin olisi voinut mennä, varsinkin kun edessä on läjä isompia esteitä. Kun Suku tuntui riittävän vetreältä ja hyvältä, siirryimme itse päivän tehtäviin. Menimme 60 sentin esteitä niin, että käännökset esteille olivat hyvin tiukkoja ja ne täytyi tehdä huolella jotta seuraavalle esteelle päästäisiin etenemään. Alkuun otimme tietenkin vähän etäisyyttä, eikä kääntämiset esteille ollut hankalia. Suku hyppäsi todella mielellään jokaisen esteen ja lähestymiset onnistuivat mutkitta. Kun rupesimme tiukkoja käännöksiä lisäämään, hidasti tamma mukavasti vauhtia ja oli todellakin huolellinen. Välillä hyppykulma oli vähän omituinen ja siitähän syntyi muutamia pudotuksia. Yleisesti tamma kuitenkin hyppäsi yllättävän hyvin pyöreäksi pikkuhevoseksi.

02.02.2010
Lunta, lunta, lunta ja lunta. Tullessani tallille oli Suku laitumella talliloimi päällä ja aivan yltäpäältä lumesta - sitä myöten tietenkin märkä. Ei sitä auttanut kuin ottaa tamma sisälle ja kunnon kuivaukseen, eihän sitä märkänä voi ratsastustunnille lähteä. Tänään oli vuorossa taas koulutreeniä, tosin tänään mennään hyvin kevyesti viime päivien rankkojen treenien jälkeen.
Kun Suku oli jotenkin kuivahko, pistin sille suitset päähän ja kävelimme maneesiin. En kehannut edes satulaa tammalle pistää, ties vaikka alkaisi hankamaan ikävästi märästä kohdasta ;--) Tänään tosissaan menimme kevyesti koulua, lähinnä ravailua sekä jonkinmoisia ympyröitä päätyihin ja kiemurauria. Tosin olipa maneesissa muutamat ristikotkin keskellä, siispä nekin tuli muutamaan otteeseen ylitettyä. Juuri tälläiset päivät ovat tämän hevosen kanssa täydellisimpiä - kylmä ilma, väsynyt olo ja rauhallinen ratsastus - aivan täydellistä. Suku kulki tänään niin kiltisti eteenpäin, minun ei tarvinnut juuri neuvoa sitä tekemään sen erikoisempia tehtäviä. 45 minuutin jälkeen kiitin tyttöä tunnista ja lähdimme talliin hieman herkuttelemaan...

Siitä tulikin mieleen, aikaisemmin päivällä ollessani toimistossa kuului kauheata ryminää ja menin tietenkin katsomaan. Suku ja Janna olivat jostain ja jotenkin kumman syystä päässeet ulos karsinoistaan ja kolkuttelivat rehuvaraston ovea. Rehuvaraston vieressä oli tietenkin myös muutamia paaleja heinää, niin OLI. Eli ei tämäkään hevonen mikään kiltteyden perikuva ahneudellaan ole ;--)

04.01.2010
Tänään mennessäni aamuvarhain talliin, oli Suku yöllä synnyttänyt mitä upeimman suomenhevosorin joka sai nimekseen Mörkövaaran Hellurei. "Hellu" peri mahtavan ulkonäkönsä mustalta isältään Siljan Mörkövaaralta, sekä melko mukavan luonteen emältään. Hellu sai kodin ninjan luota Paitsiossa, jossa se tulevaisuudessa pääsee koittamaan rajojaan kilpailuiden merkeissä.

13.12.2009 Estevalmennus : 80cm
Mörkövaaran Suklaa-Nautinto oli estevalmennuksen ajan hyvin energisellä päällä ja ratsastajan täytyi siten antaa jatkuvaan puolipidätteitä. Vauhtihan on tunnetusti hyväksi esteillä, siitä ei siis virhepisteitä sentään syntynyt. Aloitimme tänään 60 sentin esteillä pääty-ympyrällä, mikä ei ollut kaikille helppo tehtävä. Tämä ratsukko suoriutui siitä kuitenkin ihan hyvin paria virhettä lukuunottamatta. Helppoja estetehtäviä kävimme tunnin aikana paljonkin läpi, mutta haastavin oli tietenkin 80 sentin rataesteet tiukassa saksikuviossa. Siinä koeteltiin ratsastajan ja ratsun yhteistyötä ja siten kykyä toimia yhdessä ja reagoida nopeasti. Hawering ja Suku olivat loistava pari, eikä heille tälläinenkään tehtävä näyttänyt tuottavan paljon mitään hankaluuksia. Tätä ratsukkoa oli erittäin mukava valmentaa, kuuntelivat ohjeet tarkkaan ja tekivät tehtävät niiden mukaisesti. Hienoa!

