Muistoissa: Mörkövaaran Vieteri - virtuaalihevonen
k. 23.03.2017

NimiMörkövaaran Vieteri LempinimiVekku
Rek.nroVH15-018-0631 Synt.päivä ja ikä20.03.2015, ikä
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori Säkäkorkeus ja väri153 cm, prn
KoulutustasoHelppo A, 100cm, Helppo PainotusYleispainotus
KasvattajaMörkövaara Omistajatvisha (VRL-01671)


© SN

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 30.12.2016
33,5 + 30 + 17 + 15 + 7 = 104,5p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.09.2016
6 + 41 + 22 + 20 + 15 = 104p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.08.2016
7 + 41 + 23 + 20 + 15 = 106p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.03.2016
9 + 41 + 22,75 + 20 + 15 = 107,75p, KERJ-I

Luonne

Luonteeltaan Vekku on kuin ainainen lapsi, joka ei aikuistu koskaan. Olipa kyseessä hoitotoimenpide tai ratsastustunti, Vekku pistää aina kaiken leikiksi ja pyrkii menemään sieltä mistä aita on matalin. Ihmisiä kohtaan ori on muutoin kiltti, mutta sen säätäminen ja leikkiminen pistää monet asiat pipariksi, tuoden myös vaarallisia tilanteita mukanaan. Muita hevosia tuntuu puolestaan usein rasittavan Vekun yli-aktiivisuus, se kun härnää päivittäin sydämensä kyllyydestä vanhempiakin oreja. Kovasti Mörkövaarassa odotetaan sitä päivää kun tämä hevonen osaa käyttäytyä ja malttaa mielensä, tosin virhe taidettiin tehdä jo heti syntymän jälkeen kun Jekku-Vekku nimettiin.

Hoidettaessa Vekku on täysi pöhkö ja osakseen jopa rasittava. Ori kannattaa sitoa karsinassa hoitotoimenpiteiden ajaksi kiinni, sillä ei se ei varmasti ole hetkeäkään aloillaan ja samalla tallailee hoitajansa varpaita ja liiskailee tätä seiniin. Kiinni ollessaan Vekun saa hoidettua näppärästi, mitä se nyt koko ajan viskelee päätään, kuopii tai tuuppii hoitajaa turvallaan samalla. Kuitenkin niin harjaus, kavioiden puhdistus, loimitus ynnä muut vastaavat sujuva orin temmellyksistä huolimatta hyvin, mikäli hoitaja on vain napakkana. Varustaessa Vekku näyttää vähän hapanta naamaa ja joskus jopa kaunista valkoista hymyään, mutta tämä on jätettävä omaan arvoonsa ja tehtävä toimenpiteet jämäkällä asenteella. Taluttaessa ori kulkee ihan kohtuullisen nätisti esimerkiksi kentälle mentäessä, mutta puolestaan laitumille suunnattaessa se ottaa sellaisia spurtteja ja pomppuja, että on hoitajalla tuskaisa kiinni pitäminen.

Ratsastaessa ori on aluksi hyvin hankala, sillä siihen on niin vaikea saada minkäänlaista kontaktia ja sitä myöten sitä kuulolle. Vekku vaatii siis hyvin topakan ja huolellisen alkuverkan, jossa tehdään paljon siirtymisiä ja taivutteluja niin, että sen saa paremmin keskittymään. Hyvällä onnella ori muotoutuu tästä kuuliaiseksi ja edes jotenkuten yhteistyökykyiseksi ratsuksi, mutta huonolla tuurilla päivä on jo pilalla, joten turha edes yrittää. Vekku kuuntelee parhaiten paino- ja ääniapuja, suustaan se on himpun verran herkkä eikä näin ollen siedä kovin napakkaa tuntumaa ohjasta. Ori on kova protestoimaan ratsastajan virheellisiä tai epäselviä apuja vastaan, joten jos ratsastaja ei tiedä mitä selässä tekee, ei mikään tule onnistumaan. Tai itseasiassa, Vekulta kyllä onnistuu tällöin vaikka minkämoiset pukkisarjat. Vauhtiahan Vekku-ponilta löytyy vaikka muille jakaa, joten sen kanssa tulee tunneilla pidätteet enemmän kuin hyvin tutuiksi.

Kouluratsastus Vekun kanssa ei todellakaan suju kuin tanssi, päinvastoin, luvassa on paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Jotta Vekun saa ratsastettua hyvin ohjan ja pohkeen väliin, kuuntelemaan selästä tulevia apuja ja reagoimaan niihin hyvin, vaatii se töitä, töitä ja vähän lisää töitä. Ilmaiseksiantamattoman hevosen kanssa on tärkeää olla päättäväinen ja pyöriteltävä se sellaiseen muotoon johon ratsastaja on tyytyväinen. Ollessaan hyvin apujen alla Vekku taittaa luokat helppo a tasolle saakka, jolloin siitä paljastuu yllättäen melkoisen taitava kouluhevonen. Tällöin satunnaiset laukanvaihdot saati avot ja sulut ravissa eivät tuota minkäänmoista ongelmaa orille.

