Muistoissa: Taikakuun Pikku-Wiivi - virtuaalihevonen
k. 21.07.2017

NimiTaikakuun Pikku-Wiivi LempinimiViivi
Rek.nroVH15-018-1971 Synt.päivä ja ikä10.08.2015, 23v
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma Säkäkorkeus ja väri152 cm, trn
KoulutustasoHelppo A, 110cm, CIC1 PainotusYleispainotus
KasvattajaTaikakuun Kartano Omistajatvisha (VRL-01671)


© VRL-01811

Saavutukset

Yleislaatuarvostelun tilaisuus 30.12.2016
35,5 + 33 + 17 + 18 + 5 = 108,5p, YLA1

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.04.2016
8 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103p, KRJ-I

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.2016
8 + 41 + 20 + 20 + 15 = 104p, ERJ-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.06.2016
8 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103p, KERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.07.2016
14 + 22 + 23 + 25 + 20 = 104p, SLA-I

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.02.2017
18 + 18 + 18 + 19 = 73p, KTK-II

Luonne

Viivi on luonteeltaan herttainen ja rauhallinen suomenhevostamma, joka pitää päänsä tilanteessa kuin tilanteessa kylmänä. Varmajalkainen tamma on loistopeli vetämään maastoja tai vaikka talutusratsuna kaupungin vilinässä. Hyväluontoinen Viivi sopii siis niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin käsiteltäväksi, eikä sen kanssa liiemmin erimielisyyksiä tule, ei maasta eikä selästä käsiteltynä. Huonon päivän sattuessa tamma saattaa esittää laiskaa ja syrjään vetäytyvää, mutta heti kun se pääsee hoitajansa kanssa työskentelemään, niin jälleen on korvat taivaissa ja hymy turvalla. Oikein ihastuttava ja hoitajan päivää piristävä tammamamma.

Hoidettaessa Viivi on äärimmäisen helppo, esimerkiksi karsinassa hoitotoimenpiteiden aikana sitä ei tarvitse sitoa kiinni. Tamma malttaa olla aloillaan harjauksen ja varusteiden laiton ajan, eikä sillä muutenkaan kyllä ole koskaan kiire mihinkään. Harjaus, kavioiden puhdistus, suojien laitot ynnä muut vastaavat toimenpiteet sujuvat ongelmitta, Viivi antaa hoitajan puuhailla rauhassa tätä vastaan protestoimatta. Suitsiessa tamma ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa, eikä sitä hetkauta myöskään satulankaan selkään laitto saati satulavyön kiristäminen. Taluttaessa tutussa ympäristössä Viivi tulee tyynen rauhallisesti hoitajansa perässä, mutta uudessa paikassa se puolestaan saattaa vähän innostua ja tällöin taluttajan on syytä olla enemmän hereillä, vaikka ei se kyllä mihinkään ryntäilemään lähde.

Ratsastaessa tamma on yleensä aluksi vähän tahmea ja kankea erityisesti takapäästään, mutta huolellisen lämmittelyn jälkeen se lähtee pelittämään mainiosti. Ratsuna Viivi on hyvin nöyrä ja yhteistyökykyinen, mutta liikkuakseen tasapainoisesti oikeinpäin, tarvitsee se napakat avut ja osaavan ratsastajan. Tamma reagoi hyvin pohkeeseen ja ratsastajan painoapuihin, joilla sitä saa pyöriteltyä vaikka minkälaisille mutkille, mutta puolestaan suustaan se on tosin himpun verran kova jonka vuoksi ohjasavut pyritään minimoimaan. Normaalisti Viivi kulkee omalla moottorilla eteen, jolloin sitä saa tunneilla pidätellä jonkin verran, mutta todellakin on niitäkin päiviä kun sitä saa raipan kera patistaa eteenpäin. Viivi ei yleensä myöskään hölmöille tunneilla saati säiky maastossa kovempiakaan ääniä.

Kouluratsastuksen parissa Viivin kanssa on ilo työskennellä, sillä se uppoutuu niin nätisti tekemään tehtäviä ja kuuntelee selästä tulevia ohjeita maltillisesti. Helppo A tasoinen tamma hallitsee jos jonkinmoista kiemuraa, väistöä ja taivutusta, mutta parhaimmillaan Viivi on silloin kun se saa tuoda hienoa liikettään esille. Pienet näpertelytehtävät kyllä siis sujuvat, mutta esimerkiksi lisätty ravi ja laukkatehtävät Viivin suorittamina ovat upeita katseltavaa kentänlaidalta. Kun tamman saa ratsastettua hyvin ohjan ja pohkeen väliin, liikkuu se kuin ajatuksen voimalla eteen ilman suurempia virheitä tekemättä, jolloin myös ratsastajan on oltava hereillä selässä.

Esteillä tämä tamma on aivan ykkönen, sillä voisi oikeastaan joka päivä hypätä hyvällä motivaatiolla esteitä jos vain jalat kestäisivät. Viivi on äärimmäisen yritteliäs ja olipa edessä minkä tahansa lainen este, se varmasti sen ylittää vaikka mikä olisi. Rataesteitä Viivi hyppää 110cm tasolla hyvällä tekniikalla ja näppärällä päällä, sitä ei hetkauta haastavatkaan lähestymiset tai tiukat käännökset. Myös maasto- ja erikoisesteet ylittyvät ilman hankaluuksia tai kyttäilemisiä, itseasiassa mitä erikoisempi este, sitä mieluisampi se Viiville on. Esteillä Viivillä on sikäli huono tapa vähän rynniä lähestymisissä, mutta silloin vaaditaan ratsastajalta vain nopeaa reagointia pidätteen kera.

Kilpailuissa Viivi on aluksi innokas ja siksi siihen saattaa olla hankala saada minkäänlaista kontaktia, vaikka se aloillaan hyvin pysyykin. Matkat kilpapaikoille taittuvat tamman kanssa ongelmitta, se on helppo lastattava ja malttaa matkustaa trailerissa itsekseen pidemmänkin matkan. Kilpapaikalle kannattaa saapua sikäli hyvissä ajoin, jotta Viivin saa lämmiteltyä hyvin ja se liikkuu napakasti hyvässä tahdissa eteen. Tamma ei kuitenkaan vaadi kilpailuissa mitään erikoistoimenpiteitä, kaikki kun tehdään samalla tavalla kun kotikentälläkin, niin hyvä tulee. Suorituksen aikana Viivi usein jo keskittyy hyvin asiaan ja liikkuu ohjeiden mukaisesti eteen. Mikäli ratsastajalla on ollut hyvä päivä ja se on saanut Viivin liikkumaan radalla hyvin, niin silloin on usein päästy hienosti palkintosijoille asti.