06.11.2009
Aikainen herätys ja eikun heppoja laittelemaan - tänään oli Mörkövaarassa kouluratsastuskilpailut, joissa Suku oli myös mukana. Tamman puunasin aivan korvan päästä takakavioon, olipa muuten sellainen ennen-jälkeen näky että! Alkuverkassa Suku liikkui todella tasaisesti ja nätisti eteenpäin, yhtään ei laittanut vastaan. Kun suoritus alkoi, hyppi tamma ensin alkuun vähän levottomana sivulta toiselle, mutta muuten se pysyi nätisti hallinnassa. Kuunteli ihan ok ohjeita ja lopputulos yllätti meidät kaikki - vaikka tämä ei ollut varmasti Sukun parhaita kilpailuja oli tulos 1/14 helppo c luokassa! Hienoa Suku! Kyseinen sijoitus oli tammalle 15. KRJn alaisista kilpailuista.

18.10.2009
Oh noes, ensilumen aika! Jälleen pitkän ja kuraisen päivän jälkeen oli enää vuorossa Sukun liikutus, miettien tietenkin mitä tällä kertaa hevosen kanssa tehdä. Niin useasti mennään maastossa ja hypitään esteitä ja väännetään koulua ja ties mitä. Ja sitten välähti - juoksutusta liinassa! Kyseinen toimenpide on jäänyt vähille tämän tamman kanssa, siispä vaihtelua kehiin.
Hain Sukun tarhasta, harjasin sen huolellisesti ja puin sille tarvittavat varusteet ylle. En edes uskonut, että hevonen muistaisi kuinka juosta nätisti liinassa eli edessä olisi jonkinlaista säätämistä. Alkuun menimme tietenkin pitkälti käyntiä ja muistelimme kuinka kävellä, ihmeen hyvinhän se sujuikin. Pienen hetken jälkeen pyysin Sukun nostamaan ravin, mutta arvatkaahan nostiko se - ei todellakaan. Ei siinä auttanut kuin ottaa yksi tallityttö mukaan juttuun, tyttö sitten reippaasti juoksi tamman perässä raipan kanssa niin johan ravikin alkoi nousemaan. Aluksi lähti tekemään lähinnä neliön muotoista uraa, ympyrästä oltiin siis hyvinkin kaukana. Pikku hiljaa alettiin päästä hyvän näköiseen lopputulokseen, ja niin oli aika pienen levähdyksen. Sukun kävelessä parin sentin ohuisen lumikerroksen päällä tuli tietenkin mietittyä joulua ja kaikenlaista ihanaa mitä hevosten kanssa aattona keksisikään. Lopulta havahduin siihen kun tyttö oli päättänyt pysähtyä paikoilleen katselemaan viereisen laitumen tammakavereita. Vielä täytyi kuitenkin muutama kierros ravata ja kokeilla myös laukkaa, ne vain pois alta niin sitten laiduntelemaan. Tallitytön täytyi taas vähän opastaa murua juoksentelemaan, ja lopuksihan se laukkakin nousi melko sujuvasti. Muutama tovi siinä laukkaillessa vierähti, kunnes kiitin Sukua ja vein sen talliin.
Tallissa riisuin varusteet ja puhdistin tytön kaviot huolellisesti mahtavista lumipalloista. Viimeiseksi pyysin tallityttöä viemään Sukun laitumelle vähäksi aikaa ennen iltaruokaa ja nätistihän se sinne käpöttelikin muiden tyttöjen sekaan.