Esteillä Vekulla on tapana kerätä vähän lisää vauhtia ja jos ratsastaja ei ole selässä hereillä, se säntäilee täysin päättömän jokaisen kentällä olevan esteen ylitse. Jotta Vekusta kehkeytyy taitava, mielensä malttava esteratsu, tarvitsee se selkäänsä napakan kuskin, joka ei anna sille yhtään omaa ohjaa. Ori on hyvin osaava hevonen esteillä niin tahtoessaan, se omaa todella kivan hyppytyylin ja on ylipäänsä varmajalkainen hyppääjä. Rataesteitä Vekku ylittää noin metrin korkeudelta, mutta ei se siitä suurempiakaan esteitä kaihda. Rataesteiden lisäksi maastoesteet ylittyvät hyvin 90cm asti, myöskään niitä tai muitakaan erikoisesteitä se ei kovinkaan ennätä kyttäilemään.

Kilpailuissa Vekun innostus nousee huippulukemiin ja verrattuna jopa kotona tuntuu tällöin äärettömän helpolta. Ori vouhkaa ihan kokoajan, hetkeäkään rauhoittumatta, ja näin ollen pistää hoitaja pinnan todella koville. Yleensä ongelmat alkavat jo kotipihassa, sillä Vekku ei ole mikään maailman yksinkertaisin lastattava. Se pyrkii laittamaan vastaan niin pitkään kuin jaksaa, mutta lopulta luovuttaen astelee tyytyväisenä traileriin. Matkat sujuvat kuitenkin muutoin ongelmitta, mutta sitten kilpapaikalla alkaa se järjetön esitys ja menohalu. Täten Vekun kanssa kannattaa lähteä purkamaan hyvissä ajoin energiaa lämmittelyyn, jotta se saa purkaa pahimmat höyryt pois. Jos alkuverkassa orin saa kuuntelemaan huolellisesti ohjeita, sujuu yleensä kohtuullisen hyvin myös radalla, kuitenkaan mitään lupaamatta. Välillä Vekun kanssa kilpailuissa on hankalaa, mutta menestystä on vaikeuksista huolimatta kertynyt rutkasti.

Sukulaiset

i Mörkövaaran Rommitus
sh-o, rn, 156cm
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
ii Ralli-Rami
sh-o, rnkm, 150cm
YLA2, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-II, KTK-III
iii Rattea Renttuli evm
sh-o, rtkm, 161cm
iie Kylvön Henni evm
sh-t, rn, 149cm
ie Helmililja
sh-t, rn, 164cm
KRJ-I, ERJ-II, KERJ-I
iei Tulisiipi evm
sh-o, rn, 165cm
iee Helminauhus evm
sh-t, prt, 159cm
e Mörkövaaran Lauriina
sh-t, rn, 153cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
ei Railan Vilinteri
sh-o, rt, 158cm
YLA2, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I
eii Railan Villitys evm
sh-o, trn, 158cm
eie Hurrin Aamu evm
sh-t, rt, 152cm
ee Tummavieno
sh-t, m, 157cm
KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
eei Ruuturitari evm
sh-o, m, 160cm
eee Tummahehku evm
sh-t, trt, 158cm

iii. Rattea Renttuli on nytemmin jo edesmennyt suomenhevosori, joka valloitti monen ihmisen sydämen oikein orimaisella luonteellaan ja kerrassaan upealla ulkonäöllään. Renttuli omasi hyvin kompaktin ja tasapainoisen rakenteen, jonka vuoksi se kantakirjattiin todella hyvin pistein KTK-I palkinnolle. Hyvää rakennetta vielä korosti orin rautiaankimoväritys ja suuri koko, 161cm säkäkorkeus. Luonteeltaan ori oli todellakin oman arvonsa tunteva ja ajoittain haastava hevonen, joka kuitenkin kunnioitti omaa omistajaansa. Ratsuna Renttuli oli hyvin energinen, jonka vuoksi se oli näyttävä kilpahevonen erityisesti esteillä. Orilla kilpailtiin pääasiassa esteillä 110cm luokkia ja kouluratsastuksessa helppo A luokkia, joissa molemmissa se menestyi hyvin. Renttuli oli kysytty jalostusori, jonka myötä se sai likemmäs parikymmentä jälkeläistä elämänsä aikana. Ori periytti näille lennokasta askeltaan ja suurelle osalle toki kimoa väritystään. Renttuli lopetettiin erinäisiin vanhuuden tuomiin oireisiin sen ollessa 25 vuoden ikäinen.