Sukulaiset

i Myrskymerkki
sh-o, m, 159cm
YLA2, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, KTK-II
ii Myrskyvaroitus evm
sh-o, m, 160cm
iii Hirmumyrsky evm
sph-o, prt, 148cm
iie Vilppaan Nanna evm
sh-t, rn, 158cm
ie Molla-Martta evm
sh-t, trn, 156cm
iei Muntterin Niilo evm
sh-o, prn, 159cm
iee Mollamari evm
sh-t, m, 153cm
e Pikku-Wenla
sh-t, vrt, 154cm
KTK-III
ei Pikku-Kiituri evm
sh-o, rt, 156cm
eii Kiituri evm
sh-o, prt, 160cm
eie Pikku-Piika evm
sh-t, vrt, 152cm
ee Wiola evm
sh-t, vprt, 153cm
eei Into-Ilmari evm
sh-o, prt, 158cm
eee Wilma evm
sh-t, vprt, 155cm

ii. Myrskyvaroitus on äärimmäisen komea musta suomenhevosori, joka on kantakirjattu ratsusuunnalle toisella palkinnolla. Rakenteeltaan ori on melko järeää tekoa, sillä on hyväasentoiset jalat, pitkä, kaareva kaula ja vahva, hyvä takaosa. Nytemmin ori viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään, mutta sillä on takana mittava kilpaura koulu- ja esteratsastuksen parissa. Koulussa sillä kisattiin vaativa B tasolla saakka menestyksekkäästi, puolestaan rataesteillä sitä nähtiin pääsääntöisesti metrin luokissa. Luonteeltaan Myrskyvaroitus on erittäin miellyttämisenhaluinen ja yritteliäs hevonen, joka on nöyrä ja ahkera ratsu. Toki ajoittain ori osaa kiristää hoitajansa hermoja itsepäisellä luonteellaan, mutta yleisesti se on kaikenlaisten ihmisten käsiteltävissä. Kilpailuissa niittämänsä menestyksen myötä Myrskyä on kysytty hyvin useaan otteeseen jalostukseen, mutta kysynnästä huolimatta sillä on vain kahdeksan jälkeläistä. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt mustaa väritystään ja hyvää rakennettaan, mutta myös työmoraaliaan ja hienoja liikkeitään.

iii. Hirmumyrsky oli hyväluontoinen ja tasapainoinen suomenhevosori, jonka pystyi huoletta jättämään vaikka lapsien käsiteltäväksi. Ori kunnioitti hoitajiaan ja oli näiden käsiteltäessä kuin sulaa vahaa, vaikkakin hevoslaumassa se oli puolestaan määrätietoinen pomo. Hirmumyrsky painottui kenttäratsastukseen, jonka parissa sillä kisattiin pääsääntöisesti sillä saralla helppoa luokkaa, mutta nähtiin sitä myös yksittäisissä koulu- ja estekilpailuissa. Kentän parissa ori oli melkeinpä lyömätön sen hyvin reippaan laukan, kestävän luonteen ja hyvän hyppytyylin vuoksi lyömätön. Täten Hirmumyrsky ennätti sijoittumaan liki kymmenen vuotisen kisauransa aikana lukuisia kertoja, niittäen menestystä myös yksittäisissä lajikilpailuissa. Rakenteeltaan ori oli melko kevyt ja pitkäkoipinen, mutta siitä huolimatta se saatiin kantakirjattua nipinnapin toiselle palkinnolle. Väritykseltään tämä oli punarautias, ilman minkäänlaisia merkkejä, kera 158cm säkäkorkeuden. Oria käytettiin suhteellisen paljon jalostukseen, tietojen mukaan sillä on liki 30 jälkeläistä, joista suurin osa on pärjännyt isänsä tavoin eri ratsastuslajien parissa. Hirmumyrsky lopetettiin 24 vuoden iässä kroonisten jalkavaivojen takia.

iie. Vilppaan Nanna oli vauhdikas ja eläväinen 158cm korkea ruunikko, joka oli aina menossa. Tammalla kisattiin menestyksekkäästi pääosin esteratsastusta 110cm luokissa. Muutamissa kenttäkisoissakin Nanna käytettiin, mutta niistä ja menestyksestä luovuttiin, kun sijoitushaaveet kaatuivat koulukokeeseen - nipin napin helppo B -tasoinen tamma ei tosiaankaan ollut kouluratsu sielultaan, eikä sen keskittymiskyky riittänyt tasaisiin tai edes puhtaisiin ratoihin. Esteratsuna Nanna sen sijaan oli mitä mainioin; se oli erittäin nopea ja tarkka jaloistaan, kääntyi vaikka pennin päällä, ja hyppäsi jokaisen erikoisesteenkin, joka sen eteen vain osui. Pitkän kilpauransa aikana tamma ehti kiertää kolmella eri omistajalla, ennen kuin se päätyi neljännelle ja viimeiselle omistajalleen. Uuteen kotiin päästyään Nanna kantakirjattiin melko pian, pääosin kilpailunäyttöjen perusteella - ruunikon rakenteessa oli melko paljon puutteita, kuten lyhyt ja paksu kaula, pysty lapa, pitkä avo runko, ja erittäin jyrkkä, huipukas lautanen. Jalka-asennoiltaan tamma oli käyräkintereinen, lyhyt säärinen ja etujaloissaan sillä oli vennot vuohiset. Kaviot olivat luultavasti tamman paras puoli, sillä ne olivat erittäin hyvää ja kestävää ainesta, ja sopivana kokoiset. Kantakirjauksen jälkeen Nannalla kilpailtiin vielä muutama vuosi, aina 18-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se siirtyi harraste- ja siitoskäyttöön. Tamma oli varsonut kerran aikaisemmin nuoruudessaan, joten sitä uskallettiin yrittää saada vielä tiineksi vanhoilla päivillään. Se tiinehtyikin muutaman yrityksen jälkeen, ja varsoi suurikokoisen orivarsan. Nanna ei kuitenkaan ehtinyt kauaa varsaansa hoivata, sillä se menehtyi synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

ie. Kovapäinen ja haastavahkon luonteen omaava Molla-Martta oli kaunis tummanruunikko tamma, joka teki lyhyehkön kilpauran kenttäratsastuksen parissa vaihtelevalla menestyksellä. Tamma kilpaili muutaman vuoden parhaimmillaan CIC1 -tason luokissa, joista toisinaan tuli ruusukkeita ja joskus voittojakin, mutta toisinaan tamma jäi tuloslistoissa häntäpäähän. Martta oli luonteeltaan hyvin ailahtelevainen, ja huonoina päivinä se antoi ratsastajan kärsiä joka ikisestä pienestäkin virheestä, jotka koituivat kohtalokkaiksi etenkin este- ja maastoradoilla, kun tamma kieltäytyi useamman kerran hyppäämästä. Kouluradoilla Martta oli yleensä melko tasainen suorittaja, kunhan ratsastaja muisti antaa hevoselle tilaa ja rauhaa suorittaa. Martan hyppytyyli oli, silloin kun se suostui hyppäämään, hyvä; se oli erittäin tarkka jaloistaan ja ketterä liikkumaan, eikä se yleensä kerännyt virhepisteitä puomeja pudottamalla. Muutaman kisavuoden jälkeen Martta kaatui maastoesteradalla ja mursi etujalkansa, joka johti kolme vuotta kestäneen uran päättymiseen. Tamman jalkaa paranneltiin vuosi, jonka jälkeen sitä päätettiin siirtää siitoskäyttöön. Martta varsoikin kaksi komeaa orivarsaa sekä yhden tammavarsan, joka jätettiin kotiin ja orivarsat myytiin. Viimeisen varsan jälkeen ruunikko tamma sai pahan ähkyn, jonka jälkeen varsottamiset päätettiin lopettaa, ja tamma jäi kotiin toimimaan harrasteratsuna. Martta lopetettiin 22-vuotiaana, kun sen vanha jalkavamma alkoi vaivaamaan liikaa. Tamman jälkeläiset perivät onneksi emältään lähinnä sen kelpoa, ratsumallista rakennetta, ja luonteenpiirteensä ne saivat pääosin isiltään.