03.10.2009 - Estevalmennus : 90cm
Kun tämä ratsukko saapui kentälle, suuni loksahti auki ja päässäni liikkui vain yksi kysymys: mitä ihmettä? Ratsastaja näytti hyvin pahoinvoivalta ja siten hevonen juoksenteli heti alkuun aivan ympäriinsä kentällä, todellakin oman ohjan mukaan. Ratsastaja paransi huomattavasti alusta loppuun, mutta kyllä se silti hullunkuriselta näytti. Alkuverkassa Suku oli hieman tahmea, liikkui hyvin jäykästi, eikä pienet hypytkään näyttänyt kovinkummoisilta. Pelkästään ravipuomeissa tamma kompuroi minkä jaloistaan kerkesi, keskittymiskyky oli hieman alle nollan. Kun aloitimme hyppäämään pystyjä, joilta löytyi korkeutta yli puoli metriä, minua todellakin huolestutti pystyisikö tämä ratsukko suoriutumaan tänään tulevista tehtävistä. Muutamat ensimmäiset hypyt eivät menneet täysin nappiin, Suku joko hyppäsi esteen laiskasti ja siten takajalat pudottivat puomit, taikka sitten laukattiin tyynenviileästi ohitse. Ratsastaja sai todella tehdä työtä että ratsunsa meni hyvin, niitä hyppyjä oli tänään harvassa. 80 sentin pystyillä Sukun oli pakko rueta nostamaan jalkojaan ja siten meno näytti myös hieman alkua paremmalta. Ei mitään, ensi kerralla ratsastajan tulee vain olla virkeämpi, siitähän valmennuksen kehnokulku lähinnä johtuikin.

18.09.2009
'Mikäs on hienompaa kuin raskaan työpäivän jälkeen rauhallinen maastoretki tämän hevosen kanssa?' Minä ajattelin kun olin matkalla tallille. Edessäni näkyi synkkiä syksyisiä sadepilviä, mutten antanut niiden häiritä menoani. Tallille saapuessani hain Sukun tarhasta talliin, tein normaalit toimet tamman kanssa ja lähdimme ulos. Päästyäni tytön selkään alkoi tietenkin yhtäkkiä sataa kaatamalla vettä. Oh noes. Olin jo sen verran väsynyt pitkän päivän jälkeen, että kipaisin vain sadetakin tallista ja lähdimme sitten kaatosateessa maastoilemaan, hiphei! Sukua se ei onneksi näyttänyt juurikaan häiritsevän, ainakaan ensimmäisten kymmenien minuuttejen aikana. Olimme juuri päässeet tallia ympäröiville vuorille, kun hevoseni jumittui, eikä se siitä helpolla eteenpäin liikkunut. Tällä kertaa annoin Sukulle periksi, sillä jokin ei ollut aivan kohdallaan. Samassa edessä pamahti täysillä ja vähän matkan päähän iski salama. Eikös sitä sitten laukattu hirveällä vauhdilla kotitallin pihaan, haaveillen siitä rauhallisesta maastoretkestä. Hyppäsin alas ratsailta ja juoksimme tamman kanssa yhtämatkaa talliin suojaan, molemmat tietenkin jo aivan litimärkiä. Siinä tapauksessa eikun kamat kuivaukseen ja talliin hieman lisää lämmitystä. Kiitin Sukua 'hienosta' ratsastushetkestä heinin ja kauroin, kunnes lähdin hakemaan muita myrskyläisiä sisään paremman ilman toivossa.

02.09.2009 - Estevalmennus : 100cm
Suku oli tänään vaihteeksi hieman laiskahko liikkuja, eikä valmennus siksi mennyt kovinkaan hyvin. Alkuverkassa tyttö oli niin tahmea, että todellakin tuli hiki otsaan kun sitä piti pyöritellä kovilla otteilla joka suuntaan. Pienet ristikotkin tuntuivat todella vaivanloisilta, Suku juuri ja juuri jaksoi nostaa jalkansa niiden ylitse, ja siinä vaiheessa todella mietitytti mitä tämä oli olevinaan, pientä syysväsymystä? Kun tamma suostui jotenkin nostamaan 70 sentin pystyillä laukan, kyllä se sai sellaiset kehut että huhhuh. Lähestymiset onnistuivat joka kerta hyvin, mutta todellakin ponnistus ja liitovaihe petti suuresti. Puomit sinkoilivat ympäriinsä ja kyllä sitä ratsastajaakin alkoi pikku hiljaa nolottaa oman ratsunsa käytös. Loppuvaiheessa kun hyppäsimme metrin pystyjä alkoi Sukun meno näyttää hitusen energisemmältä, mikä oli tietenkin suuri helpotus ja hieno päätös valkalle.

23.08.2009
Suku sai toisen jälkeläisensä, Mörkövaaran Murhavaiston. Hieman riehakkaalta orilta vaikuttava Veke on kuvankaunis vaaleanrautias läsipää, josta varmasti on vanhemana niin kilparatsastukseen, kuin myös näyttelyihin. Ori pääsi yukitoran hoiviin Korpivaaraan, toivotamme heille menestystä tulevaisuuteen!