iie. Kylvön Henni oli hyväluontoinen tamma, josta alunperin kaavailtiin ravisukunsa vuoksi hyvää ravihevosta. Muutamia startteja Henni nuorempana juoksi, muttei se yhdessäkään kisassa pärjännyt odotusten mukaisesti. Täten tamma myytiin kasvattajalta eteenpäin yksityiselle harrastajalle, joka halusi kouluttaa tammasta esteratsun. Hennillä riitti vuosien saatossa kapasiteettia aina metriin saakka, muttei se taaskaan kilpailuissa pärjännyt. Tämän myötä sillä tehtiin vielä kerran lajin vaihdos kouluratsastukseen, joka vähitellen tuottikin hyvää tulosta. Väritykseltään Henni oli kuvankaunis ruunikko kera tähtipään ja säkäkorkeutta siltä löytyi vain noin 149cm. Vanhemmalla iällä tammaa käytettiin kahden varsan verran jalostukseen, joista molemmat ovat pärjänneet hyvin kilparadoilla. Henni sai vajaana parikymppisenä ikävän suolistotulehduksen, joka ei hoidoista huolimatta parantunut ja näin ollen se päästettiin pikimmiten tuskistaan.

iei. Tulisiipi sai nimensä osittain isänsä mukaan, mutta toisaalta nimi juontuu orin tulisesta ja haastavasta luonteesta. Ori oli vaikea käsiteltävä niin maasta kuin myös selästä, jonka vuoksi se oli pääsääntöisesti miesten hoidettavana. Nuorempana hevosena Tulisiipi oli eritoten ravihevosen virassa, sillä startattiin muutamia lähtöjä ihan kohtuullisen hyvällä menetyksellä. Pian jalkavika alkoi kuitenkin painaa päälle ja sen vuoksi ori ratsukoulutettiin koulupuolelle, noin helppo a tasolle. Vanhempana Tulisiipeä nähtiin siten koulukilpailuissa silloin tällöin, mutta suurempaa menestystä se ei sillä puolella liikkeensä vuoksi niittänyt. Ravihevoselle tyypillisen rakenteen omaava Tulisiipi oli väritykseltään ruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 165cm. Ollessaan "raviuransa huipulla", jos niin vain voi sanoa, Tulisiipi astui neljä tammaa, saaden kolme hienoa tammavarsaa ja yhden orivarsan. Näistä kaksi päätyi ravipuolelle ja kaksi ratsuksi, jokainen kuitenkin kilpahevosiksi. Ori sairastui yllättäen ollessaan 20 vuoden ikäinen ja kuukausien taistelun jälkeen sairaus lopulta voitti ja vei Tulisiiven virheimmille niityille.

iee. Helminauhus on nytemmin eläkepäiviään viettelevä suomenhevostamma, joka on kerennyt 22 vuoden mittaisen elämänsä aikana nähdä yhtä jos toista. Tamma on ollut nuoresta lähtien aktiivisessa kilpakäytössä: sillä on kisattu niin koulua, esteitä, kenttää kuin myös valjakkoajoja. Jokaisessa lajissa Helminauhus on saanut mukavasti menestystä, mutta erityismaininta täytyy antaa kenttäkilpailuissa pärjäämisessä - niissä se oli aivan ykkönen. Kapasiteettia riitti koulussa helppo a luokkaan ja rataesteitä se ylitti metrin verran. Kilpauransa ohella Helminauhusta käytettiin jalostukseen kolmen jälkeläisen verran, joille kaikille tamma periytti kapasiteettia lajiin kuin lajiin. Luonteeltaan Helminauhus on ollut aina äärimmäisen mukava, mutta erityisen herkkä ratsastaessa. Tammaa pystyy kuitenkin huoletta käsittelemään kuka vain. Väritykseltään Helminauhus on kaunis punarautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta se omaa vajaat 159cm, puolestaan rakenne on vähän niin ja näin. Nyt todellakin terveenä leppoisia päiviä viettelevä Helminauhus asuu samoisen omistajan luona, joka aikoinaan osti sen vuosikkaana kasvattajalta.

eii. Railan Villitys on Vilin tavoin Raila Hirvosen kasvattama suomenhevosori, joka nytemmin viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään. Nuorena "Vallusta" kaavailtiin esteratsua sen ollessa niin kapasiteetikas hyppääjä, parhaimmillaan se suoriutui 120cm radasta puhtaasti. Ahkera kilpaileminen sai kuitenkin jo pian orin jalat oireilemaan ja siksi hyppääjän unelmat saivat jäädä. Tämän jälkeen Vallulla alettiin kilpailemaan muiden lajien parissa, pääasiassa kouluratsastusta ja valjakkoajoja helpoissa luokissa. Kyseisistä lajeista Vallu kahmikin kymmenen vuoden aikana melkoisen saaliin sijoituksia. Railan Villitys oli väritykseltään tummanruunikko kera 158 senttimetrin säkäkorkeuden. Pojan rakenteessa ei kauheasti ollut kehumista vaikka Vallu muutoin söpö olikin, takakorkeus ja lyhyt kaula tekivät siitä astetta oudomman näköisen. Luonteeltaan Vallu oli hyvin tarmokas ja ihmisille erittäin mukava ja siksi se soveltuikin hyvin kilpakäyttöön. Jälkeläisiä Vallu on saanut kuusi kappaletta, joille se on periyttänyt mukavaa luonnettaan ja potentiaalia lajiin kuin lajiin.