iei. Muntterin Niilo oli näppärä yleishevonen, joka ei hurmannut liikkeillä tai rakenteellaan, mutta luonteellaan niidenkin edestä. Nuoruusvuosinaan 159cm korkea punaruunikko menestyi kohtalaisesti raveissa lyhyillä matkoilla, ja raviuran loputtua 6-vuotiaana, se koulutettiin ratsuksi. 12-vuotiaana Niilo olikin jo yksi tunnetuimpia nimiä estesuomenhevosten keskuudessa, sillä ori osoittautui erinomaiseksi esteratsuksi. Se oli kylmäpäinen mutta innokas hyppääjä, tarkka jaloistaan ja kohtalaisen hyppytekniikan omaava hevonen. Niilo oli luonteeltaan sataprosenttinen suorittaja, joka yritti aina parhaansa mukaan ja antoi ratsastajan virheitä paljon anteeksi. Vaikka ori ei ollutkaan rakenteeltaan mikään kaunokainen (lyhyt, kevyt kaula jossa heikko ylälinja, pysty lapa ja korkea säkä, sopivan pituinen kevyt runko, jyrkkä lautanen ja jaloissa hyvä luusto, mutta lyhyet vuohiset ja takana myös käyrät kintereet), kirjattiin ori kolmannella palkinnolla pääosin kilpailunäyttöjensä ja ratsastettavuudensa ansiosta. Kirjauksen jälkeen Niilo jatkoi menestyksekästä esteratsun uraansa avoimissa 120cm luokissa, joista menestystä irtosi yllättävän paljon. 16-vuotiaana orin jalat alkoivat oireilemaan pitkän esteuran tuomia kulumia, ja ori siirrettiin kevyempään ratsukäyttöön ja sitä tarjottiin jalostukseen. Niiloa käytettiin harmittavan vähän menestyksekkäästä kilpaurastaan huolimatta, ja loppujen lopuksi se ehti saamaan 12 jälkeläistä, joille ori periytti vahvasti hyvää, yritteliästä luonnettaan sekä hyppykapasiteettiaan ja -tyyliään. Muntterin Niilo kuoli jo 19-vuotiaana pahaan suolikiertymään.

iee. 153cm korkea Mollamari kaikin puolin melko keskivertotamma - se ei omannut näyttäviä liikkeitä, rakenteesta se sai muutamista näyttelyistä 38 pistettä, ja luonteeltaankaan se ei ollut kummoinen. Käsiteltäessä hyvin tammamainen ja välillä vähän kiukkuinen musta piirtopää oli kuitenkin ratsuna hyvin tasainen ja varma, useimmiten jopa hieman laiska. Tamma toimi nuoruusvuosinaan muutaman vuoden siitostammana, jonka jälkeen se myytiin harrasteratsuksi pienelle maalaistallille ja sieltä ratsastuskouluun tuntihevoseksi. Kiukkuisesta luonteestaan huolimatta se oli monen ratsastajan suosikki, sillä Mollamari oli liikkeiltään tasainen, ja se oli hyvin tyyni ja rauhallinen ratsu. Jalalle se oli melko hidas, mutta osaavampien ratsastajien kanssa tästäkin tammasta löytyi herkempi ja näyttävämpikin ratsu, vaikkei se vieläkään miksikään liitokavioksi muuttunut. Esteilläkään tamma ei loistanut, se oli hidas eikä kovinkaan tarkka jaloistaan, mutta se hyppäsi ihan kohtuullisilla tuloksilla muutamissa harjoitusestekisoissa, joissa sijat jäivät saamatta yleensä liian hitaan ajan takia. Mollamari oli myös pienten lasten käytössä, ja elämänsä viimeiset vuodet se toimi myös terapiaratsuna. Mollamari teki ratsastuskouluvuosinaan vielä yhden varsan aiempien kolmen varsan lisäksi, mutta tamma ei selvästikään ollut mikään periyttäjä - jos varsat jotain emältään saivat, niin muutamia huonoja piirteitä luonteen osalta. Mollamari kuoli 26-vuotiaana sydänkohtaukseen kotitallinsa laitumella.

ei. Pikku-Kiituri oli hyvärakenteinen suomenhevosori, jota nähtiin useiden vuosien ajan näyttelykehissä, ollen lähes poikkeuksetta BIS-sijoituksilla. Tasapainoisen ja lihaksikkaan rakenteensa vuoksi tämä rautias, 156cm korkea ilmestys lopulta kantakirjattiin II-palkinnolle. Luonteeltaan Pikku-Kiituri oli melkoinen elohiiri, se oli hyvin energinen ja hermoistui heti, jos joutui olemaan päivänkin ilman kunnollista liikuntaa. Hyvin tarmokkaan luontosa vuoksi ori ei soveltunut pienempien tai arempien ihmisten käsiteltäväksi, sillä vastaavat tilanteet se käytti heti hyväkseen. Pikku-Kiituri ei omannut mitään maailman näyttävimpiä ja lennokkaita liikkeitä, mutta sitäkin reippaampi ponnistusvoima sillä oli, jonka myötä se menestyi parhaiten estekilpailuissa. Orilla riitti kapasiteettia aina 110cm luokkiin saakka, jonka parista sillä löytyykin useita kymmeniä sijoituksia. Myös kenttäratsastuksen puolella Pikku-Kiituria nähtiin suhkot hyvällä menestyksellä, mutta jälleen niissäkin heikot koulusuoritukset huononsivat aina sijoitusta. Pikku-Kiituri astui elämänsä aikana kymmenisen tammaa, jättäen jälkeensä kohtuullisen hyvän hyppytyylin omaavia jälkeläisiä. Ori eli terveenä ja hyvävointisena yllättävän pitkään, vasta 27 ikävuoden hujakoilla se alkoi näyttää vanhenemisen merkkejä, josta se lopetettiin vuoden kuluessa hengitystieongelmien vuoksi.