24.07.2009
Kun tulin iltapäivällä töistä tallille, oli Suku jo innoissaan odottamassa tarhassa ratsastuslenkkiä. Kovan työpäivän päätteeksi oli onni, ettei tamma ollut pyörinyt itseään yltäpäältä mutaan aamuisen sadekuuron jälkeen. Pistäessäni riimua Sukun päähän, se hamusi taskustani porkkananpaloja, jotka olivat tietenkin hänelle tarkotettuja. Annoin tammalle muutaman palasen, avasin portin ja talutin ulkona olevaan puomiin sen harjattavaksi. Lauma iloisia tallityttöjä tahtoivat harjata ja pukea tamman, siispä pystyin siinä välissä putsaamaan ratsastuskenkäni ja hakemaan ylipäätään ratsastuskamani. Saapuessani takaisin oli Sukulle puettu jo varusteet, joten pääsin samantien vain hyppäämään selkään ja eikun menoksi. Tänään pääsin vaihteeksi rauhalliselle maastokävelylle, vaikkakaan Suku ei pitänyt siitä rauhallisesta menosta. Välillä tahtoi karata kokonaan otteestani ja lähteä pinkomaan ravia, vaikka tarkoitus oli mennä rauhallista käyntiä. Tamma ei tällä kertaa säikkynyt yhtään mitään, oli se ihmeen varmajalkainen ja muutenkin melko hyvällä tuulella. Maastolenkillemme tuli pituutta kymmenisen kilometriä, sillä kävimme noin viiden kilometrin päässä olevalla laukkasuoralla, jossa Suku sai sitten tykittää kaikki energiansa pois. Onhan se siistiä kun hevonen menee kiitolaukkaa suoraa tietä niin, ettei se edes pysähdy kun sitä yrittää vaikka kuinka hidastaa. Sellaista se Sukun kanssa on ;---) Kuuma ilma sai tietenkin tamman hikoamaan täysin, siispä tultuamme takaisin tallille sitä saikin suihkutella muutamia minuutteja letkulla ennen kuin itse tamma oli tyytyväinen. Lenkin päätteeksi Suku pääsi vähäksi aikaa lepäilemään viileään karsinaansa ja taisi se saada myös pienen palan heinäpaalia.

14.06.2009
Tullessani puolenpäivän maissa tallille, Suku oli tyytyväisenä laiduntamassa tovereidensa kanssa. Ensitöikseni päätin puhdistaa tamman varusteet, ne kaipasivatkin pientä puhdistusta, sen verran on niitäkin tullut jo kulutettua. Kun varusteet kiilsivät, odotti minua rivi puhdistamattomia karsinoita, ou jee. Ja viimeisenä vuoroon Sukun liikutus. Tänään olisi koulutunnin vuoro ja aikeissa olisi treenata pysähdyksiä ja peruutuksia, eli siis ihan perusasioita. Hain Sukun laitumelta, mikä ei ollut ihan helppo homma ja vein sen talliin varustettavaksi. Varusteet menivät mutkitta tamman ylle, vastaan se ei jaksanut pistää. Suku oli oikein pirteällä päällä, sitä ei tarvinnut moneen otteeseen hoputtaa eteenpäin. Aluksi tamma tuntui hyvinkin kankealta, verkassa tuli siis tehdä vähän ympyröitä ja kaaria jotta saatiin kyljet ja koko hevonen vetreiksi. Kun Suku liikkui allani hyvin ja totteli ohjeitani, aloitimme ensimmäiset kunnolliset tehtävät. Menimme kevyttä ravia ympäri kenttää niin, että lyhyiden sivujen keskellä tuli aina pysähtyä. Suku ei suostunut kovin helposti heti ravista pysähtymään, muutaman kerran jouduin ensin hidastamaan käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Jonkin aikaa toistimme tätä, kunnes siirsimme pysähdykset pitkille sivuille ja lisättiin mukaan vielä peruutukset. Pysähdykset onnistuivat nyt erittäin hyvin, peruutus tuotti sitten jonkinmoista ongelmaa. Sukua täytyi oikein kunnolla patistaa peruuttamaan, muuten tahtoi vain jynssätä paikoillaan. Muutaman toiston jälkeen alkoi jo peruutukset sujua hienosti, hyvin tyytyväinen Suvun suorituksiin olin. Lopputunnista laukkailimme ympäri kenttää tekien kiemuroita matkan varrelle. Siinäpä sekin päivä.