eie. Hurrin Aamu on oikein mukavaluontoinen vanha suomenhevostamma, jolla on takanaan melkoisen paljon seikkailuja. Aamu vaihteli etenkin nuoremalla iällä tiuhaan tahtiin kotia, kukaan kun ei tuntunut saavan siihen kontaktia eikä se tuntunut olevaan kenenkään oma hevonen. Vasta 11-vuotiaana tamma löysi itselleen päättäväisen omistajan, joka lähti kouluttamaan tammasta kilparatsua. Aamu omasi hyvin potentiaalia koulu- ja esteratsastukseen, joiden parissa se myöhemmin kilpailikin helppo a ja 100cm tasoilla. Toisissa estekilpailuissaan Aamun jalka kuitenkin alkoi jo reistailemaan ja tästä alkoikin melkoinen leikkauksien pyörre. Tamman useampaa jalkaa leikattiin moneen otteeseen ja siksi sitä jouduttiin paljon myös kuntouttamaan. 16 vuoden ikäisenä Aamu pääsi jälleen kilpailemaan ja sen jälkeen saikin melkoisen paljon mainetta ja kunniaa voittaessaan useita tärkeitä kilpailuja. Tällä rautiaalla tähtipäällä säkäkorkeutta on 152 senttiä, että mikään kovin suuri suomenhevonen Aamu ei ole. Kilpauransa jälkeen Aamu sai kaksi ihastuttavaa jälkeläistä, ori- ja tammavarsan. Aamun jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin kilparadoilla samoilla tasoilla kuin emänsä. Nytemmin tamma viettelee ansaittuja eläkepäiviään edelleen saman omistajan hoivissa.

eei. Ruuturitari oli oikein komea suomenhevosori, jonka kasvatti Jarmo Hyvärinen. "Ruutu" myytiin varsana eteenpäin kilparatsuksi ja uusi omistaja kouluttikin siitä mahtavan kilpahevosen. Ori kilpaili jo nuorella iällä esteitä 110cm luokissa sekä koulua vaativa b tasolla. Molemmissa lajeissa Ruutu niitti menestystä äärettömän paljon, sijoittuen keskimäärin jokatoisessa startissaan. Luonteensa puolesta Ruutu soveltuikin erittäin hyvin kilpakäyttöön, se oli vähän hapannaama ja äkäinen mies, mutta silti hyvin tarmokas omaten loistavat liikkeet. Ruudun menestykäs kilpaura kestikin kymmenisen vuotta, jonka jälkeen jatkuvat jalkaoireilut veti sen kilpakentiltä sivuun. Tämän jälkeen oria käytettiin paljon jalostukseen saaden liki 20 jälkeläistä. Jälkeläisilleen Ruutu periytti niin väriä kuin myös kapasiteettia kilpailuihin. Hyvärakenteinen Ruutuhan oli väritykseltään musta ja säkäkorkeutta tältä löytyi vajaat 160cm. Ori lopetettiin jalkavian vuoksi 19 vuoden ikäisenä.

eee. Tummahehku oli sarjaa pienten tyttöjen unelmaponi niin luonteensa kuin myös ulkonäkönsä puolesta. "Hehku" oli Riikka Uimosen kasvattama tamma, joka asui kasvattajan siskon hoivissa suuren osan elämästään. Niin kuin nimi antaakin käsittää, oli Tummahehku väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli noin 158cm. Ihanaa väritystä vielä korosti etujalkojen sukat sekä päätä koristava piirto. Hehku oli luonteeltaan nöyrä ja itse rauhallisuus, se ei stressaillut eikä koskaan uhitellut hoitajilleen. Nuorempana Hehku toimi eritoten harrasteratsun virassa, mutta vanhemmalla iällä se pääsi kilpailemaan niin koulussa kuin myös esteillä, molemmista keräten hyvät määrät sijoituksia. Esteitä Hehku ylitti 90cm korkeudelta ja koulua sillä pääsi helppo a tasolle saakka. Hehku sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen - ja se ainoakin oli niin sanotusti vahinkovarsa. Tamma lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa liki 24 vuotias.