eii. Kiituri oli pitkälti ravilinjainen suomenhevosori, joka erityisesti nuorempana menestyi raviradoilla juosten kohtuu hyviä aikoja. Iän karttuessa orin laukkaherkkyys ajoi kuitenkin lopulta myyntiin ja lajinvaihtoon, jonka myötä siitä koulutettiin kilpahevonen ratsastuslajeihin. Hyvin menevän liikkeensä vuoksi ori soveltui oikeastaan vain esteratsastukseen, jälkeläisensä tavoin koulupuoli oli heikkoa, eikä se malttanut keskittyä pieniin tehtäviin. Kapasiteettia Kiiturilla riitti metriin asti, voittaen samalla korkeudella muutamia kilpailuja vanhemmiten. Kuitenkaan mitään mittavaa kilpauraa Kiiturilla ei ole takanaan, sillä luonteeltaan se ei ollut mikään helppo, joka näkyi myös ratsastaessa. Kun Kiituri jotain päätti, se myös piti, ja jos sitä ei huvittanut toimia ratsastajan mukaan, niin siloin se ei myöskään toiminut. Kevytrakeinteinen ori oli väritykseltään punarautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta tämä omasi reilut 160cm. Ori astui nuorempana muutaman hyväsukuisen ravitamman, jonka myötä sen jälkeläisistä löytyy hyviäkin juoksijoita. Ratsutammoja se ei sen sijaan päässyt astumaan. Kiituri lopetettiin vajaassa parinkymmenen vuoden iässä sen alkaessa oireilla etujalkojaan.

eie. Pikku-Piika on vähän tuntemattomampi tamma, sillä ei tiedettävästi ole merkintöjä esimerkiksi ratsastuskilpailuissa sijoittumisesta. Tietojen mukaan tamma syntyi pienen kylän ratsastuskouluun, jossa se teki nuoresta alkaen tuntiratsun töitä. Pikku-Piika oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tasapainoinen tamma, jonka vuoksi se soveltui hyvin aloittelijoidenkin hoidokiksi. Ratsastuskouluaikoina tamma saattoi osallistua seuratason kilpailuihin, sillä sen uskotaan olleen hyvä ratsu niin koulu-, kuin myös esteratsastuksen parissa. Ratsastuskoulun lopetettua Pikku-Piika myytiin eteenpäin, jolloin se pääsi harrasteratsun käyttöön ja eritoten siitostamman virkaan. Vanhemmiten tamma sai siten kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat enemmän tai vähemmän menestyneitä eri ratsastuslajien parissa. Kuvien perusteella Pikku-Piika ei rakenteellisesti ollut mikään ideaalisin, se oli hyvin epäsopusuhtainen, kevyt edestä ja raskas takaa. Väritykseltään tamma oli vaaleanrautias ilman minkäänlaisia merkkejä ja säkäkorkeutta tällä oli arvioiden mukaan 152cm. Pikku-Piika lopettiin ilmeisesti vanhuuteen sen ollessa noin 25 vuoden ikäinen.

ee. Wiola on nytemmin eläkepäiviään viettelevä suomenhevostamma, joka on elämänsä aikana hurmannut yhden jos toisenkin ihmisen. Luonteeltaan Wiola on aina ollut kuuliainen ja nöyrä hevonen, se on omannut loistavan työmoraalin ja on aina ihmisten käsiteltäessä toiminut ongelmitta. Tämä on yksi selitys sille, miksi tammaa on nähty kilparadoilla usein aloittelevat kilpailijat selässään, vieden heitä aina voittoihin saakka. Wiolaa on nähty yli kymmenen vuoden ajan koulu-, este- ja kenttäratsastuskilpailuissa, jokaisessa näissä lajeissa se on menestynyt oikein hyvin. Kapasiteettia tammalla on rataesteillä riittänyt aina metriin asti ja kouluratsastuksessa se taittoi helppo A tasolle saakka. Kilpaeläkkeelle Wiola pääsi 16 vuoden ikäisenä, jolloin se estekilpailussa loukkasi tapaturmaisesti jalkansa, joka ei tosin enää millään muotoa oireile. Kilpauransa ohella tämä kuvankaunis vaaleanpunarautias tamma on ollut aktiivisessa jalostuskäytössä, siltä löytyy viisi kappaletta toistaan hienompia jälkeläisiä. Kolme näistä jälkeläisestä on perinyt emänsä kyvyt lajiin kuin lajiin, kahdesta tuli "vain" puskaratsuja. Wiola asuu edelleen kasvattajansa hoivissa, ollen tällä hetkellä 24 vuoden ikäinen virkeä teräsmummo.

eei. Into-Ilmari oli kyläpahasessa asuvan vanhemman suomalaismiehen hevonen, joka oli yhden jos toisenkin kerran karkuteillä. Tiedettävästi ori toimi työhevosen virassa, sitä käytettiin erityisesti nuorempana paljon peltotöihin, mutta myös vetojuhtana metsissä puutöissä. Luonteeltaan Into-Ilmari oli melkoinen hurmuri, se osasi käyttäytyä, mutta omasi pilkettä silmäkulmassa ja näin ollen aina tilanteen tullen teki kepposia. Karkaaminen tarhasta oli todellakin yksi näistä, jonka myötä se pääsi astumaan kolme tammaa, joista kaikki oli läheisen suomenhevossiittolan tammoja. Kovasti kyseisen tallin pitäjä kirosi Into-Ilmaria, mutta yllättäen se olikin hyvä periyttäjä, jonka vuoksi samainen tallinomistaja käytti vielä myöhemmin oria kahteen kertaan tammoilleen, tällä kertaa luvallisesti astuen. Väritykseltään ori oli punarautias, sen päätä koristi pieni tähti ja etujaloissa oli valkoiset nilkkasukat. Säkäkorkeutta tältä löytyi noin 158cm, epävirallisesti mitattuna. Into-Ilmari kärsi pidemmän aikaa suolisto-ongelmista, joita yritettiin kovasti hoitaa. Lääkkeet eivät kuitenkaan pidemmän päälle tepsineet, joten ori täytyi lopettaa 18 vuoden ikäisenä.

eee. Wilma oli oikein ihastuttava suomenhevostamma, joka asui jälkeläisensä Wiolan tavoin koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, toimien kisa- ja siitoshevosena. Hienot ja lennokkaat liikkeet omaava Wilma oli parhaimmillaan kouluratsastuksen parissa, jossa sitä nähtiin aina vaataiva B tasolla saakka. Myös esteitä tamma hyppäsi mielellään metriin saakka, mutta sitä korkeammilla rupesi päätä huimaamaan ja puomit lentelemään. Molempien mainittujen lajien parissa Wilma menestyi hyvin, kaikkineen siltä löytyy useita kymmeniä sijoituksia. Luonteeltaan Wilma oli vähän äkkipikainen, toisaalta kiltti ja herkkä, mutta jos sitä jokin ärsytti, niin silloin se toimi salamana vaistojensa mukaisesti. Täten omistaja joutui tamman kanssa useamminkin hankakuuksiin, muttei onneksi mitään pahempaa koskaan tapahtunut. Vaaleanpunarautias, 155cm korkea Wilma omasi myös hyvän rakenteen, jonka vuoksi sitä nähtiin näyttelykehissä ihan hyvällä menestyksellä. Koskaan sitä ei kuitenkaan kantakirjattu, vaikka rakenteensa puolesta olisi varmasti hyvän arvioinnin saanut. Jälkeläisiä Wilma sai yhteensä neljä kappaletta, joista kaikki oli tammavarsoja. Nämä varsat perivät emältään ulkonäkönsä, sillä kaikki olivat saman värisiä, eikä säkäkorkeudetkaan paljoa eronneet. Wilma menehtyi yllättäen 21 vuoden iässä, kuolinsyytä ei tiedetä vielä tänäkään päivänä.
Osa isän puolelta © VRL-10352, muokkaus © dookie