Jälkeläiset

s. 01.08.2015, t. Riikinnevan Perinnejalkine (e. Riikinnevan Tuohivirsu) omistaja: Susiraja
s. 17.09.2015, o. Mörkövaaran Vilppu (e. Pirunkorven Siiderisissi) omistaja: Sorel
s. 02.07.2016, t. Mörkövaaran Hattara (e. Mörkövaaran Hallava) omistaja: VP

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 48, ERJ 41, KERJ 42, VSR 5 kpl

10.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
10.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
11.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/50
11.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
14.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
15.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
16.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
17.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
18.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
18.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
18.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
18.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/50
19.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/50
19.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
20.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
20.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
21.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
21.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
21.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/28
22.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/28
22.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 03/28
22.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
23.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
24.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40
24.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
24.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
24.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/40
24.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/28
26.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
26.04.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
26.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
29.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
30.04.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
01.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
03.05.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 01/30
04.05.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 05/30
04.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
06.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
10.05.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
17.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
18.05.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
18.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
19.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
22.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
23.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
24.05.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 02/30
26.05.15, KRJ (kutsu), Helppo B, 04/30
27.05.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
30.09.15, KRJ CUP (kutsu), Helppo B, 08/326
10.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/50
10.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
11.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/50
12.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
13.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
13.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
15.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/50
15.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
17.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/50
17.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
18.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
18.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
19.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
21.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
21.04.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/32
22.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40
23.04.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/32
25.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40
25.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
26.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/60
28.04.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/60
01.05.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/30
03.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
03.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
04.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
04.05.15, ERJ (kutsu), 90cm, 04/90
05.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 03/30
06.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/40
06.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
06.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
09.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
10.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
22.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 02/30
26.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
27.05.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
01.06.15, ERJ (kutsu), 90cm, 01/30
02.06.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
05.06.15, ERJ (kutsu), 90cm, 03/30
07.06.15, ERJ (kutsu), 90cm, 02/30
08.06.15, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30
31.10.15, ERJ CUP (kutsu), 90cm, 07/201
06.05.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
08.05.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
13.05.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
25.05.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
25.06.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/18
01.07.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
02.07.15, KERJ (kutsu), Helppo, 06/40
13.07.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
15.07.15, KERJ (kutsu), Helppo, 06/40
24.07.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 01/18
28.07.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/25
30.07.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 02/18
01.08.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/18
04.08.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 03/12
08.08.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 04/23
17.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/27
19.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/41
20.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/27
22.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
22.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/40
23.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
24.08.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
30.08.15, KERJ CUP (kutsu), Helppo, 02/62
02.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/57
03.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
04.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/40
05.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
06.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/40
11.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30
13.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/57
14.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
14.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
15.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 02/30
17.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
20.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/30
22.09.15, KERJ (kutsu), Tutustumisluokka, 05/27
23.09.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/40
09.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 03/28
13.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/30
14.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 05/28
15.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 01/30
16.10.15, KERJ (kutsu), Helppo, 04/30

30.09.15, VSR CUP (kutsu), 90cm, 04/56
31.10.15, VSR CUP (kutsu), Helppo A, 06/58
29.02.16, VSR CUP (kutsu), Helppo, 02/64
31.03.16, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 06/56
31.07.16, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 07/75

Valmennukset ja päiväkirja

25.06.2016 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Pitkästä aikaa minua ja Vekkua odotti valmentautuminen, kun ystäväni saapui Mörkövaaraan meitä ohjastamaan esteiden parissa. Vekku oli alusta alkaen sitä mieltä, että tänään ei liiemmin töitä tehdä, se höselti minkä ennätti ja oli muutenkin hyvin rauhaton. Onneksi valmentajalla oli paljon aikaa ja pitkä pinna, joten hän antoi meidän rauhassa suorittaa alkuverkan, yhtään siinä kiirehtimättä. Lukuisten siirtymisien ja pidätteiden kautta Vekku alkoi vähitellen muotoutua avuilleni, vaikkakin edelleen hieman kuolaimelle painoi.
Valmentaja oli pystyttänyt kentälle esteradan, joka koostui vajaan metrin korkeuksisista erikoisesteistä. Mukana oli siten lankkua, tynnyriestettä, heinäpaaliesteitä, vesiestettä, muuria... Aivan kaikkea! Vekku oli alkuun sitä mieltä, että etenkin nämä heinäpaaliesteet, ovat tarkoitettu syötäväksi ja siten hassusti stoppasi ennen hyppyä. Muutoin radalla kyllä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pidätteet menivät vähän niin ja näin läpi, etenkään lähestymisissä ori ei liiemmin malttanut. Onneksi toistojen kautta ori pääsi vähitellen rytmiin mukaan, jolloin sen laukka tasaantui ja rauhoittui, eikä se lähestymisissäkään enää rynninyt. Esteet lähtivät tällöin ylittämään todella kivasti, mitään estettä Vekku ei varsinaisesti kyttäillyt, vaan suurella loikalla ylitti kaikki haasteet. Täten pääsimme vähitellen keskittymään enemmälti myös minun istuntaan ja apujen käyttöön radalla, joissa valmentaja löysi hieman korjattavaa. Erityisesti esteellä jäin liikaa roikkumaan suuhun, eli reilumpaa myötäystä valmentaja kaipasi. Muutamia pudotuksia, tai lähinnä virhepisteitä, ropisi, sillä ajoittain ponnistuspaikan löytymisessä oli hankaluutta, jolloin Vekku hyppäsi liian kaukaa ja takajalat napsahtivat esteeseen.
Melkein puolentoista tunnin kuluttua sekä hevonen, että minä olimme melko kaikkemme antaneita ja näin ollen saimme siirtyä loppuverkan pariin. Koska molemmat olimme hapoilla, ei meidän tarvinnut kuin hetki ravailla ja sen jälkeen huolellisesti taivutella ennen loppukäyntejä. Valmentaja antoi meille kohtuullisen hyvää palautetta, vaikkakin sitä parannettavaa erityisesti ratsastajassa on. Vekun iloinen ja yritteliäs luonne jäi positiivisesti valmentajan mieleen, joskin sitä kaasupoljinta saisi vähän enemmän höllätä.

02.02.2016
Tänään meillä oli niin järjettömän hauska päivä, että ei rajaa... Serkkuni oli hiljattain mennyt kihloihin ja kovasti hän oli pohtinut, mitä polttariporukalla tehdään. Hän kysyi minua auttamaan polttareiden järjetämisessä, joten loogisesti ehdotin ratsastamista. Serkkuni oli erityisesti tykästynyt Vekkuun sen innokkaan luonteen vuoksi, joten tämän orin tuli toimia polttareiden talutusratsuna. No, voitte vain arvata mitä Vekku tuumi siitä! Oli työn ja tuskan takana saada jokainen kälättävä ja naurava nainen orin selkään, ja sen jälkeen olisi vielä pitänyt _rauhallista_ käyntiä mennä kentän ympäri - ei muuten onnistunut. Muutamat läheltä piti-tilanteet siinä nähtiin Vekun öykkeröydessä ja ottamassa välillä sivu- tai raviaskelia höyrytessään. Serkkunihan tästä oli aivan mielissään, mutta itseäni lähinnä hirvitti, vaikka loppu hyvin, kaikki hyvin. Vekku sai kuitenkin "hienosta ja hienosta" suorituksesta paljon rapsutuksia ja namipaloja, jotka olivat erityisesti sen mieleen.

10.11.2015
Syksy käynnistyi Mörkövaaraan jo elokuussa, jonka myötä alkoi säheltäminen kaikkien hevosten kilpailujen vuoksi ja jalostusasioiden tiimoilla. Täten Vekkukin on ollut vähän taka-alalla, enkä ole aivan niin paljon kerennyt sen kanssa puuhailemaan, mitä esimerkiksi kesällä. Orille kuuluu kuitenkin pelkkää hyvää, se muun muassa sai toisen jälkeläisensä syyskuussa, joka jäikin itseasiassa Mörkövaaraan asumaan. Komea rautias oripoika nimettiin Mörkövaaran Vilpuksi, ja mainittakoon, että se on yhtä hölmö hevonen kuin isänsäkin. Syyskuun lopulla Vekku myös pisti jälleen parastaan kilparadoilla, sijoittuen kyseisen kuukauden kouluratsastusjaoksen cupissa. Yli 300:sta ratsukosta ori oli sijalla 8, joten ei todellakaan huonosti! Itse vähän yllätyin sijasta, sillä minun mielestäni meidän rata ei nyt ihan niin hyvin mennyt, mutta kiva, että se upposi tuomareihin. Kenttäsijatkin Vekku sai viime kuun aikana täyteen, joten nyt se on virallisesti kilpaeläkkeellä, tietenkin muutamissa cupeissa tullaan varmasti vielä pyörähtämään. Ori saa täten nauttia nyt rauhallista hevosen elämää pihatossa, jossa se on hiljattain ylentänyt virkaansa vanhempien orien joukkoon. Toivottavasti ensi vuoden puolella päästään Vekunkin kanssa haaveilemaan jo laatuarvosteluista...

15.10.2015 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Pääsin Vekun kanssa osallistumaan tänään kouluvalmennukseen, joka järjestettiin Mörkövaaran viereisellä ratsastuskoululla. Alkuverkassa orilla oli koko ajan kiire, se keskittyi kaikkeen muuhun kuin antamiini apuihin, eikä siten meidän yhteistyö lähtenyt hyvin käyntiin. Sain ihan napakalla tuntumalla ohjata hevosta ja pyytää tätä jatkuvasti taipumaan, asettumaan ja vähän myötäämään. Puolipidätteillä ja lukuisilla toistoilla Vekku vähitellen antoi periksi, rauhoittui ja saattoi jopa reagoida ohjeisiin.
Päivän teemana oli keskiympyrällä työskentely, jossa teimme aluksi siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Vekullahan ei ollut mitään ongelmaa reippaampiin askellajeihin siirtymisessä, toisin kuin hidastamisessa se aina vähän pisti vastaan. Kun ravista tuli suoraan pysähtyä aloilleen, venyi meidän pysähdykset aina melkoisen pitkiksi. Valmentaja antoi kuitenkin hyviä vinkkejä tähän ja vähitellen liikkeet paranivat. Siirtymisien ohella teimme mm. vasta-asetuksia ja ympyrän pienentämistä ja suurentamista. Lisäksi valmentaja harjoitti vaikka minkälaisia istuntaharjoituksia, jotka eivät minun suurinta osaamista ollutkaan. Lisätyt askellajit sujuivat meiltä valmennuksessa parhaiten, ja tällöin myös Vekkukin sai kehua hienosta liikkeestään.
Valmennus sujui loppuunsa oikein mukavasti alun vääntämisen jälkeen, vaikka ei meillä ihan mikään maailman paras tuntuma tänään ollutkaan. Hevonen kuitenkin yritti parhaansa ja minäkin annoin (melkein) kaikkeni, joten täytyy olla tyytyväinen. Valmentaja jakoi hyviä vinkkejä siitä, kuinka saada Vekku nopeammin rauhoittumaan ja kuuntelemaan paremmin apuja - ja ne vinkit ovat varmasti vielä hyödyksi.