Jälkeläiset

s. 11.10.2015, o. Mörkövaaran Reivi (i. Mörkövaaran Rähinä) omistaja: Milja
s. 19.11.2015, t. Mörkövaaran Ninnina (i. Nom Nugaata) omistaja: Jaana K.
s. 21.12.2015, o. Mörkövaaran Almurenttu (i. Runon Aamurusko) omistaja: Oona
s. 29.04.2016, t. Mörkövaaran Vilhelmiina (i. Rohkea-Viikari) omistaja: bagteeri

Kisakalenteri - sijoituksia KRJ 45, ERJ 43, KERJ 38, VSR 5 kpl

04.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
05.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
13.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
13.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
14.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
15.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
16.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
18.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
19.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
20.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
21.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
22.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
24.10.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
01.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40
01.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
02.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
02.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
02.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
03.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
03.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
03.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
03.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
04.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
05.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
05.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
06.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
07.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30
07.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
08.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
09.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/30
09.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/30
09.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
11.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/40
11.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/50
13.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/50
13.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/30
13.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40
14.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
16.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50
16.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/50
16.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
17.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
17.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/50
18.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/30
22.11.15, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40
05.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
06.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
12.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
13.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
15.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
15.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
17.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
17.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/40
20.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
25.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
25.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
26.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
27.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
28.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
29.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
30.10.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
01.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
02.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
03.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/30
04.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
09.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
11.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/50
11.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/40
12.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
12.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
13.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
14.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/30
15.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 07/50
15.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 06/40
16.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
17.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 02/30
18.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 06/40
19.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/30
19.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/50
21.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 03/40
23.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 05/30
25.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
26.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
26.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 04/40
27.11.15, ERJ (kutsu), 110cm, 01/40
28.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 01/30
29.11.15, ERJ (kutsu), 100cm, 04/30
30.11.15, ERJ CUP (kutsu), 110cm, 09/271
04.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/21
09.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/21
10.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/21
11.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/21
11.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
18.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
26.10.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
03.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
03.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
04.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
07.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/40
08.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/30
08.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
12.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/21
14.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 01/40
18.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
19.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/40
20.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
21.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
21.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
22.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
23.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
24.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/30
25.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
25.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
27.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/40
28.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
29.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
29.11.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/40
02.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 05/30
02.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 06/40
03.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
03.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
04.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
07.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30
07.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 02/30
12.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 03/40
20.12.15, KERJ (kutsu), CIC1, 04/30

31.10.15, VSR CUP (kutsu), CIC1, 02/30
31.01.16, VSR CUP (kutsu), 110cm, 03/57
29.02.16, VSR CUP (kutsu), Helppo C, 02/66
31.05.16, VSR CUP (kutsu), 110cm, 02/55
30.11.16, VSR CUP (kutsu), 100cm, 04/91

Valmennukset ja päiväkirja

12.11.2016
Vihdoin ja viimein saatiin Mörkövaaraan lunta ja pakkasta! Viime viikot ovat olleet yhtä kurarumbaa, hevosia on saanut pestä ja puunata päivittäin, kun ne mutahiekkaissa tarhoissa peuhaavat. Nyt kun lunta satoi kiva kerros, täytyi tietenkin hevostenkin kanssa lähteä sitä fiilistelemään. Viivi oli selvästi vähän pörheänä pakkasesta, viedesäni sitä ulos se pomppi ihmeen rauhattomasti narun päässä, ja päästessäni sen irti tarhaan singahti se samantien menemään. Tamma veti sellaista pukkilaukkaa ympäri tarhaansa, että oksat pois. Annoin Viivin purkaa sen aikaa energiaa tarhassa kun siivosin muutamat karsinat tallissa. Tämän jälkeen hain tamman sisälle, puin sille varusteet ja lähdimme kentän kautta maastoon. Kentälläkin Viivi oli levoton, jonka vuoksi ratsasti sitä reippaassa tahdissa eteen, jottei se maastossa painaisi pää viidentenä jalkana menemään. Nopeasti sain tamman kuitenkin avuilleni, jonka jälkeen se rauhoittui ja liikkui allani moitteitta. Maastoon pääsimme siis rauhallisissa tunnelmissa, vaikka tallityttöjen ratsut olivatkin vielä vähän Viiviä energisempiä. Koko reissu sujui päällisin puolin hyvin, kukaan hevosista ei liiemmin hölmöillyt ja kaikki tultiin elävänä takaisin. Kuitenkin päästessämme lumisen pellon reunaan ja annettuamme luvan laukkaan hevosille, oli se sellaista showta, että huh. Siellä sitä vedettiin sellaista kyytiä menemään, että kyllä olisi herkempää vähän huipannut. Viivilläkään ei pellolla ikä paljon menoa haitannut, päinvastoin, se oli se kaikista reippain laukkaaja. Takaisin tallille tultuamme pääsi hevoset karsinoihinsa fleeceloimien lämpöön heinäkasojen ääreen.

16.10.2016 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Aamu alkoi minun ja Viivin osalta aikaisin, sillä vieraileva valmentaja tuli pitämään meille kouluvalmennusta jo kello 7.00. Alkuverkassa tamma oli siten vähän unessa, sain ratsastaa sitä napakalla pohkeella eteen ja jatkuvasti kannustaa reippaaseen liikkeeseen, sillä muuten se lösähti alta aikayksikön. Jonkun aikaa sain sitä taivutella ja tehdä lisäksi paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluja, jotta se vähitellen alkoi heräämään ja kantamaan itseään paremmin. Tänään työskentelimme suurella keskiympyrällä, aloittaen ensin tekemään siinä käynnissä pysähdyksiä, jonka jälkeen askeleen pidennyksiä ja sen jälkeen vastaavasti askeleen lyhennyksiä. Pysähdykset ja lyhennykset onnistui meiltä joka kerta hyvin, pidennysten kanssa oli sen sijaan pientä hankaluutta, sillä alkuun Viivi ei pidentänyt askelta ollenkaan vaan lisäsi vain pienin askelin vauhtia. Valmentaja antoi hyviä vinkkejä minulle siitä, kuinka työstää tammaa tässä tilanteessa oikein - ja niillä neuvoilla sain kun sainkin hevoseni lopulta nätisti pidentämään käyntiaskeliaan. Toistimme seuraavaksi samaa ravissa, tosin pysähdykset pois jättäen. Viivin ravi oli yllättäen erittäin tahdikasta ja menevää, joten nyt sain sitä enemmän jo pidättää kuin ajaa eteen. Näin ollen ravissa pidennykset sujuivat huomattavasti lyhennyksiä paremmin, vaikkei nekään varsinaisesti penkin alle menneet. Viimeisenä tehtävänä saimme rueta laukkaamaan ympyrällä, tehden myötä- ja vasta-asetuksia. Viivi nosti laukan aina pohkeestani hienosti, mutta sen sijaan sen ylläpitäminen vaati puolestaan enemmän töitä. Myötäasetukset onnistuivat meiltä nappiin, vasta-asetuksissa sain kiinnittää paljon huomiota siihen, että tamma pysyi uralla ja ympyrä symmetrisenä, sillä se herkästi karkasi ympyrältä ulospäin. Vähitellen laukkatehtävän jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Valmentaja tykkäsi siitä, kuinka hyvin työskentelimme tamman kanssa yhteen ja kuinka hyvin se kuunteli apujani. Minun keskittyminen ei kuulemma ollut aina tarvitulla tasolla ja näin ollen toiset tehtävät vaativat pidempää työstöä.

17.08.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Florenzia
Minulle jo entuudestaan tuttu ratsukko ravaili maneesissa rennosti saapuessani maneesin ovesta sisälle. ’’Hei vain ! Kuinkas teillä on sujunut?’’ hihkaisin tvishalle ja rupattelimme hetkisen. Aloitimme valmennuksen tekemällä käynnissä pohkeenväistöä sekä harjoittelimme hieman lisättyäkin käyntiä. Alkuun Viivi ei näyttänyt olevan aivan sataprosenttisesti ratsastajansa avuilla, mutta muutaman väistön sekä ulko-ohjan tuesta muistuttamisen jälkeen ratsukon pohkeenväistöt sujuivat loisteliaasti. Lisättykäynti näytti olevan helppoa Viiville, sillä sille näytti ominaiselta venyttää askeltaan pitkäksi. Pyysin ratsukon siirtymään raviin, jossa aloitettiin verryttelemällä suurella kahdeksikolla. Toisella ympyrällä taivutettiin hevosta sisälle ja toisella ympyrällä ulos, tällä tehtävällä saisimme tamman lavat auki ja liikkeisiin entistä enemmän pituutta sekä lennokkuutta. Viivin ravi näytti todella sievältä ja se kulki tvishan alla kauniisti peräänannossa. Muistutin välillä siitä, ettei hevonen ylitaipuisi ja tähän auttaisi jälleen napakampi ulko-ohjan tuki. Ratsastaja korjasi tuon pienen asian nopeasti ja tehtävä saatiin sujumaan kummassakin suunnassa esimerkillisesti. Pienten välikäyntien jälkeen siirryttiin laukkatehtävään, jossa lyhyillä sivuilla tuli koota hevosen laukka niin lyhyeksi kuin vain mahdollista ja pitkillä sivuilla ratsastaa eteenpäin. Viiville tehtävä näytti helpolta, joten lyhyille sivuille yhdistettiin voltit kootussa laukassa. Tamma suoriutui tehtävästä todella kauniisti ja oli ilo katsella ratsukon harmonista yhteistyötä maneesin keskeltä ! ’’Ota vain tamma raviin ja kehu sitä, loistava tunti !’’ huudahdin ja päästin ratsukon huilimaan loppuverryttelyiden merkeissä.

12.08.2016 Estevalmennus, valmentajana Florenzia
Suloinen pienehkö suomenhevostamma käveli kentällä ratsastaja selässään. Huikkasin ratsukolle tervehdykset saavuttuani kentän laidalle ja rupattelimme hetkisen kentän keskellä ennen valmennuksen aloittamista ratsukosta, sen ongelmakohdista sekä tavoitteista. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti napakat ja suht lyhyet verryttelyt, sillä en halunnut ratsun rasittuvan alkuverryttelyistä liikaa, jotta keskittymiskyky ja jaksaminen olisi hypätessä yhä skarppina. Ratsukon verrytellessä kyhäsin kentälle jumppasarjan sekä toiselle pitkälle sivulle kavaljetit kolmikaarisen kiemurauran malliin, sillä tänään harjoittelisimme tekniikkaa sekä sitä, että Viivi malttaisi olla rymistelemättä kohti estettä. Verryttely hypyt aloitettiin tulemalla kolmikaarisella rauhallisessa laukassa pienten noin 40cm korkeiden kavaljettejen ylitse. Viivi näytti reippaalta ja se eteni kokoajan korvat hörössä, mikä oli tietysti todella positiivista. Muistutin tvishaa pidättämään tammaa pienin puolipidättein ja rentouttamaan sitten käden, jotta saisimme Viivin tulemaan tehtävää mahdollisimman rennosti ja selkäänsä käyttäen. Alun innostuksen jälkeen saimme monta tasaista suoritusta ja pienten välikäyntien jälkeen tehtävään lisättiin jumppasarja. Alkuun esteet jumppiksella olivat noin 80cm korkeita ja nostin myös kavaljetit 70cm korkeiksi pystyesteiksi. Välikäyntien jälkeen tamma oli saanut jälleen uutta energiaa hommiin ja ensimmäisellä kerralla kolmikaariselle se rymisti aikamoista vauhtia, eikä tvisha ennättänyt ottaa pidätettä ennen hyppyä. Tämä kostautui puomin tipahtamisella, mutta toisaalta se lienee hyvä, sillä seuraaville esteille Viivi näytti kuuntelevan tvishaa hienosti. Loppuun kaikki esteet nostettiin 100-110cm korkeudelle ja ratsukon yhteystyö näytti sujuvan jo saumattomasti ! Viivin keskittyminen tehtävässä oli kehuttavaa verrattuna valmennuksen alkuun, joten lopetimme tähän hienoon ja sujuvaan suoritukseen. Kehotin työstämään pitkät sekä huolelliset loppuverryttelyt tamman palautumiseksi rankasta treenistä hyvin.

25.06.2016
Kyllä on saanut tästä tytöstä olla taas ylpeä, huoh! Kuten edellisessä päivityksessä taisin mainita, pääsi Viivi huhtikuussa pyörähtämään ensimmäisissä laatuarvosteluissaan. Sekä koulu-, että esteratsastusjaoksen laatuarvosteluissa tamma sai hyvät pisteet ja näin ollen toi kotiin KRJ-I ja ERJ-I palkinnot. Tänään oli sitten puolestaan kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu, jota jännäsin melkolailla, sillä tamma loukkasi hiljattain jalkansa ja näin ollen vähän pelkäsin, kuinka se siellä oikein liikkuu. Vielä pari päivää sitten tamma ontui toista etustaan, mutta suureksi onneksi sen liike oli tänään puhdasta. Viivi sai tuomareilta täsmälleen samat pisteet mitä kouluratsastusjaoksen laatiksessa, joten KERJ-I palkintohan sieltä napsahti. Hieno on nyt ykkösrivi tammalla! Seuraavat tavoitteet eivät sitten olekkaan aivan selvillä, sillä en tiedä vienkö Viiviä yleislaatikseen vai en. Eiköhän me viimestään ensi talvena kuitenkin seuraaviin koitoksiin tähdätä, oli se sitten yla tai sla.