01.08.2015
Kesällä sain yllättävän puhelun Susirajan narrilta ja Lissulta - he olivat nähneet Vekun kilpailuissa ja olivat kiinnostuneet tästä jalostusmielessä. Minun suu loksahti auki sillä sekunnilla, kun he asiansa ilmoittivat, sillä kuka ihme ulkopuolinen tätä hölmöläistä haluaa käyttää jalostukseen?? En voinut kuin nauraa, mutta sitten tajusin naisten vakavuuden ja niinpä tähän oli suostuttava, saisipahan Vekkukin jo ensimmäisen jälkeläisensä. Tammaksi oli valikoitunut Riellan omistuksessa oleva Riikinnevan Tuohivirsu, joka oli suloinen voikko yleistamma. Näin ollen astutus tapahtui tamman seuraavasta kiimasta ja tänä päivänä, 1.8., Tuohivirsu varsoi reippaan tammavarsan. Varsa sai nimekseen Riikinnevan Perinnejalkine, perien emältään voikon värityksen. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, ettei Vekku periytä tätä ääliö-luonnettaan tälle suloisuudelle, sillä siinä olisi melkein jo yksi hyvä hevonen pilalla. Perinnejalkinetta odottaa Susirajassa aktiivinen kilpakoti, jossa sillä tullaan ilmeisesti painottumaan kenttäratsastukseen. Toivottavasti Vekku saa tammavarsastaan kuitenkin hyvää näyttöä tulevaisuutta varten, eikä isän puoli sitä täysin pilaa. Nyt sitten suunnittelemaan seuraavaa jälkeläistä!

20.06.2015
Kevät ja alkukesä meni Vekun kanssa pitkälti tien päällä ollessa, sillä kiersimme lähes joka päivä jos jonkinlaisessa kilpailuissa. Ori näytti kaikille epäilijöille heti ensimmäisessä startissaan huhtikuussa, voittaen heti ensimmäisen luokkansa - uskomaton hevonen! Vekku jatkoi samaa linjaa parin kuukauden ajan, ja nyt voikin todeta, että orilla on jo täydet sijat KRJ ja ERJ kisoista. Mikä hienointa, orin koulusijoista peräti yli 33% on voittoja! Vekku on kyllä paikkansa Mörkövaarasta ansainnut ja nyt kovasti odotellaan ensimmäisen tamman astumista. Kenttäkilpailuissa olemme myös päässeet jo käymään, siltä saralta sijoituksia on tähän mennessä kasassa nelisen kappaletta. Koko kesän ja varmasti alkusyksyn ajan meitä tullaan siis näkemään kenttäkisoissa, toivottavasti samalla tavalla menestyen kuin koulun parissa.
Tiedättekö sen hevosen ilon tunteen, kun pitkän kisaviikon jälkeen tulee viikonloppu ja hevonen pääsee kirmaamaan vihreälle ruohoniitylle? Kylläpä Vekun jaloista lähti vauhtia, kun päästimme sen parin muun nuoren orin kanssa tälle spesiaalilaitumelle syömään. Tahti siten hidastui hiljattain, kun ori hiffasi, että makeaa ruohoa on vaikka millä mitalla nenän edessä. Sinne se jäi tyytyväisenä popsimaan vihreää evästä, minun lähtiessäni suunnittelemaan ensi viikon kenttäkilpailuja.