31.03.2016
Oho, niin se aika vain rientää. Vasta äsken oli syksy ja pienoinen Viivi muutti talliin, mutta nyt se on jo iso tyttö ja menossa ensimmäiseen laatuarvosteluunsa! Viivi ilmoitettiin eilen kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, sillä sillä on hyvin jälkeläisnäytöt kasassa ja kaikki muukin alkaa olemaan paketissa. Varmoin mielin onneksi voimme kyseiseen laatikseen lähteä, sillä tamma osa varmasti käyttäytyä ja olla nätisti, ilman ylimääräistä vouhkaamista. *Tässä kohtaa koin ahaa-elämyksen* Viivihän on valmis myös estejaoksen laatuarvosteluun, ai kerpele! ... Ja lisää kun tutkin, niin taidetaan seuraavaan kenttäjaoksen laatikseenkin lähteä, ohhoi. Siinäpä alkaa olemaan huhtikuulle suunnitelmia ihan riittävästi. Toivotaan kovasti, että Viivi saisi jokaisesta mainitusta tilaisuudesta ensimmäiset palkinnot, mutta kakkoseenkin on tyytyminen.
Pst! Viivi on saanut nyt neljännen ja viimeisenkin jälkeläisen, nyt vain kovasti odotellaan kotia löytyväksi. Näin ollen tamma on virallisesti pois myös jalostuskäytöstä, joten nyt alkaa se kirjaimellinen hevosen elämän viettäminen ja vapaus!

10.01.2016 Kouluvalmennus, valmentajana merikissa
Tänään kalenterissani oli sovittuna kouluvalmennus Mörkövaaran viidelle ratsukolle. Talli oli tuttu, olinhan siellä ollut valmentamassa jo muutamat kerrat aikaisemminkin. Ilma oli harvinaisen hyvä, pakkasta oli hieman, mutta aurinko paistoi eikä tuullut yhtään. Valmennukseen osallistuisivat tänään tallin omistaja hevosella Riko, tallityttö Milla hevosella Liina, tallin omistajan serkut Jonna ja Kati tammoilla Viivi ja Kukka sekä ratsuttaja Jaana oriilla Rusko.
Viisikko oli käynyt kävelemässä maastossa alkukävelyt ja saapuivat juuri tallin pihaan minun kanssani samaan aikaan. Päästyämme maneesiin pystyimmekin heti aloittamaan valmennuksen. Tänään olisi tarkoitus käyttää hyödyksi erilaisia ratsastusradanteitä ja vältellä maneesia kiertävää tylsää uraa. Alkujaiseksi pyysinkin ratsastajia ottamaan ohjat kunnolla käsiinsä ja siirtymään pois uralta. Osa ratsastajista katsoi minua aluksi hölmistyneinä, mutta tajusivat pian pointtini. Annoin ratsastajille vinkeiksi voltit, ympyrät sekä kaikenlaiset kaarevat urat. Oman ratsastuksensa lisäksi piti tottakai kiinnittää huomiota myös muihin, ettei kolareita sattuisi, varsinkin kun meillä oli oreja ja tammoja samalla valmennuksella.
Nopeasti saimme valmennuksen rullaamaan oikein mallikkaasti ja kaikki löysivät ns. oman paikkansa maneesista. Teimme valmennuksen aikana toki paljon muutakin kuin, että uralla ei saisi mennä. Yhtenä vaikeimpana harjoituksena meillä oli laukkaa kahdeksikolla, niin, että keskellä kahdeksikkoa piti pysähtyä ja nostaa toinen laukka toiselle ympyrälle. Harjoitus voi kuullostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut, koska harjoitusta teki aina kaksi ratsukkoa kerrallaan, eikä aikaa kahdeksikon keskellä paljoa ollut. Teimme myös pohkeenväistö-harjoituksia kumpaankin suuntaan sekä paljon muita vaihteliva tehtäviä eri askellajeissa.
Jonna ja Viivi näyttivät meille tänään hienoimmat lisäykset koko ryhmästä sekä muutenkin heillä onnistui valmennus oikein mallikkaasti. Kahdeksikkoharjoituksessa Viivi laukkasi oikein mukavan näköisesti ja totteli ratsastajaansa täydellisesti. Pysähdykset ja nostot tulivat juuri silloin kun ratsastaja niitä pyysi. Ehdottomasti pitää vielä mainita todella näkymättömät, mutta äärettömän tehokkaat avut. Tämä ratsukko vaikutti siltä kuin ne olisivat treenanneet useamminkin yhdessä, sen verran hyvältä meno näytti. Lopputunnista Viivi alkoi näyttämään hieman uupumisen merkkejä ja laukat eivät nousseet enää niin ketterästi, mutta silti vähintäänkin kohtalaisesti. Pohkeenväistössä oli hieman takkuilemista, lähinnä tamman jalat meinasivat mennä jostain syystä solmuun. Pienellä vauhdin hidastamisella oli kuitenkin tehtävän kulkuun suuri vaikutus ja niimpä pystyimmekin jatkamaan tehtävää, niin, että se sujui täydellisesti.

09.01.2016 Estevalmennus, valmentajana merikissa
Auton lämpömittari näytti -15 astetta, mutta silti olin menossa Mörkövaaraan pitämään estevalmennusta tallilaisille. Tallin pihaan saavuttuani kipitin äkkiä maneesin lämpöön, tai siltä se ainakin tuntui tuon ulkoilman rinnalla, vaikka maneesissakin oli vain nollassa. Ensimmäiset ratsukot olivat jo saapuneet ja viimeisetkin saapuivat juuri. Tänään valmentaisin Ventoksen Lenaan ratsastajansa Tiinan kanssa, Vadelmaniityn Röhnöä Maijan kanssa, Runon Aamuruskoa Tvishan kanssa, Mörkövaaran Lauriinaan Janikan kanssa sekä Taikakuun Pikku-Wiiviä Millan kanssa. Meillä oli siis viisi suomenhevosta, joista kaksi oli oria ja loput tammoja. Muutama ratsukko näistä on kilpaillut jo 110 cm ratoja, mutta päätimme tänään treenata vain metrin esteitä, se korkeus kun sopi kaikille ratsukoille.
Valmennuksen aloitimme kunnon alkuverryttelyllä, niin, että jokainen ratsukko joutui kunnolla töihin ja että päästiin lämpimäksi tässä kylmässä ilmassa. Samalla kun ratsukot vetivät alkuverryttelyä rakensin muutaman verryttely esteen maneesin keskelle. Muutama hevonen näistä hieman innostui ja kun tohkeissaan esteitä katseltiin meinasikin verryttely mennä hieman sähläykseksi. Kehotin ratsastajia kuitenkin olemaan tarkkaavaisempia ja laittamaan ratsut kuuntelemaan käskyjä paremmin. Teimme paljon kaarevia uria sekä temmonvaihteluja, huilata eivät saaneet ratsut hetkeäkään. Alkuverryttelyn jälkeen otimme muutamia hyppyjä jokaiselta kunnes rakensin varsinaisen radan päivän valmennusta varten. Esteiden rakentelun ajan ratsukot saivat mennä itsenäisesti käyntiä, niin pitkillä ohjilla kuin lyhyilläkin tehden töitä.
Varsinaista rataa varten rakensin kahdeksan estettä muutaman tallitytön avustuksella. Rata koostui kolmen esteen sarjasta, lankkuesteestä, kahdesta pystyesteestä, trippelistä sekä okserista. Hyppäsimme esteitä ulkopuolisen silmään ehkä sekalaisesti, mutta meillä oli tarkka järjestys siitä ketkä hyppäävät ja mitä ja mistä suunnasta, ettei vain kolareita tulisi. Jokaisen jokaista hyppyä en tietenkään nähnyt, muuten hyppäämiseen olisi mennyt tolkuttomasti aikaa, mutta jokaiselta näin kumminkin useamman hypyn. Rata hypättiin myös yksittäin, jotta pystyin seuraamaan jokaista myös yksilönä, ohjaamaan sekä auttamaan ongelmakohdissa. Esteiden korkeus radalla oli 90 - 100 cm sekä nostin yhdelle ratsukolle esteet 110 cm sen radan ajaksi, vaikka aluksi ajattelin etten niin tekisi. Tärkeintä kuitenkin, että hevoset saavat treenata omaa tasoaan
Taikakuun Pikku-Wiiviä ratsasti Milla niminen tyttö joka heti valmennuksen alussa kertoi olevansa enemmän kouluratsastaja, joten odotin innolla mitä ratsukon kanssa tulisikaan valmennuksen edetessä. Viivi vaikutti alkuverryttelyssä hieman tahmealta, laiskalta ja no se tuntui olevan todella epäkiinnostunut tehtävistä joita ratsastaja sitä komensi tekemään. Milla kuitenkin jaksoi komentaa sekä yrittää tarpeeksi ja se palkittiinkin tamman puolesta sen alkaessa kuuntelemaan ratsastajaansa jopa erinomaisesti. Alkuhypyt sujuivat ratsukolta hyvin, mutta olihan esteiden korkeuskin vielä melko naurettava tämän tasoiselle hevoselle. Millaa tuntui hieman ensimmäiset hypyt kammoksuttavan, mutta nopeasti hän rentoutui ja uskaltautui luottamaan Viiviin ja tämän tasaisiin menoon. Esteiden suurentuessa Viivi näytti sen todellisen estehevosen luonteensa, eikä sen hyppäämistä voinut kuin ihailla. Rata sujui ratsukolta hyvin, Millan toiveesta esteitä ei 110cm tasolle nostettu. Metrin korkuiset kuitenkin menivät hyvin, muutamaa huonoa lähestymistä lukuunottamatta.

21.12.2015
Loppuvuosi on ollut Mörkövaassa melkoista hullun myllyä, jonka vuoksi Viivinkään kuulumisia ei ole ennättänyt oikein päivitellä. Tamman kilpaura alkoi lokakuussa vauhdikkaasti, sillä marraskuun loppuun mennessä oli täydet sijat kisattuna jo koulu- ja esteratsatuksen parissa. Ensimmäiset viikot oli kilparadoilla melkoista hakemista ja säätämistä, mutta kun vauhtiin päästiin, oli Viivi lähestulkoon lyömätön. Kenttäratsastuksenkin parissa olemme jo hyvää vauhtia kohti 40. sijoitusta, enää ei nimittäin olisi kuin muutama hassu sijoitus jäljellä silläkin saralla. Voin taas kiittää onneani, että ostin selväpäisen hevosen, jonka terveys ja kunto on pysynyt hyvänä aktiivisesta kisatahdista riippumatta. Kyllä on Viivi ansainnut paljon pusutteluja ja porkkanoita, ihana tyttö. <3
Vaikka ahkerasti olemme kisaradoilla ennättäneetkin pyöriä, on Viivikin saanut syksyn/joulun mittaan jo upeasti kolme jälkeläistä. Ensimmäinen varsa syntyi melko pian Viivin talliin tulemisen jälkeen, komea ruunikko orivarsa nimettiin tällöin Mörkövaaran Reiviksi. Reivi sai heti syntymän jälkeen loistavan kodin Miljan luota Fiktiosta, jonne se matkasi vieroituksen jälkeen. Marraskuussa puolestaan syntyi jälleen ruunikko varsa, mutta tällä kertaa sukupuoleltaan tamma. Mörkövaaran Ninninaksi nimetty varsukainen sai jäädä emänsä rinnalle kasvamaan ja kehittymään, se jäi nimittäin Mörkövaaraan. Viimeisin, muttei suinkaan vähäisin, varsa syntyi itse asiassa tänä aamuna. Ilmeisesti vuorostaan nyt oli taas orivarsan aika, Viivin varsoessa rautiaan pojan, joka nimettiin Mörkövaaran Almurentuksi. Toistaiseksi ori on koditon, mutta eiköhän sillekin piakoin hyvä koti löydetä. Nyt vain toivotaan, että Viivi saa näistä kolmesta jälkeläisestä hyvää näyttöä tulevaisuutta varten ja laatuarvosteluja ajatellen.

01.10.2015
Yhteiseloa Viivin kanssa on jo mukavasti takana, ja voi vitsit - tämä hevonen on kerrassaan täydellinen! Luonteeltaan tamma on niin herttainen kuin olla ja voi, se on käsiteltäessä todella kiltti ja ratsastaessakin hyvin yhteistyökykyinen. Todellakin ratsukoulutus ollaan saatu hyvin vauhtiin ja tulostakin on kivasti tullut. Eritoten esteillä Viivi tuntuu olevan omiaan, joten en malta odottaa, että pääsemme kokeilemaan taitoja kilparadoilla saakka. Kilpailujen pariin pääsemmekin hirmuisen pian, nimittäin parin päivän päässä häämöttää ensimmäiset koulu- ja estestartit! Jännityksellä odotellaan...
Kilpailujen ohella olen miettinyt, että josko astuttaisin Viivin ensimmäsen kerran jo nythetikohta. Tamma saisi varsan ennen kovaa ja stressaavaa kilpakautta ja ylipäänsä nähtäisiin, että onko koko hevosesta jalostushommaan. Sopiva orikin on jo valittu, joten nyt vain odotellaan kiimaa ja silloin katsotaan, että mitä sen asian suhteen tehdään.

15.09.2015
Tänään saimme Mörkövaaraan niin ihastuttavan tamman, että ei mitään rajaa! Aamulla olin vähintäänkin megainnoissani kun ajelin Taikakuun kartanolle trailerin kanssa hakemaan uutukaista hevostani. Kyseessä oli reilun kahden vuoden ikäinen ruunikko tamma, nimeltään Taikakuun Pikku-Wiivi. Pikku-Wiivi on hienosta yksipolvisesta yleispainotteisesta suvusta peräisin, ja mikäs sen parempi hevonen minulle olisikaan. Tutummin tamman kutsumanimeksi taitaa luontua Viivi ja odotukset nuorikon suhteen ovat korkealla.
Mörkövaaraan takaisin päästyä Viivi hörähteli iloisenoloisesti tallin tammatovereille, päästen niiden viereiseen tarhaan luomaan tuttavuutta. Illan mittaan tammat lähentyivät ja näyttivät tulevan hyvin toimeen ja siksi päästinkin vielä kahdeksan aikoihin Viivin liittymään laumaan. Sinne tamma jäi niin tyytyväisin mielin muiden nuorten tammojen seuraan syömään heinää, että en tohennut edes yöksi sisälle laittaa. Toivottavasti tästä hevosesta saamme hienon lisän talliimme, joka tulee loistamaan niin kilpailuissa kuin saamaan myös hienoja jälkeläisiä tulevaisuudessa.