01.06.2015 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Mörkövaaraan saapui tänään ulkopuolinen estevalmentaja, jonka tunnille myös minä osallistuin Vekun kanssa. Vekku oli alussa yllättäen ihmeellisen tahdikas, se liikkui heti tarmokkaasti eteen, kuunnellen myös antamiani apuja kohtuullisen hyvin. Sain sen melko nopeasti ratsastettua hyvin tuntumalle, jonka jälkeen saimme rueta ottamaan muutamia lämmittelyhyppyjä. Vekku tuntui kirivän melkolailla esteille lähestyttäessä, joten napakat pidätteet sain jälleen antaa, vaikka se muuten hyppäsi kyllä melko hyvin.
Tänään kävimme valmennuksessa lävitse sarjaesteiden hyppäämistä. Kentälle oli rakennettuna kaksi sarjaa, toisessa 60cm, 70cm ja 80cm esteet ja toisessa 80cm ja 80cm esteet. Meidän vuoromme koittaessa oli Vekku kuin mikäkin intoinen kakara, joten voitte vain arvata tuloksen kun hevosen kanssa menimme kolmen sarjan esteille. Ensimmäinen, matalin este, ylittyi hyvin, mutta en kerennyt reagoiman Vekun askeleisiin ja ottamaan niitä huomioon esteiden välissä, jonka takia kaksi muuta tippui. Seuraavalle sarjalle kerkesin jo vähän paremmin saamaan hevosta hallintaani, joten ne ori hyppäsi puhtaasti. Valmentaja käski minun pidättää hevostani ronskimmin, tai muutoin ei ollut esteille asiaa. Vähän aikaa rauhoittelin Vekkua, jonka jälkeen lähdimme suorittamaan uudestaan. Tällä kertaa tiesin mitä tulevan piti ja siten pystyin varautumaan Vekun hölmöilyihinkin. Napakoilla pidätteillä ja huolellisella ratsastuksella esteet ylittyivät kerta toisensa jälkeen paremmin ja paremmin. Kerran valmennuksen aikana saimme Vekun kanssa huono lähestymisen, jonka vuoksi ori kieltäytyi.
Kun rata oli käyty ajatuksen kanssa useaan kertaan läpi, eikä virheitä enää ilmennyt, saimme siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa Vekku oli edelleen reipas, eikä se olisi malttanut edes hidastaa käyntiin. Valmentaja antoi meille ihan hyvää palautetta, kuulemma Vekku on taitava hevonen jos se vain malttaa keskittyä. Hieman on parantamisen varaa hevosen hallitsemisessa, mutta eiköhän se siitä.

03.04.2015
Tshih, minkälainen tämä ori onkaan! Vekun luonne on kyllä jotain aivan uskomatonta, enkä kyllä edes ymmärrä, miten siitä on voinut rauhallisessa ja tasapainoisessa ympäristössä tulla tuollainen säheltäjä. Kaikenlaiset tilanteet hoituvat orin kanssa aina pitkän kaavan mukaan, sillä se on itsepäinen ja niin leikkimielinen, ettei sen kanssa voi tehdä mitään tosissaan. Tämä luonne on ollut pienenä hidasteena myös ratsukoulutuksessa, voitte vaan kuvitella, mitä se koulukiemuroiden taittaminen on Vekun kanssa ollut. Periksi en kuitenkaan missään vaiheessa antanut ja nyt voikin todeta Vekun olevan melkeinpä valmis kilpailuihin. Ensi viikolla lähdemme koettamaan onneamme koulu- ja estekilpailuihin, tarkoitus startata helppo A ja 100cm luokissa. Vähän jännittää, tuleeko siitä yhtään mitään, mutta eihän se ota jos ei anna, joten yritettävä vain on.
Muutoin orille kuuluu pelkkää hyvää, siitä on kasvanut kerrassaan komea nuorukainen, joka on näyttänyt suurta kiinnostusta tammoja kohtaan, jes. Toivon kovasti, että Vekku saa menestystä kilpailuissa, jotta sille voisi miettiä jo ensimmäistä tammaa. Ai, olenko malttamaton?

20.03.2015
Mörkövaarassa aamu alkoi tuttuun tapaan hirmuisella tohinalla, tosin tällä kertaa jännitettiin Mörkövaaran Lauriinan varsomista. Tammalla oli jo ennestään kolme jälkeläistä alla, joten odotin sen hoitavan tämänkin varsomisen ongelmitta - ja niinhän se tekikin. Puolentunnin ajan Liina mietti synnytystä, kunnes maailmaan pötkähti kerrassaan ihastuttava orivarsa. Varsan molemmat vanhemmat ovat ruunikoita, joten oli kiva nähdä, että tämäkin poika oli perinyt värinsä vanhemmiltaan. Kohtuullisen pienikokoinen varsa kyllä oli, mutta pian syntymän jälkeen se nousi jaloilleen ja meni oikeaoppisesti emänsä nisille. Ihanaa, näin on saatettu yksi uusi kasvatti ja hevosenalku maailmaan! Varsa nimettiin illan mittään Mörkövaaran Vieteriksi, ja nimi tietysti tuli siitä, kun se iltapäivällä pisti karsinassaan pomppien menemään. Alustavien suunnitelmien mukaan Vieteri on tarkoitus jättää Mörkövaaraan kasvamaan, sillä tulevaisuudessa sillä olisi mahdollisesti jalostuskäyttöä. Katsellaan kuitenkin kaikessa rauhassa, minkälainen hevosori tästä kehittyy.